• Pimpinella major (L.) Huds. – isopukinjuuri
• Pimpinella L. – pukinjuuret
• Apiaceae – sarjakukkaiskasvit

Isopukinjuuri, Pimpinella major, on monivuotinen, pysty ja yksi- tai monivartinen ruoho, joka on tavallisesti noin 40-100 cm korkea. Juurakko on vaakatasoinen tai pystyhkö ja usein haarova. Varsi on alaosastaan yleensä noin 2-7 mm paksu, useimmiten ontto mutta nivelten kohdalta täyteinen ja yläosastaan haarova. Se on vihreä tai alaosastaan punertava, syväuurteinen ja kalju tai tyvipuolestaan vaihtelevasti pieninystyinen.

Aluslehtiä on yksivartisilla yksilöillä yleensä noin 3-5, mutta monivartisissa tuppaissa niitä voi olla jopa kymmenittäin. Varsilehtiä on useimmiten 4-8. Lehdet ovat ylimpiä lehtiä lukuun ottamatta ruodilliset, ja niiden tyvellä oleva lehtituppi on kouru, ulkoneva ja vain tyveltään varren ympäri sepivä. Aluslehtien ja alempien varsilehtien ruoti on kouru ja tuppi mukaan lukien noin 15-40 cm pitkä. Ylempien varsilehtien ruoti on tuppi mukaan lukien yleensä enintään noin 10 cm pitkä. Varren yläosassa kaikki lehdet ovat varsinaisesti ruodittomia niin, että niiden lapa kasvaa suoraan lehtitupen reunasta. Aluslehtien ja alempien varsilehtien lapa on lähes tasaleveästi kertaalleen parilehdykkäinen, useimmiten noin 15-26 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 8-15 cm leveä. Ylempien varsilehtien lapa on ulkokehältään kolmiomainen ja ylimpiä lehtiä lukuun ottamatta yleensä noin 3-12 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 2-10 cm leveä. Ruodillisen kärkilehdykän lisäksi ruodittomia tai lyhytruotisia (ruoti 1-6 mm) lehdykkäpareja on tavallisesti 4-7. Lehdykät ovat suikeat – puikeat, suipon teräväkärkiset, tylppä- tai lyhyen kiilatyviset ja useimmiten noin 30-80 mm pitkät sekä leveimmältä kohtaa noin 10-50 mm leveät. Ne ovat tyviosastaan liuskaiset tai liuskattomat ja kauttaaltaan epäsäännöllisen iso- ja terävähampaiset. Hampaat ovat otakärkiset. Ylempien varsilehtien lehdykät kapenevat ja lyhenevät latvaa kohti edellä mainittuja mittoja pienemmiksi. Lehdet ovat päältä vihreät, alta sinivihreät ja molemmin puolin kaljut tai alta harvakarvaiset.

Kukinto on varren ja haarojen kärjessä oleva, aluksi tasalakinen ja kukinnan jatkuessa hieman kupera kerrannaissarja, joka on kehitysvaiheestakin riippuen läpimitaltaan useimmiten noin 4-10 cm. Pääsarja on suojukseton. Pikkusarjoja on yleensä noin 12-25. Ne ovat tasalakisia tai hieman kuperia, kukkiessaan yleisväriltään valkoisia, harvoin punertavia ja läpimitaltaan noin 6-15 mm. Niiden perä on suora tai ylöspäin kaareva, liereä tai enintään matalauurteinen, kalju ja noin 1,5-4,5 cm pitkä. Pikkusarjat ovat pääsarjan tavoin suojuksettomat. Pikkusarjassa on yleensä noin 15-30 kukkaa. Kukkaperä on samassa pikkusarjassa vaihdellen noin 1-5 mm pitkä. Verholehdet puuttuvat.

Teriö on säteittäinen, valkoinen tai harvemmin punertava ja ilman heteitä noin 2,5-3,5 mm leveä. Terälehtiä on 5, ja ne ovat symmetriset, lähinnä pitkänpyöreät sekä noin 1,2-2 mm pitkät ja noin 0,9-1,5 mm leveät. Kärki on tylppä ja lovipäinen johtuen pituuteen vaikuttamattomasta kärkinipukasta, joka on kääntynyt tiiviisti tyveen päin. Heteitä on 5, ja niiden palhot ovat noin 1,5-2,5 mm pitkät sekä ponnet pyöreähköt. Palhot ovat valkoiset ja ponnet valkoiset tai kellertävät. Sikiäin on kehänalainen ja 2-lokeroinen. Emiö on tyveltään pullea, valkoinen tai kellanvalkoinen sekä 2-vartaloinen ja -luottinen. Hedelmä on 2-lohkoinen lohkohedelmä, joka on soikea tai leveänsoikea, hieman litteähkö, kalju ja noin 2,5-3,5 mm pitkä sekä leveämmältä sivultaan noin 2-2,5 mm leveä. Se on aluksi vihreä ja kypsyessään ruskea. Kärjessä säilyvät pitkään emin vartalot luotteineen. Lohkot ovat hedelmässä vatsapuolet tiiviisti vastakkain. Lohkojen välinen sauma kulkee pitkittäin hedelmän leveämmällä sivulla. Yksittäinen hedelmälohko on pyöreäselkäinen, selväharjuinen ja selästään noin 0,9-1,2 mm leveä. Normaali kukinta-aika on heinä-elokuu.

Isopukinjuuri on Suomessa hyvin harvinainen ja pienialainen muinaistulokas, eli se on saapunut maahan ihmisen toiminnan avustamana ennen 1600-luvun puoltaväliä. Muinaistulokkaaksi se on tulkittu vain Pohjois-Karjalan eliömaakunnassa, josta ensimmäinen näyte on Kasviatlaksen mukaan kerätty Liperistä 1868. Aikojen kuluessa lajista on tehty ainakin yksi uustulokashavainto kaikista muistakin eliömaakunnista etelästä päin Perä-Pohjanmaan ja Koillismaan eliömaakuntiin saakka. Kasvupaikkoina ovat lähinnä entiset kaskimetsät ja -ahot, satamat ja tuontipuualueet, sotien aikaiset saksalaisten leirialueet, vanhat pihapiirit sekä pientareet ja tienvarret. Vuonna 2019 julkaistussa uhanalaisuusarvioinnissa se on todettu äärimmäisen uhanalaiseksi (CR). Luokitukseen ovat vaikuttaneet lähinnä suppea, pirstoutunut esiintymisalue, pieni populaatiokoko ja jatkuva taantuminen. Uhkatekijöinä ovat avoimien alueiden sulkeutuminen sekä metsien uudistamis- ja hoitotoimet. Laji on rauhoitettu. Muissa Pohjoismaissa isopukinjuuri kasvaa Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa.

Isopukinjuuren esiintymisalue kattaa lähes koko Euroopan pohjoisimpia ja eteläisimpiä alueita lukuun ottamatta. Yhtenäinen levinneisyysalue sivuaa Suomea Laatokan pohjoispuolella, Venäjällä. Suomen ainoa luontaista kasvuympäristöä muistuttava, vanha esiintymisalue Pohjois-Karjalassa on todennäköisesti saanut alkunsa kaskikulttuurin myötä tästä Venäjän kasvualueesta esimerkiksi sieltä peräisin olevan viljansiemenen rikkana. Esiintyminen Pohjois-Karjalassa on aikoinaan ollut varmasti nykyistä laajempaakin mutta hiipunut kaskimaiden umpeenkasvun seurauksena. Jatkosodan aikana 1940-luvulla isopukinjuuren hedelmyksiä saapui Suomeen saksalaisten hevosille tuotujen rehukuljetusten mukana. Havaintoja lajista tehtiin erityisesti sotavuosien jälkeen tuontisatamista ja saksalaisten leiripaikoilta Pohjois-Suomea myöten. Joillakin leiripaikoilla laji sinnittelee edelleenkin. Näiden keskieurooppalaista alkuperää olevien tulokkaiden kukinnot ovat usein punertavakukkaisia. Isopukinjuuri on myös vanha koriste- ja rohtokasvi. Tämän käytön seurauksena se on kotiutunut joihinkin vanhoihin pihapiireihin ja niiden ympäristöön.

Isopukinjuuri on yleensä helppo tunnistaa lajille tyypillisten lehtiensä perusteella, joskin Suomessa kasvaa yleisenä suvun toinen laji, ahopukinjuuri, P. saxifraga. Se on keskimäärin isopukinjuurta pienempi, kalju tai tiheäkarvainenkin, varreltaan liereä ja lähes uurteeton. Laji on lehdiltään useimmiten erilaislehtinen, eli sen aluslehdet ovat ulkomuodoltaan erilaiset kuin varsilehdet. Aluslehtien lehdykät ovat lähes pyöreät tai pitkänpyöreät ja tylppä- tai pyöreäkärkiset. Varsilehdet ovat usein kaksi kertaa parilehdykkäiset, ja uloimmat lehdykät voivat olla lisäksi kapealiuskaiset.

Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle isopukinjuuren esiintymiskartalle Suomessa.

Linkki Euroopan ja Välimeren alueen maa- tai aluekohtaiselle esiintymiskartalle (Euro+Med Plantbase).

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto

Pimpinella major – isopukinjuuri on monivuotinen, pysty ja yksi- tai monivartinen ruoho, joka on tavallisesti noin 40-100 cm korkea. Se on Suomessa hyvin harvinainen ja pienialainen muinaistulokas Pohjois-Karjalan eliömaakunnassa, Liperissä. Aikojen kuluessa lajista on tehty ainakin yksi uustulokashavainto kaikista muistakin eliömaakunnista etelästä päin Perä-Pohjanmaan ja Koillismaan eliömaakuntiin saakka. Kasvupaikkoina ovat lähinnä entiset kaskimetsät ja -ahot, satamat ja tuontipuualueet, sotien aikaiset saksalaisten leirialueet, vanhat pihapiirit sekä pientareet ja tienvarret. EK, Kotka, Halla, saaren eteläosan puuvarastoalue, ajouran pensoittuva laide. Saarella on varastoitu ja yhä varastoidaan Baltiasta tuotua puutavaraa. 23.7.2018. Koko kuvasarja on samalta kasvupaikalta. Copyright Hannu Kämäräinen.

Pimpinella major – isopukinjuuri on vuoden 2019 uhanalaisuusarvioinnissa todettu äärimmäisen uhanalaiseksi (CR) lajiksi. Luokitukseen ovat vaikuttaneet lähinnä suppea, pirstoutunut esiintymisalue, pieni populaatiokoko ja jatkuva taantuminen. Uhkatekijöinä ovat avoimien alueiden sulkeutuminen sekä metsien uudistamis- ja hoitotoimet. Laji on rauhoitettu. 23.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.

Pimpinella major – isopukinjuuren kukinto on varren ja haarojen kärjessä oleva, aluksi tasalakinen ja kukinnan jatkuessa hieman kupera kerrannaissarja, joka on kehitysvaiheestakin riippuen läpimitaltaan useimmiten noin 4-10 cm. Normaali kukinta-aika on heinä- ja elokuu. Kukinta jatkuu yleensä pitkään, ja yksilöissä on samaan aikaan kukintansa aloittavia ja jo hedelmävaiheeseen ehtineitä kukintoja. 23.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.

Pimpinella major – isopukinjuuren pääsarjassa on yleensä noin 12-25 pikkusarjaa. Ne ovat tasalakisia tai hieman kuperia ja kukkiessaan läpimitaltaan noin 6-15 mm. 23.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.

Pimpinella major – isopukinjuuren pääsarja on suojukseton. Pikkusarjojen perä on suora tai ylöspäin kaareva, liereä tai enintään matalauurteinen, kalju ja noin 1,5-4,5 cm pitkä. 23.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.

Pimpinella major – isopukinjuuren pikkusarjat ovat pääsarjan tavoin suojuksettomat. Pikkusarjassa on yleensä noin 15-30 kukkaa. Kukkaperä on samassa pikkusarjassa vaihdellen noin 1-5 mm pitkä. Verholehdet puuttuvat. 23.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.

Pimpinella major – isopukinjuuren kaksilokeroinen sikiäin alkaa pölytyksen jälkeen paisua kaksilohkoiseksi lohkohedelmäksi, joka on aluksi vihreä ja kypsyessään ruskea. Sen kärjessä säilyvät pitkään emin vartalot luotteineen. 23.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.

Pimpinella major – isopukinjuuren aluslehtien ja alempien varsilehtien lapa on lähes tasaleveästi kertaalleen parilehdykkäinen, useimmiten noin 15-26 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 8-15 cm leveä. Ruoti on noin 15-40 cm pitkä. 23.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.

Pimpinella major – isopukinjuuren ruodillisen kärkilehdykän lisäksi ruodittomia tai lyhytruotisia (ruoti 1-6 mm) lehdykkäpareja on tavallisesti neljästä seitsemään. Lehdykät ovat suikeat – puikeat, suipon teräväkärkiset, tylppä- tai lyhyen kiilatyviset ja useimmiten noin 30-80 mm pitkät sekä leveimmältä kohtaa noin 10-50 mm leveät. Kuvassa on seuralaisena lehtomaitikka, Melampyrum nemorosum. 23.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.

Pimpinella major – isopukinjuuren ylempien varsilehtien lapa on ulkokehältään kolmiomainen ja ylimpiä lehtiä lukuun ottamatta yleensä noin 3-12 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 2-10 cm leveä. Varsi on tavallisesti ontto mutta nivelten kohdalta täyteinen. Se on vihreä tai alaosastaan punertava, syväuurteinen ja usein kalju. 23.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.

Pimpinella major – isopukinjuuren lehtien lehdykät ovat tyviosastaan liuskaiset tai liuskattomat ja kauttaaltaan epäsäännöllisen iso- ja terävähampaiset. Hampaat ovat otakärkiset. Odat erottuvat paremmin edellisessä kuvassa. 28.6.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto