• Trifolium pratense L. – puna-apila
• var. pratense – niittypuna-apila
• var. sativum Schreb. – peltopuna-apila
• Trifolium L. – (tähkä)apilat
• Fabaceae – hernekasvit

Puna-apilasta, Trifolium pratense, esiintyy Suomessa kaksi muunnosta, nimimuunnos niittypuna-apila, var. pratense ja peltopuna-apila, var. sativum. Niittypuna-apila on monivuotinen, tyveltä koheneva, pysty ja tavallisesti noin 15-50 cm pitkä ruoho. Peltopuna-apila on 2- tai 3-vuotinen ja tavallisesti noin 40-60 cm pitkä. Pääjuuri on pysty, vankka ja syvälle tunkeutuva synnyttäen monivartisia yksilöitä. Varret ovat yleensä haarovat, suorat, kaarevat tai mutkaiset ja liereät. Niittypuna-apilalla ne ovat kovat, täyteiset tai epäselvästi ontot, vihreäsävyiset tai ainakin osittain punertavat – ruskehtavat ja alaosastaan kaljut tai vähäkarvaiset sekä yläosastaan tiheästi myötäkarvaiset. Peltopuna-apilan varret ovat paksut, ontot, useimmiten vihreät ja enintään yläosastaan harvakarvaiset.

Lehdet ovat ruodilliset, korvakkeelliset, 3-lehdykkäiset tai erittäin harvoin 4-lehdykkäiset ja varrella kierteisesti. Tyvilehtien ruoti on usein noin 10-25 cm pitkä ja varsilehtien ruoti latvaa kohti lyheten ja ylimpiä lehtiä lukuun ottamatta yleensä noin 1,5-10 cm pitkä ja kaljuhko tai vaihtelevasti myötäkarvainen. Korvakkeet ovat noin 10-35 mm pitkät, puikeat, vihreät – ruskehtavat ja tummempisuoniset sekä kaljut tai latvaosassa erityisesti laidoiltaan pitkäkarvaiset. Ne ovat suurimman osan pituudestaan ruodin kanssa yhdiskasvuiset. Kärki on otamainen ja noin 2-5 mm pitkä. Lehdyköissä on noin 1-2 mm pitkä, karvainen ruoti. Lehdykät ovat lähinnä puikeat, leveän kiilatyviset ja pyöreä- tai tylppäkärkiset sekä tavallisesti noin 15-35 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 8-18 mm leveät. Peltopuna-apilalla lehdykät ovat keskimäärin isommat, suurimmillaan noin 60 mm pitkät ja noin 35 mm leveät. Puna-apilan lehdykät ovat hyvin hienosti nirhalaitaiset, päältä vihreät ja vaalealaikkuiset sekä alta vaaleanvihreät sekä sivusuoniltaan haaraiset. Niittypuna-apilan lehdykät ovat molemmin puolin ja laidoiltaan karvaiset. Peltopuna-apilan lehdykät ovat laidoiltaan karvaiset mutta molemmilta pinnoiltaan kaljut tai vähäkarvaiset.

Kukinnot ovat varren ja haarojen kärjessä. Ne ovat tähkämäisen tiheästi monikukkaiset, niittypuna-apilalla lähes pyöreän pallomaiset, tavallisesti noin 20-30 mm pitkät ja noin 20-25 mm leveät sekä peltopuna-apilalla myös pitkänomaiset, jolloin kukinto on enimmillään noin 50 mm pitkä mutta vain noin 20-25 mm leveä. Kukinnot ovat niittypuna-apilalla lähes aina yksittäin, mutta peltopuna-apilalla niitä voi aika usein olla kaksi rinnakkain. Niittypuna-apilan kukinto on vallitsevasti perätön niin, että ylin lehtipari on suojus- tai tukilehtimäisesti aivan kukinnon tyvellä. Peltopuna-apilalla kukinto on perätön tai toisinaan lyhytperäinen. Kukinnon kukat ovat tukilehdettömiä. Kukkaperä on noin 0,2-1 mm pitkä ja kukintorangan kanssa tiheästi myötäkarvainen. Verhiö on tyveltään torvimaisen yhdislehtinen ja kärjestään 5-liuskainen. Torviosa on karvainen, kellan- tai vaaleanvihreä, 10-suoninen ja suonistaan tummempi sekä noin 3-3,5 mm pitkä ja noin 1,5-2 mm leveä. Kärkiliuskat ovat rihmamaisen kapeat, vihreät ja pitkäkarvaiset. Ne ovat noin 2,5-5 mm pitkät. Kaksi ylintä ovat lyhyimmät ja alin pisin. Peltopuna-apilalla alin liuska voi olla jopa 7 mm pitkä.

