- Trifolium medium L – metsäapila
- Trifolium L. – (tähkä)apilat
- Fabaceae – hernekasvit
Metsäapila, Trifolium medium, on monivuotinen, tyveltä koheneva, pysty ja tavallisesti noin 25-50 cm pitkä ruoho. Juurakko on haarova, maarönsyinen ja vaakatasossa levittäytyvä muodostaen tiheitä ja laajojakin kasvustolaikkuja. Varret ovat haarattomat tai haarovat, mutkaiset, liereät ja vihreäsävyiset tai ainakin osittain punertavat – ruskehtavat sekä myötäkarvaiset.
Lehdet ovat ruodilliset, korvakkeelliset, 3-lehdykkäiset ja varrella kierteisesti. Ruoti on latvaa kohti lyhenevä ja ylimpiä lehtiä lukuun ottamatta yleensä noin 1,5-10 cm pitkä ja myötäkarvainen. Korvakkeet ovat noin 15-25 mm pitkät ja vähintään puoleen väliin saakka ruodin kanssa yhdiskasvuiset. Vapaat kärkiosat ovat lähinnä hyvin kapean kolmiomaiset, pitkäsuippuisen teräväkärkiset, vihreät ja pitkäkarvaiset sekä leveimmältä kohtaa noin 1-2 mm leveät. Lehdyköissä on noin 0,7-2 mm pitkä, karvainen ruoti. Lehdykät ovat lähinnä soikeat, hieman kapeanpuikeahkot tai leveänsuikeat, pyöreätyviset ja suippo- tai tylppäkärkiset sekä tavallisesti noin 20-50 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 8-20 mm leveät. Ne ovat lähes ehytlaitaiset, päältä vihreät, laikuttomat ja kaljut. Alapuoli on vaaleanvihreä ja pinnaltaan sekä lehdykän laidoista karvainen. Lehdyköiden sivusuonet ovat haaraiset.
Kukinnot ovat varren ja haarojen ylimmissä lehtihangoissa. Ne ovat tähkämäisen tiheästi monikukkaiset, pyöreän pallomaiset tai hieman pitkänomaiset, tavallisesti noin 20-40 mm pitkät ja noin 25-35 mm leveät. Kukinnot ovat useimmiten yksittäin, mutta toisinaan niitä voi olla kaksi rinnakkain. Kukintoperä on myötäkarvainen ja noin 5-50 mm pitkä. Kukat ovat tukilehdettömiä. Kukkaperä on valtaosin noin 0,2-0,5 mm pitkä mutta voi alimmissa kukissa olla noin 1-1,5 mm pitkä. Se on kukintorangan kanssa tiheästi myötäkarvainen. Verhiö on tyveltään torvimaisen yhdislehtinen ja kärjestään 5-liuskainen. Torviosa on kalju, hyvin vaalean vihertävä tai kellertävä ja 10 suonestaan vihreä tai punainen sekä noin 3-5 mm pitkä ja noin 2-2,5 mm leveä. Kärkiliuskat ovat rihmamaisen kapeat, vihreät ja harvakseen pitkäkarvaiset. Ne ovat noin 3-6 mm pitkät. Alimmainen liuska on noin 1-2 mm muita pitempi.
Hernekasvien teriö on vastakohtainen, ja sitä kutsutaan perhomaiseksi. Kukan 5 terälehteä tai teriön kärkiliuskaa ovat keskenään hyvin erinäköiset ja erikoistuneet omiin tehtäviinsä täysin sulkeutuneen nielun ja kokonaan peittoon jäävien heteiden ja emin ympärillä. Metsäapilan teriö on tyveltään torvimaisen yhdislehtinen, tavallisesti noin 13-17 mm pitkä ja kirkkaan- tai tummanpunainen tai hyvin harvoin valkoinen. Torviosa on noin puolet tai vähän yli puolet teriön pituudesta. Näkyvin ja kookkain teriönliuska on purje, jonka kärkiosan suonet ovat pohjaväriä tummemmat. Purje on pysty, kärjestään pyöreä tai tylppä ja noin 3,5-4,5 mm leveä. Teriön sivuilla on siiviksi kutsuttu liuskapari, jonka liuskat ovat kapean ja pitkulaisen soikeahkot, kärkiosastaan ylöspäin kaartuvat sekä pyöreäpäiset ja noin 1,5-2 mm leveät. Alimpana teriössä on venho, joka muodostuu kahdesta liuskasta, jotka ovat kärkiosastaan tiiviisti limittäin muodostaen venemäisen kaukalon.
Kukassa on 10 hedettä, joista 9 on kiinnittynyt teriön torveen putkimaisesti emin ympärille. Vain palhojen kärkiosat ovat erilliset. Yksi hede on kokonaan vapaa ja teriöstä irrallinen. Ponnet ovat keltasävyiset ja nuppimaiset. Sikiäin on 1-lokeroinen, ja sen kärjessä oleva emi on 1-vartaloinen ja -luottinen. Normaali kukinta-aika on kesä-elokuu. Teriöt eivät varise vaan lakastuvat paikoilleen. Sikiäimestä kehittyy palkohedelmä, joka on pieni, kokonaan verhiön sisään jäävä eli enintään noin 5 mm pitkä. Se on tavallisesti 1-siemeninen ja avautuu pitkittäin sivusaumoistaan.
Metsäapila on Suomessa alkuperäinen ja yleinen etelästä päin Satakunnan, Etelä-Hämeen ja Etelä-Savon eliömaakuntiin saakka sekä harvinainen alkuperäinen Pohjois-Karjalan eliömaakunnassa. Lisäksi se on harvinainen muinaistulokas Pohjois-Hämeen ja Pohjois-Savon eliömaakunnissa. Lajia on myös tavattu harvinaisena tai hyvin harvinaisena uustulokkaana kaikissa muissa eliömaakunnissa Enontekiön Lappia lukuun ottamatta. Kasvupaikkoina ovat lähinnä niityt, kaikenlaiset pientareet ja tienlaiteet, lehtomaiset, avarat metsät, hakkuuaukeat ja metsänreunat, kesantopellot, asutuksen lähialueet sekä joutomaat. Metsäapila kasvaa muissa Pohjoismaissa Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa.
Maailmassa kasvaa noin 300 apilalajia, joskin lukumäärä vaihtelee lajikäsitysten mukaan. Suomessa esiintyy alkuperäisenä tai muinaistulokkaana kahdeksan apilalajia. Lisäksi uustulokkaina tavataan noin puolta tusinaa lajia, joista vain yksi on laajasti yleinen. Suomen varsinaisesta apilalajistosta vain puna-apila, T. pratense, muistuttaa metsäapilaa. Sen varsilehtien lehdykät ovat lähinnä puikeat ja vain noin 1,5-2 kertaa leveyttään pitemmät sekä päältä vaalealaikkuiset. Metsäapilan varsilehtien lehdykät ovat lähinnä soikeat – leveänsuikeat, noin 3-4 kertaa leveyttään pitemmät ja laikuttomat. Puna-apilan kukinto on tavallisesti perätön, ja metsäapilalla se on usein pitkäperäinen. Puna-apilan kukan verhiöntorvi on karvainen, ja metsäapilalla se on kalju.
Suomeen on kahteen paikkaan saapunut puutavaratulokkaana ruusuapilaa, T. alpestre. Ainakin toisella kasvupaikalla se on ollut jo pitempään vakiintunut. Ruusuapila muistuttaa metsäapilaa selvästi enemmän kuin puna-apila. Lehdet ovat malliltaan hyvin samanlaiset mutta pituuteen nähden keskimäärin vielä kapeammat. Lehdykät ovat alta tiheäkarvaiset. Korvakkeet ovat lähes neulasmaisen kapeat. Kukinto on perätön tai hyvin lyhytperäinen. Verhiö on kauttaaltaan tiheä- ja pitkäkarvainen sekä 20-suoninen. Alin verhiönliuska on noin 2 kertaa ylimpiä pitempi yltäen lähelle teriön kärkiosaa.
Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle metsäapilan esiintymiskartalle Suomessa.
Linkki Euroopan ja Välimeren alueen maa- tai aluekohtaiselle esiintymiskartalle (Euro+Med Plantbase).
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Trifolium medium – metsäapilan juurakko on pitkä, haarova, maarönsyinen ja vaakatasossa levittäytyvä muodostaen tiheitä ja laajojakin kasvustolaikkuja. Hernekasveille tyypillinen juuriston kyky varastoida juurinystyröihinsä maaperän nystyräbakteerien ilmasta sitomaa typpeä mahdollistaa metsäapilalle kasvun karuillakin paikoilla, kunhan valoa on riittävästi. Parhaimmillaan aukoton kasvutapa syrjäyttää kilpailijat kokonaan loitommalle. EH, Hämeenlinna, Majalahti, Louhoksentien laitaruohikko metsän reunassa, 26.6.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Trifolium medium – metsäapilan kukinnot ovat varren ja haarojen ylimmissä lehtihangoissa. Ne ovat tähkämäisen tiheästi monikukkaiset, pyöreän pallomaiset tai hieman pitkänomaiset, tavallisesti noin 20-40 mm pitkät ja noin 25-35 mm leveät. Kukintoperä on noin 5-50 mm pitkä. EH, Hämeenlinna, Majalahti, Louhoksentien laitaruohikko metsän reunassa, 26.6.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Trifolium medium – metsäapilan normaali kukinta-aika on kesä-elokuu. Kertaalleen niitetyillä niityillä ja pientareilla se saattaa aloittaa uuden kukinnan vielä syyskuussakin. Kukinnot ovat varren tai haaran kärjessä useimmiten yksittäin. Teriö on lähes aina kirkkaan- tai tummanpunainen. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Hirsimäki, Näsiäntien varrella olevan pihamaan niittyalue, 3.9.2011. Copyright Hannu Kämäräinen.
Trifolium medium – metsäapilan vallitsevasta yksikukintoisuudesta huolimatta kukintoja voi toisinaan olla varren kärjessä kaksi rinnakkain. Joskus teriön puna on vaaleasävyinen. EH, Hämeenlinna, Lammi, Evo, Padasjoentien (tie 53) osittain ruohostopohjainen laitametsä Opistotien risteyksen lounaispuolella, 13.7.2024. Copyright Hannu Kämäräinen.
Trifolium medium – metsäapilan teriö voi hyvin harvoin olla myös valkoinen. Kuvassa olevassa kukinnossa vain teriön venho on punertavasävyinen. EH, Kouvola, Kuusankoski, Lamminrannan ja Kasakkakallion välissä olevan Savonsuon entisen, peitetyn teollisuuskaatopaikka-alueen pohjoispuolinen, metsittynyt laitaosa rautatien itäpuolella, 31.7.2017. Copyright Hannu Kämäräinen.
Trifolium medium – metsäapilan teriö on tyveltään torvimaisen yhdislehtinen ja tavallisesti noin 13-17 mm pitkä. Torviosa on noin puolet tai vähän yli puolet teriön pituudesta. Verhiö on tyveltään torvimaisen yhdislehtinen ja kärjestään viisiliuskainen. Torviosa on kalju, noin 3-5 mm pitkä ja noin 2-2,5 mm leveä. Kärkiliuskat ovat rihmamaisen kapeat ja harvakseen pitkäkarvaiset. Ne ovat noin 3-6 mm pitkät. Alimmainen liuska on noin 1-2 mm muita pitempi. EH, Hämeenlinna, Majalahti, Louhoksentien varren maanläjitysalue, itäpää, tasattu lakialue, 21.6.2022. Copyright Hannu Kämäräinen.
Trifolium medium – metsäapilan, kuten muidenkin apiloiden, teriöt eivät varise vaan lakastuvat paikoilleen. Sikiäimestä kehittyy palkohedelmä, joka on pieni, kokonaan verhiön sisään jäävä eli enintään noin 5 mm pitkä. Se on tavallisesti yksisiemeninen ja avautuu pitkittäin sivusaumoistaan. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Hirsimäki, Näsiäntien varrella olevan pihamaan ja metsäalueen raja, 29.7.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.
Trifolium medium – metsäapilan lehtilapa on kolmilehdykkäinen. Lehdykät ovat lähinnä soikeat, hieman kapeanpuikeahkot tai leveänsuikeat, pyöreätyviset ja suippo- tai tylppäkärkiset sekä tavallisesti noin 20-50 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 8-20 mm leveät. Varsilehtien lehdykät ovat noin kolmesta neljään kertaa leveyttään pitemmät. Ne ovat päältä vihreät, laikuttomat ja kaljut. Metsäapilaa muistuttavan puna-apilan, T. pratense, varsilehtien lehdykät ovat noin puolestatoista kahteen kertaa leveyttään pitemmät ja päältä vaalealaikkuiset. EH, Hämeenlinna, Lammi, Evo, Padasjoentien (tie 53) osittain ruohostopohjainen laitametsä Opistotien risteyksen lounaispuolella, 13.7.2024. Copyright Hannu Kämäräinen.
Trifolium medium – metsäapilan lehdykät ovat alta vaaleanvihreät ja pinnaltaan sekä lehdykän laidoista karvaiset. Ne ovat lähes ehytlaitaiset ja sivusuoniltaan haaraiset. Lehdyköissä on lähes huomaamaton ja noin 0,7-2 mm pitkä ruoti. EH, Hämeenlinna, Lammi, Evo, Padasjoentien (tie 53) osittain ruohostopohjainen laitametsä Opistotien risteyksen lounaispuolella, 13.7.2024. Copyright Hannu Kämäräinen.
Trifolium medium – metsäapilan lehdet ovat korvakkeelliset. Korvakkeet ovat noin 15-25 mm pitkät ja vähintään puoleen väliin saakka ruodin kanssa yhdiskasvuiset. Vapaat kärkiosat ovat lähinnä hyvin kapean kolmiomaiset, pitkäsuippuisen teräväkärkiset, pitkäkarvaiset ja leveimmältä kohtaa noin 1-2 mm leveät. EH, Hämeenlinna, Lammi, Evo, Padasjoentien (tie 53) osittain ruohostopohjainen laitametsä Opistotien risteyksen lounaispuolella, 13.7.2024. Copyright Hannu Kämäräinen.
Trifolium medium – metsäapila on Suomessa alkuperäinen ja yleinen etelästä päin Satakunnan, Etelä-Hämeen ja Etelä-Savon eliömaakuntiin saakka sekä harvinainen alkuperäinen Pohjois-Karjalan eliömaakunnassa. Lisäksi se on harvinainen muinaistulokas Pohjois-Hämeen ja Pohjois-Savon eliömaakunnissa. Lajia on myös tavattu harvinaisena tai hyvin harvinaisena uustulokkaana kaikissa muissa eliömaakunnissa Enontekiön Lappia lukuun ottamatta. EH, Hämeenlinna, Keinusaari, Varikonniemi, metsittynyt, entinen saha- ja armeijan varikkoalue, niemen tyviosan laita rata-alueen varressa, 25.6.2011. Copyright Hannu Kämäräinen.
Trifolium medium – metsäapilan kasvupaikkoina ovat lähinnä niityt, kaikenlaiset pientareet ja tienlaiteet, lehtomaiset, avarat metsät, hakkuuaukeat ja metsänreunat, kesantopellot, asutuksen lähialueet sekä joutomaat. EH, Hämeenlinna, Majalahti, Louhoksentien laitaruohikko metsän reunassa, 26.6.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
