- Polygala vulgaris L. – isolinnunruoho
- Polygala L. – linnunruohot
- Polygalaceae – linnunruohokasvit
Isolinnunruoho, Polygala vulgaris, on monivuotinen, monivartinen ja koheneva tai lähes pysty ruoho, joka on tyvestä hieman puutunut. Juurakko on usein yläpäästään rönsymäisesti haarova ja laajempiakin varsikkoja synnyttävä. Varret ovat kukintoineen tavallisesti noin 10-30 cm pitkät ja haarattomat tai yläosastaan haarovat. Ne ovat vihreät tai tyveltä ruskehtavat ja hieman särmikkäät sekä lyhyesti kaarikarvaiset tai kaljuhkot.
Lehtiruusuke puuttuu. Varren tyvi ja alaosa ovat aluksi tiheälehtiset, mutta kukinnan edistyessä alemmat lehdet lakastuvat ja karisevat. Kaikki lehdet ovat ruodittomat ja varrella kierteisesti. Alemmat niistä ovat ylempiä pienemmät ja yleensä vastapuikeat tai soikeahkot mutta suippokärkiset ja -tyviset. Ylemmät lehdet ovat suikeat. Kaikki lehdet ovat päältä vihreät ja alta vihreät tai harmaanvihreät sekä ehytlaitaiset ja muuten kaljut mutta laidoiltaan hyvin lyhytkarvaiset. Pituutta niillä on tavallisesti noin 5-30 mm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 1-6 mm.
Kukinto on varren ja haarojen kärjessä oleva latvaterttu, joka on yleensä noin 5-15 cm pitkä. Siinä on harsuhkosti useimmiten noin 10-35 kukkaa. Kukkien tyvellä on 3 vaaleaa ja puikeahkoa pikkulehteä, joista keskimmäinen ja pisin on vihreäsuoninen tukilehti ja sen molemmin puolin on pienempi esilehti. Ne ovat selvästi kukkanuppuja lyhyemmät, vain noin 0,8-2 mm pitkät ja noin 0,5-0,7 mm leveät. Ne varisevat varhain. Kukkaperä on noin 1-1,5 mm pitkä. Kukka verholehtineen on perho- tai lintumainen, josta juontuu suvun suomalainen nimi. Se on sininen ja harvoin vaaleanpunainen, valkoinen tai lähes valkoinen sekä täysin avoinna tavallisesti noin 6-8 mm pitkä ja noin 7-10 mm leveä. Verholehtiä on 5. Niistä kaksi sisempää ovat terälehtimäisiä, soikeita ja siipimäisesti sivulle siirottavia. Niiden pääsuonet ovat selvästi näkyviä ja kärjestään verkkomaisesti yhtyviä. Sisemmät verholehdet ovat kukintavaiheessa noin 4,5-6 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 2-3 mm leveät. Kolmesta ulommasta verholehdestä kaksi on kukan alapuolella ja yksi kukan yläpuolella. Ne ovat keskeltä vihreät ja laidoiltaan sinertävät sekä kapeanpuikean suikeat. Pituutta niillä on noin 2-3 mm ja leveyttä noin 0,7-1 mm.
Teriö on suunnilleen samanpituinen kuin koko kukkakin eli noin 6-8 mm pitkä. Terälehtiä on 3. Ne ovat tyviosastaan putkimaisesti yhdiskasvuisia. Kaksi ylempää ovat yläviistot ja pyöreäkärkiset. Alin on kouruisen venhomainen ja se on kärjestään viuhkaliuskainen. Viuhkan pituus on noin 2-2,5 mm. Viuhkaliuskojen alapuolella on terälehden ripsireunainen kärki, jonka sisäpuolella piiloon jääden on 8 hedettä kahtena ryhmänä. Niiden palhot ovat yhdiskasvuiset ja ponnet avautuvat kärjestään. Emi on 1-vartaloinen ja sen luotti on 2-liuskainen. Kukinnan jälkeen verholehdet jäävät paikalleen ja nuppua suojanneet kaksi siipimäistä verholehteä noin 7-8 mm pitkiksi ja noin 4,5-5 mm leveiksi kasvaneina ympäröivät myös kehittyvän hedelmän, joka jää kypsänäkin verholehtien peittoon. Hedelmä on lähinnä pitkänpyöreä mutta tylppäpäinen, litteä ja ohutseinäinen sekä kalvoreunuksinen kota. Se on 2-siemeninen ja yleensä noin 4-6 mm pitkä sekä noin 3,5-4,5 mm leveä. Siemenet ovat liereän soikeat ja karvaiset sekä noin 2,5 mm pitkät. Niiden yläpäässä on rasvalisäke eli elaiosomi. Normaali kukinta-aika on toukokuun loppupuolelta heinäkuulle.
Isolinnunruoho on Suomessa alkuperäinen laji Ahvenanmaalla, jossa se on aika yleinen. Lisäksi se on harvinainen muinaistulokas Varsinais-Suomen eliömaakunnan saaristossa. Lajista on myös hyvin vanhoja havaintoja muualta Varsinais-Suomesta ja Uudenmaan sekä Etelä-Pohjanmaan eliömaakunnista. Osa niistä on lyhytaikaisia uustulokasesiintymiä. Uudenmaan Sipoossa isolinnunruoho kasvoi parissakin paikkaa ilmeisenä muinaistulokkaana, mutta tuoreimmat havainnot niistä ovat Kasviatlaksessa 1950-luvulta. Voidaankin sanoa, että laji on hävinnyt Manner-Suomen alueelta. Lähimpänä sitä lienee Naantalin Rymättylän kasvualue. Kasvupaikkoina ovat lähinnä kedot, kuivat niityt, kallioiset alueet ja kivikkoiset mäet. Isolinnunruoho on koko Suomessa rauhoitettu, kun se rauhoitettiin myös Ahvenanmaalla 2023. Vuonna 2019 julkaistussa uhanalaisuusarvioinnissa se on todettu vaarantuneeksi (VU). Luokitukseen on vaikuttanut yksilöiden määrän merkittävä vähentyminen. Uhkatekijöinä ovat avoimien alueiden sulkeutuminen ja rakentaminen. Muissa Pohjoismaissa isolinnunruoho kasvaa Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa sekä Tanskan Färsaarilla.
Linnunruohojen teriörakenne on hyvin sulkeutunut. Jo alimman, venhomaisen terälehden kärjessä oleva liuskaviuhka torjuu pienempien hyönteisten lähestymisyrityksiä. Lisäksi viuhkan alla oleva terälehden ripsireunainen kärki on tiiviisti painunut kiinni. Yleensä vain kimalaisten ja mehiläisten voimat ja paino riittävät avaamaan terälehden kärkiliuskan ja imukärsän pääsyn putkimaisen teriön pohjalla olevan meden luo. Samalla hoituu myös kukan pölytys. Linnunruohoilla teriön kokoon nähden kookkaat, samanväriset ja siipimäiset verholehdet lisäävät hyönteisten silmin kukan näkyvyyttä. Hyönteiset ovat merkittävässä osassa myös siementen levityksessä. Siemenissä oleva rasvalisäke saa muurahaiset kuljettelemaan niitä huomattavastikin emoyksilöä kauemmaksi.
Suomessa kasvaa isolinnunruohon lisäksi suvun kaksi muutakin lajia, tupsulinnunruoho, P. comosa ja katkeralinnunruoho, P. amarella. Tupsulinnunruoho on rauhoitettu huippuharvinaisuus, jolla on Ahvenanmaan Lemlandissa, Lumparnin rannoilla ja saarilla tunnetuista viidestä vain neljä jäljellä olevaa kasvupaikkaa. Laji onkin luokiteltu äärimmäisen uhanalaiseksi (CR). Se muistuttaa paljon ominaisuuksiltaan monimuotoista isolinnunruohoa. Kukat ovat sinipunaiset ja niiden esilehdet ovat kukkanuppuja pitemmät sekä kukintavaiheessakin säilyvät. Verholehdet ovat enintään kodan pituiset. Katkeralinnunruoho on Ahvenanmaalla yleinen ja muualla Suomessa harvinainen sekä uhanalaisuusarvioinnissa vaarantuneeksi (VU) luokiteltu. Se on lehtiruusukkeellinen ja alimmat lehdet ovat selvästi ylempiä suuremmat eli suhde on päinvastoin kuin kahdella muulla lajilla. Teriö on noin 3-4 mm pitkä, kun se isolinnunruoholla on 6-8 mm. Lisäksi Etelä-Norjan ja Tanskan länsirannikolla sekä Färsaarilla kasvaa nummilinnunruoho, P. serpyllifolia, joka on kanervanummien, kosteiden niittyjen ja mäntymetsien laji. Se muistuttaa paljon isolinnunruohoa, mutta sen alemmat lehdet eivät ole kierteiset vaan vastakkaiset. Kukintoterttu on vain 3-10-kukkainen, ja kukat ovat 4,5-6 mm pitkät. Laji on tavattu tulokkaana kerran Suomestakin, Vaasan Vaskiluodosta, radanvarresta 1948.
Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle isolinnunruohon esiintymiskartalle Suomessa.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Polygala vulgaris – isolinnunruoho on monivuotinen, monivartinen ja koheneva tai lähes pysty ruoho. Sen juurakko on usein yläpäästään rönsymäisesti haarova ja laajempiakin kasvustoja synnyttävä. Kuvassa on seuralaisena mm. huopavoikeltano, Pilosella officinarum. A, Lemland, Järsö, eteläosa, Söderfjärdenin pitkän, kiemuraisen merenlahden länsipuoli, Hästskärsvägenin laita avokallioalueen kohdalla, 13.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Polygala vulgaris – isolinnunruoho on Suomessa vain Ahvenanmaalla yleinen. Lisäksi se kasvaa harvinaisena ja vaarantuneeksi (VU) luokiteltuna sekä rauhoitettuna lajina Varsinais-Suomen saaristossa. Kasvupaikkoina ovat lähinnä kedot, kuivat niityt, kallioiset alueet ja kivikkoiset mäet. A, Lemland, eteläpää, Björkö, Herröskatanin luonnonsuojelualue, kivikkoinen ja kallioinen rantaketo, 30.5.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Polygala vulgaris – isolinnunruohon latvaterttu on aluksi aika lyhyt, mutta pitenee kukinnan jatkuessa jopa 15 cm pitkäksi. Samaan aikaan, kun latva on vielä nupuilla ja nuppujen alapuoliset kukat kukkivat, alemmat kukat ovat saavuttaneet jo hedelmäasteen. A, Lemland, Järsö, eteläosa, Söderfjärdenin pitkän, kiemuraisen merenlahden länsipuoli, Hästskärsvägenin laita avokallioalueen kohdalla, 13.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Pohjolan kasvien pauloissa 