- Primula elatior (L.) Hill – lehtoesikko, (etelänkevätesikko)
- Primula L. – esikot
- Primulaceae – esikkokasvit
Lehtoesikko, aikaisemmin etelänkevätesikkona tunnettu Primula elatior, on monivuotinen ja tavallisesti noin 10-30 cm korkea, pysty ruoho. Se on lehtiruusukkeellinen vanakasvi, jonka juurakko on lyhyt ja pysty tai vino sekä monijuurinen. Monilehtisen tyviruusukkeen lehdet ovat noin 10-17 cm pitkiä. Lehtilapa on soikea ja tavallisesti suippo- tai pyöreähkötyvinen ja pyöreähköpäinen sekä tavallisesti noin 8-10 cm pitkä ja noin 4-6 cm leveä. Levein kohta on lehtilavan puolivälissä. Lehden laita on terävänirhainen. Yläpinta on lyhytkarvainen ja tiheähkösti vaaleanystyinen sekä alapinta vaaleamman vihreä ja erityisesti suonista lyhytkarvainen. Lehtilapa vaihtuu ilman selvää rajaa ja alaspäin kaveten siipipalteiseksi lehtiruodiksi, jonka pituus on yleensä lehtilapaa lyhyempi. Kukintovana on lehdetön sekä tiheästi ja lyhyesti karvainen ja nystykarvainen. Vanoja on ruusukkeessa yleensä yksi, mutta toisinaan niitä on kaksi kolmekin.
Kukinto on toispuoleinen, yksinkertainen sarja, jossa on tavallisesti noin 5-20 perällistä ja tukilehdellistä kukkaa. Toisinaan kukkia voi olla enemmänkin. Tukilehdet ovat kapeat, teräväksi kärjeksi suippenevat ja noin 5-7 mm pitkät. Kukkaperien pituus on tavallisesti noin 5-20 mm. Verhiö on lieriömäinen tai kapean kellomainen, viisisärmäinen ja kärjestä viisiliuskainen. Se on useimmiten noin 10 mm pitkä, särmistä tummemman vihreä ja väleistä vaaleanvihreä. Verhiöt, kukkaperät ja tukilehdet ovat tiheään karvaisia ja nystykarvaisia. Teriö on yhdislehtinen, suppilomainen ja tuoksuton sekä noin 20 mm pitkä, josta kapean torven osuus on noin 10 mm. Teriön kärki on maljamainen ja viisiliuskainen. Liuskojen kärjet ovat lovipäiset. Teriö on yleensä noin 15-25 mm leveä. Se on väriltään vaaleankeltainen ja liuskojen tyvellä, maljan pohjalla on tummankeltainen, toisinaan oranssiin vivahtava rinkula. Heteitä on 5 ja emiö on yhdislehtinen sekä 1-vartaloinen ja -luottinen. Hedelmä on lieriömäinen, noin 15 mm pitkä kota, jonka pää pistää verhiöstä esiin. Siemenet ovat läpimitaltaan noin 1 mm. Normaali kukinta-aika on huhtikuun lopulta kesäkuun alkupuolelle.
Lehtoesikko ei kuulu Suomen varsinaiseen lajistoon. Sitä on pitkään käytetty koristekasvina ja se on vähitellen villiytynyt pihojen ulkopuolelle, metsänlaiteisiin, pientareille ja puistoihin. Villiytymät voivat otollisissa paikoissa säilyä pysyvästi ja laajeta edelleen. Vakiintuneita karkulaiskasvustoja on Kasviatlakseen ilmoitettu eri puolilta Suomea, pohjoisimpana Kittilästä saakka. Tornion Kalkkimaalta se on raportoitu sodan aikaisena saksalaistulokkaana. Muissa Pohjoismaissa lehtoesikko kasvaa luonnonvaraisena ja yleisenä Tanskassa ja harvinaisena eteläisimmässä Ruotsissa. Muualla Ruotsissa ja Norjassa se on villiytynyt Suomen tapaan.
Suomessa tavataan alkuperäisenä lajina kevätesikkoa, P. veris. Se muistuttaa paljon lehtoesikkoa. Kevätesikon lehdet ovat lähinnä pitkänpuikeat ja yleensä tylppä- tai herttatyviset sekä laidoiltaan tylpähkösti nirhaiset. Teriö on kirkkaankeltainen ja liuskojen tyviosassa ovat pyöreähköt tai soikeahkot, oranssit täplät. Verhiö on väljän kellomainen ja yleensä yksivärinen, kun se lehtoesikolla on lieriömäinen tai kapean kellomainen, särmistään ja liuskoistaan vihreä sekä muualta vaaleampi. Kota on, toisin kuin lehtoesikolla, pitkänomainen, pulleahko ja kokonaan verhiön suojaan jäävä.
Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle lehtoesikon esiintymiskartalle Suomessa.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto










Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto