Platanthera chlorantha – keltalehdokki

  • Platanthera chlorantha (Custer) Rchb. – keltalehdokki
  • Platanthera Rich. – lehdokit
  • Orchidaceae – kämmekkäkasvit

Keltalehdokki, Platanthera chlorantha, on monivuotinen, yleensä 25-60 cm korkea ruoho, jonka juurakossa on kaksi vierekkäistä, soikeaa ja noin 2,5-3 cm pitkää juurimukulaa, jotka kaventuvat alaspäin ja jatkuvat juurina. Lisäksi mukuloiden yläpuolella on juurikimppu. Varsi on haaraton, tanakka, jopa roteva, hiukan särmikäs ja vihreä. Sen tyvellä on kaksi tuppimaista, lavatonta ja ruskeaa lehteä. Varren alaosassa on kaksi lähes vastakkaista, leveän soikeaa tai hieman vastapuikeaa, lehteä, joista toinen on usein pienempi. Lehdissä on 2-5 cm pitkä ruoti, joka ilman rajaa levenee lehtilavaksi. Pituus ruotineen on yleensä 10-20 cm ja leveys leveimmältä kohtaa 3-6,5 cm. Ylempänä varrella on 1-3 kapeaa, teräväkärkistä ja noin 1-5 cm pitkää lehteä. Alemmat ja ylemmät varsilehdet ovat molemmin puolin tasaisen vihreitä, silposuonisia ja ehytlaitaisia.

Kukintotähkä on harsuhko – tiheähkö, tasapaksu ja tavallisesti noin 10-25 cm pitkä sekä noin 10-25-kukkainen. Kukat ovat noin 13-20 mm leveitä ja tukilehdellisiä. Tukilehdet ovat kapean kolmiomaisia tai lähes tasasoukkia ja yleensä teräväkärkisiä, vihreitä, 8-15 mm pitkiä ja tavallisesti enintään sikiäimen mittaisia. Sikiäin on perätön, yleensä yläviisto ja sivulle käyristynyt, kierteinen, särmikäs, kalju ja noin 12-18 mm pitkä.

Kuudesta kehälehdestä kolme on ulompaa ja noin 8-9 mm pitkää. Niistä kaksi laitimmaista ovat valkoisia – vihertävän valkoisia, soikeahkoja tai kapean kolmiomaisia, tylppä- tai terävähkökärkisiä ja siirottavat vähän alaviistosti sivulle. Keskimmäinen ulompi kehälehti on samanvärinen, ylöspäinen, eteenpäin taipunut, soikea ja muita leveämpi. Sisemmistä kehälehdistä kaksi ovat vihertävän tai kellertävän valkoisia, kapeita noin 7 mm pitkiä ja pystyjä kaartuen sivusta katokseksi hetiön ja emiön ylle. Kolmas sisempi kehälehti muodostaa noin 8-12 mm pitkän ja kapean, tasasoukan, ehytkärkisen huulen, jonka kärkiosa on on pitkästi vihertävän keltainen. Huulessa on ohuehko ja kärkeä kohti hivenen paksuneva, tylpähkö kannus, joka on tyveltä valkoisehko ja kärkiosasta vihertävän keltainen sekä noin 20 mm pitkä. Kannuksessa on runsaasti mettä. Kukat ovat heikkotuoksuiset.

Hetiö ja emiö ovat yhdistyneet siitintukuksi, jossa on yksi toimiva hede ja kaksi toimivaa luottia (kolmas on muuntunut keulaksi). Emin yläpuolelle nousevan ponnen puoliskot ovat kaukana toisistaan ja ikään kuin leveässä haara-asennossa eli yläpäät ovat lähempänä toisiaan kuin alapäät. Siitepöly on kahtena tarttumakantaisena, keltaisena myhkynä. Keltalehdokki ei monen muun kämmekän tapaan huijaa hyönteisiä, vaan se tarjoaa pitkähköstä kannuksestaan mettä yöperhosille, erityisesti yökkösille, mutta satunnaisemmin myös eräille kiitäjille. Alla mainitussa Korhosen ja Vuokon kämmekkäkirjassa kerrotaan Öölantilaisista pölytystutkimuksista. Niiden mukaan keltalehdokin kukilla kävi 28 yökköslajia ja 2 kiitäjälajia. Tärkein pölyttäjä oli rusovaskiyökkönen, Autographa jota, joka hoiti peräti 45 % koko pölytyksestä. Toiseksi tärkein pölyttäjä oli isojuuriyökkönen, Apamea monoglypha. Molemmat esiintyvät myös Suomessa keltalehdokin levinneisyysalueella. Lajin kukan rakennekin on sopeutunut yökköspölytykseen. Siitepölymyhkyjen tarttumakantojen väli on noin 3-4 mm ja vastaa yökkösten silmienväliä. Näin ollen myhkyt eivät tartu valkolehdokin, P. bifolia, tavoin kannukseen työntyvän imukärsän juureen, vaan liimaantuvat tiukasti silmiin. Yökkönen joutuu työntämään päänsä aivan kiinni kannuksen torven suulle yltääkseen meteen ja tällöin silmiin tarttuneet myhkyt käännyttyään jonkin ajan kuluttua osoittamaan eteenpäin, osuvat toisessa kukintotähkässä sen kukkien luoteille. Normaali kukinta-aika on heinäkuu ajoittuen noin 1-2 viikkoa valkolehdokin kukintaa myöhäisemmäksi.

Hyönteisiä houkutteleva tuoksu ja medekkäät kukat takaavat yleensä hyvän pölytystuloksen ja hedelmyksiä kehittyy paljon. Hedelmä on pysty, liereä, vahvasuoninen, kalju ja noin 12-15 mm pitkä kota, joka avautuu suonien vierestä. Siementuotanto on runsasta ja lähes pölymäisen pienet siemenet leviävät tuulen mukana. Kämmeköiden siemenissä ei ole vararavintoa. Jotta siemenestä voi kehittyä uusi kasvi, sen täytyy päästä yhteyteen sopivan sienikumppanin kanssa ja saada kasvuunsa tarvittava ravinto sienijuuren kautta. Kehittyvät ja kukintavaiheen saavuttaneet keltalehdokit talvehtivat juurimukuloidensa avulla.

Keltalehdokki on tuntomerkeiltään hyvin läheinen valkolehdokin, P. bifolia, kanssa. Kukkivasta kasvista helpoiten tarkistettavat erot löytyvät heteen ponnenpuolikkaista ja kannuksesta. Kun valkolehdokilla ponnenpuolikkaat (ja siitepölymyhkyt) ovat vierekkäiset ja samansuuntaiset, ne keltalehdokilla ovat leveässä haara-asennossa ja yleensä aika kaukana toisistaan. Valkolehdokin kannus on hyvin ohut ja 25-40 mm pitkä. Keltalehdokilla kannus on paksumpi ja tylpempi sekä noin 20 mm pitkä. Kukkimattomia lehdokkilajeja on lähes mahdoton varmuudella erottaa toisistaan, koska taksonien sisäinen muuntelu menee muiden tuntomerkkien osalta suurelta osin sisäkkäin. Vaikka lehdokit ovat läheistä sukua toisilleen, ne risteytyvät hyvin harvoin keskenään. Tämä johtuu lajien välille kehittyneistä risteymäesteistä. Vaikka molempia lehdokkilajeja voi nähdä yhtäaikaa kukassa, keltalehdokin pääkukinta on kuitenkin valkolehdokkia myöhäisempi. Lajien kukissa ovat eri tuoksuaineet, jotka houkuttelevat eri pölyttäjiä. Lisäksi siitepölymyhkyjen erilainen sijainti vahvistaa tätä pölyttäjien jakoa. Ahvenanmaalla tavatuista harvoista risteymistä ”vastaa” arvioiden mukaan lähes yksinomaan pikkukiitäjä, Deilephila porcellus, joka pystyy pölyttämään molempia lajeja ja nopeana lentäjänä voi sukkuloida kauempanakin toisistaan olevien populaatioiden välillä.

Keltalehdokki on alkuperäinen laji Suomessa. Se on suhteellisen yleinen Ahvenanmaalla, jonka lisäksi sitä esiintyy Varsinais-Suomessa, lähinnä saaristoalueella ja Uudenmaan eliömaakunnan puolella Hangossa. Lajista on tavattu erillisesiintymät Uudenmaan Nurmijärveltä ja Satakunnan eliömaakunnasta Ulvilasta. Keltalehdokki on kalkinsuosija kasvaen erityisesti lehdoissa, lehtomaisissa metsissä sekä lehtoniityillä ja muillakin ruohostomailla. Se on rauhoitettu koko Suomessa Ahvenanmaata lukuun ottamatta. Muissa Pohjoismaissa lajia esiintyy Etelä-Ruotsissa, Etelä-Norjassa ja Tanskassa.

Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle keltalehdokin esiintymiskartalle Suomessa.

Linkki Euroopan ja Välimeren alueen maa- tai aluekohtaiselle esiintymiskartalle (The Euro+Med Plantbase Projekt).

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto

Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto

Platanthera chlorantha - keltalehdokki näyttää viihtyvän yllättävän hyvin myös kuivahkolla niityllä. Alaosan isot lehdet melkein hukkuvat ruohikon sekaan. Varsissa on myös 1-3 pienempää, kapeaa ja teräväkärkistä lehteä. A, Sund, Bomarsund, Prästö, Barsneudden, Prästötornetin rauniokummun niittyalue, 13.7.2017. Copyright Hannu Kämäräinen.
Platanthera chlorantha – keltalehdokki näyttää viihtyvän yllättävän hyvin myös kuivahkolla niityllä. Alaosan isot lehdet melkein hukkuvat ruohikon sekaan. Varsissa on myös 1-3 pienempää, kapeaa ja teräväkärkistä lehteä. A, Sund, Bomarsund, Prästö, Barsneudden, Prästötornetin rauniokummun niittyalue, 13.7.2017. Copyright Hannu Kämäräinen.
Platanthera chlorantha - keltalehdokin kukintotähkä on harvahko - tiheähkö ja tasapaksu sekä noin 10-25 cm pitkä. A, Sund, Bomarsund, Prästö, Barsneudden, Prästötornetin rauniokummun niittyalue, 13.7.2017. Copyright Hannu Kämäräinen.
Platanthera chlorantha – keltalehdokin kukintotähkä on harvahko – tiheähkö ja tasapaksu sekä noin 10-25 cm pitkä. A, Sund, Bomarsund, Prästö, Barsneudden, Prästötornetin rauniokummun niittyalue, 13.7.2017. Copyright Hannu Kämäräinen.
Platanthera chlorantha - keltalehdokki on omimmillaan kalkkipitoisella, rehevällä lehtoniityllä yhdessä mm. lehtomaitikan, Melampyrum nemorosum, kanssa. A, Lemland, Herröskatan, luonnonsuojelualue, lehtoniitty, YKJ 10.7.2017. Copyright Hannu Kämäräinen.
Platanthera chlorantha – keltalehdokki on omimmillaan kalkkipitoisella, rehevällä lehtoniityllä yhdessä mm. lehtomaitikan, Melampyrum nemorosum, kanssa. A, Lemland, Herröskatan, luonnonsuojelualue, lehtoniitty, YKJ 10.7.2017. Copyright Hannu Kämäräinen.
Platanthera chlorantha - keltalehdokin harvahko kukintotähkä, jossa kukkien ponnenpuoliskot ovat niin levällään, että ne lähes häipyvät pystyjen, sisempien kehälehtien katveeseen. A, Lemland, Herröskatan, luonnonsuojelualue, lehtoniitty, YKJ 10.7.2017. Copyright Hannu Kämäräinen.
Platanthera chlorantha – keltalehdokin harvahko kukintotähkä, jossa kukkien ponnenpuoliskot ovat niin levällään, että ne lähes häipyvät pystyjen, sisempien kehälehtien katveeseen. A, Lemland, Herröskatan, luonnonsuojelualue, lehtoniitty, YKJ 10.7.2017. Copyright Hannu Kämäräinen.
Platanthera chlorantha - keltalehdokin kukkien sikiäimet ovat särmikkäät, kierteiset ja sivulle käyristyneet. Kukkien tukilehdet ovat yleensä enintään sikiäimen mittaiset. Kukat ovat siirottavine kehälehtineen 13-20 mm leveitä. Ylimmissä kukissa näkyy hyvin noin 20 mm pitkän kannuksen malli. Se paksunee kärkiosastaan. A, Eckerö, Käringsundby, Gamla Käringsundsvägenin laitaniitty metsän reunassa, 9.7.2017. Copyright Hannu Kämäräinen.
Platanthera chlorantha – keltalehdokin kukkien sikiäimet ovat särmikkäät, kierteiset ja sivulle käyristyneet. Kukkien tukilehdet ovat yleensä enintään sikiäimen mittaiset. Kukat ovat siirottavine kehälehtineen 13-20 mm leveitä. Ylimmissä kukissa näkyy hyvin noin 20 mm pitkän kannuksen malli. Se paksunee kärkiosastaan. A, Eckerö, Käringsundby, Gamla Käringsundsvägenin laitaniitty metsän reunassa, 9.7.2017. Copyright Hannu Kämäräinen.
Platanthera chlorantha - keltalehdokin roteva ja tiheähkö kukintotähkä, jossa kukkien tukilehdet ovat huomattavan leveitä ja pitkiä. Alemmissa kukissa näkyvät ponnenpuoliskot, joista siitepölymyhkyt ovat jo lähteneet yöperhosten mukaan. A, Sund, Bomarsund, Prästö, Barsneudden, Prästötornetin rauniokummun niittyalue, 13.7.2017. Copyright Hannu Kämäräinen.
Platanthera chlorantha – keltalehdokin roteva ja tiheähkö kukintotähkä, jossa kukkien tukilehdet ovat huomattavan leveitä ja pitkiä. Alemmissa kukissa näkyvät ponnenpuoliskot, joista siitepölymyhkyt ovat jo lähteneet yöperhosten mukaan. A, Sund, Bomarsund, Prästö, Barsneudden, Prästötornetin rauniokummun niittyalue, 13.7.2017. Copyright Hannu Kämäräinen.
Platanthera chlorantha - keltalehdokin harvahko kukintotähkä. A, Lemland, Styrsön ja Nåtön välinen Rödgrundet-saari, niittytöyräs, 12.7.2017. Copyright Hannu Kämäräinen.
Platanthera chlorantha – keltalehdokin harvahko kukintotähkä. A, Lemland, Styrsön ja Nåtön välinen Rödgrundet-saari, niittytöyräs, 12.7.2017. Copyright Hannu Kämäräinen.
Platanthera chlorantha - keltalehdokin ja valkolehdokin, P. bifolia, yksi selkeimmistä eroista löytyy heteen ponnenpuoliskoista. Valkolehdokilla ne ovat samansuuntaiset ja aivan vierekkäiset, mutta kuvan keltalehdokilla ne ovat kuin leveässä haara-asennossa ja kaukana toisistaan. Kukkien keltaiset siitepölymyhkyt ovat vielä paikoillaan. A, Lemland, Styrsön ja Nåtön välinen Rödgrundet-saari, niittytöyräs, 12.7.2017. Copyright Hannu Kämäräinen.
Platanthera chlorantha – keltalehdokin ja valkolehdokin, P. bifolia, yksi selkeimmistä eroista löytyy heteen ponnenpuoliskoista. Valkolehdokilla ne ovat samansuuntaiset ja aivan vierekkäiset, mutta kuvan keltalehdokilla ne ovat kuin leveässä haara-asennossa ja kaukana toisistaan. Kukkien keltaiset siitepölymyhkyt ovat vielä paikoillaan. A, Lemland, Styrsön ja Nåtön välinen Rödgrundet-saari, niittytöyräs, 12.7.2017. Copyright Hannu Kämäräinen.
Platanthera chlorantha - keltalehdokin kehälehdet ovat kahtena kolmilehtisenä kiehkurana. Kaksi ulointa kehälehteä siirottavat sivulle ja kolmas niitä leveämpi kehälehti suuntautuu ylös ja kaartuu kärjestään eteenpäin. Ulommat kehälehdet ovat valkoisia tai vihertävän valkoisia. Kaksi sisempää kehälehteä muodostavat katoksen hetiön ja emiön ylle. Ne ovat kapeahkoja ja vihertävän tai kellertävän valkoisia. Kolmas sisempi kehälehti muodostaa kapean, tasasoukan, 8-12 mm pitkän huulen, jonka kärkiosa on vihertävän keltainen. Huulen tyvessä näkyy aukko kannukseen, joka paksunee kärkeä kohti. A, Lemland, Styrsön ja Nåtön välinen Rödgrundet-saari, niittytöyräs, 12.7.2017. Copyright Hannu Kämäräinen.
Platanthera chlorantha – keltalehdokin kehälehdet ovat kahtena kolmilehtisenä kiehkurana. Kaksi ulointa kehälehteä siirottavat sivulle ja kolmas niitä leveämpi kehälehti suuntautuu ylös ja kaartuu kärjestään eteenpäin. Ulommat kehälehdet ovat valkoisia tai vihertävän valkoisia. Kaksi sisempää kehälehteä muodostavat katoksen hetiön ja emiön ylle. Ne ovat kapeahkoja ja vihertävän tai kellertävän valkoisia. Kolmas sisempi kehälehti muodostaa kapean, tasasoukan, 8-12 mm pitkän huulen, jonka kärkiosa on vihertävän keltainen. Huulen tyvessä näkyy aukko kannukseen, joka paksunee kärkeä kohti. A, Lemland, Styrsön ja Nåtön välinen Rödgrundet-saari, niittytöyräs, 12.7.2017. Copyright Hannu Kämäräinen.
Platanthera chlorantha - keltalehdokin huulen tyvi ja sivulle suuntautuvat kehälehdet ovat yleensä aivan tai lähes valkoiset ja heijastavat hämärässä hyvin valoa yöperhosille. Sivulla olevat kehälehdet ovat yökkösille tärkeä kiinnittymiskohta. Ne roikkuvat niissä etujaloistaan samalla, kun työntävät imukärsänsä huulen kannustorveen. Kuvan kukastakin siitepölymyhkyt ovat lähteneet kiinnittyneinä yökkösen silmiin ja matkanneet toisten kukkien luoteille. A, Vårdö, Lövö, maantien luiska, 13.7.2017. Copyright Hannu Kämäräinen.
Platanthera chlorantha – keltalehdokin huulen tyvi ja sivulle suuntautuvat kehälehdet ovat yleensä aivan tai lähes valkoiset ja heijastavat hämärässä hyvin valoa yöperhosille. Sivulla olevat kehälehdet ovat yökkösille tärkeä kiinnittymiskohta. Ne roikkuvat niissä etujaloistaan samalla, kun työntävät imukärsänsä huulen kannustorveen. Kuvan kukastakin siitepölymyhkyt ovat lähteneet kiinnittyneinä yökkösen silmiin ja matkanneet toisten kukkien luoteille. A, Vårdö, Lövö, maantien luiska, 13.7.2017. Copyright Hannu Kämäräinen.
Platanthera chlorantha - keltalehdokin varren alaosassa on kaksi isohkoa, leveänsoikeaa tai hieman vastapuikeaa lehteä, jotka ovat molemmin puolin tasaisen vihreät. A, Lemland, Herröskatan, luonnonsuojelualue, lehtoniitty, YKJ 10.7.2017. Copyright Hannu Kämäräinen.
Platanthera chlorantha – keltalehdokin varren alaosassa on kaksi isohkoa, leveänsoikeaa tai hieman vastapuikeaa lehteä, jotka ovat molemmin puolin tasaisen vihreät. A, Lemland, Herröskatan, luonnonsuojelualue, lehtoniitty, YKJ 10.7.2017. Copyright Hannu Kämäräinen.
Platanthera chlorantha - keltalehdokin pölytys onnistuu yleensä hyvin ja koko kukintotähkä täyttyy kotahedelmistä, jotka avautuvat pitkittäin suonien vierestä. Kuvassa on ylivuotinen ja tyhjentynyt hedelmystö. A, Sund, Bomarsund, Prästö, Barsneudden, Prästötornetin rauniokummun niittyalue, 13.7.2017. Copyright Hannu Kämäräinen.
Platanthera chlorantha – keltalehdokin pölytys onnistuu yleensä hyvin ja koko kukintotähkä täyttyy kotahedelmistä, jotka avautuvat pitkittäin suonien vierestä. Kuvassa on ylivuotinen ja tyhjentynyt hedelmystö. A, Sund, Bomarsund, Prästö, Barsneudden, Prästötornetin rauniokummun niittyalue, 13.7.2017. Copyright Hannu Kämäräinen.

Etusivulla mainittujen lähteiden lisäksi kannattaa tutustua kahteen suomalaiseen kämmekkäkirjaan:

  • Korhonen Mauri & Vuokko Seppo: Kämmekät Suomen orkideat. Forssa 1987. (Kirjan nimistö on osittain vanhentunut, mutta lajisto on kuvattu laajasti ja hyvin taustoittaen.)
  • Salmia Aulikki: Pohjolan uhanalaiset orkideat. Forssa 2013. (Kirjassa on Pohjoismaiden lajiston laajojen kuvausten lisäksi kerrottu myös hyvistä kämmekkäpaikoista.)

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto

Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto