Tunturikohokki, Silene acaulis, on monivuotinen, pitkä-ikäinen ja patjamaisesti mätästävä ruoho. Mättäät laajenevat enimmillään noin 50 cm läpimitaltaan oleviksi, pyöreähköiksi tai soikeiksi kasvustoiksi, joiden kokonaiskorkeus on noin 5 cm. Mättäiden keskustassa on tanakka ja pysty paalujuuri. Mättään pohjalla olevat vanhat, rennot varret haarovat moninkertaisesti ja juurtuvat kasvualustaan sitoen mättään tiiviisti paikalleen. Edellisen kasvukauden lehdet pysyvät kuihtuneina varsissa pitkään. Vanhoista varsista kasvavat uudet versot ovat noin 1-2 cm pitkiä ja kaljuvartisia. Versoissa on tiheästi ryhmittyneitä lehtipareja vuorotellen ristikkäin 4-6. Lehdet ovat ruodittomia, neulasmaisia tai kapean kielimäisiä sekä yleensä noin 5-10 mm pitkiä ja 1-1,5 mm leveitä. Lehdet ovat ainakin tyviosasta mutta usein koko pituudeltaan ripsireunaisia ja muuten kaljuja.
Varret ovat aina yksikukkaisia. Kukat ovat 5-lukuisia, pystyjä ja kaksineuvoisia tai emikukkia, joissa heteet ovat kehittymättömiä. Kukkaperä on hyvin ohut, kalju ja sen pituus vaihtelee yleensä välillä 0-20 mm. Kukkaperässä on yksi vastakkainen pari kukintolehtiä, jotka ovat yleensä noin 3-5 mm pitkiä ja hieman alle 1 mm leveitä. Yhdislehtinen verhiö on kapean kellomainen, noin 6-7 mm pitkä ja 2,5-3,5 mm leveä, vihreä tai usein ainakin osittain sinipunainen sekä pinnaltaan kalju. Emikukissa verhiö on vähän pienempi, noin 5 mm x 2,5 mm. Verhiön kärkiliuskat ovat kolmiomaiset ja yleensä 1-1,5 mm pitkät.
Terälehdet ovat vaaleanpunaiset, hailakan vaaleanpunaiset tai toisinaan aivan valkoiset ja lanttopäiset sekä tyvestään yhtyneet. Ne ovat yleensä 9-12 mm pitkiä ja noin 5-6 mm verhiötä pitempiä sekä kärkiosastaan noin 3-4 mm leveitä. Emikukissa terälehdet ovat lyhyempiä, noin 7-9 mm pitkiä ja noin 2-4 mm verhiötä pitempiä sekä kaksineuvoisia kukkia kapeampia. Heteitä on 10 ja yleensä niistä nousee kukasta ulkoneviksi ensin viisi ja sitten vasta loput. Näin siitepölyn tuotanto voi jatkua pitempään. Ponnet ovat vaaleankeltaiset. Emin vartaloita ja karvaisia luotteja on 3. Hedelmä on lieriömäinen, noin 6-11 mm pitkä ja 3,5-4 mm paksu kota, jonka kärki pistää esiin verhiöstä. Kota avautuu 6-liuskaisesti. Liuskat kääntyvät voimakkaasti sivulle. Siemenet ovat munuaismaisia, hienonystermäisiä, tummia ja kooltaan noin 1 x 1 mm. Normaali kukinta-aika on heinä-elokuu.
Tunturikohokki on alkuperäinen laji Suomessa ja sitä esiintyy yleisehkönä Enontekiön Lapin ja Inarin Lapin sekä harvinaisena Sompion Lapin eliömaakunnissa. Laji on kalkinsuosija ja kasvaa tuntureiden kalliorinteillä, lumenviipymäpaikoilla sekä hiekkaisilla ja soraisilla puron-, joen- ja järvenrannoilla. Vuonna 2019 julkaistussa uhanalaisuusarvioinnissa se on todettu silmälläpidettäväksi (NT). Luokitukseen on vaikuttanut erityisesti yksilöiden määrän merkittävä vähentyminen. Tulevaisuuden uhkatekijänä nähdään ilmastonmuutos. Muissa Pohjoismaissa tunturikohokkia esiintyy Ruotsissa, Norjassa ja Islannissa sekä arktisilla saarilla, Norjan Huippuvuorilla, Karhusaarella ja Jan Mayenilla sekä Tanskan Färsaarilla.
Silene acaulis – tunturikohokki muodostaa tiiviitä, pyöreitä tai soikeita kasvustomättäitä. Kuvassa sen elintilaa jakavat ja rajaavat mm. pohjanvariksenmarja, Empetrum nigrum subsp. hermaphroditum, lapinvuokko, Dryas octopetala ja liekovarpio, Cassiope tetragona. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saana, Saanan luoteisrinne, 745 m mpy, tunturipaljakka, 5.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.Silene acaulis – tunturikohokin kasvustopatjat ovat noin 5 cm korkeita ja yleensä enimmillään noin 50 cm läpimitaltaan. Mättäässä on keskellä vankka paalujuuri. Lisäksi laajeneva kasvusto juurtuu alustaansa vanhoista, haarovista varsistaan. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan lounaisrinne, valu- ja tihkuvesien kostuttama avokallioalue retkeilykeskuksen kohdalla, 625 m mpy, 5.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.Silene acaulis – tunturikohokin vanhoihin varsiin kasvaa vuosittain uusi, noin 1-2 cm pitkä ja tiheälehtinen verso. Versot ovat yksikukkaisia. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan lounaisrinne, valu- ja tihkuvesien kostuttama avokallioalue retkeilykeskuksen kohdalla, 625 m mpy, 5.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.Silene acaulis – tunturikohokki on kasvutavaltaan hyvin tiivis. Sen kukat ovat väriltään eriasteisesti vaaleanpunaiset tai harvoin valkoiset. Kukat ovat kaksineuvoisia tai kuten kuvassa, pelkkiä emikukkia, joista kaartuu ulos kolme luottia. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saana, Saanan luoteisrinne, 745 m mpy, tunturipaljakka, 5.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.Silene acaulis – tunturikohokin kuvassa olevissa kaksineuvoisissa kukissa emin luotit ovat vasta kehittymässä näin estäen itsepölytystä. Kaksineuvoiset kukat ovat läpimitaltaan noin 10-15 mm. Kuvan vasemmassa laidassa näkyy kehittymässä oleva kota. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saana, Saanan lakialuepaljakka, 1 015 m mpy, 17.7.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.Silene acaulis – tunturikohokki voi toisinaan olla myös täysin valkokukkainen. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saana, Saanan jyrkkä, kivikkoinen koillisrinne Saanajärven yläpuolella, 735 m mpy, 6.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.Silene acaulis – tunturikohokin kuvassa oleva valkokukkainen mätäs on emikukkainen kukkien läpimitan ollessa vain noin 7-8 mm. Emin luotit ovat karvaiset. Kukan kolmiluottisesta ”säännöstä” poiketen ylimmässä kukassa onkin neljä luottia. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saana, Saanan jyrkkä, kivikkoinen koillisrinne Saanajärven yläpuolella, 735 m mpy, 6.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.Silene acaulis – tunturikohokin heteet kehittyvät usein kahdessa erässä. Ensin viisi hedettä nousevat esiin ja kun niiden ponnet alkavat ränsistyä, nousevat loput viisi, Näin pölytys voi jatkua pitempään. Kuvan kukassa emi vielä odottaa avautumistaan. Kaksineuvoisen kukan lovi- tai lanttopäiset terälehdet ovat noin 5-6 mm verhiötä pitempiä. Pelkän emikukan vastaava mitta on noin 2-4 mm. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saana, Saanan lakialuepaljakka, 1 015 m mpy, 17.7.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.Silene acaulis – tunturikohokin uudet versot puhkeavat vanhoihin varsiin. Kukkaperä on hyvin ohut ja sen pituus vaihtelee nollasta noin 2 cm:iin (kuvassa noin 1,5 ja 2 cm). Kukkaperässä on yksi pieni kukintolehtipari. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saana, Saanan NW-rinne, 815 m mpy, 10.7.1990. Kuva näytteestä 27.10.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.Silene acaulis – tunturikohokin verhiö on kapean kellomainen ja emikukissa (kuten kuvassa) noin 5 mm pitkä ja kaksineuvoisissa kukissa noin 6-7 mm pitkä. Sen kärkiliuskat ovat kolmiomaiset. Terälehtien kärkiosa kaartuu jyrkästi sivulle. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saana, Saanan luoteisrinne, 745 m mpy, tunturipaljakka, 5.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.Silene acaulis – tunturikohokin kota on lieriömäinen, noin 6-11 mm pitkä ja päästään 6-liuskaisesti avautuva. Liuskat kaartuvat jyrkästi sivulle. Kuvan avautuneet kodat ovat edelliseltä kasvukaudelta. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saana, Saanan luoteisrinne, 745 m mpy, tunturipaljakka, 5.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.Silene acaulis – tunturikohokin uusissa, vain noin 1-2 cm pitkissä versoissa on tiheästi vastakkain ja ristikkäin 4-6 lehtiparia. Lehdet ovat ruodittomia, neulasmaisia tai kapean kielimäisiä sekä yleensä noin 5-10 mm pitkiä Ne ovat ainakin tyviosasta mutta usein koko pituudeltaan ripsireunaisia ja muuten kaljuja. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saana, Saanan lakialuepaljakka, 1 015 m mpy, 17.7.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Pohjolan kasvien pauloissa 