- Primula veris L. – kevätesikko
- Primula L. – esikot
- Primulaceae – esikkokasvit
Kevätesikko, Primula veris, on monivuotinen, yleensä noin 15-40 cm korkea, pysty ruoho ja ruusukkeellinen vanakasvi, jonka juurakko on lyhyt, pysty tai vino ja monijuurinen. Monilehtisen tyviruusukkeen lehdet ovat noin 10-20 cm pitkiä. Lehtilapa on pitkänpuikea, tavallisesti tylpähkö- tai herttatyvinen, pyöreähköpäinen ja tavallisesti noin 6-9 cm pitkä sekä leveimmältä kohtaa noin 3-5 cm leveä. Lehden laita on epäsäännöllisesti nirhainen ja tylppähampainen. Lehden yläpinta on hyvin lyhyesti nystykarvainen ja alapinta harmahtavanvihreä ja erityisesti nuorena tiheäkarvainen. Lehtiruoti on siipipalteinen, ja sen pituus vaihtelee ollen lehtilapaa lyhyempi, suurin piirtein samanpituinen tai sitä pitempi. Kukintovana on lehdetön sekä tiheästi ja lyhyehkösti nystykarvainen. Vanoja on ruusukkeessa yleensä yksi, mutta toisinaan niitä on kaksi kolmekin.
Kukinto on toispuoleinen, yksinkertainen sarja, jossa on tavallisesti 5-20 perällistä ja tukilehdellistä kukkaa. Tukilehdet ovat hyvin kapeat, neulasmaiset ja noin 5 mm pitkät. Kukkaperien pituus on yleensä noin 10-20 mm. Molemmat ovat tiheästi karvaisia ja nystykarvaisia. Verhiö on väljän kellomainen, 5-särmäinen ja kärjestä 5-liuskainen. Se on noin 14-17 mm pitkä ja suuosastaan noin 7-10 mm leveä. Kärkiliuskat ovat kaarevasivuisen kolmiomaiset, ja niiden osuus verhiön kokonaispituudesta on noin 4-5 mm. Verhiö on yksivärisen vaaleanvihreä tai kellertävänvihreä sekä hyvin tiheästi ja lyhyesti nystykarvainen.
Teriö on yhdislehtinen, suppilomainen ja tuoksuva sekä tavallisesti noin 17-20 mm pitkä. Se on yleensä noin 8-15 mm leveä, kärjestään maljamainen ja 5-liuskainen. Liuskat ovat noin 4-5 mm pitkät, suunnilleen pituutensa levyiset ja kärjestään lovipäiset. Teriö on väriltään kirkkaankeltainen, ja liuskojen tyviosassa ovat pyöreähköt tai soikeahkot, oranssit täplät. Lajista on jalostettu koristekasveiksi oranssi- ja punakukkaisia lajikkeita, jotka voivat toisinaan karata myös asutuksen lähiluontoon. Heteitä on 5 ja emiö on yhdislehtinen sekä 1-vartaloinen ja -luottinen. Normaali kukinta-aika on touko-kesäkuu.
Hedelmä on pyöreähkön pullea, noin 10 mm pitkä kota, joka jää kokonaan verhiön suojaan. Se avautuu hammasluomaisesti, eli kodan kärki aukeaa suonia myöten säteittäisesti, ja kärkihampaat kaartuvat taaksepäin. Siemenet ovat tummanruskeat, pyöreähköt, pitkänpyöreät tai jossain määrin epäsymmetriset ja nystermäiset sekä noin 1,2-1,8 mm pitkät.
Suomessa tavataan tulokkaana ja viljelykarkulaisena lehtoesikkoa, P. elatior, jonka vanha nimi on etelänkevätsesikko. Vanha nimi ilmentääkin sen samankaltaisuutta kevätesikon kanssa. Lehtoesikon lehdet ovat soikeat ja suippo- tai pyöreähkötyviset sekä laidoiltaan terävänirhaiset. Teriö on väriltään vaaleankeltainen ja liuskojen tyvellä on tummankeltainen, toisinaan oranssiin vivahtava rinkula. Verhiö on lieriömäinen tai kapean kellomainen, särmistään ja liuskoistaan vihreä sekä muualta vaaleampi, kun se kevätesikolla on väljän kellomainen ja yleensä yksivärinen. Kota on, toisin kuin kevätesikolla, lieriömäinen ja verhiöstä ulkoneva.
Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle kevätesikon esiintymiskartalle Suomessa.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Primula veris – kevätesikko kukkii suotuisilla, lehtoniityillä laajasti, tiheästi ja näyttävästi. Se tuntuu viihtyvän hyvin myös avokallioisilla kedoilla. A, Lemland, Herröskatan, luonnonsuojelualue, 26.5.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Primula veris – kevätesikon kasvupaikoilla voi tavata mm. seljakämmekän, Dactylorhiza sambucina ja papelorikon, Saxifraga granulata. A, Lemland, Herröskatan, luonnonsuojelualue, 26.5.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Primula veris – kevätesikon lehdettömät kukkavanat ovat noin 15-40 cm korkeat. Kukinto on toispuoleinen, yksinkertainen sarja. Normaali kukinta-aika on touko-kesäkuu. A, Lemland, Herröskatan, luonnonsuojelualue, 26.5.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Primula veris – kevätesikon lehtiruusukkeista kasvaa yleensä yksi kukkavana, mutta toisinaan niitä on kaksi tai kolmekin. A, Lemland, Herröskatan, luonnonsuojelualue, 26.5.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Primula veris – kevätesikon vanassa on tavallisesti viidestä kahteenkymmeneen kukkaa, mutta määrä saattaa joskus nousta jopa kolmeenkymmeneen. V, Turku, Iso-Heikkilä, Härkämäki, ketorinne, 28.5.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.
Primula veris – kevätesikon teriön kärki on maljamainen ja yleensä noin 8-15 mm leveä. Se on väriltään kirkkaankeltainen. Itsepölytyksen estämiseksi hetiön ja emiön aktiivisuus on tavallisesti eriaikainen. Kun yksivartaloinen emi nostaa pyöreän luottinsa teriön suuaukolle, heteet vain vaivoin näkyvät kapean teriötorven pohjalla. A, Jomala, Ramsholm, luonnonsuojelualue, 25.5.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Primula veris – kevätesikon teriö on viisiliuskainen. Liuskat ovat noin 4-5 mm pitkät, suunnilleen pituutensa levyiset ja kärjestään lovipäiset. Niiden tyvellä ovat pyöreähköt tai soikeat, oranssit täplät. Siitepölyn vapautumisvaiheessa kukan viisi hedettä ovat nousseet teriön suuaukolle tiiviiksi ryhmäksi emin ympärille peittäen sen kokonaan. Tämän kuvaparin esittämä emin ja heteiden vuorottelu estää tehokkaasti itsepölytyksen. A, Lemland, Herröskatan, luonnonsuojelualue, 26.5.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Primula veris – kevätesikon kukinnon tukilehdet ovat hyvin kapeat, neulasmaiset ja noin 5 mm pitkät. Tiheästi karvaisten ja nystykarvaisten kukkaperien pituus on yleensä noin 10-20 mm. Verhiö on väljän kellomainen, viisisärmäinen ja kärjestä viisiliuskainen. Se on noin 14-17 mm pitkä ja suuosastaan noin 7-10 mm leveä. Kärkiliuskat ovat kaarevasivuisen kolmiomaiset, ja niiden osuus verhiön kokonaispituudesta on noin 4-5 mm. Verhiö on yksivärisen vaaleanvihreä tai kellertävänvihreä sekä hyvin tiheästi ja lyhyesti nystykarvainen. Teriö on yhdislehtinen ja tavallisesti noin 17-20 mm pitkä. EH, Kouvola, Kuusankoski, Lamminrannan ja Kasakkakallion välissä, Ahlmanintien lounaispuolella oleva Saksanaho, entinen lautatarha-alue, jota käytetty myöhemmin venäläisen puutavaran varastointiin, 11.6.2017. Copyright Hannu Kämäräinen.
Primula veris – kevätesikon kota jää kokonaan verhiön suojiin. A, Jomala, Ramsholm, luonnonsuojelualue, 7.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Primula veris – kevätesikon kota on pyöreähkön pullea ja noin 10 mm pitkä. Lähilajilla lehtoesikolla, P. elatior, kota on lieriömäinen ja verhiötä pitempi. A, Finström, Bastö, koilliskulma, Ekudden, lehtoinen niemi, merenrantaniitty, 10.7.2022. Copyright Hannu Kämäräinen.
Primula veris – kevätesikon kodan kärki avautuu suonia myöten säteittäisesti, ja kärkihampaat kaartuvat taaksepäin. Siemenet ovat tummanruskeat, pyöreähköt, pitkänpyöreät tai jossain määrin epäsymmetriset ja nystermäiset sekä noin 1,2-1,8 mm pitkät. Loppukesän tuulten puistellessa kuivuneen jänteviä vanoja, siemenet lentelevät kotakupistaan lähiympäristöön. A, Finström, Bastö, koilliskulma, Ekudden, lehtoinen niemi, jossa myös lampaiden laiduntamaa, osin avokallioista ketoaluetta, 9.8.2026. Copyright Hannu Kämäräinen.
Primula veris – kevätesikon monilehtisen tyviruusukkeen lehdet ovat noin 10-20 cm pitkiä. Lehden laita on epäsäännöllisesti nirhainen ja tylppähampainen. Yläpinta on hyvin lyhyesti nystykarvainen. Lehtiruoti on siipipalteinen, ja sen pituus vaihtelee ollen lehtilapaa lyhyempi, suurin piirtein samanpituinen tai sitä pitempi. A, Lemland, Herröskatan, luonnonsuojelualue, 26.5.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Primula veris – kevätesikon lehtilapa on pitkänpuikea, tavallisesti tylpähkö- tai herttatyvinen, pyöreähköpäinen ja useimmiten noin 6-9 cm pitkä sekä leveimmältä kohtaa noin 3-5 cm leveä. Alapinta on harmahtavanvihreä ja erityisesti nuorena tiheäkarvainen. A, Jomala, Ramsholm, luonnonsuojelualue, 25.5.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Primula veris – kevätesikko on alkuperäinen laji Suomessa, ja se on yleinen Ahvenanmaan ja Varsinais-Suomen sekä harvinainen Uudenmaan, Satakunnan ja Etelä-Hämeen eliömaakunnissa. Lisäksi lajia esiintyy tulokkaana ja erityisesti puutarhakarkulaisena monin paikoin Pohjois-Suomeen saakka. Laji kasvaa Suomessa lehto- ja lehdesniityillä, muuten rehevillä ranta- ym. niityillä, lehdoissa, metsänreunoissa ja etenkin Ahvenanmaalla myös kedoilla, tienvarsilla ja pientareilla. Laji on Ahvenanmaan maakuntakukka. A, Lemland, Herröskatan, luonnonsuojelualue, 26.5.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Pohjolan kasvien pauloissa 