• Polemonium caeruleum L. – lehtosinilatva
• Polemonium L. – sinilatvat
• Polemoniaceae – sinilatvakasvit

Lehtosinilatva, Polemonium caeruleum, on monivuotinen, pysty ja tavallisesti noin 35-100 cm korkea ruoho. Juurakko on suikertava, lyhyehkö ja haarova muodostaen usein tiheitä ja laajenevia varsiryhmiä. Varret ovat kukinto-osaan saakka haarattomat, matalasärmäiset ja vihreäsävyiset tai ruskehtavat. Ne ovat alempaa kaljut ja ylempää sekä kukinto-osastaan hyvin lyhyen nystykarvaiset.

Lehdet ovat korvakkeettomat, ruodilliset, parilehdykkäiset ja varrella kierteisesti. Aluslehtien ja varren alaosan lehtien ruoti on noin 5-10 cm pitkä, tyviosastaan kouruinen ja muuten kalju mutta kourureunoiltaan karvainen. Ruoti lyhenee varren latvaa kohti, ja ylimmät lehdet ovat lähes tai aivan ruodittomat. Lehtilapa on lähes tasalevyinen, tavallisesti noin 4-20 cm pitkä ja noin 2-8 cm leveä. Lehdykkäpareja on kärkilehdykän lisäksi useimmiten 5-12, ja ne ovat selväväliset – koskettavat toisiaan. Lehdykät ovat ruodittomat, kapeanpuikeat tai suikeat, suippokärkiset ja pyöreähkötyviset sekä ehytlaitaiset. Ne ovat kaljut, päältä vihreät, alta vaaleamman- tai harmaanvihreät ja yleensä noin 15-40 mm pitkät sekä leveimmältä kohtaa noin 3-13 mm leveät. Lehden keskiranka on ruodin tavoin usein yläreunastaan karvainen.

Kukinto muodostuu latva-alueella kierteisesti ja harvakseen – latvaa kohti tiheten olevista, haarattomista tai toistamiseen haarovista kukintohaaroista, joissa kukat ovat monikukkaisen huiskilomaisesti. Alimmat kukintohaarat ovat varsilehtien hangoissa. Ylempänä hanka- tai tukilehdet supistuvat hyvin pieniksi ja parilehdykkäisiksi tai -liuskaisiksi lehdiksi. Ylimmissä kukintohaaroissa tukilehdet ovat suikeita ja liuskattomia. Useimpien kukkaperien tyvellä on tukilehti, joka on kapeansuikea tai tasasoukka, noin 2-5 mm pitkät ja enintään noin 1 mm leveä. Ylimmistä kukkaperistä tukilehdet yleensä puuttuvat. Kukkaperä on noin 2-15 mm pitkä. Verhiö on kellomainen, yhdislehtinen ja kärjestään säteittäisesti syvään 5-liuskainen. Se on vihreäsävyinen tai vaihtelevasti ruskehtava ja kaikkiaan noin 5-8 mm pitkä. Liuskat ovat lähinnä kapeanpuikeat, lyhyen suippokärkiset ja leveimmältä kohtaa noin 1,5-2,5 mm leveät. Niiden osuus kukkapohjuksen sisältävästä verhiön kokonaispituudesta on noin 3-5 mm. Verhiö, kukkaperä ja kukintoranka haaroineen sekä tukilehdet ovat tiheästi hyvin lyhyen nystykarvaiset.

Teriö on sininen, sinipunainen ja harvoin valkoinen, ratasmaisesti leveän kellomainen sekä tyveltään yhdislehtinen ja tavallisesti noin 12-15 mm leveä. Valkoiselle värimuodolle on aikanaan annettu oman nimikin, f. lacteum. Teriönliuskoja on 5 tai joskus poikkeuksellisesti 6-7. Ne ovat hieman lomittaiset, lähinnä soikeat, pyöreä-, tylppä- tai suippokärkiset ja ripsireunattomat. Liuskat ovat yleensä noin 7-10 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 6-10 mm leveät. Teriön yhdiskasvuinen tyviosa on noin 2-3 mm pitkä.

Kukat tuoksuvat, ja tuoksu muistuttaa tuomenkukkien tuoksua. Niissä on 5 hedettä, jotka ovat noin 10-12 mm pitkät. Palhot ovat teriön mukaan siniset, sinipunaiset tai valkoiset. Ponnet ovat pyöreähköt tai pitkänpyöreät ja keltaiset. Pallomainen sikiäin on kehänpäällinen, ja sen tyvellä on kaulusmainen mesiäinen. Sikiäimen kärjessä oleva emin vartalo on teriön värinen ja luottineen noin 13-15 mm pitkä. Luotti on 3-liuskainen, päältä teriön värinen, sisäpinnoiltaan vaaleahko, ja sen osuus emin pituudesta on noin 2-3 mm. Normaali kukinta-aika on kesäkuulta elokuulle.

Sikiäimestä kehittyy lähes pallomainen, 3-lokeroinen kota, joka on ensin vihreä, kypsänä kellertävä, kalju ja tavallisesti noin 4-5 mm pitkä. Se avautuu kärjestään 3-liuskaisesti. Siemenet ovat ruskeat, palkomaiset, litteähköt ja siipipalteettomat ja noin 3-3,5 mm pitkät.

Lehtosinilatva on Suomessa nimensä mukaisesti alkuperäinen ja harvinainen lehtokasvi Etelä- Savon ja Pohjois-Karjalan eliömaakunnissa. Lisäksi se on vanha koristekasvi, joka on villiytymällä levittäytynyt tai saapunut tulokkaana kaikkiin eliömaakuntiin. Kasviatlaksen mukaan havaintoja on kohtalaisesti tai runsaasti Perä-Pohjanmaan ja Koillismaan eliömaakuntiin saakka. Pohjoisempana se on hyvin harvinainen. Kasvupaikkoina ovat lähinnä lehdot, rehevät niityt, pensaikot, erilaiset pientareet ja tienvarret sekä moninaiset asutuksen lähialueet ja joutomaat. Lehtosinilatva kasvaa muissa Pohjoismaissa Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa ja Islannissa.

Lehtosinilatvan esiintymisalue kattaa lähes koko Euroopan ja yltää Venäjän ja Aasian yli Pohjois-Amerikkaan. Suomessa kasvaa toinenkin suvun laji, kellosinilatva, P. acutiflorum, joka on alkuperäinen Lapin kasvi. Se on yleinen tai yleisehkö Kittilän Lapin, Sompion Lapin, Enontekiön Lapin ja Inarin Lapin eliömaakunnissa sekä harvinaisempi muinaistulokas Perä-Pohjanmaan ja Koillismaan eliömaakunnissa. Lisäksi yksittäisiä uustulokashavaintoja on Oulun Pohjanmaan ja Kainuun eliömaakunnista. Se muistuttaa suuresti lehtosinilatvaa, jonka villiytymät Lapissa, kellosinilatvan alkuperäisillä kasvualueilla, ovat kuitenkin hyvin harvinaisia. Kun lehtosinilatvan kukinto on huiskilomainen ja monikukkainen, kellosinilatvalla se on terttumainen ja vähäkukkainen. Teriö on lehtosinilatvalla noin 12-15 mm leveä ja kellosinilatvalla noin 18-22 mm leveä. Teriönliuskat ovat lehtosinilatvalla useimmiten päästään pyöreät tai tylpät ja ripsettömät sekä kellosinilatvalla terävä- tai tylppäkärkiset ja lyhyesti ripsireunaiset. Lehtosinilatvan varren yläosan karvoitus on selvästi lyhyempää kuin kellosinilatvalla.

Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle lehtosinilatvan esiintymiskartalle Suomessa.

Linkki Euroopan ja Välimeren alueen maa- tai aluekohtaiselle esiintymiskartalle (Euro+Med Plantbase).

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto

Polemonium caeruleum – lehtosinilatvan kukinto muodostuu latva-alueella kierteisesti ja harvakseen – latvaa kohti tiheten olevista, haarattomista tai toistamiseen haarovista kukintohaaroista. ES, Imatra, Vuoksenniska, Kaukopää, Kolmen ristin kirkon kohdalla, Ruokolahdentien luoteispuolella oleva laaja, nykyisin niittymäinen, vanha puuvarastokenttä, johon aikanaan varastoitiin Venäjältä tuotua puutavaraa, 9.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.

Polemonium caeruleum – lehtosinilatvan kukinnot ovat tiheät tai edellisen kuvan tavoin vähän harvemmat. Alimmat kukintohaarat ovat lehtihangoissa. Kukkien teriön väri on useimmiten Imatran kasvuston tavoin sinipunainen tai oheisen kasvuston tavoin sininen. EH, Kouvola, Kuusankoski, Mäyränkorven ja Lamminrannan välissä oleva Saksanahon entinen, peitetty teollisuuskaatopaikka, Savonsuo, täyttöalueen eteläosan niittyalue, 1.7.2017. Copyright Hannu Kämäräinen.

Polemonium caeruleum – lehtosinilatvan kukat ovat haaroissaan monikukkaisen huiskilomaisesti. Ylempien kukintohaarojen hanka- tai tukilehdet supistuvat hyvin pieniksi ja parilehdykkäisiksi tai -liuskaisiksi lehdiksi. Ylimmissä kukintohaaroissa tukilehdet ovat suikeita ja liuskattomia. Varret ovat matalasärmäiset. ES, Imatra, Vuoksenniska, Kaukopää, Kolmen ristin kirkon kohdalla, Ruokolahdentien luoteispuolella oleva laaja, nykyisin niittymäinen, vanha puuvarastokenttä, johon aikanaan varastoitiin Venäjältä tuotua puutavaraa, 9.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.

Polemonium caeruleum – lehtosinilatvan teriönliuskoja on lähes aina viisi. Ne ovat hieman lomittaiset, lähinnä soikeat, pyöreä-, tylppä- tai suippokärkiset ja ripsireunattomat. Liuskat ovat yleensä noin 7-10 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 6-10 mm leveät. Teriön yhdiskasvuinen tyviosa on noin 2-3 mm pitkä. Kukissa on viisi hedettä, jotka ovat noin 10-12 mm pitkät. Emin vartalo on luottineen noin 13-15 mm pitkä. Palhojen ja vartalon väri seurailee useimmiten teriön väriä. Ponnet ovat pyöreähköt tai pitkänpyöreät ja keltaiset. Emin luotti on kolmiliuskainen, ja sen osuus yhteispituudesta on noin 2-3 mm. EH, Kouvola, Kuusankoski, Mäyränkorven ja Lamminrannan välissä oleva Saksanahon entinen, peitetty teollisuuskaatopaikka, Savonsuo, täyttöalueen eteläosan niittyalue, 1.7.2017. Copyright Hannu Kämäräinen.

Polemonium caeruleum – lehtosinilatvan teriössä voi joskus olla myös jonkin verran muuntelua. Toisinaan teriönliuskoja voi normaalin viiden sijasta olla kuusi tai seitsemänkin. Vaaleansinisestä teriöstä huolimatta heteiden palhot ja emin vartalo ovat valkoiset. Joidenkin teriönliuskojen reunassa on hieman ripsisyyttä, mikä on sisarlajin, kellosinilatvan, P. acutiflorum, ominaisuus. EH, Hämeenlinna, Sairio, Sairionranta, Vanajaveden ja rautatien välissä kulkevan ulkoilureitin varsi kohdassa, jossa vesioja alittaa reitin, ojan laitaniitty, 29.5.2024. Copyright Hannu Kämäräinen.

Polemonium caeruleum – lehtosinilatvan kukan verhiö on kellomainen, yhdislehtinen ja kärjestään säteittäisesti syvään viisiliuskainen. Se on vihreäsävyinen tai vaihtelevasti ruskehtava ja kaikkiaan noin 5-8 mm pitkä. Liuskat ovat lähinnä kapeanpuikeat, lyhyen suippokärkiset ja leveimmältä kohtaa noin 1,5-2,5 mm leveät. Niiden osuus kukkapohjuksen sisältävästä verhiön kokonaispituudesta on noin 3-5 mm. Kukkaperä on noin 2-15 mm pitkä. ES, Imatra, Vuoksenniska, Kaukopää, Kolmen ristin kirkon kohdalla, Ruokolahdentien luoteispuolella oleva laaja, nykyisin niittymäinen, vanha puuvarastokenttä, johon aikanaan varastoitiin Venäjältä tuotua puutavaraa, 9.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.

Polemonium caeruleum – lehtosinilatvan verhiön sisään jäävä kota avautuu kärjestään kolmiliuskaisesti. Siemenet ovat ruskeat, palkomaiset, litteähköt ja siipipalteettomat ja noin 3-3,5 mm pitkät. EH, Hämeenlinna, Sairio, Sairionranta, Vanajaveden ja rautatien välissä kulkevan ulkoilureitin varsi kohdassa, jossa vesioja alittaa reitin, ojan laitaniitty, 5.7.2024. Kuva näytteestä, copyright Hannu Kämäräinen.

Polemonium caeruleum – lehtosinilatvan lehdykät ovat ruodittomat, kapeanpuikeat tai suikeat, suippokärkiset ja pyöreähkötyviset sekä ehytlaitaiset. Ne ovat päältä vihreät, yleensä noin 15-40 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 3-13 mm leveät. EH, Hämeenlinna, Sairio, Sairionranta, Vanajaveden ja rautatien välissä kulkevan ulkoilureitin varsi kohdassa, jossa vesioja alittaa reitin, ojan laitaniitty, 29.6.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.

Polemonium caeruleum – lehtosinilatva on Suomessa nimensä mukaisesti alkuperäinen ja harvinainen lehtokasvi Etelä- Savon ja Pohjois-Karjalan eliömaakunnissa. Lisäksi se on vanha koristekasvi, joka on villiytymällä levittäytynyt tai saapunut tulokkaana kaikkiin eliömaakuntiin. Kasviatlaksen mukaan havaintoja on kohtalaisesti tai runsaasti Perä-Pohjanmaan ja Koillismaan eliömaakuntiin saakka. Pohjoisempana se on hyvin harvinainen. Kasvupaikkoina ovat lähinnä lehdot, rehevät niityt, pensaikot, erilaiset pientareet ja tienvarret sekä moninaiset asutuksen lähialueet ja joutomaat. EH, Hämeenlinna, Sairio, Sairionranta, Vanajaveden ja rautatien välissä kulkevan ulkoilureitin varsi kohdassa, jossa vesioja alittaa reitin, ojan laitaniitty, 16.6.2020. Copyright Hannu Kämäräinen.

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto