• Salix aurita L. – virpapaju
• Salix L. – pajut
• Salicaceae – pajukasvit

Virpapaju, Salix aurita, on useimmiten 0,5-3 m korkea ja monivartinen pensas, joka voi muodostaa laajempiakin varsikkoja. Se kukkii ennen lehtien puhkeamista. Varret ja päähaarat ovat ohuehkot – paksuhkot ja edelleen haarajatkoisesti haarovat. Päähaarat ovat haaroineen ja oksineen yleensä voimakkaasti yläviistoon tai sivulle päin harittavat. Varsi, haarat ja vanhemmat oksat ovat sileäpintaiset, kaljut ja lähinnä ruskeanharmaat. Vanhoissa haaroissa on kuoren alaisessa puuaineksessa selviä harjuja. Nuoret oksat ja edellisen vuoden vuosikasvaimet ovat puna- tai vihertävänruskeat ja ohuet. Lisäksi edellisen vuoden vuosikasvaimet ovat vielä kukintavaiheessa enemmän tai vähemmän nukkamaisen lyhytkarvaiset mutta kaljuuntuminen tapahtuu viimeistään loppukesän aikana. Uudet vuosikasvaimet ovat tavallisesti tiheän lyhytkarvaiset ja aluksi vihreäsävyiset mutta tummuvat loppukesään mennessä edellisen vuoden vuosikasvainten kaltaisiksi. Pajujen tapaan yksittäiset varret eivät ole kovin pitkäikäisiä toisin kuin juuristo, joka elää huomattavasti pitempään ja tuottaa yhä uusia versoja.

Silmut ovat pääosin oksansa suuntaiset, lähinnä munamaiset, tylpät, yleensä puna- tai kellanruskeat ja lyhytkarvaiset – kaljut. Silmusuomu on yhdiskasvuinen, huppumainen, uusien vuosikasvainten ja lehtien osalta noin 2-3 mm pitkä sekä kukintonorkkojen osalta noin 3-5 mm pitkä. Lehdet ovat ruodilliset ja korvakkeelliset sekä oksissa kierteisesti. Lehtiruoti on yleensä noin 2-6 mm pitkä ja hyvin tiheäkarvainen. Lehtien korvakkeet ovat toispuolisen herttamaiset – munuaismaiset, hammas- tai nirhalaitaiset, lyhytkarvaiset ja yleensä noin 1,5-5 mm pitkät tai toisinaan isommatkin sekä pysyvät. Lehtilapa on sulkasuoninen (suonipareja on useimmiten 7-13), ehyt, lähinnä vastapuikea – leveän vastapuikea ja toisinaan samassa oksassakin soikeahko – melkein pyöreähkö. Kärki on lyhyen suippo – tylpän pyöreähkö, tavallisesti vino ja kiertynyt sekä tyvi suippeneva – pyöreähkö. Lehtilaita on hieman alaspäin kiertynyt ja epäsäännöllisen poimuinen sekä matalanyhäinen tai ehyt. Lapa on päältä vihreä tai tummahkonvihreä, enemmän tai vähemmän kurttupintainen ja nuorena tiheähkösti lyhytkarvainen sekä myöhemmin harvakarvainen – kaljuuntuva. Alapuoli on vaaleanvihreä – vaalean sinivihreä, tiheähkösti lyhytkarvainen ja selvästi korkosuoninen. Lehtilapa on täysikasvuisena tavallisesti noin 4-6 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 1,2-2,5 cm leveä. Lehtien syysväri on keltasävyinen.

Virpapaju, kuten muutkin pajut, on hyönteispölytteinen ja kaksikotinen. Se kukkii touko-kesäkuussa. Kukinnot ovat yksineuvoisia, eli hede- ja emikukat ovat eri kukinnoissa ja yksilöissä. Kukinnot ovat perättömiä tai lyhytperäisiä, kukkiessaan soikeahkoja ja pystyhköjä – siirottavia norkkoja, jotka ovat edellisen vuoden vuosikasvaimissa kierteisesti. Norkkoperä on yleensä enintään 10 mm pitkä ja tiheäkarvainen. Norkon tyvellä tai perässä on tavallisesti 3-7 lehteä, jotka kukintavaiheessa ovat suikeat, soikeahkot tai kapean vastapuikeat ja silkkikarvaiset sekä yleensä noin 5-12 mm pitkät ja noin 2-4 mm leveät. Hedelmävaiheisissa eminorkoissa ne kasvavat suuremmiksi. Hedenorkot ovat tavallisesti noin 20-35 mm pitkät ja heteineen noin 15-20 mm leveät. Eminorkot ovat kukkiessaan useimmiten noin 10-30 mm pitkät ja noin 7-12 mm leveät. Norkkoranka on tiheäkarvainen. Norkkosuomut ovat lähinnä kielimäiset, suippo- tai tylppäkärkiset ja kärkiosastaan tummanruskeat tai lähes mustat sekä tiheästi vaalean hapsikarvaiset. Ne ovat noin 1,5-3 mm pitkät ja noin 0,4-0,8 mm leveät.

Hede- ja emikukat ovat kehättömät, mesinystyiset ja sijaitsevat norkkosuomujen hangassa. Heteitä on 2. Palhot ovat valkoiset, kaljut tai tyviosastaan karvaiset ja kukinnan aikaan noin 5-8 mm pitkät. Pyöreähköt ponnet ovat keltaiset. Emikukissa on noin 1,5-2 mm pitkä perä, jonka päässä on noin 2-3 mm pitkä, kapea, kärkeä kohti suippeneva ja tiheäkarvainen sikiäin. Sen kärki on vartaloton tai vartalo on enintään vain noin 0,3 mm pitkä. Luotteja on 2, ja ne ovat yleensä vaaleankeltaisia, noin 0,2-0,4 mm pitkiä ja ehyitä tai kärjestään halkoisia. Hedenorkot varisevat kukinnan jälkeen kokonaisina pois. Eminorkot ovat hedelmävaiheessa yleensä noin 25-50 mm pitkät ja noin 15-20 mm leveät. Hedelmöityneestä sikiäimestä kehittyy tyveltään pullea ja kärkeä kohti pitkäkaulaisesti kapeneva kota, joka on yksilokeroinen ja monisiemeninen. Se on harmaanvihreä, lyhyesti tiheäkarvainen, noin 5-10 mm pitkä ja tyviosastaan noin 1,5-2 mm leveä. Kotaperä on noin 2-3 mm pitkä ja kodan tavoin karvainen. Kota avautuu kärjestään 2-liuskaisesti alas kiertyen. Siemenet ovat lähinnä tappimaiset, noin 1-1,5 mm pitkät ja tummanruskeat. Niiden tyvellä on joukko noin 5-7 mm pitkiä, valkoisia ja tuulen mukana leviämistä helpottavia haivenia.

Virpapaju on Suomessa alkuperäinen, ja sen esiintymisalue yltää etelästä päin Kittilän Lapin ja Sompion Lapin eliömaakuntiin. Se on yleinen Oulun Pohjanmaan ja Kainuun eliömaakuntiin saakka sekä harvinainen pohjoisempana. Kasvupaikkoina ovat lähinnä rehevät, kosteapohjaiset metsät, soiden korpimaiset reunamat, rannat ja rantanevat, kalliosoistumat, ojat laiteineen sekä märät niityt ja entiset pellot. Virpapaju kasvaa muissa Pohjoismaissa Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa.