Hernekasvien teriö on vastakohtainen, ja sitä kutsutaan perhomaiseksi. Kukan 5 terälehteä tai teriön kärkiliuskaa ovat keskenään hyvin erinäköiset ja erikoistuneet omiin tehtäviinsä täysin sulkeutuneen nielun ja kokonaan peittoon jäävien heteiden ja emin ympärillä. Puna-apilan teriö on tyveltään torvimaisen yhdislehtinen, tavallisesti noin 12-15 mm pitkä ja punainen, vaaleanpunainen tai harvoin valkoinen. Torviosa on yli puolet teriön pituudesta. Näkyvin ja kookkain teriönliuska on purje, jonka kärkiosan suonet ovat pohjaväriä tummemmat. Purje on pysty, kapeansoikea, kärjestään pyöreä tai tylppä ja noin 2-2,5 mm leveä. Teriön sivuilla on siiviksi kutsuttu liuskapari, jonka liuskat ovat kapean ja pitkulaisen soikeahkot, pyöreäpäiset ja noin 1-1,3 mm leveät. Alimpana teriössä on venho, joka muodostuu kahdesta liuskasta, jotka ovat kärkiosastaan tiiviisti limittäin muodostaen venemäisen kaukalon.

Kukassa on 10 hedettä, joista 9 on kiinnittynyt teriön torveen putkimaisesti emin ympärille. Vain palhojen kärkiosat ovat erilliset. Yksi hede on kokonaan vapaa ja teriöstä irrallinen. Ponnet ovat keltasävyiset ja nuppimaiset. Sikiäin on 1-lokeroinen, ja sen kärjessä oleva emi on 1-vartaloinen ja -luottinen. Normaali kukinta-aika on kesä-elokuu. Teriöt eivät varise vaan lakastuvat paikoilleen. Sikiäimestä kehittyy palkohedelmä, joka on pieni, noin 3-3,5 mm pitkä, soikea ja leveäkärkinen sekä kokonaan verhiön sisään jäävä. Se on tavallisesti 1-siemeninen ja avautuu pitkittäin sivusaumoistaan.

Niittypuna-apila on Suomessa muinaistulokas, eli se on saapunut maahan ihmisen toiminnan avustamana ennen 1600-luvun puoltaväliä. Se on hyvin yleinen pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta. Sompion Lapin, Enontekiön Lapin ja Inarin Lapin eliömaakunnissa se on selvästi harvinaisempi. Peltopuna-apila on Suomeen tuotu rehu- ja viherlannoitekasvi sekä uustulokas asutuksen ja viljelyalueiden lähistöllä. Koska vain hyvin pieni osa puna-apilan havainnoista on Kasviatlaksessa viety muunnostasolle, näistä yksittäisistä tiedoista ei voi tehdä luotettavaa arviota muunnoksen leviämisestä peltoalueiden ulkopuolelle. Peltopuna-apilaa on kuitenkin tavattu ihmistoiminnan piirissä olevilta paikoilta jopa pohjoisimmasta Lapista. Puna-apilan kasvupaikkoina ovat lähinnä niityt, kedot, hakamaat, kaikenlaiset pientareet ja tienlaiteet, kesantopellot, asutuksen lähialueet sekä joutomaat. Puna-apila kasvaa muissa Pohjoismaissa Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa sekä uustulokkaana Islannissa.

Puna-apila luokitellaan kauppayrtiksi. Sen lehdistä ja kukinnoista valmistetaan kuivattamalla teetä. Tuoreet kukinnot soveltuvat myös esimerkiksi salaatteihin. Laji on myös vanha rohdoskasvi, jota on käytetty lievittämään yskää, lisäämään virtsaneritystä ja hauteena pehmentämään ihon kovettumia. Lajin sisältämä kasviestrogeeni on molekyylirakenteeltaan lähellä naishormoni estrogeeniä. Niinpä puna-apilavalmisteiden sanotaan helpottavan vaihdevuosioireita.

Maailmassa kasvaa Cataloque of Lifen (2026) mukaan noin 340 apilalajia, joskin lukumäärä voi vaihdella tutkijoiden lajikäsitysten perusteella. Suomessa esiintyy alkuperäisenä tai muinaistulokkaana kahdeksan apilalajia. Lisäksi uustulokkaina tavataan noin puolta tusinaa lajia, joista vain yksi on laajasti yleinen. Suomen varsinaisesta apilalajistosta vain metsäapila, T. medium, muistuttaa puna-apilaa. Sen varsilehtien lehdykät ovat lähinnä soikeat – leveänsuikeat, noin 3-4 kertaa leveyttään pitemmät ja laikuttomat. Puna-apilan varsilehdet ovat lähinnä puikeat ja vain noin 1,5-2 kertaa leveyttään pitemmät sekä päältä vaalealaikkuiset. Metsäapilan lehtikorvakkeet ovat hyvin kapean kolmiomaiset ja pitkäsuippuisen teräväkärkiset. Puna-apilan korvakkeet ovat puikeat ja kärjestään pitkähkön otamaiset. Metsäapilan kukinto on usein pitkäperäinen ja puna-apilan tavallisesti perätön. Metsä-apilan kukan verhiöntorvi on kalju, ja puna-apilalla se on karvainen.

Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle puna-apilan esiintymiskartalle Suomessa.

Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle peltopuna-apilan esiintymiskartalle Suomessa.

Linkki Euroopan ja Välimeren alueen maa- tai aluekohtaiselle esiintymiskartalle (Euro+Med Plantbase).

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto

Trifolium pratense – puna-apilan pääjuuri on pysty, vankka ja syvälle tunkeutuva synnyttäen monivartisia yksilöitä. Varret ovat tyveltä kohenevat, suorat, kaarevat tai mutkaiset ja vihreäsävyiset tai ainakin osittain punertavat – ruskehtavat. EH, Hämeenlinna, Keinusaari, Varikonniemen tyvi, rata-alueen laitaniitty, 25.6.2011. Ellei toisin mainita, kuvissa olevat puna-apilat ovat nimimuunnosta, niittypuna-apilaa, var. pratense. Copyright Hannu Kämäräinen.

Trifolium pratense – puna-apilan kukintojen värisävy vaihtelee. Voimakkaimmillaan se on nimen mukaisesti punainen. Lehdet ovat ruodilliset ja korvakkeelliset. Korvakkeet ovat noin 10-35 mm pitkät, puikeat, vihreät – ruskehtavat ja tummempisuoniset sekä kaljut tai latvaosassa erityisesti laidoiltaan pitkäkarvaiset. Ne ovat suurimman osan pituudestaan ruodin kanssa yhdiskasvuiset. Kärki on otamainen ja noin 2-5 mm pitkä. EH, Hämeenlinna, Majalahti, Louhoksentien varren maanläjitysalueen itäpää, tasattu lakialue, joka kehittymässä niityksi, 21.6.2022. Copyright Hannu Kämäräinen.

Trifolium pratense – puna-apilan teriöiden väri voi olla myös vaaleanpunainen tai vain hieman punaiseen vivahtava. Verhiö on kellan- tai vaaleanvihreä ja kärjestään viisiliuskainen. Kärkiliuskat ovat rihmamaisen kapeat, vihreät ja noin 2,5-5 mm pitkät. Alin liuska on selvästi muita pitempi. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Sampo, Sammontien varrella oleva niittyalue, 24.7.2017. Copyright Hannu Kämäräinen.

Trifolium pratense – puna-apilan teriö on tyveltään torvimaisen yhdislehtinen ja tavallisesti noin 12-15 mm pitkä. Torviosa on yli puolet teriön pituudesta. Näkyvin ja kookkain teriönliuska on purje, jonka kärkiosan suonet ovat pohjaväriä tummemmat. Purje on pysty, kapeansoikea, kärjestään pyöreä tai tylppä ja noin 2-2,5 mm leveä. Teriön sivuilla on siiviksi kutsuttu liuskapari, jonka liuskat ovat kapean ja pitkulaisen soikeahkot, pyöreäpäiset ja noin 1-1,3 mm leveät. Alimpana teriössä on venho, joka muodostuu kahdesta liuskasta, jotka ovat kärkiosastaan tiiviisti limittäin muodostaen venemäisen kaukalon. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Sampo, Sammontien varrella oleva niittyalue, 24.7.2017. Copyright Hannu Kämäräinen.

Trifolium pratense – puna-apilan teriöt eivät varise vaan lakastuvat paikoilleen. Kukan verhiö on tyveltään torvimaisen yhdislehtinen ja kärjestään viisiliuskainen, kuten edellä on jo todettu. Torviosa on karvainen, noin 3-3,5 mm pitkä ja noin 1,5-2 mm leveä. Verhiö on muuttunut kuivuessaan harmaaksi. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Sampo, Sammonojan varsi Sammonojantien kanssa samansuuntaisen peltotien koillispuolella, 16.8.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.

Trifolium pratense – puna-apilan sikiäimestä kehittyy palkohedelmä, joka on pieni, noin 3-3,5 mm pitkä, soikea ja leveäkärkinen sekä kokonaan verhiön sisään jäävä. Se on tavallisesti yksisiemeninen ja avautuu pitkittäin sivusaumoistaan. Kuvassa verhiön sisältä kuorittu palko näkyy vaaleanruskeana lakastuneen kukinnon keskellä. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Sampo, Sammonojan varsi Sammonojantien kanssa samansuuntaisen peltotien koillispuolella, 16.8.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.

Trifolium pratense – puna-apilan lehdet ovat lähes aina kolmilehdykkäiset. Lehdykät ovat lähinnä puikeat, leveän kiilatyviset ja pyöreä- tai tylppäkärkiset sekä niittypuna-apilalla tavallisesti noin 15-35 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 8-18 mm leveät. Peltopuna-apilalla lehdykät ovat keskimäärin isommat, suurimmillaan noin 60 mm pitkät ja noin 35 mm leveät. Puna-apilan lehdykät ovat hyvin hienosti nirhalaitaiset, päältä vihreät, vaalealaikkuiset ja alta vaaleanvihreät. Niittypuna-apilan lehdykät ovat molemmin puolin ja laidoiltaan karvaiset. Peltopuna-apilan lehdykät ovat laidoiltaan karvaiset mutta molemmilta pinnoiltaan kaljut tai vähäkarvaiset. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Hirsimäki, Esikontien varren kevytväylän laitaruohikko, 2.7.2022. Copyright Hannu Kämäräinen.

Trifolium pratense – puna-apilan nimimuunnos, niittypuna-apila, on Suomessa muinaistulokas. Se on hyvin yleinen pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta. Sompion Lapin, Enontekiön Lapin ja Inarin Lapin eliömaakunnissa se on selvästi harvinaisempi. Peltopuna-apila on Suomeen tuotu rehu- ja viherlannoitekasvi sekä uustulokas asutuksen ja viljelyalueiden lähistöllä. Muunnoksen villiytymisestä peltoalueiden ulkopuolelle on vain vähän havaintotietoja. Puna-apilan kasvupaikkoina ovat lähinnä niityt, kedot, hakamaat, kaikenlaiset pientareet ja tienlaiteet, kesantopellot, asutuksen lähialueet sekä joutomaat. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Sampo, Sammontien varrella oleva niittyalue, 24.7.2017. Copyright Hannu Kämäräinen.

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto