- Mentha aquatica L. – vesiminttu
- subsp. litoralis Hartm. – merivesiminttu
- Mentha L. – (tuoksu)mintut
- Lamiaceae – huulikukkaiskasvit
Vesimintusta, Mentha aquatica, kasvaa Suomessa kaksi alalajia, nimialalaji purovesiminttu, subsp. aquatica ja tässä esiteltävä merivesiminttu, subsp. litoralis. Niitä pidettiin aikaisemmin vain muunnoksina, mutta nykyisin niiden katsotaan täyttävän alalajin kriteerit. Merivesiminttu on monivuotinen, pysty tai tyveltä koheneva, voimakastuoksuinen ja tavallisesti noin 20-50 cm korkea ruoho. Juurakko on vaakatasossa suikertava, pitkän maarönsyinen ja yleensä harvahkoja kasvustoja muodostava. Varsi on lehdekäs ja latvastaan haaraton tai toisinaan niukka- ja lyhythaarainen. Se on vihreäsävyinen tai punaruskea, 4-särmäinen ja kalju tai jossain määrin yläosastaan alaspäin suuntautuneesti karvainen.
Lehdet ovat varrella vastakkain ja samansuuntaisesti tai ristikkäisesti allekkain. Lehtiruoti on useimmiten noin 2-13 mm pitkä ja yleensä kaljuhko tai niukkakarvainen. Lehtilapa on puikea tai soikeahko, lyhyen suippo-, tylppä- tai pyöreäkärkinen ja laidoiltaan kärkeä kohti suuntautuneesti matalahampainen. Hampaat ovat suippo- tai tylppäpäiset. Lavan yläpuoli on vihreä tai vaaleahkonvihreä ja kalju tai kaljuhko. Alapuoli on hieman yläpuolta vaaleampi ja yleensä suonia sekä laitaa myöten karvainen. Karvoitus on ylimmissä lehdissä alempia runsaampi. Molemmat pinnat ovat tiheästi öljynystyiset. Lehtilapa on tavallisesti noin 1-5 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 0,7-3 cm leveä.
Kukinto muodostuu monikukkaisista ja tiiviistä valekiehkuroista, jotka ovat varren ja toisinaan myös noin 1,5-3 cm pitkien latvan kukintoalueen haarojen kärjessä sekä sijaitsevat usein myös yhdessä tai kahdessa varren kärjen alapuolisessa lehtihankaparissa. Latvan valekiehkura on yleensä puolipallomainen ja läpimitaltaan tavallisesti noin 15-20 mm. Alemmat valekiehkurat ovat vähäkukkaisempia, ja niillä on yleensä noin 2-6 mm pitkä, karvainen kukintoperä. Valekiehkuraksi sanotaan lyhytnivelvälisten, haaraisten kukintojen muodostamaa, tiivistä kukintoryhmää. Kiehkuroiden tyvellä on hankalehtien lisäksi 1-2 paria pieniä tukilehtiä, jotka ovat suikeat – kapeanpuikeat ja teräväkärkiset. Ne ovat yleensä noin 3-7 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 0,5-3 mm leveät. Valekiehkuran yksittäisten kukkien perä on noin 1,5-2 mm pitkä ja karvainen. Verhiö on enemmän tai vähemmän punaruskea ja kapean kellomainen sekä säteittäinen, karvainen ja öljynystyinen. Se on selvä- ja 13-suoninen, noin 3-4 mm pitkä ja päästään 5-liuskainen. Liuskat ovat kapean kolmiomaiset, suipon teräväkärkiset, ja niiden osuus verhiön pituudesta on noin 1-1,5 mm.
Teriö on vaalean sinipunainen, yhdislehtinen ja pitkätorvinen sekä päästään hieman 2-huulinen ja lähes säteittäisesti 4-liuskainen. Torviosa on päältä kalju ja sisältä kalju – karvainen. Liuskat puolestaan ovat päältä karvaiset ja sisältä kaljut sekä pyöreähkö- tai tylppäkärkiset. Ylähuuli on levein ja yleensä lovipäinen. Alahuulen 3 liuskaa ovat keskenään samankokoiset. Teriö on selvästi verhiötä pitempi ja noin 5,5-6 mm pitkä. Liuskojen osuus siitä on noin 1,5-2 mm. Heteitä on 4. Ne ovat kiinnittyneet torven yläosaan ja varisevat teriön mukana. Ne ovat noin 5-6 mm pitkät ja yltävät selvästi teriön yläpuolelle. Palhot ovat valkoiset tai sinipunertavat ja ponnet tumman sinipunaiset, kellanruskeat tai ruskeat kehitysvaiheesta riippuen. Sikiäin on kehänpäällinen ja sen tyvellä on mesiäinen. Emi on 1-vartaloinen ja 2-luottinen. Se on palhojen värinen ja yltää samalle tasolle heteiden kanssa. Hedelmä kehittyy verhiön sisään. Se on ristikkäisesti 4-lohkoinen ja noin 2 mm leveä. Lohkot ovat pallomaisesti pyöristyneet, kellan- tai vaaleanruskeat ja noin 1 mm pitkät. Normaali kukinta-aika kestää heinäkuun loppupuolelta syyskuun alkupuolelle.
