Salix cinerea – tuhkapaju

  • Salix cinerea L. – tuhkapaju
  • Salix L. – pajut
  • Salicaceae – pajukasvit

Tuhkapaju, Salix cinerea, on useimmiten 2-4 m korkea ja monivartinen pensas, joka voi muodostaa laajempiakin varsikkoja. Se kukkii ennen lehtien puhkeamista. Varret ja päähaarat ovat vankat ja edelleen haarajatkoisesti haarovat. Ne ovat haarojensa kanssa enimmäkseen pystyhköt tai yläviistot. Runko, haarat ja vanhemmat oksat ovat sileäpintaiset, kaljut ja saven- tai tuhkanharmaat, mihin suomalainen ja tieteellinen lajinimikin viittaavat. Nuoret oksat ja vuosikasvaimet ovat tummanharmaat tai ruskehtavasävyiset, jäykät ja paksuhkot sekä tiheästi lyhyen, nukkamaisen ja harmaan karvoituksen peittämät. Uudet vuosikasvaimet ovat samalla tavalla karvaiset ja aluksi vihertävät mutta tummuvat loppukesään mennessä edellisen vuoden vuosikasvainten kaltaisiksi. Pajujen tapaan yksittäiset varret eivät ole kovin pitkäikäisiä toisin kuin juuristo, joka elää huomattavasti pitempään ja tuottaa yhä uusia versoja.

Silmut ovat lähinnä munamaiset, tylpät, puna- tai tummanruskeat ja oksansa tavoin tiheästi nukkamaisen lyhytkarvaiset. Silmusuomu on yhdiskasvuinen, huppumainen, uusien vuosikasvainten ja lehtien osalta noin 3-4 mm pitkä sekä kukintonorkkojen osalta noin 5-7 mm pitkä. Lehdet ovat ruodilliset ja oksissa kierteisesti. Lehtiruoti on yleensä noin 4-8 mm pitkä ja huopamaisesti lyhytkarvainen. Lehtien korvakkeet ovat herttamaiset tai munuaismaiset, nyhä- tai hammaslaitaiset, lyhytkarvaiset ja yleensä noin 1-5 mm pitkät tai toisinaan isommatkin sekä pysyvät tai ainakin kauan säilyvät. Korvakkeet voivat toisinaan myös puuttua kokonaan niin, että samassa varressakin osassa oksia on lehtikorvakkeet ja osassa ei. Lehtilapa on sulkasuoninen (suonipareja on yleensä 10-15), ehyt, paksuhko ja lähinnä pitkulaisen vastapuikea sekä lyhyen suippo- ja suora- tai pyöreähkökärkinen ja suippenevatyvinen. Lehtilaita on yleensä hieman alaspäin kiertynyt ja epäsäännöllisen mutkainen, pienihampainen tai ehyt. Lapa on päältä vihreä tai tummahkonvihreä, tiheähkösti lyhytkarvainen, nuorena hieman kurttupintainen ja myöhemmin sileähkö sekä alta vaaleanvihreä – vaalean sinivihreä, tiheästi lyhytkarvainen ja hieman korkosuoninen. Se on täysikasvuisena tavallisesti noin 4-8 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 1,5-3 cm leveä. Lehtien syysväri on keltasävyinen.

Tuhkapaju, kuten muutkin pajut, on hyönteispölytteinen ja kaksikotinen. Se kukkii huhti-toukokuussa. Kukinnot ovat yksineuvoisia, eli hede- ja emikukat ovat eri kukinnoissa ja yksilöissä. Kukinnot ovat perättömiä tai lyhytperäisiä, kukkiessaan soikeahkoja ja pystyhköjä tai yläviistoja norkkoja, jotka ovat edellisen vuoden vuosikasvaimissa kierteisesti. Norkkoperä on yleensä enintään 10 mm pitkä ja tiheäkarvainen. Norkon tyvellä tai perässä on tavallisesti 3-7 lehteä, jotka kukintavaiheessa ovat suikeahkot tai kapeanpuikeat, silkkikarvaiset sekä yleensä noin 4-10 mm pitkät ja noin 2-3 mm leveät. Hedelmävaiheisissa eminorkoissa ne kasvavat suuremmiksi. Hedenorkot ovat tavallisesti noin 20-40 mm pitkät ja heteineen noin 10-17 mm leveät. Eminorkot ovat kukkiessaan useimmiten noin 10-30 mm pitkät ja noin 7-12 mm leveät. Norkkoranka on tiheäkarvainen. Norkkosuomut ovat lähinnä kielimäiset, suippo- tai tylppäkärkiset ja yläosastaan tummanruskeat tai mustat sekä pitkän ja vaalean hapsikarvaiset. Ne ovat noin 1,5-3,5 mm pitkät ja noin 0,5-1 mm leveät.

Hede- ja emikukat ovat kehättömät, mesinystyiset ja sijaitsevat norkkosuomujen hangassa. Heteitä on 2. Palhot ovat valkoiset, tyviosastaan karvaiset ja kukinnan aikaan noin 4-5 mm pitkät. Pyöreähköt ponnet ovat keltaiset. Emikukassa on noin 1-1,5 mm pitkä perä, jonka päässä on noin 3-4 mm pitkä, kapea, kärkeä kohti suippeneva ja tiheäkarvainen sikiäin. Sen kärjessä on vain noin 0,1-0,4 mm pitkä vartalo ja 2 yleensä vaaleankeltaista, noin 0,2-0,6 mm pitkää ja ehyttä tai kärjestään halkoista luottia. Hedenorkot varisevat kukinnan jälkeen kokonaisina pois. Eminorkot ovat hedelmävaiheessa yleensä noin 25-50 mm pitkät ja noin 18-23 mm leveät. Hedelmöityneestä sikiäimestä kehittyy tyveltään pullea ja kärkeä kohti pitkäkaulaisesti kapeneva kota, joka on yksilokeroinen ja monisiemeninen. Se on vihreä tai harmahtava, tiheäkarvainen, noin 5-11 mm pitkä ja tyviosastaan noin 1,5-3 mm leveä. Kotaperä on noin 2,5-4 mm pitkä. Kota avautuu kärjestään 2-liuskaisesti alas kiertyen. Siemenet ovat lähinnä kapeansuikeat, teräväkärkiset, noin 1-1,5 mm pitkät ja harmahtavat tai ruskehtavat. Niiden tyvellä on joukko noin 5-7 mm pitkiä, valkoisia ja tuulen mukana leviämistä helpottavia haivenia.

Tuhkapaju on Suomessa alkuperäinen, ja sen esiintymisalue yltää etelästä päin Perä-Pohjanmaan ja Koillismaan eliömaakuntiin. Se on yleinen kaikkialla muualla esiintymisalueellaan, paitsi Kainuun, Perä-Pohjanmaan ja Koillismaan eliömaakunnissa se on harvinainen. Lisäksi lajista on yksi näytteellä varmistettu, vanha havainto Muoniosta, Kittilän Lapin eliömaakunnasta. Kasvupaikkoina ovat lähinnä rannat ja rantanevat, rehevät, vetiset korvet, ojat laiteineen sekä pensoittuvat niityt ja entiset pellot. Tuhkapaju kasvaa muissa Pohjoismaissa Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa.

Pajut ovat yksi vaikeimpia Pohjoismaissa esiintyviä kasvisukuja, ja vaikea se on myös maailmanlaajuisesti. Lajit risteytyvät herkästi keskenään ja lisäävät näin niiden tunnistamisen hankaluutta. Sanotaan, että suvun lajiutuminen on edelleen kesken. Niinpä lajien määrästä maailmanlaajuisesti ja Euroopan sisällä on vaihtelevia käsityksiä. Rajauksista riippuen maailman pajulajien määrä asettunee noin 300-500 lajin haarukkaan. Suomessa alkuperäisiä pajulajeja on nykynäkemyksen mukaan 21.

Tuhkapaju on varsinkin kookkaana ja monivartisena kasvaessaan helpohko tunnistaa niin lehdettömänä kuin lehdekkäänäkin. Varsien tuhkanharmaus, uloimpien oksienkin paksuhko ja jäykältä näyttävä ilmiasu sekä nuorten oksien nukkamainen karvapeite ovat hyviä tuntomerkkejä, jotka rajaavat suuresti vaihtoehtojen kirjoa. Tähän kun lisätään vielä kukinta ennen lehtien puhkeamista ja puhjenneiden lehtien vastapuikeus sekä molemminpuolinen, runsas karvoitus, vaihtoehtoja ei juurikaan jää. Tuhkapajun läheisin lajitoveri erityisesti emonorkkojen, lehtien ja korvakkeiden osalta on virpapaju, S. aurita. Sekin kukkii ennen lehtien puhkeamista, mutta siinä missä tuhkapajun varret ovat pystyhköhaaraiset, virpapajun varret ovat hyvin harittavahaaraiset ja keskimäärin lyhyemmät. Uloimmat oksat ovat ohuet, taipuisat ja kaljut. Vuosikasvaimet ovat kuitenkin aluksi vaihtelevasti lyhytkarvaiset. Lehtilapa on vastapuikea, päältä harvakarvainen ja alta lähes tuhkapajun tavoin tiheäkarvainen. Lehtisuonipareja on noin 7-9(-13), kun niitä tuhkapajulla on yleensä 10-15.

Tuhkapaju risteytyy ainakin kuuden muun pajulajin kanssa. Risteymäkumppaneina ovat virpapaju, S. aurita, raita, S. caprea, pohjanpaju, S. lapponum, mustuvapaju, S. myrsinifolia, juolukkapaju, S. myrtilloides ja kiiltopaju, S. phylicifolia.

Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle tuhkapajun esiintymiskartalle Suomessa.

Linkki Euroopan ja Välimeren alueen maa- tai aluekohtaiselle esiintymiskartalle (Euro+Med Plantbase).

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto

Salix cinerea - tuhkapaju on useimmiten 2-4 m korkea ja monivartinen pensas, joka voi muodostaa laajempiakin varsikkoja. Varret ja päähaarat ovat vankat ja edelleen haarajatkoisesti haarovat. Ne ovat haarojensa kanssa enimmäkseen pystyhköt tai yläviistot. EH, Hämeenlinna, Luolaja, Hattelmalanjärven lounaispuolinen rantaneva lintutornin lähellä, luonnonsuojelualue, 16.6.2026. Copyright Hannu Kämäräinen.
Salix cinerea – tuhkapaju on useimmiten 2-4 m korkea ja monivartinen pensas, joka voi muodostaa laajempiakin varsikkoja. Varret ja päähaarat ovat vankat ja edelleen haarajatkoisesti haarovat. Ne ovat haarojensa kanssa enimmäkseen pystyhköt tai yläviistot. EH, Hämeenlinna, Luolaja, Hattelmalanjärven lounaispuolinen rantaneva lintutornin lähellä, luonnonsuojelualue, 16.6.2026. Copyright Hannu Kämäräinen.
Salix cinerea - tuhkapaju kukkii ennen lehtien puhkeamista. Lehdettömät oksat ovat pajuille epätyypillisen kankean näköiset. EH, Hämeenlinna, Luolaja, Hattelmalanjärven lounaispuolinen rantaneva lintutornin lähellä, luonnonsuojelualue, 29.4.2026. Copyright Hannu Kämäräinen.
Salix cinerea – tuhkapaju kukkii ennen lehtien puhkeamista. Lehdettömät oksat ovat pajuille epätyypillisen kankean näköiset. EH, Hämeenlinna, Luolaja, Hattelmalanjärven lounaispuolinen rantaneva lintutornin lähellä, luonnonsuojelualue, 29.4.2026. Copyright Hannu Kämäräinen.
Salix cinerea - tuhkapaju, kuten muutkin pajut, on hyönteispölytteinen ja kaksikotinen. Se kukkii huhti-toukokuussa. Kukinnot ovat yksineuvoisia, eli hede- ja emikukat ovat eri kukinnoissa ja yksilöissä. Kukinnot ovat perättömiä tai lyhytperäisiä, kukkiessaan soikeahkoja ja pystyhköjä tai yläviistoja norkkoja, jotka ovat edellisen vuoden vuosikasvaimissa kierteisesti. Hedenorkot ovat tavallisesti noin 20-40 mm pitkät ja heteineen noin 10-17 mm leveät. EH, Hämeenlinna, Luolaja, Hattelmalanjärven lounaispuolinen rantaneva lintutornin lähellä, luonnonsuojelualue, 29.4.2026. Copyright Hannu Kämäräinen.

Salix cinerea – tuhkapaju, kuten muutkin pajut, on hyönteispölytteinen ja kaksikotinen. Se kukkii huhti-toukokuussa. Kukinnot ovat yksineuvoisia, eli hede- ja emikukat ovat eri kukinnoissa ja yksilöissä. Kukinnot ovat perättömiä tai lyhytperäisiä, kukkiessaan soikeahkoja ja pystyhköjä tai yläviistoja norkkoja, jotka ovat edellisen vuoden vuosikasvaimissa kierteisesti. Hedenorkot ovat tavallisesti noin 20-40 mm pitkät ja heteineen noin 10-17 mm leveät. EH, Hämeenlinna, Luolaja, Hattelmalanjärven lounaispuolinen rantaneva lintutornin lähellä, luonnonsuojelualue, 29.4.2026. Copyright Hannu Kämäräinen.

Salix cinerea - tuhkapajun norkkosuomut ovat lähinnä kielimäiset, suippo- tai tylppäkärkiset ja yläosastaan tummanruskeat tai mustat sekä pitkän ja vaalean hapsikarvaiset. Ne ovat noin 1,5-3,5 mm pitkät ja noin 0,5-1 mm leveät. Hede- ja emikukat ovat kehättömät, mesinystyiset ja sijaitsevat norkkosuomujen hangassa. Heteitä on kaksi. Palhot ovat valkoiset, tyviosastaan karvaiset ja kukinnan aikaan noin 4-5 mm pitkät. Pyöreähköt ponnet ovat keltaiset. Silmut ovat lähinnä munamaiset, tylpät, puna- tai tummanruskeat ja tiheästi nukkamaisen lyhytkarvaiset. Silmusuomu on yhdiskasvuinen, huppumainen ja uusien vuosikasvainten ja lehtien osalta noin 3-4 mm pitkä sekä kukintonorkkojen osalta noin 5-7 mm pitkä. EH, Hämeenlinna, Luolaja, Hattelmalanjärven lounaispuolinen rantaneva lintutornin lähellä, luonnonsuojelualue, 29.4.2026. Copyright Hannu Kämäräinen.
Salix cinerea – tuhkapajun norkkosuomut ovat lähinnä kielimäiset, suippo- tai tylppäkärkiset ja yläosastaan tummanruskeat tai mustat sekä pitkän ja vaalean hapsikarvaiset. Ne ovat noin 1,5-3,5 mm pitkät ja noin 0,5-1 mm leveät. Hede- ja emikukat ovat kehättömät, mesinystyiset ja sijaitsevat norkkosuomujen hangassa. Heteitä on kaksi. Palhot ovat valkoiset, tyviosastaan karvaiset ja kukinnan aikaan noin 4-5 mm pitkät. Pyöreähköt ponnet ovat keltaiset. Silmut ovat lähinnä munamaiset, tylpät, puna- tai tummanruskeat ja tiheästi nukkamaisen lyhytkarvaiset. Silmusuomu on yhdiskasvuinen, huppumainen ja uusien vuosikasvainten ja lehtien osalta noin 3-4 mm pitkä sekä kukintonorkkojen osalta noin 5-7 mm pitkä. EH, Hämeenlinna, Luolaja, Hattelmalanjärven lounaispuolinen rantaneva lintutornin lähellä, luonnonsuojelualue, 29.4.2026. Copyright Hannu Kämäräinen.
Salix cinerea - tuhkapajun eminorkot ovat kukkiessaan useimmiten noin 10-30 mm pitkät ja noin 7-12 mm leveät. Nuoret oksat ja edellisen vuoden vuosikasvaimet ovat tummanharmaat tai ruskehtavasävyiset sekä tiheästi lyhyen, nukkamaisen ja harmaan karvoituksen peittämät. EH, Hämeenlinna, Luolaja, Hattelmalanjärven lounaispuolinen rantaneva lintutornin lähellä, luonnonsuojelualue, 29.4.2026. Copyright Hannu Kämäräinen.

Salix cinerea – tuhkapajun eminorkot ovat kukkiessaan useimmiten noin 10-30 mm pitkät ja noin 7-12 mm leveät. Nuoret oksat ja edellisen vuoden vuosikasvaimet ovat tummanharmaat tai ruskehtavasävyiset sekä tiheästi lyhyen, nukkamaisen ja harmaan karvoituksen peittämät. EH, Hämeenlinna, Luolaja, Hattelmalanjärven lounaispuolinen rantaneva lintutornin lähellä, luonnonsuojelualue, 29.4.2026. Copyright Hannu Kämäräinen.

Salix cinerea - tuhkapajun eminorkon kukassa on noin 1-1,5 mm pitkä perä, jonka päässä on noin 3-4 mm pitkä, kapea, kärkeä kohti suippeneva ja tiheäkarvainen sikiäin. Sen kärjessä on vain noin 0,1-0,4 mm pitkä vartalo ja kaksi yleensä vaaleankeltaista, noin 0,2-0,6 mm pitkää ja ehyttä tai kärjestään halkoista luottia. EH, Hämeenlinna, Luolaja, Hattelmalanjärven lounaispuolinen rantaneva lintutornin lähellä, luonnonsuojelualue, 29.4.2026. Copyright Hannu Kämäräinen.
Salix cinerea – tuhkapajun eminorkon kukassa on noin 1-1,5 mm pitkä perä, jonka päässä on noin 3-4 mm pitkä, kapea, kärkeä kohti suippeneva ja tiheäkarvainen sikiäin. Sen kärjessä on vain noin 0,1-0,4 mm pitkä vartalo ja kaksi yleensä vaaleankeltaista, noin 0,2-0,6 mm pitkää ja ehyttä tai kärjestään halkoista luottia. EH, Hämeenlinna, Luolaja, Hattelmalanjärven lounaispuolinen rantaneva lintutornin lähellä, luonnonsuojelualue, 29.4.2026. Copyright Hannu Kämäräinen.
Salix cinerea - tuhkapajun edellisen vuoden vuosikasvaimet ovat jäykät ja paksuhkot. Vielä kun emikukat ovat jo kehittymässä kotavaiheeseen, lehdet ovat vasta kurkistelemassa silmusuomujensa takaa. Norkon tyvellä tai perässä on tavallisesti kolmesta seitsemään lehteä, jotka kukintavaiheessa ovat suikeahkot tai kapeanpuikeat, silkkikarvaiset sekä yleensä noin 4-10 mm pitkät ja noin 2-3 mm leveät. Hedelmävaiheisissa eminorkoissa ne ovat kasvaneet jo suuremmiksi. EH, Hämeenlinna, Luolaja, Hattelmalanjärven pohjoisrannan nevasaareke, jonka ojanne erottaa rannasta, luonnonsuojelualue, 16.5.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Salix cinerea – tuhkapajun edellisen vuoden vuosikasvaimet ovat jäykät ja paksuhkot. Vielä kun emikukat ovat jo kehittymässä kotavaiheeseen, lehdet ovat vasta kurkistelemassa silmusuomujensa takaa. Norkon tyvellä tai perässä on tavallisesti kolmesta seitsemään lehteä, jotka kukintavaiheessa ovat suikeahkot tai kapeanpuikeat, silkkikarvaiset sekä yleensä noin 4-10 mm pitkät ja noin 2-3 mm leveät. Hedelmävaiheisissa eminorkoissa ne ovat kasvaneet jo suuremmiksi. EH, Hämeenlinna, Luolaja, Hattelmalanjärven pohjoisrannan nevasaareke, jonka ojanne erottaa rannasta, luonnonsuojelualue, 16.5.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Salix cinerea - tuhkapajun eminorkot ovat hedelmävaiheessa yleensä noin 25-50 mm pitkät ja noin 18-23 mm leveät. Tässä vaiheessa uudet vuosikasvaimet ovat jo kehittymässä ja ainakin osa lehdistä on jo täysikasvuisia. EH, Hämeenlinna, Pullerinmäki, Viisari, Kahtoilammen luoteispään rantaneva, 1.6.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.

Salix cinerea – tuhkapajun eminorkot ovat hedelmävaiheessa yleensä noin 25-50 mm pitkät ja noin 18-23 mm leveät. Tässä vaiheessa uudet vuosikasvaimet ovat jo kehittymässä ja ainakin osa lehdistä on jo täysikasvuisia. EH, Hämeenlinna, Pullerinmäki, Viisari, Kahtoilammen luoteispään rantaneva, 1.6.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.

Salix cinerea - tuhkapajun hedelmöityneestä sikiäimestä kehittyy tyveltään pullea ja kärkeä kohti pitkäkaulaisesti kapeneva kota, joka on yksilokeroinen ja monisiemeninen. Se on vihreä tai harmahtava, tiheäkarvainen, noin 5-11 mm pitkä ja tyviosastaan noin 1,5-3 mm leveä. Kotaperä on noin 2,5-4 mm pitkä. EH, Hämeenlinna, Pullerinmäki, Viisari, Kahtoilammen luoteispään rantaneva, 1.6.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.

Salix cinerea – tuhkapajun hedelmöityneestä sikiäimestä kehittyy tyveltään pullea ja kärkeä kohti pitkäkaulaisesti kapeneva kota, joka on yksilokeroinen ja monisiemeninen. Se on vihreä tai harmahtava, tiheäkarvainen, noin 5-11 mm pitkä ja tyviosastaan noin 1,5-3 mm leveä. Kotaperä on noin 2,5-4 mm pitkä. EH, Hämeenlinna, Pullerinmäki, Viisari, Kahtoilammen luoteispään rantaneva, 1.6.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.

Salix cinerea - tuhkapajun lehtilapa on ehyt, paksuhko ja lähinnä pitkulaisen vastapuikea sekä lyhyen suippo- ja suora- tai pyöreähkökärkinen ja suippenevatyvinen. Lapa on päältä vihreä tai tummahkonvihreä, tiheähkösti lyhytkarvainen, nuorena hieman kurttupintainen ja myöhemmin sileähkö. Se on täysikasvuisena tavallisesti noin 4-8 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 1,5-3 cm leveä. Kaikissa oppaissa mainitaan, kuinka tuhkapajun lehdet ovat korvakkeelliset. Kuitenkin korvakkeet voivat toisinaan myös puuttua kokonaan niin, että samassa varressakin osassa oksia on lehtikorvakkeet ja kuten kuvassa, osassa ei. EH, Hämeenlinna, Luolaja, Hattelmalanjärven lounaispuolinen rantaneva lintutornin lähellä, luonnonsuojelualue, 16.6.2026. Copyright Hannu Kämäräinen.

Salix cinerea – tuhkapajun lehtilapa on ehyt, paksuhko ja lähinnä pitkulaisen vastapuikea sekä lyhyen suippo- ja suora- tai pyöreähkökärkinen ja suippenevatyvinen. Lapa on päältä vihreä tai tummahkonvihreä, tiheähkösti lyhytkarvainen, nuorena hieman kurttupintainen ja myöhemmin sileähkö. Se on täysikasvuisena tavallisesti noin 4-8 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 1,5-3 cm leveä. Kaikissa oppaissa mainitaan, kuinka tuhkapajun lehdet ovat korvakkeelliset. Kuitenkin korvakkeet voivat toisinaan myös puuttua kokonaan niin, että samassa varressakin osassa oksia on lehtikorvakkeet ja kuten kuvassa, osassa ei. EH, Hämeenlinna, Luolaja, Hattelmalanjärven lounaispuolinen rantaneva lintutornin lähellä, luonnonsuojelualue, 16.6.2026. Copyright Hannu Kämäräinen.

Salix cinerea - tuhkapajun uudet vuosikasvaimet ovat tiheästi lyhytkarvaiset ja aluksi vihertävät mutta tummuvat loppukesään mennessä edellisen vuoden vuosikasvainten kaltaisiksi. Korvakkeellisissa oksissa lehtien korvakkeet ovat herttamaiset tai munuaismaiset, nyhä- tai hammaslaitaiset, lyhytkarvaiset ja yleensä noin 1-5 mm pitkät tai toisinaan isommatkin sekä pysyvät tai ainakin kauan säilyvät. Lehtiruoti on yleensä noin 4-8 mm pitkä ja huopamaisesti lyhytkarvainen. Lehtilaita on yleensä hieman alaspäin kiertynyt ja epäsäännöllisen mutkainen, pienihampainen tai ehyt. EH, Hämeenlinna, Luolaja, Hattelmalanjärven lounaispuolinen rantaneva lintutornin lähellä, luonnonsuojelualue, 16.6.2026. Copyright Hannu Kämäräinen.

Salix cinerea – tuhkapajun uudet vuosikasvaimet ovat tiheästi lyhytkarvaiset ja aluksi vihertävät mutta tummuvat loppukesään mennessä edellisen vuoden vuosikasvainten kaltaisiksi. Korvakkeellisissa oksissa lehtien korvakkeet ovat herttamaiset tai munuaismaiset, nyhä- tai hammaslaitaiset, lyhytkarvaiset ja yleensä noin 1-5 mm pitkät tai toisinaan isommatkin sekä pysyvät tai ainakin kauan säilyvät. Lehtiruoti on yleensä noin 4-8 mm pitkä ja huopamaisesti lyhytkarvainen. Lehtilaita on yleensä hieman alaspäin kiertynyt ja epäsäännöllisen mutkainen, pienihampainen tai ehyt. EH, Hämeenlinna, Luolaja, Hattelmalanjärven lounaispuolinen rantaneva lintutornin lähellä, luonnonsuojelualue, 16.6.2026. Copyright Hannu Kämäräinen.

Salix cinerea - tuhkapajun lehtilapa on alta vaaleanvihreä - vaalean sinivihreä, tiheästi lyhytkarvainen ja hieman korkosuoninen. Lehdessä on yleensä 10-15 suoniparia. EH, Hämeenlinna, Luolaja, Hattelmalanjärven lounaispuolinen rantaneva lintutornin lähellä, luonnonsuojelualue, 16.6.2026. Copyright Hannu Kämäräinen.

Salix cinerea – tuhkapajun lehtilapa on alta vaaleanvihreä – vaalean sinivihreä, tiheästi lyhytkarvainen ja hieman korkosuoninen. Lehdessä on yleensä 10-15 suoniparia. EH, Hämeenlinna, Luolaja, Hattelmalanjärven lounaispuolinen rantaneva lintutornin lähellä, luonnonsuojelualue, 16.6.2026. Copyright Hannu Kämäräinen.

Salix cinerea - tuhkapajun runko, haarat ja vanhemmat oksat ovat saven- tai tuhkanharmaat, mihin suomalainen ja tieteellinen lajinimikin viittaavat. Ne ovat myös sileäpintaiset ja kaljut. Pajujen tapaan yksittäiset varret eivät ole kovin pitkäikäisiä toisin kuin juuristo, joka elää huomattavasti pitempään ja tuottaa yhä uusia versoja. EH, Hämeenlinna, Luolaja, Hattelmalanjärven lounaispuolinen rantaneva lintutornin lähellä, luonnonsuojelualue, 20.4.2026. Copyright Hannu Kämäräinen.
Salix cinerea – tuhkapajun runko, haarat ja vanhemmat oksat ovat saven- tai tuhkanharmaat, mihin suomalainen ja tieteellinen lajinimikin viittaavat. Ne ovat myös sileäpintaiset ja kaljut. Pajujen tapaan yksittäiset varret eivät ole kovin pitkäikäisiä toisin kuin juuristo, joka elää huomattavasti pitempään ja tuottaa yhä uusia versoja. EH, Hämeenlinna, Luolaja, Hattelmalanjärven lounaispuolinen rantaneva lintutornin lähellä, luonnonsuojelualue, 20.4.2026. Copyright Hannu Kämäräinen.
Salix cinerea - tuhkapaju on Suomessa alkuperäinen, ja sen esiintymisalue yltää etelästä päin Perä-Pohjanmaan ja Koillismaan eliömaakuntiin saakka. Se on yleinen kaikkialla muualla esiintymisalueellaan, paitsi Kainuun, Perä-Pohjanmaan ja Koillismaan eliömaakunnissa se on harvinainen. Kasvupaikkoina ovat lähinnä rannat ja rantanevat, rehevät, vetiset korvet, ojat laiteineen sekä pensoittuvat niityt ja entiset pellot. EH, Hämeenlinna, Pullerinmäki, Viisari, Kahtoilammen luoteispään rantaneva, 1.6.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.

Salix cinerea – tuhkapaju on Suomessa alkuperäinen, ja sen esiintymisalue yltää etelästä päin Perä-Pohjanmaan ja Koillismaan eliömaakuntiin saakka. Se on yleinen kaikkialla muualla esiintymisalueellaan, paitsi Kainuun, Perä-Pohjanmaan ja Koillismaan eliömaakunnissa se on harvinainen. Kasvupaikkoina ovat lähinnä rannat ja rantanevat, rehevät, vetiset korvet, ojat laiteineen sekä pensoittuvat niityt ja entiset pellot. EH, Hämeenlinna, Pullerinmäki, Viisari, Kahtoilammen luoteispään rantaneva, 1.6.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto