- Rosa acicularis Lindl. – karjalanruusu
- RosaL. – (aito)ruusut
- Rosaceae – ruusukasvit
Karjalanruusu, Rosa acicularis, on hyvin piikkinen, juurivesoja muodostava pensas, joka on tavallisesti noin 0,5-1,5 m korkea. Juurivesojen avulla pensaat voivat levitä laajoiksikin. Varsien alaosat ovat ruskeat tai punaruskeat ja tiheästi neulamaisen suorapiikkiset. Myös varsien nuoremmat haarat ja vihreät vuosikasvaimet ovat alaosien tavoin tiheäpiikkiset. Varsissa on sekaisin lyhyempiä, hyvin ohuita ja pitempiä, hieman vankempia piikkejä. Niiden pituus on tavallisesti noin 1-5 mm.
Lehdet ovat oksissa kierteisesti. Ne ovat korvakkeelliset, ruodilliset ja päätöpariset. Lehtiruoti on noin 2-3 cm pitkä ja karvainen sekä nystykarvainen. Korvakkeet ovat kapeakärkiset, kaljuhkot tai vähäkarvaiset ja reunoiltaan tiheästi nystyiset. Ne ovat lehtiruotiin kiinni kasvaneet ja yleensä noin 1-2 cm pitkät. Lehtilavassa on 3-7 lehdykkää niin, että kärkilehdykän lisäksi lehdykkäpareja on 1-3. Yleisimmin lehdyköitä on 5 eli kärkilehdykän lisäksi on 2 lehdykkäparia. Lehdykät ovat lähinnä soikeat ja sahalaitaiset. Hammastus jatkuu lähes tyveen saakka tai tyviosa on hampaaton. Hampaiden muoto vaihtelee samassakin pensaassa kapean terävästä leveisiin hampaisiin, ja hammastus on toisinaan jossain määrin epäsäännöllinen. Lehdykän yläpinta on vaaleanvihreä ja kalju, kun taas alapinta on harmahtavanvihreä ja ainakin suonia myöten lyhytkarvainen. Lehdykät ovat tavallisesti noin 1,5-5,5 cm pitkät ja noin 1-2,5 cm leveät.
Kukat ovat lehtihankaisesti yksittäin vuosiversojen kärjessä. Kukkaperä on yleensä 20-40 mm pitkä ja kaljuhko tai vaihtelevasti karvainen ja nystykarvainen. Verholehtiä on 5, ja ne ovat hyvin kapeanpuikeat, kärkiosastaan kapean pitkäsuippuiset tai kärjestään hieman levenevät ja useimmiten ehytlaitaiset. Verholehdet ovat ulkopinnaltaan kaljuhkot ja sisäpinnaltaan tiheäkarvaiset sekä laidoiltaan myös nystykarvaiset ja toisinaan myös eripituiset. Ne ovat tavallisesti noin 15-25 mm pitkät ja tyveltään noin 3-5 mm sekä kärkiosastaan noin 1-2 mm leveät.
Teriö on säteittäinen, aluksi voimakkaan punainen, myöhemmin vaaleampi ja yleensä noin 40-50 mm leveä. Terälehtiä on 5. Ne ovat lähinnä vastapuikeat, suippotyviset ja lantto-, tylppä- tai pyöreähkökärkiset. Pituutta niillä on tavallisesti noin 20-25 mm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 15-20 mm. Heteitä on paljon. Niiden palhot ovat noin 2-8 mm pitkät, ja keltaiset ponnet ovat noin 1,5 mm pitkät. Emiö on erilehtinen, ja hyvin lyhyitä, karvaisia emin vartaloita on paljon. Luotit ovat pyöreähköt ja vaaleankeltaiset.
Kukkapohjuksesta paisuu kalju ja kypsänä punainen, marjamainen kiulukka, joka on useimmiten pitkänpyöreä tai pitkulainen ja noin 15-18 mm pitkä ja noin 11-14 mm leveä. Toisin kuin samankaltaisella lajilla, metsäruusulla, R. cinnamomea, karjalanruusun kiulukan kärjen ja verhiön tyvellä olevan pohjuskehrän välissä on selvä, kapeampi kaula. Verholehdet säilyvät kiulukan kärjessä pystyyn kääntyneinä. Kiulukan sisällä on joukko ruskehtavia pähkylöitä, jotka ovat epäsymmetrisen pitkulaisia, toiselta sivulta kuperia ja jossain määrin kulmikkaita sekä noin 4-5 mm pitkiä ja noin 2 mm leveitä. Pähkylän kupera sivu on pitkäkarvainen. Normaali kukinta-aika on kesä-heinäkuu.
Karjalanruusu on alkuperäinen ja levinneisyydeltään metsäruusun jälkeen toiseksi laaja-alaisin luonnonruusulaji Suomessa. Sen luontainen esiintymisalue painottuu Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan eliömaakuntiin, joissa sitä voidaan pitää yleisenä. Selvästi harvinaisempana laji kasvaa ympäröivissä eliömaakunnissa, Etelä-Savossa, Etelä- ja Pohjois-Hämeessä sekä Kainuussa. Esiintymisen pohjoisraja on Perä-Pohjanmaan ja Koillismaan eliömaakunnissa. Lisäksi yksittäisiä esiintymiä, joista osa on viljelyjäänteitä tai karkulaisia, on rannikkoalueen eliömaakunnissa Varsinais-Suomea ja Ahvenanmaata lukuun ottamatta, joista laji puutuu. Kasvupaikkoina ovat lähinnä lehtometsät, tuoreet rinnemetsät ja metsänlaiteet, rehevät korvet sekä puronvarret. Karjalanruusu on myös vanha koristepensas ja voi pitkään säilyä jäänteenä tai levitä karkulaisena asutuksen lähialueilla. Se on Pohjois-Karjalan maakuntakukka. Muissa Pohjoismaissa lajia esiintyy vain muutamin paikoin Keski-Ruotsin itäosassa.
Suomessa kasvaa tai on kasvanut uusimman lajikäsityksen mukaan alkuperäisenä kahdeksan ruusulajia. Lisäksi eriasteisina villiytyminä ja viljelyjäänteinä tavataan useita lajeja ja lajikkeita. Luonnonruusujenkin lajilleen tunnistaminen vaatii lähempää perehtymistä sukuun. Karjalanruusua ehkä eniten muistuttavat lajit ovat metsäruusu ja iharuusu, R. mollis. Pensaatkin ovat samaa kokoluokkaa. Metsäruusun erottaa karjalanruususta helpoiten piikeistä. Metsäruusulla varsien latvaosat ovat vähäpiikkiset tai lähes piikittömät ja ainakin osa ylemmistä piikeistä on hieman kaarevia. Karjalanruusulla piikit yltävät tiheänä suorapiikkisenä vyöhykkeenä vihreänä oleviin vuosikasvaimiin saakka. Lisäksi metsäruusun kiulukka on yleensä pallomainen. Iharuusu on näistä kolmesta suppea-alaisin rajoittuen vain eteläisimpään ja lounaisimpaan osaan Suomea. Sen piikkisyys on kolmesta lajista vähäisintä. Lehdykät ovat lähinnä pitkänpyöreät ja toissahaiset. Kukat ovat yksittäin – kolmittain. Kiulukat ovat yleensä tiheästi nystykarvaiset.
Ruusujen hyötykäyttöä on lyhyesti kuvattu metsäruusun artikkelin yhteydessä.
Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle karjalanruusun esiintymiskartalle Suomessa.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Rosa acicularis – karjalanruusu on hyvin piikkinen, juurivesoja muodostava pensas, joka on tavallisesti noin 0,5-1,5 m korkea. Kuvassa varret nousevat tiheästä (kello)kielon, Convallaria majalis, kasvustosta. EH, Orivesi, Untava, Enokunnantien pohjoispuolen metsä Ylösen tilan kohdalla, 23.6.2022. Koko kuvasarja on samalta kasvupaikalta. Copyright Hannu Kämäräinen.
Rosa acicularis – karjalanruusun kukat ovat lehtihankaisesti yksittäin vuosiversojen kärjessä. 23.6.2022. Copyright Hannu Kämäräinen.
Rosa acicularis – karjalanruusun teriö on säteittäinen, aluksi voimakkaan punainen, myöhemmin vaaleampi ja yleensä noin 40-50 mm leveä. Terälehtien koko suurenee vielä jonkin verran kukan avautumisen jälkeen. 23.6.2022. Copyright Hannu Kämäräinen.
Rosa acicularis – karjalanruusun kukassa on viisi terälehteä. Ne ovat lähinnä vastapuikeat, suippotyviset ja lantto-, tylppä- tai pyöreähkökärkiset. Pituutta niillä on tavallisesti noin 20-25 mm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 15-20 mm. 23.6.2022. Copyright Hannu Kämäräinen.
Rosa acicularis – karjalanruusun kukassa on paljon heteitä. Niiden palhot ovat noin 2-8 mm pitkät, ja keltaiset ponnet ovat noin 1,5 mm pitkät. Emiö on erilehtinen, ja hyvin lyhyitä, karvaisia emin vartaloita on paljon. 23.6.2022. Copyright Hannu Kämäräinen.
Rosa acicularis – karjalanruusun kukkaperä on yleensä 20-40 mm pitkä ja kuten kuvassa, kaljuhko tai vaihtelevasti karvainen ja nystykarvainen. Verholehtiä on viisi. Ne ovat hyvin kapeanpuikeat, kärkiosastaan kapean pitkäsuippuiset tai kärjestään hieman levenevät ja useimmiten ehytlaitaiset. Verholehdet ovat ulkopinnaltaan kaljuhkot ja sisäpinnaltaan tiheäkarvaiset sekä laidoiltaan myös nystykarvaiset ja toisinaan myös eripituiset. Ne ovat tavallisesti noin 15-25 mm pitkät ja tyveltään noin 3-5 mm sekä kärkiosastaan noin 1-2 mm leveät. 23.6.2022. Copyright Hannu Kämäräinen.
Rosa acicularis – karjalanruusun kukkapohjuksen paisuessa marjamaiseksi kiulukaksi verholehdet säilyvät kiulukan kärjessä ja kääntyvät pystyyn. 23.6.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.
Rosa acicularis – karjalanruusun lehtilavassa on kolmesta seitsemään lehdykkää niin, että kärkilehdykän lisäksi lehdykkäpareja on yhdestä kolmeen. Lehdykät ovat lähinnä soikeat, päältä vaaleanvihreät ja kaljut sekä tavallisesti noin 1,5-5,5 cm pitkät ja noin 1-2,5 cm leveät. Kuvassa kärkilehdykällä istuu lihakärpäsiin kuuluva ruutukärpänen, Sarcophaga carnaria. 23.6.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.
Rosa acicularis – karjalanruusun lehdykät ovat sahalaitaiset. Hammastus jatkuu lähes tyveen saakka tai tyviosa on hampaaton. Hampaiden muoto vaihtelee samassakin pensaassa kapean terävästä leveisiin hampaisiin, ja hammastus on toisinaan jossain määrin epäsäännöllinen. Lehdykän alapinta on harmahtavanvihreä ja ainakin suonia myöten lyhytkarvainen. 23.6.2022. Copyright Hannu Kämäräinen.
Rosa acicularis – karjalanruusun lehtiruoti on noin 2-3 cm pitkä. Korvakkeet ovat, toisin kuin metsäruusulla, kapeakärkiset. Ne ovat lehtiruotiin kiinni kasvaneet ja yleensä noin 1-2 cm pitkät. Kuten kuvasta näkyy, tiheäpiikkisyys jatkuu kiulukkaperän tyvelle saakka. 23.6.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.
Rosa acicularis – karjalanruusun piikit ovat neulamaiset ja kauttaaltaan suorat. Varsissa on sekaisin lyhyempiä, hyvin ohuita ja pitempiä, hieman vankempia piikkejä. Niiden pituus on tavallisesti noin 1-5 mm. 23.6.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.
Rosa acicularis – karjalanruusu on alkuperäinen ja levinneisyydeltään metsäruusun jälkeen toiseksi laaja-alaisin luonnonruusulaji Suomessa. Sen luontainen esiintymisalue painottuu Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan eliömaakuntiin. Muualla se on harvinaisempi ja puuttuu Ahvenanmaan, Varsinais-Suomen ja Lapin eliömaakunnista. Kasvupaikkoina ovat lähinnä lehtometsät, tuoreet rinnemetsät ja metsänlaiteet, rehevät korvet sekä puronvarret. Karjalanruusu on myös vanha koristepensas ja voi pitkään säilyä jäänteenä tai levitä karkulaisena asutuksen lähialueilla. 23.6.2022. Copyright Hannu Kämäräinen.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Pohjolan kasvien pauloissa 