- Moehringia lateriflora (L.) Fenzl – laaksoarho
- Moehringia L. – hippuarhot
- Caryophyllaceae – kohokkikasvit
Laaksoarho, Moehringia lateriflora, on monivuotinen ja kukintovarsiltaan pysty tai koheneva ruoho, joka on tavallisesti noin 5-15 cm korkea. Juuristo on hento ja pieni mutta kukintovarsien tyveltä rönsyävä. Kukkimattomat rönsyt ovat suikertavia ja juurehtivia. Rönsyjen avulla yksilöt levittäytyvät kasvullisesti. Varret ovat niukkahaaraiset, hoikat, liereät ja vihreäsävyiset sekä tiheästi hyvin lyhytkarvaiset.
Lehdet ovat lähes tai aivan ruodittomat ja varrella vastakkain. Ne ovat soikeat tai soikean suikeat, tylpähkökärkiset tai latvassa päästään suipohkot ja ehytlaitaiset sekä molemmin puolin vihreät. Lehtilaita ja keskisuonen alapinta ovat tiheästi lyhyen ripsikarvaiset. Muuten lehdet ovat kaljuhkot. Yläpinnalla keskisuoni on selvästi erottuva. Laidan suuntaisesti kaareutuvat sivusuonet erottuvat heikosti. Lehdet ovat tavallisesti noin 5-15 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 2-8 mm leveät. Lisäksi varren tyviosassa on vielä edellä mainittuja alamittoja pienempiäkin lehtipareja, jotka lakastuvat kukinnan edetessä.
Kukinto on harsu ja vähäkukkainen. Kukat ovat useimmiten yksittäin – kolmittain verson ja versohaarojen kärjessä. Kukkaperä voi nousta suoraan verson tai haaran ylimmän lehtiparin jatkeena, tai perän tyvellä on erillinen, suikea tai soikea, vain noin 1-2 mm pitkä ja noin 0,1-0,5 mm leveä tukilehtipari. Kukkaperä on varren tavoin tiheästi hyvin lyhytkarvainen ja tavallisesti noin 5-25 mm pitkä. Kukat ovat kaksineuvoiset, 5-lukuiset ja kukkiessaan pystyt tai yläviistot. Verholehdet ovat erilliset, soikeat, pyöreäkärkiset ja epäselvästi suoniset sekä kaljut. Ne ovat vihreät, leveästi kalvolaitaiset, yleensä noin 1,5-2,5 mm pitkät ja noin 1-1,2 mm leveät.
Teriö on tavallisesti noin 7-13 mm leveä. Terälehdet ovat valkoiset, soikeahkot, pyöreä- tai tylppäkärkiset ja kapeatyviset. Ne ovat yleensä noin 3-6 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 2-3,5 mm leveät sekä selvästi verholehtiä pitemmät. Heteitä on 10, ja niiden palhot ja ainakin aluksi myös pyöreähköt ponnet ovat valkoiset. Sikiäin on kehänpäällinen, lähes pallomainen ja kellanvihreä. Sen kärjessä olevia emin vartaloita ja luotteja on useimmiten 3, ja ne ovat valkoiset. Hedelmä on munamainen tai lähes pallomainen, tavallisesti noin 4-5 mm pitkä ja noin 3-3,5 mm paksu kota, joka on kypsänä kellertävänvihreä ja vähän verholehtiä pitempi. Kota avautuu 6-liuskaisesti. Siemenet ovat munuaismaiset, sileät, kiiltävät ja ruskeat sekä läpimitaltaan noin 1-1,4 mm. Siementen kiinnittymiskohdassa on pieni, vaalea rasvalisäke, elaiosomi. Lisäke tekee siemenet houkutteleviksi muurahaisille ja saa ne kuljettamaan niitä ja levittämään kasvia. Normaali kukinta-aika on kesäkuun lopulta elokuulle.
Laaksoarho on alkuperäinen Suomessa. Se on pohjoinen laji, jonka esiintymisalue painottuu Perä-Pohjanmaan ja Sompion Lapin eliömaakuntiin sekä Koillismaan eliömaakunnan pohjoisosaan ja Inarin Lapin eliömaakunnan eteläosaan. Sompion Lapin esiintymisalue yltää myös hieman Kittilän Lapin eliömaakunnan puolelle ja Perä-Pohjanmaan esiintymisalue hieman Oulun Pohjanmaan eliömaakunnan puolelle. Lisäksi lajilla on erillisesiintymä Etelä-Karjalan eliömaakunnassa. Kasvupaikkoina ovat erityisesti jokivarsien tulvaiset, rehevät tai kuivahkot, hiekkapohjaiset niityt ja metsiköt sekä pensaikot. Laaksoarho on rauhoitettu laji, ja lisäksi se on Euroopan unionin tiukkaa suojelua edellyttävä eliölaji. Vuonna 2019 julkaistussa uhanalaisuusarvioinnissa se on todettu silmälläpidettäväksi (NT) lajiksi. Luokitukseen ovat vaikuttaneet lähinnä yksilöiden määrän merkittävä väheneminen, suppea esiintymisalue ja taantuminen sekä esiintymisen voimakas pirstoutuminen tai erittäin suuret kannanvaihtelut. Uhkatekijöinä ovat vesirakentaminen, muu rakentaminen ja avoimien alueiden sulkeutuminen. Muissa Pohjoismaissa laji kasvaa hyvin rajoitetusti Ruotsissa ja Norjassa.
Laaksoarhon esiintymisalueet noudattelevat pääosin pohjoisen jokireittejä. Laji on aikoinaan saapunut Suomeen itäpuolelta, Äänisen ja Kuolan niemimaan seuduilta. Täällä se on levinnyt Nuortijoen, Tuntsajoen, Ivalojoen, Kitisen, Tenniöjoen ja edelleen Kemijoen varsia aina Perämeren rannikolle saakka. Kaakkoisrajalle, Joutsenoon laaksoarho on saapunut Virosta päin, missä Latvian ohella kulkee lajin länsiraja. Laaksoarho on kärsinyt suuresti Kemijoen voimalaitosrakentamisesta, mikä on lopettanut sille tärkeän tulvimisen. Porttipahdan allas jätti alleen laajan kasvualueen, ja sen rakentamisen myötä altaasta laskevan Kitisen varsilta myös monet esiintymät tuhoutuivat.
Suomessa kasvaa myös toinen suvun laji, lehtoarho, M. trinervia, jonka pohjoisraja Suomessa kohtaa laaksoarhon pääesiintymisalueen etelärajan. Helpoiten havaittava ero lajien välillä on terälehtien ja verholehtien kokosuhteissa. Lehtoarhon terälehdet ovat noin 2-3,5 mm pitkät ja noin 3-5,5 mm pitkiä verholehtiä lyhyemmät. Laaksoarhon terälehdet ovat noin 3-6 mm pitkät ja noin 1,5-2,5 mm pitkiä verholehtiä jopa kolme kertaa pitemmät.
Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle laaksoarhon esiintymiskartalle Suomessa.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Moehringia lateriflora – laaksoarhon kasvustot ovat yleensä harvahkoja ja jäävät helposti huomaamattakin varsinkin kukinnan jälkeen. Laji on alkuperäinen Suomessa ja levinnyt aikoinaan Pohjois-Suomen jokivarsiin maan itäpuolelta, Äänisen ja Kuolan niemimaan seuduilta. PeP, Keminmaa, Tasasenkangas, Kemijoen itärannan ja Tervolantien (tie 926) välissä kulkevan sähkölinjan alusta, 2.7.2025. Koko kuvasarja on samalta kasvupaikalta. Copyright Hannu Kämäräinen.
Moehringia lateriflora – laaksoarhon varret ovat niukkahaaraiset, hoikat, liereät ja vihreäsävyiset sekä tiheästi hyvin lyhytkarvaiset. 2.7.2025. Copyright Hannu Kämäräinen.
Moehringia lateriflora – laaksoarhon teriö on tavallisesti noin 7-13 mm leveä. Valkoisia terälehtiä on viisi, ja ne ovat jopa kolme kertaa verholehtiä pitemmät. Suvun toinen laji, lehtoarho, M. trinervia, on kukinta-aikana helpointa erottaa laaksoarhosta juuri teriöiden perusteella. Lehtoarhon verholehdet ovat terälehtiä pitemmät. 2.7.2025. Copyright Hannu Kämäräinen.
Moehringia lateriflora – laaksoarhon terälehdet ovat soikeahkot, pyöreä- tai tylppäkärkiset ja kapeatyviset. Ne ovat yleensä noin 3-6 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 2-3,5 mm leveät. Kukassa on kymmenen hedettä, joiden palhot ja ainakin aluksi myös pyöreähköt ponnet ovat valkoiset. 2.7.2025. Copyright Hannu Kämäräinen.
Moehringia lateriflora – laaksoarhon sikiäin on kehänpäällinen, lähes pallomainen ja kellanvihreä. Sen kärjessä olevia emin vartaloita ja luotteja on useimmiten kolme, ja ne ovat valkoiset. 2.7.2025. Copyright Hannu Kämäräinen.
Moehringia lateriflora – laaksoarhon kuvassa näkyvät kukan tukilehtiparit ovat suikeat tai soikeat, noin 1-2 mm pitkät ja noin 0,1-0,5 mm leveät. Kuvan alareunassa näkyy myös kehittyvä kota. Kota on munamainen tai lähes pallomainen, tavallisesti noin 4-5 mm pitkä ja noin 3-3,5 mm paksu. Se on kypsänä kellertävänvihreä, vähän verholehtiä pitempi ja avautuu kuusiliuskaisesti. 2.7.2025. Copyright Hannu Kämäräinen.
Moehringia lateriflora – laaksoarhon lehdet ovat vallitsevasti soikeat tai soikean suikeat ja tylpähkökärkiset. Ne ovat ehytlaitaiset vihreät ja päältä kaljuhkot. Yläpinnalla keskisuoni on selvästi erottuva, mutta laidan suuntaisesti kaareutuvat sivusuonet erottuvat heikommin. Lehdet ovat tavallisesti noin 5-15 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 2-8 mm leveät. 2.7.2025. Copyright Hannu Kämäräinen.
Moehringia lateriflora – laaksoarhon lehtien laita on ripsireunainen. Varren ylemmät lehdet voivat toisinaan olla kuvassa olevan yksilön tavoin myös suikeahkot ja suippokärkiset. Kuvassa erottuu hyvin myös varren tiheä ja hyvin lyhyt karvoitus. 2.7.2025. Copyright Hannu Kämäräinen.
Moehringia lateriflora – laaksoarhon lehtien suonitus erottuu alapinnalla paremmin varsinkin sopivassa sivuvalossa. Laitojen lisäksi myös keskisuoni on ripsikarvainen. 2.7.2025. Copyright Hannu Kämäräinen.
Moehringia lateriflora – laaksoarhon esiintymisalue painottuu Perä-Pohjanmaan ja Sompion Lapin eliömaakuntiin sekä Koillismaan eliömaakunnan pohjoisosaan ja Inarin Lapin eliömaakunnan eteläosaan. Sompion Lapin esiintymisalue yltää myös hieman Kittilän Lapin eliömaakunnan puolelle ja Perä-Pohjanmaan esiintymisalue hieman Oulun Pohjanmaan eliömaakunnan puolelle. Lisäksi lajilla on erillisesiintymä Etelä-Karjalan eliömaakunnassa. Kasvupaikkoina ovat erityisesti jokivarsien tulvaiset, rehevät tai kuivahkot, hiekkapohjaiset niityt ja metsiköt sekä pensaikot. Laaksoarho on rauhoitettu ja uhanalaisuusarvioinnissa silmälläpidettäväksi luokiteltu laji. 2.7.2025. Copyright Hannu Kämäräinen.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Pohjolan kasvien pauloissa 