Pajut ovat yksi vaikeimpia Pohjoismaissa esiintyviä kasvisukuja, ja vaikea se on myös maailmanlaajuisesti. Lajit risteytyvät herkästi keskenään ja lisäävät näin niiden tunnistamisen hankaluutta. Sanotaan, että suvun lajiutuminen on edelleen kesken. Niinpä lajien määrästä maailmanlaajuisesti ja Euroopan sisällä on vaihtelevia käsityksiä. Rajauksista riippuen maailman pajulajien määrä asettunee noin 300-500 lajin haarukkaan. Suomessa alkuperäisiä pajulajeja on nykynäkemyksen mukaan 21.

Virpapajun tunnistamista helpottaa sen voimakkaasti harittava kasvutapa. Kukinta ennen lehtien puhkeamista ja puhjenneiden lehtien vastapuikeus sekä isohkot, pysyvät korvakkeet rajaavat tuntuvasti vaihtoehtoja. Virpapajun läheisin lajitoveri erityisesti emonorkkojen, lehtien ja korvakkeiden osalta on tuhkapaju, S. cinerea. Sekin kukkii ennen lehtien puhkeamista. Pituutta on keskimäärin enemmän eli noin 2-4 m. Siinä missä virpapajun varret ovat hyvin harittavahaaraiset, tuhkapajun varret ovat pystyhköhaaraiset. Uloimmat oksat eivät ole virpapajun tavoin ohuet ja taipuisat vaan jäykät ja paksuhkot. Vuosikasvaimet ja nuoret oksat ovat tiheästi lyhyen, nukkamaisen ja harmaan karvoituksen peittämät. Virpapajun vuosikasvaimet sen sijaan kaljuuntuvat seuraavana kesänä. Tuhkapajun lehtilapa on virpapajun tavoin vastapuikea ja molemmin puolin tiheähkösti – tiheästi lyhytkarvainen. Virpapajun lehtien yläpinnan karvoitus kuitenkin harvenee tai pinta kaljuuntuu lehtien ikääntyessä. Tuhkapajulla lehtisuonipareja on yleensä 10-15 ja virpapajulla useimmiten 7-13.

Virpapaju risteytyy ainakin kahdeksan muun pajulajin kanssa. Risteymäkumppaneina ovat raita, S. caprea, tuhkapaju, S. cinerea, pohjanpaju, S. lapponum, mustuvapaju, S. myrsinifolia, juolukkapaju, S. myrtilloides, kiiltopaju, S. phylicifolia, siropaju, S. repens ja ahopaju, S. starkeana.

Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle virpapajun esiintymiskartalle Suomessa.

Linkki Euroopan ja Välimeren alueen maa- tai aluekohtaiselle esiintymiskartalle (Euro+Med Plantbase).

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto

Salix aurita – virpapaju on useimmiten 0,5-3 m korkea ja monivartinen pensas, joka voi muodostaa laajempiakin varsikkoja. Varret ja päähaarat ovat ohuehkot – paksuhkot ja edelleen haarajatkoisesti haarovat. Päähaarat ovat haaroineen ja oksineen yleensä voimakkaasti yläviistoon tai sivulle päin harittavat. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Loimalahdentieltä lähtevän ja Kolkanmäen sivua kulkevan ulkoilureitin laitametsä, 31.5.2026. Ellei toisin mainita, kuvat ovat tältä samalta kasvupaikalta. Copyright Hannu Kämäräinen.

Salix aurita – virpapaju voi levittäytyä myös matalana, vailla paksumpia päävarsia ja haaroja kasvavana, vaikeakulkuisena pensaikkona. 4.7.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.

Salix aurita – virpapajun hede- ja emikukat ovat kehättömät, mesinystyiset ja sijaitsevat norkkosuomujen hangassa. Heteitä on kaksi. Palhot ovat valkoiset, kaljut tai tyviosastaan karvaiset ja kukinnan aikaan noin 5-8 mm pitkät. 16.5.2026. Copyright Hannu Kämäräinen.

Salix aurita – virpapajun jotkin hedenorkot saattavat viipyillä oksissa vielä täydessä lehtivaiheessakin. Tehtävänsä hoitaneet heteet riippuvat rentoina kimppuina norkoista, kunnes viimeinenkin hedenorkko tipahtaa kokonaisena oksastaan. EH, Hämeenlinna, Pullerinmäki, Viisari, Kahtoilammen luoteispään rantaneva, 1.6.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.

Salix aurita – virpapajun nuoret oksat ja edellisen vuoden vuosikasvaimet ovat punaruskeat tai edellisen kuvan tavoin vihertävänruskeat ja ohuet. Kuvan oksassa eminorkot ovat ehtineet kukkaan vain hieman ennen lehtiä. Uusien vuosikasvainten lehtituppaat ovat työntyneet jo esille silmusuomujensa alta. 16.5.2026. Copyright Hannu Kämäräinen.

Salix aurita – virpapajun eminorkot ovat kukkiessaan useimmiten noin 10-30 mm pitkät ja noin 7-12 mm leveät. Norkkoperä on yleensä enintään 10 mm pitkä ja tiheäkarvainen. Norkon tyvellä tai perässä on tavallisesti kolmesta seitsemään lehteä, jotka kukintavaiheessa ovat suikeat, soikeahkot tai kapean vastapuikeat ja silkkikarvaiset sekä yleensä noin 5-12 mm pitkät ja noin 2-4 mm leveät. 16.5.2026. Copyright Hannu Kämäräinen.

Salix aurita – virpapajun emikukissa on noin 1,5-2 mm pitkä perä, jonka päässä on noin 2-3 mm pitkä, kapea, kärkeä kohti suippeneva ja tiheäkarvainen sikiäin. Sen kärki on vartaloton tai vartalo on enintään vain noin 0,3 mm pitkä. Luotteja on kaksi, ja ne ovat yleensä vaaleankeltaisia, noin 0,2-0,4 mm pitkiä ja ehyitä tai kärjestään halkoisia. Norkkosuomut ovat lähinnä kielimäiset, suippo- tai tylppäkärkiset ja kärkiosastaan tummanruskeat tai lähes mustat sekä tiheästi vaalean hapsikarvaiset. Ne ovat noin 1,5-3 mm pitkät ja noin 0,4-0,8 mm leveät. 16.5.2026. Copyright Hannu Kämäräinen.

Salix aurita – virpapajun lehdet ovat kehitysvaiheensa alkutaipaleella myös yläpinnaltaan lyhyen tiheäkarvaiset. 31.5.2026. Copyright Hannu Kämäräinen.

Salix aurita – virpapajun lehdet ovat ehyet, erityisesti vuosikasvainten kärkiosassa vastapuikeat tai leveän vastapuikeat ja täysikasvuisena tavallisesti noin 4-6 cm pitkät sekä leveimmältä kohtaa noin 1,2-2,5 cm leveät. Lapa on päältä vihreä tai tummahkonvihreä, enemmän tai vähemmän kurttupintainen ja nuoruusvaiheen jälkeen harvakarvainen tai kaljuuntuva. 4.7.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.

Salix aurita – virpapajun lehtilavan kärki on lyhyen suippo – tylpän pyöreähkö, tavallisesti vino ja kiertynyt. Tyvi on suippeneva – pyöreähkö. Lehtilaita on hieman alaspäin kiertynyt ja epäsäännöllisen poimuinen sekä matalanyhäinen tai ehyt. Sulkasuonisessa lehdessä on useimmiten 7-13 suoniparia. 4.7.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.

Salix aurita – virpapajun lehtien alapinta on selvästi korkosuoninen ja tiheähkösti lyhytkarvainen. Useimmiten 2-6 mm pitkä lehtiruoti on alapinnan tavoin karvainen. Lehtien korvakkeet ovat toispuolisen herttamaiset – munuaismaiset, hammas- tai nirhalaitaiset, lyhytkarvaiset ja yleensä noin 1,5-5 mm pitkät tai toisinaan isommatkin sekä pysyvät. 4.7.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto