- Oxalis acetosella L. – (metsä)käenkaali, ketunleipä
- Oxalis L. – käenkaalit
- Oxalidaceae – käenkaalikasvit
(Metsä)käenkaali, Oxalis acetosella, jota usein myös ketunleiväksi kutsutaan, on monivuotinen, hento, pysty ruoho ja vanakasvi, joka on tavallisesti noin 5-10 cm korkea. Vaakajuurakko eli maavarsi on hento, suikertava, joka suuntaan haarova ja laajoiksikin kasvustoiksi levittäytyvä. Maavarressa on meheviä suomuja, jotka ovat lehtikantoja. Lehdet ja kukkavanat nousevat suoraan maavarresta.
Lehdet kasvavat ruusukkeena ja ne ovat pitkäruotiset ja talvehtivat. Ruoti on hento, karvainen ja yleensä noin 3-8 cm pitkä. Lehtilapa on säteittäisesti 3-lehdykkäinen, päältä vaaleanvihreä ja myöhemmin tummuva sekä alta lähinnä harmaanvihreä tai toisinaan punertava. Se on useimmiten noin 2-3,5 cm läpimitaltaan. Lehdykät ovat ohuet, pyöristyneesti leveän kolmiomaiset tai toisin sanoen vastaherttaiset, lanttopäiset ja molemmin puolin karvaiset tai harvoin kaljuhkot. Ne ovat tavallisesti noin 9-17 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 13-25 mm leveät.
Kukkavana on hento, karvainen ja lehtiruotia pitempi sekä yleensä noin 5-12 cm pitkä. Noin vanan puolivälissä on kaksi vihreää tai sinipunaista esilehteä, jotka ovat kapeanpuikeat, noin 3 mm pitkät ja noin 1-1,5 mm leveät. Verhiö on 5-lehtinen. Verholehdet ovat kapeanpuikeat, vihreät ja reunoiltaan vaalean kalvolaitaiset sekä tavallisesti noin 4-5 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 1,5-2 mm leveät.
Teriö on säteittäisesti 5-lehtinen, leveän kellomaisesti aukeava ja yleensä noin 15-20 mm leveä. Se on valkoinen, sinipunasuoninen tai harvoin punertava – sinipunainen ja tyveltään keltainen. Sinipunainen muoto on saanut aikanaan nimekseen f. lilacina. Terälehdet ovat soikean tai pyöreähkön vastapuikeat, osittain lomittaiset ja pyöreä-, tylppä- tai lanttokärkiset. Ne ovat tavallisesti noin 8-13 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 5-10 mm leveät. Heteitä on 10. Ne ovat noin 5-8 mm pitkät ja palhoiltaan yleensä valkoiset. Ponnet ovat valkoiset ja noin 0,5 mm pitkät. Sikiäin on kehänpäällinen. Emilehtiä on 5. Vartalot pyöreine, pienine luotteineen ovat noin 5-8 mm pitkät ja palhoja ohuemmat. Myöhemmin kesällä kukat ovat em. mittoja pienemmät, avautumattomat ja umpipölytteiset. Hedelmä on lähinnä munamainen ja kärjestään kartiomainen sekä kohosuoninen ja 5-lokeroinen kota. Se on kellanvihreä ja yleensä noin 5-6 mm pitkä ja noin 4-5 mm leveä. Kota avautuu äkillisesti suonia myöten ja sinkoaa viisi siementään ympäristöön. Kypsät siemenet ovat soikeat, litteähköt, ruskeat ja limavaipan ympäröimät sekä kuivana uurrepintaiset. Ne ovat noin 2 mm pitkät ja noin 1,5 mm leveät. Normaali kukinta-aika on touko-kesäkuu.
(Metsä)käenkaali on alkuperäinen laji Suomessa. Sen esiintymisalue yltää etelästä päin Perä-Pohjanmaan ja Koillismaan eliömaakuntiin saakka. Se on lähes koko esiintymisalueellaan yleinen tai hyvin yleinen. Kasvupaikkoina ovat kuusikot, lehdot, tuoreet, lehtomaiset metsät, varjoisat harjurinteet, ravinteiset korvet ja metsänlaiteet sekä jossain määrin myös varjoisat pihat ja puutarhat. Laji kasvaa muissa Pohjoismaissa Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa ja hyvin harvinaisena Islannissa sekä Tanskan Färsaarilla.
(Metsä)käenkaali on hyvin yleinen metsälaji, joka kukkii näyttävästi keväällä, jolloin valoa riittää metsäpohjaan saakka, eivätkä muut, kookkaammat lajit ole vielä ehtineet venyttää varsiaan sen ylle. Näyttävä kukinto houkuttelee myös pölyttäjiä. Kun peitteisyys lisääntyy ja muut kookkaammat lajit vievät hyönteisten huomion, käenkaali jatkaa edelleen kukintaansa mutta aivan eri strategialla. Se ei tuhlaa enää energiaansa kookkaisiin terälehtiin, vaan kukat jäävät nuppumaisen pieniksi ja avautumattomiksi. Sulkeutuneena pysyvässä kukassa tapahtuu itsepölytys, joka tuottaa umpikukasta suoraan kodan ja sen sisään kypsiä, itämiskykyisiä siemeniä. Lähilevinnän lisäksi tahmeat siemenet voivat tarttua ohi kulkevien eläinten turkkiin ja matkata kauemmaksikin. Kahdella tavoin syntyvästä siementuotannosta huolimatta laji leviää kasvupaikallaan tehokkaimmin kasvullisesti joka suuntaan suikertavan maavartensa avulla. Käenkaalin lehdet ovat hyvin ”eläväiset”. Lehdyköiden tyvellä ja keskellä pitkittäissuuntaisesti on nivelmäinen sauma, josta ne ovat ennen avautumistaan laskostuneet alaspäin ja lehdykän laidat vastakkain. Nämä saumat pysyvät aktiivisina myös täysikasvuisissa lehdissä. Lehdet menevät helposti suppuun voimakkaassa auringonpaisteessa, sateessa ja yöaikaan. Tämä ”herkkähipiäisyys” ilmeisesti säätelee kasvin energiataloutta. Ohut, suikertava maavarsi, hento lehtiruoti ja ohut lehtilapa eivät sisällä suuria energiavarastoja tai muita suojautumiskeinoja säävaihteluille. Toisaalta ainakin osa näistä hennoista lehdistä selviytyy vihreinä ja elävinä talven yli käynnistämään varhaisen kukinnan tarvitseman yhteyttämistoiminnan.
(Metsä)käenkaalin tieteellinen nimi tuo esiin yhden lajiin olennaisesti kuuluvan ominaisuuden. Oxalis-sukunimi viittaa suvun lajien sisältämään oksaalihappoon ja acetosella-lajinimi tarkoittaa happamahkoa. Valtaosa suomalaisista on varmasti elämänsä aikana ainakin kerran pistänyt käenkaalin lehtiä suuhunsa ja pureskellessaan niitä tuntenut happamanraikkaan maun. Villiyrttiharrastajat ovat oma lukunsa. Mm. Sami Tallberg toteaa Villiyrttikeittokirjassaan (2019), että hänen on itse asiassa vaikea sanoa, mihin ruokaan ketunleipä ei sopisi. Se on hänen mukaansa yksi monikäyttöisimpiä villiyrttejä. Ravintokäyttöön sopivat lehdet ruotineen ja kukat vanoineen eli koko maanpäällinen kasvi. Kohtuullinen määrä käenkaalta on nautittuna ainakin terveelle ihmiselle vaaraton. Suuret määrät käenkaalissa olevaa oksaalihappoa ärsyttävät kuitenkin suolistoa ja voivat aiheuttaa verenvuotoa. Kansanlääkinnässä lajia on C-vitamiinipitoisuutensa ansiosta käytetty keripukin hoitoon. Sillä on lääkitty myös nivel- ja virtsatievaivoja. Muusta hyötykäytöstä voi mainita tahranpoiston. Oksaalihappo on soveltunut erityisesti muuten vaikeasti puhdistettavien mustetahrojen poistamiseen.
(Metsä)käenkaali on sukunsa ja heimonsa ainoa luonnonvarainen laji Pohjoismaissa. Suomessa ja muissakin Pohjoismaissa tavataan viljelykarkulaisena tai taimisto- ym. tulokkaana lähinnä kolmea lajia, pystykäenkaalta, O. stricta ja erityisesti sen punaruskeaa ’Rufa’ lajiketta, suomalaiselta nimeltään pihakäenkaali sekä sarvikäenkaalta, O. corniculata ja nurmikäenkaalta, O. dillenii. Näitä lajeja ei sekoita (metsä)käenkaaleen, sillä niiden varsi on haarova ja lehdekäs sekä teriö keltainen.
Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle (metsä)käenkaalin esiintymiskartalle Suomessa.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Oxalis acetosella – (metsä)käenkaali, jota usein myös ketunleiväksi kutsutaan, on monivuotinen, hento, pysty ruoho ja vanakasvi, joka on tavallisesti noin 5-10 cm korkea. EH, Hämeenlinna, Luhtiala, Aulangonjärven pohjoispää, Aulangon-Heikkilän tien puustoinen tienlaitarinne, 13.5.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Oxalis acetosella – (metsä)käenkaalin kukkavanat ja ruusukkeina olevat lehdet nousevat suoraan vaakatasossa suikertavasta maavarresta. Kukat yltävät jonkin verran lehtikerroksen yläpuolelle. EH, Hämeenlinna, Majalahti, Hirsimäki, omakotialue, Näsiäntien ja maakaasulinjan välinen kuusivaltainen metsä, 22.5.2011. Copyright Hannu Kämäräinen.
Oxalis acetosella – (metsä)käenkaalin kukinta voi parhailla kasvupaikoilla ja suotuisimpaan kevään kukinta-aikaan olla hyvinkin tiheää. EH, Hämeenlinna, Luhtiala, Aulangonjärven pohjoispää, Aulangon-Heikkilän tien puustoinen tienlaitarinne, 13.5.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Oxalis acetosella – (metsä)käenkaalin teriö on säteittäisesti viisilehtinen, leveän kellomaisesti aukeava ja yleensä noin 15-20 mm leveä. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Hirsimäki, omakotialue, Näsiäntien varren pihamaa, 21.5.2011. Copyright Hannu Kämäräinen.
Oxalis acetosella – (metsä)käenkaalin terälehdet ovat useimmiten valkoiset, sinipunasuoniset ja tyveltään keltaiset sekä osittain lomittaiset. Ne ovat soikean tai pyöreähkön vastapuikeat ja pyöreä-, tylppä- tai lanttokärkiset sekä tavallisesti noin 8-13 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 5-10 mm leveät. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Hirsimäki, omakotialue, Näsiäntien varren pihamaa, 18.6.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Oxalis acetosella – (metsä)käenkaalin kukassa on kymmenen hedettä. Ne ovat noin 5-8 mm pitkät ja palhoiltaan yleensä valkoiset. Ponnet ovat valkoiset ja noin 0,5 mm pitkät. Kuvassa kukan pohjalla näkyvä, kehänpäällinen sikiäin on viisiharjuinen. Emin vartaloita on viisi, ja ne ovat pyöreine, pienine luotteineen noin 5-8 mm pitkät ja palhoja ohuemmat. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Hirsimäki, omakotialue, Näsiäntien varren pihamaa, 18.6.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Oxalis acetosella – (metsä)käenkaalin kota avautuu äkillisesti suonia myöten ja sinkoaa viisi siementään ympäristöön. Kypsät siemenet ovat soikeat, litteähköt, ruskeat ja limavaipan ympäröimät sekä kuivana uurrepintaiset. Ne ovat noin 2 mm pitkät ja noin 1,5 mm leveät. Limavaipan ympäröimät siemenet voivat tarttua ohi kulkevien eläinten turkkiin ja matkata kauemmaksikin uusille kasvupaikoille. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Hirsimäki, omakotialue, Näsiäntien varren pihamaa, 25.8.2024. Copyright Hannu Kämäräinen.
Oxalis acetosella – (metsä)käenkaalin lehtilapa on säteittäisesti kolmilehdykkäinen, päältä vaaleanvihreä ja myöhemmin tummuva. Se on useimmiten noin 2-3,5 cm läpimitaltaan. Suuri osa lehdistä talvehtii vihreinä. EH, Lempäälä, Perälä, Liponselän eteläpää, Mantere, Perälänraitin loppupäästä itään oleva nimetön niemi, 25.5.2020. Copyright Hannu Kämäräinen.
Oxalis acetosella – (metsä)käenkaalin kahdella tavoin syntyvästä siementuotannosta huolimatta laji leviää kasvupaikallaan tehokkaimmin kasvullisesti joka suuntaan suikertavan maavartensa avulla. Maavarressa on paljon meheviä suomuja, jotka ovat lehtikantoja. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Hirsimäki, omakotialue, Näsiäntien varren pihamaa, 25.8.2024. Copyright Hannu Kämäräinen.
Oxalis acetosella – (metsä)käenkaalin kasvupaikkoina ovat kuusikot, lehdot, tuoreet, lehtomaiset metsät, varjoisat harjurinteet, ravinteiset korvet ja metsänlaiteet sekä jossain määrin myös varjoisat pihat ja puutarhat. Valtaosa suomalaisista on varmasti elämänsä aikana ainakin kerran pistänyt käenkaalin lehtiä suuhunsa ja pureskellessaan niitä tuntenut happamanraikkaan maun. Lehdet sisältävät runsaasti C-vitamiinia ja maun niille antaa oksaalihappo. Laji soveltuu ravintokäyttöön monenlaisten ruokien lisukkeeksi, mutta yletöntä nauttimista kannattaa välttää suolistoärsytyksen vuoksi. EH, Lempäälä, Perälä, Liponselän eteläpää, Mantere, Perälänraitin loppupäästä itään oleva nimetön niemi, 25.5.2020. Copyright Hannu Kämäräinen.
Oxalis acetosella – (metsä)käenkaali ajoittaa pääkukintansa alkukevääseen, jolloin metsäpohjassa on vielä runsaasti tilaa ja valoa on riittävästi. Kuvassa maasta nousevat, ryhdikkäät kielonlehtirullat, Convallaria majalis, enteilevät vahvasti, mikä laji on seuraava kasvupaikan valtias. (Metsä)käenkaali on alkuperäinen laji Suomessa. Sen esiintymisalue yltää etelästä päin Perä-Pohjanmaan ja Koillismaan eliömaakuntiin saakka. Se on lähes koko esiintymisalueellaan yleinen tai hyvin yleinen. EH, Hämeenlinna, Luhtiala, Aulangonjärven pohjoispää, Aulangon-Heikkilän tien puustoinen tienlaitarinne, 13.5.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Pohjolan kasvien pauloissa 