Vesiminttu on Suomessa alkuperäinen laji. Alalaji, merivesiminttu, on hyvin harvinainen ja sitä esiintyy vain Ahvenanmaalla ja Satakunnan eliömaakunnassa, Eurajoen rannikolla. Kasvupaikkana ovat merenrantaniityt, joiden pohja on vesivaikutteinen. Vuonna 2019 julkaistussa uhanalaisuusarvioinnissa se on todettu silmälläpidettäväksi (NT). Luokitukseen ovat vaikuttaneet lähinnä yksilöiden määrän merkittävä vähentyminen, suppea esiintymisalue ja taantuminen. Uhkatekijöinä ovat erityisesti avoimien alueiden sulkeutuminen, kemialliset haittavaikutukset, kuten mm. vesien saasteet ja öljyvahingot sekä risteytyminen purovesimintun ja rantamintun, M. arvensis, kanssa. Muissa Pohjoismaissa vesiminttua kasvaa lajitasoisesti Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa sekä Tanskan Färsaarilla. Merivesiminttu kasvaa ilmeisesti vain Itämeren alueella.
Merivesiminttu on suolavaikutteisten rantojen alalaji, kun taas purovesiminttu on makeanveden rantakasvi, joka viljeltynä tai viljelykarkulaisena saattaa kuitenkin kasvaa etäälläkin vesistöistä. Purovesiminttu lienee alkuperäinen vain Ahvenanmaalla, vaikka Kasviatlaksessa sieltä on vain pari havaintoa. Manner-Suomessa se on alkujaan ilmeisesti viljelykarkulainen, jota on 2010-luvulta alkaen löytynyt Varsinais-Suomen ja Uudenmaan eliömaakunnista. Purovesiminttua on muiden minttujen tavoin kasvatettu aromaattisuutensa vuoksi mauste-, tee- ja rohdoskasvina. Samanlaiset aromaattiset ominaisuudet ovat myös merivesimintulla.
Purovesiminttu on keskimäärin kookkaampi, tavallisesti noin 40-90 cm korkea ja kukinto-osaltaan haarovampi. Haarat ovat jopa 15-20 cm pitkiä, ja niissä on useita lehtipareja. Merivesimintun varret ovat haarattomat tai toisinaan niukka- ja lyhythaaraiset. Haarat ovat noin 1,5-3 cm pitkiä. Purovesimintun varsi on lehdetöntä tyviosaa lukuun ottamatta karvainen. Sen latvaosa on lähes tai aivan peittävästi tiheäkarvainen. Merivesimintun varsi on kalju tai ainakin Ahvenanmaalla jossain määrin yläosastaan karvainen. Purovesimintulla varren kärkikukinto on usein pallomainen ja merivesimintulla puolipallomainen. Purovesimintun teriöntorvi on sisältä karvainen, ja merivesimintulla sen mainitaan ainakin yhdessä lähdeteoksessa olevan kalju. Ahvenanmaan merivesimintuilla näyttäisi kuitenkin myös teriön torvi olevan sisältä karvainen. Ahvenanmaalla, jossa molemmat alalajit ovat alkuperäisiä ja etäisyydet makean ja suolaisen veden välillä aina lyhyitä, näyttäisi aikojen saatossa tapahtuneen jonkinlaista geenivirtaa alalajien välillä. Viime kädessä lienee makuasia, milloin puhutaan puhtaista alalajeista tai niiden välimuodoista. Kuvasarjassa esiintyviä vesiminttuja voidaan kuitenkin jonkinasteisesta karvaisuudesta huolimatta pitää merivesiminttuina jo suolavetisen kasvualustan, koon ja harvahkon kasvustorakenteen perusteella. Määritys on 1997 varmistettu myös Helsingin kasvimuseossa kuvasarjan kasvupaikalta otetulla näytteellä.
Vesiminttua ei kovin helposti sotke muihin lajeihin, mutta se voi risteytyä rantamintun, M. arvensis, kanssa. Risteymä, kiehkuraminttu, M. xverticillata, voi esiintyä itsenäisesti ja olla kasvupaikallaan pitkäikäinen. Se muistuttaa rantaminttua, mutta alemmilla valekiehkuroilla on usein selvä kukintoperä. Se on usein vain emikukkainen tai heteet ovat heikosti kehittyneet. Risteymä ei tuota hedelmyksiä, joten se voi levittäytyä vain kasvullisesti tai ehkä maansiirtojen mukana. Myös laajimmin hyötykäytössä viljelty piparminttu, M. xpiperita, on vesimintun ja vihermintun, M. spicata, risteymä.
Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle merivesimintun esiintymiskartalle Suomessa.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Mentha aquatica subsp. litoralis – merivesimintun kukintokiehkuroiden tyvellä on hankalehtien lisäksi yksi tai kaksi paria pieniä tukilehtiä, jotka ovat suikeat – kapeanpuikeat ja teräväkärkiset. Ne ovat yleensä noin 3-7 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 0,5-3 mm leveät. Valekiehkuran yksittäisten kukkien perä on noin 1,5-2 mm pitkä ja karvainen. Verhiö on enemmän tai vähemmän punaruskea ja kapean kellomainen sekä säteittäinen, karvainen ja öljynystyinen. Se on selvä- ja 13-suoninen, noin 3-4 mm pitkä ja päästään viisiliuskainen. Liuskat ovat kapean kolmiomaiset, suipon teräväkärkiset, ja niiden osuus verhiön pituudesta on noin 1-1,5 mm. 8.8.2026. Copyright Hannu Kämäräinen.
Mentha aquatica subsp. litoralis – merivesimintun teriö on vaalean sinipunainen, yhdislehtinen ja pitkätorvinen sekä päästään hieman kaksihuulinen ja lähes säteittäisesti neliliuskainen. Liuskat ovat pyöreähkö- tai tylppäkärkiset. Ylähuuli on levein ja yleensä lovipäinen. Alahuulen kolme liuskaa ovat keskenään samankokoiset. Teriö on selvästi verhiötä pitempi ja noin 5,5-6 mm pitkä. Liuskojen osuus siitä on noin 1,5-2 mm. 8.8.2026. Copyright Hannu Kämäräinen.
Mentha aquatica subsp. litoralis – merivesimintun teriön torviosa on sisältä kalju tai karvainen. Liuskat ovat päältä karvaiset ja sisältä kaljut. Kukassa on neljä hedettä. Ne ovat kiinnittyneet torven yläosaan ja varisevat teriön mukana. Heteet ovat noin 5-6 mm pitkät ja yltävät selvästi teriön yläpuolelle. Emi on yksivartaloinen ja kaksiluottinen. Se yltää samalle tasolle heteiden kanssa. Kuvassa emin vartalot luotteineen näkyvät parhaiten kukinnon alaosassa ja oikealla sivulla. 8.8.2026. Copyright Hannu Kämäräinen.
Mentha aquatica subsp. litoralis – merivesimintun hedelmä kehittyy verhiön sisään. Se on ristikkäisesti nelilohkoinen ja noin 2 mm leveä. Lohkot ovat pallomaisesti pyöristyneet, kellan- tai vaaleanruskeat ja noin 1 mm pitkät. 8.8.2026. Copyright Hannu Kämäräinen.
Mentha aquatica subsp. litoralis – merivesimintun lehdet ovat varrella vastakkain ja samansuuntaisesti tai ristikkäisesti allekkain. Lehtiruoti on useimmiten noin 2-13 mm pitkä. Lehtilapa on puikea tai soikeahko, lyhyen suippo-, tylppä- tai pyöreäkärkinen ja tavallisesti noin 1-5 cm pitkä sekä leveimmältä kohtaa noin 0,7-3 cm leveä. 8.8.2026. Copyright Hannu Kämäräinen.
Mentha aquatica subsp. litoralis – merivesimintun lehtilapa on laidoiltaan kärkeä kohti suuntautuneesti matalahampainen. Hampaat ovat suippo- tai tylppäpäiset. Lavan yläpuoli on vihreä tai vaaleahkonvihreä, kalju tai kaljuhko ja tiheästi öljynystyinen. 8.8.2026. Copyright Hannu Kämäräinen.
Mentha aquatica subsp. litoralis – merivesimintun juurakko on vaakatasossa suikertava, pitkän maarönsyinen ja yleensä harvahkoja kasvustoja muodostava. 6.8.1996. Kuva näytteestä, copyright Hannu Kämäräinen.
Mentha aquatica subsp. litoralis – merivesimintun kasvupaikkoina ovat yksinomaan merenrantaniityt, joiden pohja on vesivaikutteinen. Purovesiminttu on makeanveden rantakasvi, joka viljeltynä tai viljelykarkulaisena saattaa kuitenkin kasvaa etäälläkin vesistöistä. 8.8.2026. Copyright Hannu Kämäräinen.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
