Thymus pulegioides subsp. pannonicus – nurmiajuruoho subsp. idännurmiajuruoho

  • Thymus pulegioides L. – nurmiajuruoho
  • subsp. pannonicus (All.) Kerguélen- idännurmiajuruoho
  • Thymus L. – ajuruohot
  • Lamiaceae – huulikukkaiskasvit

Nurmiajuruohon, Thymus pulegioides, Suomen ja muiden Pohjoismaiden esiintymät ovat lähes tai aivan kokonaan nimialalajia, euroopannurmiajuruohoa, subsp. pulegioides. Vain Suomessa kasvaa yhdessä paikassa, Varsinais-Suomen Naantalissa, vakiintuneena tässä esiteltävä toinen alalaji, idännurmiajuruoho, subsp. pannonicus. Erojensa vuoksi sitä pidettiin aikaisemmin omana lajinaan T. pannonicus.

Idännurmiajuruoho on lähinnä monivuotinen puolivarpu, jonka pääjuuri ja haarojen tyviosat ovat puutuneet. Varret ovat pitkiä, rentoja, hoikkia ja haarovia sekä nivelkohdistaan juurehtivia. Ne muodostavat usein tiheitä ja laajoja kasvustoja. Kaikki haarat ovat kohenevasti pystyjä, lehdekkäitä ja yleensä ennen kasvukauden loppua kukintoon päättyviä. Ne ovat tavallisesti noin 10-30 cm pitkät ja vihreät, ruskeanvihertävät tai punaruskeat. Varret ovat tylpän 4-särmäiset ja kauttaaltaan tiheästi lyhyt- ja valkokarvaiset. Toisinaan kaksi vastakkaista sivua on kahta muuta sivua lyhytkarvaisempi. Varren sivut eivät ole koveria eikä niissä ole pitkittäisuurteita. Koko kasvi on miellyttävästi yrttimäisen voimakastuoksuinen.

Lehdet ovat lähes tai aivan ruodittomat ja varrella vastakkain sekä ristikkäisesti allekkain. Lehtiruoti on enintään 1 mm pitkä. Lehtilapa on ehyt ja suikeahko tai soikean suikea. Tyvi on kiilamainen ja kärki tylppä tai pyöreä. Lapa on vihreä, molemmin puolin tumman öljypisteinen ja muuten kalju, mutta tyviosan laidoilla voi olla ripsikarvoitusta. Pituutta lavalla on tavallisesti noin 5-15 mm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 2-5 mm.

Kukinto muodostuu pystyhaaran kärjen lehtihangoissa olevista valekiehkuroista, jotka ovat mykerömäisen tiiviinä ryhmänä. Sen lisäksi kärkiryhmän alapuolen lehtihangoissa on usein muista erillisiä valekiehkuroita. Kukintokokonaisuus on tavallisesti noin 10-60 mm pitkiä ja noin 10-15 mm leveä. Toisinaan kukinto voi myös lyhyesti haaroa alaosastaan. Kiehkuroiden hanka- eli tukilehdet ovat varsilehtien kaltaisia, ja toisinaan ylimmät niistä ovat vaihtelevasti punertavia. Kukkaperä on noin 1-3 mm pitkä ja hyvin lyhytkarvainen. Alimpien, erillisten kiehkuroiden kukat ovat pitkäperäisimmät. Kukkaperän tyvellä on yleensä 1-2 suikeaa ja noin 0,5-2 mm pitkää esilehteä. Verhiö on kapean kellomainen, suoratorvinen ja 2-huulinen sekä kokonaispituudeltaan tavallisesti noin 3-4 mm pitkä. Ylähuulen kärjessä on kolme kolmionmuotoista ja noin 0,7-1 mm pitkää liuskaa, jotka ovat pituuttaan kapeammat. Alahuulessa on kaksi äimämäistä, teräväkärkistä liuskaa, jotka ovat useimmiten noin 1,5-2 mm pitkät. Verhiönliuskat ovat ripsireunaiset.  Verhiö on yleensä punaruskea, muualtakin kuin liuskoista ripsikarvainen ja siinä on 10-13 näkyvää suonta.

Teriö on punainen, vaalean sinipunertava tai valkoinen ja yhdislehtinen, suoratorvinen sekä päästään 2-huulinen. Se on ulkopinnaltaan ja sisältä lyhytkarvainen sekä tavallisesti noin 5-6 mm pitkä. Ylähuuli on litteä, päästään pyöristynyt ja matalalovinen sekä yleensä noin 1,5-2,5 mm pitkä. Alaskääntynyt alahuuli on 3-liuskainen ja tavallisesti noin 2,5-3,5 mm pitkä. Huulen liuskat ovat pyöreähköpäiset, ja laitaliuskat ovat keskiliuskaa vähän lyhyemmät. Teriön torveen tai sen suulle kiinnittyneitä ja teriön värisiä heteitä on 4. Niistä kaksi on pitempää ja kaksi lyhyempää. Erityisesti ylemmät ulottuvat harittaen noin 1-2 mm teriön yläpuolelle. Sikiäin on kehänpäällinen, 4-lohkoinen ja sen tyvellä on neljä mesiäisliuskaa. Emi on teriön värinen, 1-vartaloinen ja lyhyesti 2-luottinen sekä suunnilleen pitemmän hedeparin kanssa samalle tasolle yltävä. Verhiön sisään kehittyvä hedelmä on pallomainen ja läpimitaltaan noin 1,5 mm. Se on vaalea tai ruskehtava ja hajoaa kypsänä neljään lohkoon. Normaali kukinta-aika on kesäkuun loppupuoliskolta elokuulle.

Idännurmiajuruoho on saapunut uustulokkaana toistaiseksi ainoalle kasvupaikalleen Suomessa joko viljan tai hiilen mukana. Sillä on Varsinais-Suomessa, Naantalin satamassa, yksi kasvualue. Esiintymä on jo aikaa sitten vakiintunut ja hiljalleen laajentunut. Vanhimmat Kasviatlaksen havainnot ovat vuodelta 2000, mutta jo silloin taksoni vaikutti vakiintuneelta. Kasvupaikkoina Naantalissa ovat kuivat kallioseinämän hyllyt ja sorapohjainen kallionalusketo. Idännurmiajuruoho ei ilmeisesti kasva muissa pohjoismaissa.

Nurmiajuruohon alalajien, euroopannurmiajuruohon ja idännurmiajuruohon merkittävin ero on varsien karvoituksessa. Idännurmiajuruoholla varret ovat ympäri asti karvaiset, kun ne euroopannurmiajuruoholla ovat vain varren neljää särmää myöten karvaiset. Lisäksi euroopannurmiajuruohon varsien kaksi vastakkaista sivua on nivelten välillä vuorotellen koveria ja pitkittäisuurteisia. Tämä ominaisuus puuttuu idännurmiajuruoholta. Euroopannurmiajuruohon lehdet ovat aina selväruotiset ja usein malliltaan puikeat tai soikeat. Sen kukinnot vain harvoin haarovat alaosastaan.

Nurmiajuruoho lajina soveltuu sukulaisensa timjamin, T. vulgaris ja muiden ajuruohojen tavoin mausteeksi ruokiin. Siitä voi kuivattuna valmistaa myös yrttiteetä.

Suomessa kasvaa mm. Naantalissa idännurmiajuruohoa muistuttava, alkuperäinen harjuajuruoho, T. serpyllum subsp. serpyllum. Molemmilla taksoneilla pystyvarret ovat kauttaaltaan karvaiset. Kangasajuruoho on kuitenkin keskimäärin matalampi, sillä sen pystyhaarat ovat tavallisesti noin 5-10 cm pitkiä. Sen tiheän ja laajemmankin kasvuston seasta ja laiteilta löytyvät sille tyypilliset, pitkät ja maata myöten suikertavat sekä kukinnottomat laakahaarat. Kukinto on vain noin 10-20 mm pitkä ja yhtenäinen eikä se koskaan haaro.

Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle idännurmiajuruohon esiintymiskartalle Suomessa.

Linkki Euroopan ja Välimeren alueen maa- tai aluekohtaiselle esiintymiskartalle (The Euro+Med Plantbase). (Suomi puuttuu esiintymisaluekartalta.)

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto

Thymus pulegioides subsp. pannonicus - idännurmiajuruoho muodostaa muiden ajuruohojen tavoin kasvullisesti tiheitä varsikkoja, joiden sekaan ei muilla lajeilla ole juurikaan asiaa. V, Naantali, satama-alue, rantaradan varsi viljavaraston itäpuolella, kallioseinämän hyllyt ja tyvi, jossa n. 3 m x 10 m:n kasvustolaikku, 12.7.2023. Koko kuvasarja on samalta kasvupaikalta. Copyright Hannu Kämäräinen.
Thymus pulegioides subsp. pannonicus – idännurmiajuruoho muodostaa muiden ajuruohojen tavoin kasvullisesti tiheitä varsikkoja, joiden sekaan ei muilla lajeilla ole juurikaan asiaa. V, Naantali, satama-alue, rantaradan varsi viljavaraston itäpuolella, kallioseinämän hyllyt ja tyvi, jossa n. 3 m x 10 m:n kasvustolaikku, 12.7.2023. Koko kuvasarja on samalta kasvupaikalta. Copyright Hannu Kämäräinen.
Thymus pulegioides subsp. pannonicus - idännurmiajuruoho muistuttaa paljon Suomessa yleisemmin tulokkaana tavattavaa nimialalajia, euroopannurmiajuruohoa, subsp. pulegioides. Eroja on kuitenkin sen verran paljon, että idännurmiajuruohoa on aikaisemmin pidetty omana lajinakin. Kasvustoa tarkastellessa ensimmäisenä kiinnittävät huomiota suikeahkot tai soikean suikeat lehdet, jotka euroopannurmiajuruoholla ovat enimmäkseen puikeat tai soikeat ja kaikkiaan leveämmät. 12.7.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.
Thymus pulegioides subsp. pannonicus – idännurmiajuruoho muistuttaa paljon Suomessa yleisemmin tulokkaana tavattavaa nimialalajia, euroopannurmiajuruohoa, subsp. pulegioides. Eroja on kuitenkin sen verran paljon, että idännurmiajuruohoa on aikaisemmin pidetty omana lajinakin. Kasvustoa tarkastellessa ensimmäisenä kiinnittävät huomiota suikeahkot tai soikean suikeat lehdet, jotka euroopannurmiajuruoholla ovat enimmäkseen puikeat tai soikeat ja kaikkiaan leveämmät. 12.7.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.
Thymus pulegioides subsp. pannonicus - idännurmiajuruoho on lähinnä monivuotinen puolivarpu, jonka pääjuuri ja haarojen tyviosat ovat puutuneet. Varret ovat pitkiä, rentoja, hoikkia ja haarovia sekä nivelkohdistaan juurehtivia. Kaikki lehdekkäät haarat ovat pystyjä tai kohenevasti pystyjä ja yleensä ennen kasvukauden loppua kukintoon päättyviä. Pystyhaarat ovat kuvan kasvupaikalla noin 10-30 cm pitkiä. 12.7.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.

Thymus pulegioides subsp. pannonicus – idännurmiajuruoho on lähinnä monivuotinen puolivarpu, jonka pääjuuri ja haarojen tyviosat ovat puutuneet. Varret ovat pitkiä, rentoja, hoikkia ja haarovia sekä nivelkohdistaan juurehtivia. Kaikki lehdekkäät haarat ovat pystyjä tai kohenevasti pystyjä ja yleensä ennen kasvukauden loppua kukintoon päättyviä. Pystyhaarat ovat kuvan kasvupaikalla noin 10-30 cm pitkiä. 12.7.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.

Thymus pulegioides subsp. pannonicus - idännurmiajuruohon pystyhaarat ovat kauttaaltaan valko- ja lyhytkarvaiset. Euroopannurmiajuruoholla vain haaran neljä särmää ovat karvaiset. Kukinto muodostuu pystyhaaran kärjen lehtihangoissa olevista valekiehkuroista, jotka ovat mykerömäisen tiiviinä ryhmänä. Sen lisäksi kärkiryhmän alapuolen lehtihangoissa on usein muista erillisiä valekiehkuroita. Kukintokokonaisuus on tavallisesti noin 10-60 mm pitkiä ja noin 10-15 mm leveä. Toisinaan kukinto voi, kuten kuvassa, myös lyhyesti haaroa alaosastaan. Euroopannurmiajuruohon kukinnot vain harvoin haarovat. 12.7.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.
Thymus pulegioides subsp. pannonicus – idännurmiajuruohon pystyhaarat ovat kauttaaltaan valko- ja lyhytkarvaiset. Euroopannurmiajuruoholla vain haaran neljä särmää ovat karvaiset. Kukinto muodostuu pystyhaaran kärjen lehtihangoissa olevista valekiehkuroista, jotka ovat mykerömäisen tiiviinä ryhmänä. Sen lisäksi kärkiryhmän alapuolen lehtihangoissa on usein muista erillisiä valekiehkuroita. Kukintokokonaisuus on tavallisesti noin 10-60 mm pitkiä ja noin 10-15 mm leveä. Toisinaan kukinto voi, kuten kuvassa, myös lyhyesti haaroa alaosastaan. Euroopannurmiajuruohon kukinnot vain harvoin haarovat. 12.7.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.
Thymus pulegioides subsp. pannonicus - idännurmiajuruohon kukintokiehkuroiden hanka- eli tukilehdet ovat varsilehtien kaltaisia. Toisinaan ylimmät niistä ovat vaihtelevasti punertavia. 12.7.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.
Thymus pulegioides subsp. pannonicus – idännurmiajuruohon kukintokiehkuroiden hanka- eli tukilehdet ovat varsilehtien kaltaisia. Toisinaan ylimmät niistä ovat vaihtelevasti punertavia. 12.7.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.
Thymus pulegioides subsp. pannonicus - idännurmiajuruohon teriö on yleisimmin punainen tai vaalean sinipunertava ja suoratorvinen sekä päästään kaksihuulinen. Se on ulkopinnaltaan ja sisältä lyhytkarvainen sekä tavallisesti noin 5-6 mm pitkä. Ylähuuli on litteä, päästään pyöristynyt ja matalalovinen sekä yleensä noin 1,5-2,5 mm pitkä. Alaskääntynyt alahuuli on kolmiliuskainen ja tavallisesti noin 2,5-3,5 mm pitkä. Huulen liuskat ovat pyöreähköpäiset, ja laitaliuskat ovat keskiliuskaa vähän lyhyemmät. Teriön torveen tai sen suulle kiinnittyneitä heteitä on neljä, joista kaksi on pitempää ja kaksi lyhyempää. Emi on yksivartaloinen ja lyhyesti kaksiluottinen. 12.7.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.
Thymus pulegioides subsp. pannonicus – idännurmiajuruohon teriö on yleisimmin punainen tai vaalean sinipunertava ja suoratorvinen sekä päästään kaksihuulinen. Se on ulkopinnaltaan ja sisältä lyhytkarvainen sekä tavallisesti noin 5-6 mm pitkä. Ylähuuli on litteä, päästään pyöristynyt ja matalalovinen sekä yleensä noin 1,5-2,5 mm pitkä. Alaskääntynyt alahuuli on kolmiliuskainen ja tavallisesti noin 2,5-3,5 mm pitkä. Huulen liuskat ovat pyöreähköpäiset, ja laitaliuskat ovat keskiliuskaa vähän lyhyemmät. Teriön torveen tai sen suulle kiinnittyneitä heteitä on neljä, joista kaksi on pitempää ja kaksi lyhyempää. Emi on yksivartaloinen ja lyhyesti kaksiluottinen. 12.7.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.
Thymus pulegioides subsp. pannonicus - idännurmiajuruohon teriö on toisinaan myös valkoinen. Kuvan kasvupaikallakin osa kasvustosta oli valkokukkaista. Valkoteriöisissä kukinnoissa vain emin vartalo ja luotit olivat näkyvillä. Heteet näkyivät lyhyinä teriön torvessa. Kyse on joko vuorottelusta itsepölytyksen välttämiseksi tai yksilöt ovat pelkästään emikukkaisia. 12.7.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.
Thymus pulegioides subsp. pannonicus – idännurmiajuruohon teriö on toisinaan myös valkoinen. Kuvan kasvupaikallakin osa kasvustosta oli valkokukkaista. Valkoteriöisissä kukinnoissa vain emin vartalo ja luotit olivat näkyvillä. Heteet näkyivät lyhyinä teriön torvessa. Kyse on joko vuorottelusta itsepölytyksen välttämiseksi tai yksilöt ovat pelkästään emikukkaisia. 12.7.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.
Thymus pulegioides subsp. pannonicus - idännurmiajuruohon kukan verhiö on kapean kellomainen, suoratorvinen ja kaksihuulinen sekä kokonaispituudeltaan tavallisesti noin 3-4 mm pitkä. Ylähuulen kärjessä on kolme kolmionmuotoista ja noin 0,7-1 mm pitkää liuskaa, jotka ovat pituuttaan kapeammat. ("Kaavoihin kangistumisen" välttämiseksi kuvassa alimpana näkyvän verhiön ylähuuleen on kasvanut neljä liuskaa.) Alahuulessa on kaksi äimämäistä, teräväkärkistä liuskaa, jotka ovat useimmiten noin 1,5-2 mm pitkät. Verhiönliuskat ovat ripsireunaiset. Verhiö näyttää olevan punaruskea myös valkoteriöisissä kukinnoissa. Se on muualtakin kuin liuskoista ripsikarvainen ja siinä on 10-13 näkyvää suonta. 12.7.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.
Thymus pulegioides subsp. pannonicus – idännurmiajuruohon kukan verhiö on kapean kellomainen, suoratorvinen ja kaksihuulinen sekä kokonaispituudeltaan tavallisesti noin 3-4 mm pitkä. Ylähuulen kärjessä on kolme kolmionmuotoista ja noin 0,7-1 mm pitkää liuskaa, jotka ovat pituuttaan kapeammat. (”Kaavoihin kangistumisen” välttämiseksi kuvassa alimpana näkyvän verhiön ylähuuleen on kasvanut neljä liuskaa.) Alahuulessa on kaksi äimämäistä, teräväkärkistä liuskaa, jotka ovat useimmiten noin 1,5-2 mm pitkät. Verhiönliuskat ovat ripsireunaiset. Verhiö näyttää olevan punaruskea myös valkoteriöisissä kukinnoissa. Se on muualtakin kuin liuskoista ripsikarvainen ja siinä on 10-13 näkyvää suonta. 12.7.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.
Thymus pulegioides subsp. pannonicus - idännurmiajuruohon hedelmävaiheessa olevasta ja jo kuivuneestakin kukinnosta erottuvat hyvin kukkaperät, jotka ovat noin 1-3 mm pitkät. Kukkaperän tyvellä on yleensä 1-2 suikeaa ja noin 0,5-2 mm pitkää esilehteä, joiden laidat ovat ripsikarvaiset. Verhiön sisään kehittyvä hedelmä on pallomainen ja läpimitaltaan noin 1,5 mm. Se hajoaa kypsänä neljään lohkoon. 12.7.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.
Thymus pulegioides subsp. pannonicus – idännurmiajuruohon hedelmävaiheessa olevasta ja jo kuivuneestakin kukinnosta erottuvat hyvin kukkaperät, jotka ovat noin 1-3 mm pitkät. Kukkaperän tyvellä on yleensä 1-2 suikeaa ja noin 0,5-2 mm pitkää esilehteä, joiden laidat ovat ripsikarvaiset. Verhiön sisään kehittyvä hedelmä on pallomainen ja läpimitaltaan noin 1,5 mm. Se hajoaa kypsänä neljään lohkoon. 12.7.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.
Thymus pulegioides subsp. pannonicus - idännurmiajuruohon lehtilapa on ehyt ja suikeahko tai soikean suikea. Tyvi on kiilamainen ja kärki tylppä tai pyöreä. Lapa on tavallisesti noin 5-15 mm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 2-5 mm leveä. 12.7.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.
Thymus pulegioides subsp. pannonicus – idännurmiajuruohon lehtilapa on ehyt ja suikeahko tai soikean suikea. Tyvi on kiilamainen ja kärki tylppä tai pyöreä. Lapa on tavallisesti noin 5-15 mm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 2-5 mm leveä. 12.7.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.
Thymus pulegioides subsp. pannonicus - idännurmiajuruohon lehdet ovat lähes tai aivan ruodittomat. Ruoti on enintään 1 mm pitkä. Lehtilapa on vihreä, molemmin puolin tumman öljypisteinen ja muuten kalju, mutta tyviosan laidoilla voi olla ripsikarvoitusta. Varren ympäri ulottuva karvoitus on toisinaan, kuten kuvassa, kahdelta vastakkaiselta sivulta kahta muuta sivua lyhyempää. 12.7.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.
Thymus pulegioides subsp. pannonicus – idännurmiajuruohon lehdet ovat lähes tai aivan ruodittomat. Ruoti on enintään 1 mm pitkä. Lehtilapa on vihreä, molemmin puolin tumman öljypisteinen ja muuten kalju, mutta tyviosan laidoilla voi olla ripsikarvoitusta. Varren ympäri ulottuva karvoitus on toisinaan, kuten kuvassa, kahdelta vastakkaiselta sivulta kahta muuta sivua lyhyempää. 12.7.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.

Thymus pulegioides subsp. pannonicus – idännurmiajuruohon kasvuston seassa Naantalissa kasvaa muutama pieni laikku myös nimialalajia, euroopannurmiajuruohoa, subsp. pulegioides. Taksonit voi erottaa toisistaan myös pelkkien lehtien perusteella. Idännurmiajuruohon lehdet ovat suikeahkoja tai soikean suikeita ja euroopannurmiajuruohon lehtiä kapeampia. Viimeksi mainitun lehdet ovat puikeita tai soikeita. Määritystä vahvistaa vielä varren neljään särmään rajoittuva karvoitus, joka näkyy kuvassa valkoisina raitoina. 12.7.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.

Thymus pulegioides subsp. pannonicus - idännurmiajuruoho on saapunut uustulokkaana toistaiseksi ainoalle kasvupaikalleen Suomessa joko viljan tai hiilen mukana. Sillä on Varsinais-Suomessa, Naantalin satamassa, yksi kasvualue. Esiintymä on jo aikaa sitten vakiintunut ja hiljalleen laajentunut. Kasvupaikkoina Naantalissa ovat kuivat kallioseinämän hyllyt ja kuvassa oleva, sorapohjainen kallionalusketo. 12.7.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.

Thymus pulegioides subsp. pannonicus – idännurmiajuruoho on saapunut uustulokkaana toistaiseksi ainoalle kasvupaikalleen Suomessa joko viljan tai hiilen mukana. Sillä on Varsinais-Suomessa, Naantalin satamassa, yksi kasvualue. Esiintymä on jo aikaa sitten vakiintunut ja hiljalleen laajentunut. Kasvupaikkoina Naantalissa ovat kuivat kallioseinämän hyllyt ja kuvassa oleva, sorapohjainen kallionalusketo. 12.7.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto