Lehtokielo, Polygonatum multiflorum, on monivuotinen, varreltaan ja lehdiltään kalju sekä tavallisesti noin 30-80 cm pitkä, myrkyllinen ruoho. Juurakko on lähes tai aivan vaakasuora, pitkä, paksu ja kellanruskea sekä nivelikäs. Laji muodostaa hyville kasvupaikoille tiheitä ja laajojakin kasvustoja, jotka syntyvät yleensä kasvullisesti juuriston levittäytyessä. Näin olen kasvusto voi olla jopa kokonaan samaa yksilökloonia. Varsi on yksittäinen, haaraton, tanakka, lehdekäs ja alaosastaan pysty sekä latvaosastaan viisto. Se on liereä, uurteettoman sileä ja vihreä tai vaaleanvihreä. Varren tyvellä on 1 tuppi- ja kalvomainen, lavaton sekä pian lakastuva ja pois kuoriutuva alalehti. Valtaosa lavallisista lehdistä on verson kärkipuoliskossa, mutta ainakin yksi lehdistä on verson puoliväliä alempana. Lehtiä on tavallisesti 12-20. Ne ovat tupettomia ja lähes tai aivan ruodittomia sekä sijaitsevat kierteisesti kahdessa rivissä niin, että kärkeä lukuun ottamatta ne suuntautuvat varrella sivulle ja yläviistoon. Lehtilapa on laidoiltaan poimuinen ja soikea tai soikean puikea. Lehtilaita on ehyt ja kärki suippo sekä päästään tylpähkö. Lehti on silposuoninen, päältä vihreä ja alta sinivihreä. Alapinnalla suonet ovat koholla. Pituutta lehtilavalla on tavallisesti noin 7-13 cm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 2-4 cm.
Kukat ovat lehtihangoissa. Niitä on tavallisesti 2-5 yhdessä ja toisinaan verson ylimmät kukat ovat yksittäinkin. Yhteinen kukintoperä on kaartuva ja yleensä noin 5-20 mm pitkä. Erilliset kukkaperät ovat noin 1-5 mm pitkiä. Kukat ovat nuokkuvat, valkoiset mutta erityisesti kärjestään vihreät tai kellanvihreät, torvimaiset ja tuoksuttomat. Näkyvä kukka muodostuu yhdislehtisestä, 6-suonisesta ja kärjestään 6-liuskaisesta kehästä, joka on tavallisesti noin 10-20 mm pitkä ja noin 2-4 mm leveä. Kehätorvessa on nuppu- ja kukintavaiheessakin sitä keskeltä kaventava kurouma. Kärkiliuskat ovat pyöreähköt tai pyöreän kolmiomaiset ja hieman ulospäin kaartuvat. Niiden reuna on vaalea ja nukkainen. Liuskojen osuus kehän pituudesta on noin 3-4 mm. Heteitä on 6 ja ne ovat noin 4-5 mm pitkät. Palhot ovat karvaiset ja tyvestään kiinnittyneet kehän sisäpinnan karvaisiin suoniin. Ponnet ovat keltaiset ja noin 2 mm pitkät. Ne yltävät kehän kärkiliuskojen tyvelle saakka. Emiö on yhdislehtinen, 1-vartaloinen ja -luottinen. Sikiäin on vihertävä, soikea ja noin 4 mm pitkä. Emin vartalo on suora, vihertävä ja noin 5-9 mm pitkä. Luotti on tasaisen liuskaton. Hedelmä on pyöreä, kypsänä tummansininen tai sinimusta ja vahapeitteinen marja, joka on läpimitaltaan tavallisesti noin 7-10 mm. Se on muun verson tavoin myrkyllinen. Siemenet ovat kellanruskeita, pyöreitä ja läpimitaltaan noin 2,5 mm. Normaali kukinta-aika on kesäkuu.
Lehtokielo on alkuperäinen laji Suomessa. Sen levinneisyys kattaa vain eteläisimmän Suomen. Se on yleisehkö Ahvenanmaan ja Varsinais-Suomen eliömaakunnissa sekä harvinainen Uudenmaan, Etelä-Karjalan, Satakunnan ja Etelä-Hämeen eliömaakunnissa. Kasvupaikkoina ovat lähinnä lehdot, lehtoniityt, merenrannan tervalepikot ja kallioiden laiteet. Muissa Pohjoismaissa lehtokieloa esiintyy Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa.
Suomessa kasvaa myös suvun toinen ja huomattavasti yleisempi laji, kalliokielo, P. odoratum. Lajit ovat monelta osin samankaltaisia, mutta kalliokielo on keskimäärin pienempi ja sen varsi on särmikäs ja uurteinen. Kaikki lavalliset lehdet ovat verson puoliväliä ylempänä. Lisäksi lehdet ovat poimuttomia. Lehtihangoissa on enintään kaksi kukkaa. Kukat ovat tuoksuvia ja ne ovat keskimäärin pitempiä sekä leveämpiä, minkä lisäksi kehän keskellä ei ole sitä kaventavaa kuroumaa. Heteiden palhot ovat kaljut. Lajit voivat myös risteytyä keskenään. Risteymälle on annettu oma nimi, tarhakielo, P. xhybridum. Suomalainen nimi viittaa risteymän käyttöön puutarhakasvina. Risteymä on usein kantalajeja kookkaampi. Varsi on alaosastaan liereä ja ylempää särmikäs. Kukan kehätorven kurouma on vähäinen tai puuttuu kokonaan. Risteymä ei tuota itämiskykyisiä siemeniä, mutta leviää kasvullisesti. Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa kasvaa suvun kolmas laji, kiehkurakielo, P. verticillatum. Se on pysty ja kapeansuikeat lehdet ovat nimen mukaisesti 3-8 lehden säteittäisinä kiehkuroina.
Polygonatum multiflorum – lehtokielo kasvaa suomalaisen nimensä mukaisesti mm. lehdoissa ja lehtoniityillä. Se leviää tehokkaimmin kasvullisesti vaakasuoran juuristonsa avulla ja muodostaa usein tiheitä kasvustoja. Kuvassa seuralaisina mm. pähkinäpensas, Corylus avellana ja kevätesikko, Primula veris. A, Jomala, Ramsholm, luonnonsuojelualue, niemen eteläpää, rantaniityn laide, 29.5.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.Polygonatum multiflorum – lehtokielo on tavallisesti noin 30-80 cm pitkä, monivuotinen ja myrkyllinen ruoho. Varret ovat haarattomat, tanakat ja alaosastaan pystyt sekä latvaosastaan viistot. A, Jomala, Ramsholm, luonnonsuojelualue, niemen eteläpää, rantaniityn laide, 29.5.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.Polygonatum multiflorum – lehtokielon versoissa on tavallisesti 12-20 lehteä. Niistä ainakin yksi mutta usein kaksikin on verson puoliväliä alempana. Kalliokielolla, P. odoratum, kaikki lehdet sijoittuvat verson puolivälin yläpuolelle. A, Jomala, Ramsholm, luonnonsuojelualue, niemen eteläpää, rantaniitty, 7.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.Polygonatum multiflorum – lehtokielo kasvaa toisinaan suomalaisesta nimestään huolimatta myös varsin kuivilla paikoilla, kuten kallioalueiden liepeillä. Silloin se muistuttaa paljon jo kalliokieloa, P. odoratum. Kuvassa olevien yksilöiden määritys tai lajipuhtaus ei jää kuitenkaan epäselväksi. Varret ovat alhaalta ylös asti liereät ja uurteettoman sileät toisin kuin kalliokielolla. Lisäksi alimmat lehdet ovat selvästi verson puoltaväliä alempana. A, Lemland, Styrsön ja Nåtön välinen Rödgrundet, jonka maantie lävistää, kallioketo, 27.5.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.Polygonatum multiflorum – lehtokielo on omimmassa ympäristössään, lehdoissa ja lehtoniityillä, yleensä reheväkasvuinen. Lehdet sijaitsevat versolla kierteisesti kahdessa rivissä niin, että kärkeä lukuun ottamatta ne suuntautuvat sivulle ja yläviistoon. A, Jomala, Ramsholm, luonnonsuojelualue, niemen keskiosa, läntinen rantaniitty, 29.5.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.Polygonatum multiflorum – lehtokielon kukat ovat lehtihangoissa. Niitä on tavallisesti 2-5 yhdessä ja toisinaan verson ylimmät kukat ovat yksittäinkin. Yhteinen kukintoperä on kaartuva ja yleensä noin 5-20 mm pitkä. Erilliset kukkaperät ovat noin 1-5 mm pitkiä. A, Jomala, Ramsholm, luonnonsuojelualue, alueen pohjoispää, lehtoniitty, 7.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.Polygonatum multiflorum – lehtokielon kukan näkyvin osa on yhdislehtinen ja torvimainen kehä, joka nuppuvaiheessa on suippopäinen. Kukan avautuessa kehän kärkiliuskat kaartuvat sivulle. A, Jomala, Ramsholm, luonnonsuojelualue, niemen eteläosa, läntinen rantaniitty, 29.5.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.Polygonatum multiflorum – lehtokielon kukan kehä on valkoinen, mutta erityisesti sen kärkiosa liuskoineen on vihreä tai kellanvihreä. Kehä on tavallisesti noin 10-20 mm pitkä ja noin 2-4 mm leveä. Kehätorvessa on nuppu- ja kukintavaiheessakin sitä keskeltä kaventava kurouma. Kalliokielolla, P. odoratum, kehätorven sivuissa ei ole vastaavaa kavennusta. A, Jomala, Ramsholm, luonnonsuojelualue, alueen pohjoispää, lehtoniitty, 29.5.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.Polygonatum multiflorum – lehtokielon kukat ovat nuokkuvat. Kehän kärki on kuusiliuskainen. Kukan heteet ja emi yltävät torven suulle, liuskojen alalaidan tasalle. Sivusta katsoen niitä ei huomaa ollenkaan. A, Jomala, Ramsholm, luonnonsuojelualue, alueen pohjoispää, lehtoniitty, 7.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.Polygonatum multiflorum – lehtokielon kukan kärkiliuskat ovat molemmin puolin vihreät tai kellanvihreät. Ne ovat pyöreähköt tai pyöreän kolmiomaiset ja niiden reuna on vaalea ja nukkainen. Liuskojen osuus kehän koko pituudesta on noin 3-4 mm. Heteitä on kuusi ja niiden ponnet ovat keltaiset ja noin 2 mm pitkät. Emi on yksivartaloinen ja -luottinen. Liuskaton, vaalea luotti näkyy juuri ja juuri oikeanpuoleisessa kukassa ponsien keskeltä. A, Jomala, Ramsholm, luonnonsuojelualue, niemen eteläosa, läntinen rantaniitty, 29.5.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.Polygonatum multiflorum – lehtokielon marja on pyöreä, kypsänä tummansininen tai sinimusta ja vahapeitteinen. Se on läpimitaltaan tavallisesti noin 7-10 mm. Marja on muun verson tavoin myrkyllinen. A, Lemland, Styrsön ja Nåtön välinen Rödgrundet, jonka maantie lävistää, itärannan avokallion halkeama, 12,7.2017. Copyright Hannu Kämäräinen.Polygonatum multiflorum – lehtokielon lehtilapa on päältä vihreä, laidoiltaan poimuinen ja soikea tai soikean puikea. Lehtilaita on ehyt ja kärki suippo sekä päästään tylpähkö. Pituutta lehtilavalla on tavallisesti noin 7-13 cm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 2-4 cm. A, Jomala, Ramsholm, luonnonsuojelualue, niemen keskiosa, läntinen rantaniitty, 29.5.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.Polygonatum multiflorum – lehtokielon lehdet ovat tupettomia ja lähes tai aivan ruodittomia. Lehti on silposuoninen ja alta sinivihreä. Alapinnalla suonet ovat koholla. A, Jomala, Ramsholm, luonnonsuojelualue, niemen keskiosa, läntinen rantaniitty, 29.5.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Pohjolan kasvien pauloissa 