- Melampyrum pratense L. – kangasmaitikka
- var. pratense – vaaleakangasmaitikka
- var. hians Druce – helokangasmaitikka
- Melampyrum L. – maitikat
- Orobanchaceae – näivekasvit (aikaisemmin Scrophulariaceae – naamakukkaiskasvit)
Kangasmaitikka, Melampyrum pratense, on yksivuotinen, pysty ja tavallisesti noin 10-40 cm korkea, monimuotoinen ruoho ja puoliloinen. Pääjuuri on kasvin kokoon nähden pieni. Sivujuuriin kasvaa toisten kasvien loisimiseen soveltuvia imunystyröitä. Varsi on haaraton tai runsaastikin haarova, tyviosasta liereä ja ylempää tylpän 4-särmäinen sekä vastakkaisilta sivuiltaan lyhytkarvainen ja vihreäsävyinen, punaruskea tai sinipunainen.
Lehdet ovat lyhytruotiset ja varrella vastakkain sekä ristikkäisesti allekkain. Ruoti on useimmiten noin 1-2 mm pitkä. Lapa on kapeanpuikea, suikea tai lähes tasasoukka, pitkäsuippuisen teräväkärkinen ja kiila- tai pyöreätyvinen sekä ylimpiä lehtiä lukuun ottamatta ehytlaitainen. Ylimpien varsilehtien tyviosassa voi olla jokunen hammas. Lehtilapa on tummanvihreä, punertavanvihreä ja aurinkoisimmilla kasvupaikoilla enemmän tai vähemmän punaruskea tai sinipunainen. Se on kaljuhko tai vaihtelevasti lyhytkarvainen, tavallisesti noin 2-7 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 0,3-1,5 cm leveä.
Kukinnon alemmat kukat ovat pareittain varren ja haarojen yläosan lehtihangoissa. Ylemmät kukat ovat aika lyhytvälisenä, toispuolisena ja tähkämäisenä ryhmänä varren ja haarojen latvassa. Latvaosan kukkien tukilehdet ovat varsilehtien väriset mutta tavallisesti puikeat tai kapeanpuikeat ja pitkäsuippuisen kapeaa kärkiosaa lukuun ottamatta hampaiset tai liuskaiset. Ne ovat yleensä noin 1-2 cm pitkät ja leveimmältä kohtaa liuskoineen noin 0,5-1,5 cm leveät. Monimuotoiselle lajille sopivasti ylemmät tukilehdet voivat toisinaan olla jopa tasasoukan suikeat ja myös kokonaan ehytlaitaiset. Kukkaperä on noin 1 mm pitkä. Verhiö on verson yleisvärin mukainen, maljamainen, lähes kalju ja pitkästi 4-liuskainen sekä tavallisesti noin 4-5 mm pitkä. Liuskat ovat suikean kolmiomaiset, teräväkärkiset ja hieman käyrät. Niiden osuus verhiön pituudesta on noin 2-3 mm. Ylemmät liuskat ovat hieman alempia pitemmät.
Teriö on yhdislehtinen, lähes suoran pitkätorvinen ja päästään 2-huulinen. Se on avautuessaan yleensä kokonaan keltainen, mutta pian torvi ja usein osa huulistakin muuttuvat valkoisiksi. Tämän yleisimmän väriyhdistelmän lisäksi teriö voi olla myös pysyvästi kokonaan eriasteisen keltainen ja harvoin myös enemmän tai vähemmän punertava. Suomen putkilokasvien luetteloon 2019 on otettu mukaan kaksi teriön värin mukaan määrittyvää muunnosta. Nimimuunnoksella, vaaleakangasmaitikalla, var. pratense, teriön torvi on lopulta valkoinen. Helokangasmaitikalla, var. hians, teriö pysyy lakastumiseensa saakka kirkkaankeltaisena. Koska kangasmaitikka muuntelee samassakin kasvustossa myös teriöidensä värin suhteen aika liukuvasti, ei muuntelun taksonomisella kuvauksella liene kuitenkaan kovin suurta merkitystä. Teriö on nukkakarvainen ja tavallisesti noin 10-18 mm pitkä. Ylähuuli on kapeahuippuisen huppumainen, reunastaan tiiviisti ylöspäin kääntynyt ja karvainen sekä noin 2 mm pitkä ja tyveltään noin 2-3 mm leveä. Alahuuli on suora, hyvin matalasti 3-liuskainen, noin 3 mm pitkä ja noin 4-5 mm leveä. Liuskojen osuus pituudesta on noin 0,4-0,6 mm. Alahuulen keskellä on kaksi nielua kohti suuntautunutta palleharjannetta. Nielu on puoliumpinainen.
Kukissa on 4 hedettä, ja niiden karvaiset ponnet ovat pareittain yhdiskasvuiset. Kellanvalkoiset palhot ovat kiinnittyneet nielun alapuolelle torveen. Ponnet jäävät kokonaan ylähuulen sisään. Emiö on 2-lehtinen, kehänpäällinen ja 1-vartaloinen. Vartalo ja sen kärjessä oleva nuppimainen luotti ovat heteiden tavoin ylähuulen suojassa. Hedelmä on puikea, teräväkärkinen, litteähkön palkomainen ja kalju kota, joka on kypsänä ruskehtava, yleensä noin 8-12 mm pitkä ja leveämmältä sivultaan noin 5-7 mm leveä. Kota avautuu kärjestään kahta sivusaumaa myöten. Siemeniä on 2(-4), ja ne ovat munamaiset, valkoiset tai lähes valkoiset, sileät ja noin 4-5 mm pitkät sekä noin 2-3 mm leveät. Niiden tyvineljännes on pehmeää ja valkoista solukkoa. Normaali kukinta-aika on kesä-elokuu.
Kangasmaitikka on Suomessa alkuperäinen laji, jota tavataan yleisenä tai hyvin yleisenä koko maassa. Kasvupaikkoina ovat lähinnä kangasmetsät, metsänreunat, kalliokot, rämeiköt, tunturipaljakan alaosat, niityt ja pientareet. Muissa Pohjoismaissa kangasmaitikka kasvaa Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa sekä harvinaisena Islannissa.
Kangasmaitikka on yhdessä sisarlajinsa metsämaitikan, M. sylvaticum, kanssa ainoita umpeutuneessa metsämaastossa menestyviä yksivuotisia kasvilajeja. Joka vuosi toistuvan elintilakamppailun onnistumiseksi tarvitaan monenlaisia sopeutumia. Teriöiltään ahtaita ja pitkätorvisia kukkia kykenevät pölyttämään lähinnä vain kimalaiset, jotka vastaavat pääosin myös metsämarjojen pölytyksestä. Jos ulkopuolisia pölyttäjiä ei ole riittävästi, tiiviin ylähuulihupun sisällä tapahtuu itsepölytys. Yksivuotisena lajina kangasmaitikalla on vaatimaton pääjuuri, jonka sivujuurien ravintovalttina ovat imunystyrät, joiden avulla se hankkii lisäravintoa muista kasveista. Pääloisittavia ovat metsämänty, Pinus sylvestris ja (taiga)puolukka, Vaccinium vitis-idaea. Kangasmaitikka kasvattaa imunystyränsä kiinni loisittavan kasvin juureen ja imee sen ravintovirrasta lisäravinteita itselleen.
Yksivuotisilla lajeilla siementuotannon menestys on ratkaisevan tärkeä. Sulkeutuneessa kasvuympäristössä siemenet tippuvat emokasvin juurelle ja voivat jäädä sammalikkoon tavoittamatta maanpintaa ollenkaan. Kangasmaitikka on muiden sukunsa lajien kanssa sopeutunut muurahaislevintään. Sen siemenet ovat muurahaistenmunien näköisiä, kokoisia ja painoisia. Tämä saa muurahaiset kuljettamaan niitä mukanaan. Valemunia siirreltäessä siemenet tavoittavat paremmin maanpinnan ja leviävät myös laajemmalle. Siemenet itävät sirkkataimiksi jo syksyllä, mikä mahdollistaa varsinaisen kasvun aloituksen heti maan vapauduttua talven otteesta. Loisittavan kasvin löytäminen varmistaa sitten kukinnan, uuden siementuotannon ja kierron alkamisen taas alusta.
Suomessa kasvaa kangasmaitikan lisäksi kaksi muuta alkuperäistä maitikkalajia, edellä mainittu metsämaitikka ja lehtomaitikka M. nemorosum. Lisäksi Lounais-Suomeen painottuen kasvaa kaksi harvinaista tai hyvin harvinaista muinaistulokaslajia, tähkämaitikka, M. cristatum ja peltomaitikka, M. arvense. Metsämaitikka muistuttaa eniten kangasmaitikkaa. Olennaisimmat erot löytyvät kukinnon tukilehdistä ja kukista. Metsämaitikan kukkien tukilehdet ovat hampaattomat, kun ne kangasmaitikalla ovat useimmiten hampaiset tai liuskaiset. Metsämaitikan teriö on tasaisen keltainen ja vain noin 7-9 mm pitkä. Sen alahuuli on alaspäin suuntautunut. Lehtomaitikka on, toisin kuin kangasmaitikka, hyvin näyttävä kasvi. Sen kukinnon tukilehdet ovat useimmiten vaaleamman tai tummemman sinipunaiset. Tähkä- ja peltomaitikan kaikki kukat ovat tiheänä, tähkämäisenä latvakukintona suuntautuen eri tahoille. Lisäksi kukat ja kukinnon tukilehdet ovat tavallisesti punaiset. Tähkämaitikalla on myös värimuoto, jonka kukat ovat kalpeankeltaiset ja tukilehdet kellanvihreät.
Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle kangasmaitikan esiintymiskartalle Suomessa.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Melampyrum pratense – kangasmaitikka on yhdessä sisarlajinsa metsämaitikan, M. sylvaticum, kanssa ainoita umpeutuneessa metsämaastossa menestyviä yksivuotisia kasvilajeja. Se on muiden maitikoiden tavoin puoliloinen keräten osan ravinteistaan erityisesti metsämännyltä, Pinus sylvestris ja (taiga)puolukalta, Vaccinium vitis-idaea. Kasvustot voivat hieman aukkoisemmalla paikalla muodostua tiheiksikin. U, Helsinki, Torpparinmäki, asuinalueen keskellä olevan, metsäisen mäkialueen lounaislaita, 8.7.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Melampyrum pratense – kangasmaitikan teriö on yhdislehtinen, lähes suoran pitkätorvinen ja päästään kaksihuulinen sekä tavallisesti noin 10-18 mm pitkä. Ylähuuli on huppumainen, reunastaan tiiviisti ylöspäin kääntynyt ja karvainen sekä noin 2 mm pitkä. Verhiö on pitkästi neliliuskainen sekä tavallisesti noin 4-5 mm pitkä. Liuskat ovat suikean kolmiomaiset, teräväkärkiset ja hieman käyrät. Niiden osuus verhiön pituudesta on noin 2-3 mm. Latvaosan kukkien tukilehdet ovat useimmiten puikeat tai kapeanpuikeat ja pitkäsuippuisen kapeaa kärkiosaa lukuun ottamatta hampaiset tai liuskaiset. Ne ovat yleensä noin 1-2 cm pitkät ja leveimmältä kohtaa liuskoineen noin 0,5-1,5 cm leveät. Edellinen kuva kuitenkin osoittaa lajin muuntelevuutta myös tukilehtien osalta. U, Helsinki, Torpparinmäki, asuinalueen keskellä olevan, metsäisen mäkialueen lounaislaita, 8.7.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Melampyrum pratense – kangasmaitikan teriön alahuuli on suora, hyvin matalasti kolmiliuskainen, noin 3 mm pitkä ja noin 4-5 mm leveä. Ylähuuli on alahuulta kapeampi. Alahuulen keskellä on kaksi nielua kohti suuntautunutta palleharjannetta. Nielu on puoliumpinainen. A, Maarianhamina, Svibyvikenin itäranta, Badhusbergetin jyrkkä, kallioinen länsityvi, 12.6.2024. Copyright Hannu Kämäräinen.
Melampyrum pratense – kangasmaitikan siemenkota on puikea, teräväkärkinen, litteähkön palkomainen ja kalju. Se on yleensä noin 8-12 mm pitkä ja leveämmältä sivultaan noin 5-7 mm leveä. Kota avautuu kärjestään kahta sivusaumaa myöten. Siemeniä on useimmiten kaksi, harvemmin neljäkin. Ne ovat munamaiset, valkoiset tai lähes valkoiset, noin 4-5 mm pitkät ja muurahaislevitteiset. Varsi on tyviosan yläpuolelta tylpän nelisärmäinen ja vastakkaisilta sivuiltaan lyhytkarvainen. EH, Hämeenlinna, Lammi, Evo, Padasjoentien (tie 53) laitametsä Opistotien risteyksen lounaispuolella, 9.7.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.
Melampyrum pratense – kangasmaitikan lehtilavan muoto vaihtelee kapeanpuikeasta suikeaan tai lähes tasasoukkaan. A, Maarianhamina, Svibyvikenin itäranta, Badhusbergetin jyrkkä, kallioinen länsityvi, 12.6.2024. Copyright Hannu Kämäräinen.
Melampyrum pratense – kangasmaitikan lehdet ovat lyhytruotiset ja varrella vastakkain. Ruoti on useimmiten noin 1-2 mm pitkä. Lapa on yleisimmin tummanvihreä, pitkäsuippuisen teräväkärkinen ja kiila- tai pyöreätyvinen. Se on tavallisesti noin 2-7 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 0,3-1,5 cm leveä. U, Helsinki, Torpparinmäki, asuinalueen keskellä olevan, metsäisen mäkialueen lounaislaita, 8.7.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Melampyrum pratense – kangasmaitikka on Suomessa alkuperäinen laji, jota tavataan yleisenä tai hyvin yleisenä koko maassa. Kasvupaikkoina ovat lähinnä kangasmetsät, metsänreunat, kalliokot, rämeiköt, tunturipaljakan alaosat, niityt ja pientareet. U, Hanko, Täktom, Långörenin niemeen johtava, kapea hiekkakannas, Kattrumpan-merenlahden rantaniitty, 19.6.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Pohjolan kasvien pauloissa 