- Tripleurospermum maritimum (L.) W. D. J. Koch – merisaunio
- subsp. maritimum – etelänmerisaunio
- Tripleurospermum Sch. Bip. – (silmä)sauniot
- Asteraceae – asterikasvit
Merisauniolla, Tripleurospermum maritimum, on Suomessa kolme alalajia. Tässä kuvattava nimialalaji, etelänmerisaunio, subsp. maritimum, rajoittuu alkuperäisenä Ahvenanmaan saaristoon, Suomenlahden rannikolle ja Pohjanlahden rannikon eteläisempään osaan. Pohjanmerisaunio, subsp. subpolare, on laaja-alaisin ja kasvaa muutamaa eteläisintä eliömaakuntaa lukuun ottamatta koko muussa Suomessa. Harvinaisin on ruijanmerisaunio, subsp. phaeocephalum, jota kasvaa vakiintuneena uustulokkaana vain Inarin Lapin eliömaakunnassa.
Etelänmerisaunio on kaksi- tai monivuotinen, pysty tai koheneva ja yksi- tai monivartinen sekä yleensä kalju ruoho, joka on tavallisesti noin 15-30 cm korkea. Pääjuuri on kaksivuotisilla yksilöillä pysty ja lyhyehkö. Monivuotisille ja usein monivartisille yksilöille kehittyy yläosastaan puutunut ja haarova juurakko. Varsi on yleensä koko mitaltaan toistamiseen ja leveän harottavasti haarova. Se on liereä, jossain määrin uurteinen ja vihreä tai usein osittain tai kokonaan punaruskea.
Varsilehdet ovat kierteisesti. Aluslehdet ja alimmat varsilehdet ovat ruodilliset ja ylemmät lehdet ruodittomat. Ruoti on yleensä noin 1-4 cm pitkä ja reunoiltaan harvakseen pitkähampainen. Aluslehtien lapa on ulkokehältään soikeahko ja 2-3 kertaa kapealiuskainen. Se on tavallisesti noin 2-5 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 1-2,5 cm leveä. Kukintavaiheessa aluslehdet ovat usein jo lakastuneet. Varsilehtien lapa on aluslehtien kaltainen mutta latvaa kohti pienenevä. Ruodittomien varsilehtien keskiranka on tyveä kohti levenevä ja tyvestään leveästi varteen kiinnittynyt. Lehtien uloimmat liuskat ovat möyheähköt, tasasoukat ja valtaosin pyöreähkökärkiset sekä yleensä noin 2-5 mm pitkät ja noin 0,3-0,5 mm leveät.
Kukinnot muodostuvat kukkamaisista mykeröistä, jotka ovat varren ja sen haarojen kärjessä yksittäin. Kukintomykeröitä on vartta kohti yleensä alle 10, mutta tyveltä alkaen voimakkaasti haarovissa varsissa mykerömäärä voi nousta selvästi suuremmaksikin. Mykeröt ovat varsissa ja haaroissa harvana, huiskilomaisena ryhmänä. Mykerön alimman kerroksen muodostavat pienet, kapeat ylälehdet eli kehtosuomut, jotka ovat useimmiten 3-4 tiiviinä, lomittaisena rivinä. Nuppuvaiheessa ne ovat suojuksena eli kehtona varsinaisen kukinnon ympärillä. Suomut ovat eripituiset, lähinnä kapean kielimäiset ja vihreät sekä leveähkösti ruskean tai lähes mustan kalvolaitaiset. Ne ovat tavallisesti noin 4-6 mm pitkät ja noin 1,5-2 mm leveät.
Kukintomykerö on kokonaisuudessaan tavallisesti noin 30-45 mm leveä. Siinä on kahdenlaisia kukkia. Uloimpina laitakukkina on tavallisesti noin 20-35 kielikukkaa, jotka ovat yksineuvoisia emikukkia. Niiden teriön tyvi on 1-1,3 mm pitkä. Kielimäinen kärkiosa on valkoinen, tasasoukan suikea ja yleensä noin 8-15 mm pitkä sekä noin 2-4 mm leveä ja kärjestään pienihampainen. Muut kukat ovat kaksineuvoisia, torvimaisia ja keltaisia kehräkukkia, joita on satoja. Niiden tyviosa on noin 1 mm pitkä ja kärkiosa 1-1,3 mm pitkä sekä päästään 5-liuskainen. Ilman laitakukkien valkoista kärkiosaa kehräkukkien muodostama mykerö on tavallisesti noin 10-15 mm leveä, mutta paisuu loppuvaiheessa suuremmaksi. Mykeröpohjus on täyteinen, kupera ja kukinnan loppuvaiheessa kekomainen. Kukkien tyvellä ei ole tukisuomua. Verhiö on hyvin kapea, kalvomainen palle.
Heteitä on 5. Niiden keltaiset, tasasoukat ponnet ovat lieriömäisen yhdiskasvuisesti emin vartalon ympärillä. Emiö on 2-lehtinen, 1-vartaloinen ja luotiltaan 2-liuskainen. Heteet ja vartalo luotteineen nousevat teriönliuskoja pitemmiksi. Hedelmä on litteähkö ja ruskea pohjuspähkylä, joka on tavallisesti noin 2-2,5 mm pitkä ja noin 1-1,5 mm leveä. Sen koveralla sisäsivulla on 3 harjua. Ulkosivu on kupera ja harjuton. Sen ylälaidassa on 2 ruskehtavaa tai kellertävää ja pitkulaista öljytäplää, jotka ovat yli kaksi kertaa leveytensä pituisia. Pähkylöiden kärjessä on yleensä verhiöstä kehittynyt, kapea ja pallerengasmainen pappus. Normaali kukinta-aika on kesä-syyskuu.
Etelänmerisaunio on Suomessa alkuperäinen. Se on yleinen Ahvenanmaan, Varsinais-Suomen ja Uudenmaan eliömaakuntien rannikkoseuduilla sekä harvinaisempi Etelä-Karjalan, Satakunnan ja Etelä-Pohjanmaan eliömaakuntien rannikkoseuduilla. Lisäksi siitä on muutamia tuoreempia tulokashavaintoja Keski-Pohjanmaan ja Oulun Pohjanmaan eliömaakuntien rannikkoseuduilta. Kasvupaikkoina ovat lähinnä kallioiset, kiviset ja hiekkaiset merenrannat sekä lintuluodot. Muissa Pohjoismaissa etelänmerisaunio kasvaa Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa.
Etelänmerisaunion pähkylät kulkeutuvat uusille kasvupaikoille meriveden mukana. Se on ensimmäisiä pioneerilajeja luodoilla ja pikkusaarilla. Se suosii erityisesti linnunlannan typettämiä rantoja, vaikka pärjää hyvin myös karummissa kallionkoloissa, rantakivikossa ja silkalla rantahiekalla. Merellisessä ympäristössä taksoni on aika helppoa pitää erillään muista alalajeista. Pelkkien tuntomerkkien perusteella rajankäynti on jo vaikeampaa. Pohjanmerisaunio on keskimäärin kookkaampi ja mykeröiltään runsaslukuisempi. Lehtiliuskat ovat pitemmät ja suippopäiset. Helpoin erottava tekijä löytynee kehtosuomuista, jotka ovat keskenään samanpituiset ja noin 2-3 mm leveät. Niiden kalvolaita on ruskea tai vaaleanruskea. Pähkylän öljytäplät ovat 1,5-2 kertaa leveytensä pituisia. Pohjoisimmassa Lapissa tavattava ruijanmerisaunio on kulkeutunut tulokkaana Suomeen Jäämeren rannoilta. Sen kehtosuomut ovat eripituiset mutta tavallisesti kapean kolmiomaiset ja peräti 3-5 mm leveät. Kalvoreunus on hyvin leveä ja tummanruskea tai lähes musta.
Merisaunion kanssa samaan sukuun kuuluu lähilaji peltosaunio, T. inodorum. Se on niin läheinen, että se on aikanaan sisällytetty merisaunion kanssa samaan lajiin mm. alalajina. Selkeimmät erot löytyvät kehtosuomuista ja pähkylöistä. Peltosaunion kehtosuomut ovat noin 1-1,5 mm leveät ja sivuiltaan kapeahkosti vaaleanruskean tai lähes valkoisen kalvolaitaiset. Pähkylöiden öljytäplät ovat pyöreät tai kulmikkaat. Sekaannusta aiheuttaa kuitenkin peltosaunion risteytyminen kaikkien merisaunion alalajien kanssa.
Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle etelänmerisaunion esiintymiskartalle Suomessa.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Pohjolan kasvien pauloissa 