• Polemonium acutiflorum Willd. – kellosinilatva
• Polemonium L. – sinilatvat
• Polemoniaceae – sinilatvakasvit

Kellosinilatva, Polemonium acutiflorum, on monivuotinen, pysty tai koheneva ja tavallisesti noin 25-60 cm korkea ruoho. Juurakko on suikertava, lyhyehkö ja toisinaan haarova muodostaen aika usein pieniä varsikkoja ja lehtiryhmiä. Varret ovat kukinto-osaan saakka haarattomat, hoikat, liereät tai matalasärmäiset ja vihreäsävyiset tai ruskehtavat. Ne ovat alempaa kaljut ja ylempää sekä kukinto-osastaan pitkähkön hapsikarvaiset ja nystykarvaiset.

Lehdet ovat korvakkeettomat, ruodilliset, parilehdykkäiset ja varrella kierteisesti. Aluslehtien ruoti on noin 5-10 cm pitkä ja kalju tai vähäkarvainen. Varsilehtien ruoti on noin 1-5 cm pitkä, kouruinen ja reunoiltaan karvainen. Lehtilapa on lähes tasalevyinen, tavallisesti noin 2-10 cm pitkä ja noin 1-6 cm leveä. Lehdykkäpareja on kärkilehdykän lisäksi useimmiten 3-10. Lehdykkäparit ovat ruodittomat, kapeanpuikeat tai suikeat, suippokärkiset ja pyöreähkötyviset sekä ehytlaitaiset. Ne ovat kaljut, päältä vihreät tai helakanvihreät, alta vaaleamman vihreät ja yleensä noin 5-30 mm pitkät sekä leveimmältä kohtaa noin 3-15 mm leveät.

Kukinto muodostuu latva-alueella kierteisesti ja harvakseen olevista, haarattomista tai toistamiseen haarovista tertuista, joissa on useimmiten 1-5 kukkaa. Alimmat tertut ovat varsilehtien hangoissa. Ylempänä hankalehdet supistuvat hyvin pieniksi ja parilehdykkäisiksi tai -liuskaisiksi lehdiksi. Ylimmissä tertuissa tukilehdet ovat kapeansuikeita ja liuskattomia. Tertturangassa on pieniä esilehtiä ja kukkaperän tyvellä tukilehtiä, jotka ovat kapeansuikeat tai tasasoukat, noin 2-10 mm pitkät ja enintään noin 1,5 mm leveät. Ylimmistä kukkaperistä tukilehdet puuttuvat. Kukkaperä on noin 5-10 mm pitkä. Verhiö on kellomainen, yhdislehtinen ja kärjestään säteittäisesti syvään 5-liuskainen. Se on vihreäsävyinen – tumman tai lähes mustan sinipunainen ja kaikkiaan noin 6-8 mm pitkä. Liuskat ovat kapeanpuikeat, suippokärkiset ja leveimmältä kohtaa noin 2-3 mm leveät. Niiden osuus kukkapohjuksen sisältävästä verhiön kokonaispituudesta on noin 4-6 mm. Verhiö, kukkaperä ja tertturanka haaroineen sekä tukilehdet ovat tiheästi pitkähkön hapsikarvaiset ja nystykarvaiset.

Teriö on sininen, hyvin harvoin valkoinen, ratasmaisesti leveän kellomainen ja tyveltään yhdislehtinen sekä tavallisesti noin 18-22 mm leveä. Teriönliuskoja on 5 tai joskus poikkeuksellisesti 6. Ne ovat hieman lomittaiset, lähinnä soikeat, lyhyen suipot ja terävä- tai tylppäkärkiset sekä lyhyesti ripsireunaiset. Liuskat ovat yleensä noin 13-15 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 8-12 mm leveät. Teriön yhdiskasvuinen tyviosa on noin 2-3 mm pitkä.

Kukassa on 5 hedettä, jotka ovat noin 10-12 mm pitkät. Palhot ovat lähes valkoiset tai vaaleansinertävät. Ponnet ovat pyöreähköt tai pitkänpyöreät ja keltaiset. Pallomainen sikiäin on kehänpäällinen, ja sen tyvellä on kaulusmainen mesiäinen. Sikiäimen kärjessä oleva emin vartalo on sinipunertava ja luottineen noin 13-15 mm pitkä. Luotti on 3-liuskainen, päältä sinipunainen, sisäpinnoiltaan vaaleahko, ja sen osuus emin pituudesta on noin 2-3 mm. Normaali kukinta-aika on kesäkuun loppupuolelta elokuulle.

Sikiäimestä kehittyy lähes pallomainen, 3-lokeroinen kota, joka on ensin vihreä, kypsänä kellertävä, kalju ja tavallisesti noin 4-5 mm pitkä. Se avautuu kärjestään 3-liuskaisesti. Siemenet ovat ruskeat, pitkulaiset, jossain määrin kiertyneet ja litteät sekä osittain siipipalteiset ja noin 3 mm pitkät.

Kellosinilatva on Suomessa alkuperäinen Lapin kasvi, joka on yleinen tai yleisehkö Kittilän Lapin, Sompion Lapin, Enontekiön Lapin ja Inarin Lapin eliömaakunnissa sekä harvinaisempi muinaistulokas Perä-Pohjanmaan ja Koillismaan eliömaakunnissa. Lisäksi yksittäisiä uustulokashavaintoja on Oulun Pohjanmaan ja Kainuun eliömaakunnista. Kasvupaikkoina ovat lähinnä puronvarret, jokirannat, niityt, tunturikoivikot, pensaikot, pientareet ja tienvarret sekä vanhat latojen ja tukkikämppien ympäristöt. Kellosinilatva kasvaa muissa Pohjoismaissa Ruotsissa ja Norjassa.

Kellosinilatvan esiintymisalue yltää Pohjoismaista Venäjän pohjoisosien yli Aasiaan ja Pohjois-Amerikan luoteisosaan. Ainakin Pohjois-Amerikassa siitä käytetään nimeä P. villosum. Suomessa kasvaa harvinaisena alkuperäisenä mutta laajalle koristekasvikäytöstä villiytyneenä tai tulokkaana suvun toinen laji, lehtosinilatva, P. caeruleum. Se muistuttaa suuresti kellosinilatvaa, mutta sen villiytymät Lapissa, kellosinilatvan alkuperäisillä kasvualueilla, ovat hyvin harvinaisia. Lehtosinilatvan kukinto on huiskilomainen ja monikukkainen, kun se kellosinilatvalla on terttumainen ja vähäkukkainen. Teriö on lehtosinilatvalla noin 12-15 mm leveä ja kellosinilatvalla noin 18-22 mm leveä. Teriönliuskat ovat lehtosinilatvalla päästään pyöreät tai tylpät ja ripsettömät sekä kellosinilatvalla terävä- tai tylppäkärkiset ja lyhyesti ripsireunaiset. Lehtosinilatvan varren yläosan karvoitus on lyhyempää kuin kellosinilatvalla.

Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle kellosinilatvan esiintymiskartalle Suomessa.

Linkki Euroopan ja Välimeren alueen maa- tai aluekohtaiselle esiintymiskartalle (Euro+Med Plantbase).

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto

Polemonium acutiflorum – kellosinilatvan juurakko on suikertava, lyhyehkö ja toisinaan haarova muodostaen aika usein pieniä varsikkoja ja lehtiryhmiä. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, retkeilykeskuksesta Saanalle vievän polun varsi, paljakkarinteen alapuolinen tunturikoivikko, 545-550 m mpy, 16.7.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.

Polemonium acutiflorum – kellosinilatvan kukassa on viisi hedettä, jotka ovat noin 10-12 mm pitkät. Palhot ovat lähes valkoiset tai vaaleansinertävät. Ponnet ovat pyöreähköt tai pitkänpyöreät ja keltaiset. Emin vartalo on sinipunertava ja luottineen noin 13-15 mm pitkä. Luotti on kolmiliuskainen, ja sen osuus emin pituudesta on noin 2-3 mm. Kellosinilatvan normaali kukinta-aika on kesäkuun loppupuolelta elokuulle. 9.7.2026. Copyright Hannu Kämäräinen.

Polemonium acutiflorum – kellosinilatvan teriönliuskat ovat lyhyesti ripsireunaiset. Verhiönliuskat ovat kapeanpuikeat, suippokärkiset ja leveimmältä kohtaa noin 2-3 mm leveät. Niiden osuus kukkapohjuksen sisältävästä verhiön kokonaispituudesta on noin 4-6 mm. Kukkaperän tukilehti on kapeansuikea tai tasasoukka, noin 2-10 mm pitkä ja enintään noin 1,5 mm leveä. Ylimmistä kukkaperistä tukilehdet puuttuvat. Verhiö, kukkaperä, tertturanka haaroineen ja tukilehdet sekä varren yläosa ovat tiheästi pitkähkön hapsikarvaiset ja nystykarvaiset. 9.7.2026. Copyright Hannu Kämäräinen.

Polemonium acutiflorum – kellosinilatvan kota on lähes pallomainen, kolmilokeroinen, ensin vihreä ja kypsänä kellertävä sekä kalju. Se on tavallisesti noin 4-5 mm pitkä. Kota avautuu kärjestään kolmiliuskaisesti. 9.7.2026. Copyright Hannu Kämäräinen.

Polemonium acutiflorum – kellosinilatvan lehdet ovat ruodilliset ja parilehdykkäiset. Aluslehtien ruoti on noin 5-10 cm pitkä. Alus- ja varsilehtien lapa on lähes tasalevyinen, tavallisesti noin 2-10 cm pitkä ja noin 1-6 cm leveä. Lehdykkäpareja on kärkilehdykän lisäksi useimmiten kolmesta kymmeneen. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, retkeilykeskuksesta Saanalle vievän polun varsi, paljakkarinteen alapuolinen tunturikoivikko, 545-550 m mpy, 16.7.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.

Polemonium acutiflorum – kellosinilatvan varsilehdet ovat korvakkeettomat ja sijaitsevat varrella kierteisesti. Niiden ruoti on noin 1-5 cm pitkä, kouruinen ja reunoiltaan karvainen. Varret ovat liereät tai kuten kuvassa, matalasärmäiset. 9.7.2026. Copyright Hannu Kämäräinen.

Polemonium acutiflorum – kellosinilatvan lehdykkäparit ovat ruodittomat, kapeanpuikeat tai suikeat, suippokärkiset ja pyöreähkötyviset sekä ehytlaitaiset. Ne ovat kaljut, päältä vihreät tai helakanvihreät, alta vaaleamman vihreät ja yleensä noin 5-30 mm pitkät sekä leveimmältä kohtaa noin 3-15 mm leveät. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, retkeilykeskuksesta Saanalle vievän polun varsi, paljakkarinteen alapuolinen tunturikoivikko, 545-550 m mpy, 16.7.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.

Polemonium acutiflorum – kellosinilatva on Suomessa alkuperäinen Lapin kasvi, joka on yleinen tai yleisehkö Kittilän Lapin, Sompion Lapin, Enontekiön Lapin ja Inarin Lapin eliömaakunnissa sekä harvinaisempi muinaistulokas Perä-Pohjanmaan ja Koillismaan eliömaakunnissa. Lisäksi yksittäisiä uustulokashavaintoja on Oulun Pohjanmaan ja Kainuun eliömaakunnista. Kasvupaikkoina ovat lähinnä puronvarret, jokirannat, niityt, tunturikoivikot, pensaikot, pientareet ja tienvarret sekä vanhat latojen ja tukkikämppien ympäristöt. 9.7.2026. Copyright Hannu Kämäräinen.

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto