Vaccinium myrtillus – mustikka, kangasmustikka

  • Vaccinium myrtillus L. – (kangas)mustikka
  • Vaccinium L. – puolukat
  • Ericaceae – kanervakasvit

(Kangas)mustikka, Vaccinium myrtillus, on pysty tai koheneva varpu, joka on tavallisesti noin 10-40 cm korkea. Juurakko maavarsineen on suikertava, haarova, juurehtiva ja laaja. Myös versojen alaosat juurehtivat. Näiden ominaisuuksien avulla laji pystyy kasvullisesti levittäytymään laajoiksi varvikoiksi. Varret ovat haarovia ja alemmista osistaan liereitä, ruskeita tai harmahtavia sekä hilseileviä. Ylemmät osat ja vuosiversot ovat särmikkäät, vihreät, kaljut ja silmuiset. Lehdet ovat versossa kierteisesti. Ne ovat ohuet, taipuisat, lyhytruotiset ja talveksi varisevat. Ruoti on tavallisesti noin 1 mm pitkä. Lehtilapa on soikea tai puikeahko, tyvestään pyöreä ja kärjestään suippo tai pyöreähkö. Laita on suora, pienihampainen ja vastapuhjenneissa lehdissä usein hieman lyhytkarvainen. Muuten lehtilapa on kalju ja molemmin puolin vaalean- tai vaaleahkonvihreä sekä himmeäkiiltoinen. Pääsuonten lisäksi myös sivusuonten tiheä verkko näkyy niin ala- kuin yläpuolellakin. Syksyllä lehdet muuttuvat ennen varisemistaan keltaisiksi tai punaisiksi. Pituutta täysikasvuisella lehtilavalla on tavallisesti noin 10-25 mm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 5-15 mm.

Kukat ovat nuokkuvia ja yksittäin versohaarojen lehtihangoissa. Kukkaperä on vihreä tai punertava, kalju ja tavallisesti noin 3-5 mm pitkä. Verhiö on sen sisään jäävän, kartiomaisen kukkapohjuksen kanssa kukintavaiheessa yhteensä noin 2-2,5 mm pitkä ja vihertävä tai punertava. Sen laita on tasaisen liuskaton tai hyvin matalasti aaltoileva.

Teriö on yhdislehtinen, leveän ruukkumainen ja punainen, punertava tai kellanvihertävä. Sen hyvin jyrkästi kapeneva kärkiosa on aivan lyhyesti yleensä 5-liuskainen. Teriö on tavallisesti noin  4-6 mm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 5-8 mm leveä. Liuskat ovat kolmiomaiset tai pyöreämuotoiset, noin 1 mm pitkät ja yleensä kärjestään ulospäin kiertyvät. Heteitä on tavallisesti 8 ja ne jäävät kokonaan teriön suuaukon sisäpuolelle. Ne ovat noin 3-4 mm pitkät ja kiinnittyneet teriöön varisten sen mukana. Palhot ovat valkoiset tai muuten vaaleat ja litteät. Ponnet ovat keltaiset ja niiden molemmissa puoliskoissa ovat uloimpina putkimaiset lisäkkeet, joiden tyvellä on yksittäinen, pitkä ja siirottava karva. Emiö on yhdislehtinen ja 1-luottinen. Vartalo on valkoinen tai vihertävä ja noin teriön pituinen tai selvästikin teriöstä ulos tuleva. Se on noin 5-7 mm pitkä. Sen kärjessä oleva luotti on lyhyt, pyöreä ja lähes huomaamattoman pieni. Hedelmä on kukkapohjuksesta kehittyvä, pallomainen marja, joka kypsänä on tummansininen ja vahapeitteinen tai harvemmin musta ja vahapeitteetön sekä hyvin harvoin likaisen valkoinen. Se on halkaisijaltaan yleensä noin 6-8 mm. Marja on mehukas ja maultaan makea. Normaali kukinta-aika on touko-kesäkuu ja Lapissa se voi jatkua heinäkuullekin.

(Kangas)mustikka on alkuperäinen ja yleinen laji Suomessa. Sitä esiintyy yleisenä ja runsaana kaikissa eliömaakunnissa. Kasvupaikkoina ovat lähinnä tuoreet kangasmetsät (joiden tyyppilaji se on), lehtomaiset metsät ja korvet sekä pohjoisessa myös kuivat kangasmetsät ja tunturikankaat. Muissa Pohjoismaissa mustikkaa esiintyy Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa ja Islannissa sekä Tanskan Färsaarilla.

Mustikka on satoisa, arvokas ja puolukan jälkeen toiseksi eniten kerätty luonnonmarja Suomessa. Marjasato vaihtelee vuosittain ja on hyvin riippuvainen kukinta-ajan säätilasta. Yksikin hallayö riittää tuhoamaan alueen sadon lähes totaalisesti. Muu liika viileys puolestaan häiritsee pölytyksen onnistumista. Vaikka pääpölyttäjinä toimivat kimalaiset ovatkin sään suhteen sitkeitä työjuhtia, niiden vaihtolämpöisyys vaikeuttaa tai estää pöristelyä erityisesti pitempinä viileinä jaksoina. Satoon vaikuttavat myös muut tekijät. Vähälumisena kautena sattuva pitkä ja kova pakkasjakso voi palelluttaa suojattomat varvut silmuineen. Mustikka kyllä kasvattaa uudet vuosiversot kesällä, mutta ne ehtivät kukkaan vasta seuraavana vuonna. Talviaikaan vihreät varvut ovat tärkeää ravintoa mm. myyrille, jäniksille, kauriille, poroille ja hirville. Niiden verotusosuus kuuluu normaaliin luonnon kiertokulkuun, mutta voi tiheistä eläinkannoista riippuen aiheuttaa paikallista tai alueellista satovahinkoa. Näiden luonnosta aiheutuvien tekijöiden lisäksi on syytä mainita vielä tehometsätalous, joka supistaa mustikkakantoja ja satoa jopa vuosikymmenten vaikutuksella.

Mustikan arvioitu sato vaihtelee edellä mainituista tekijöistä johtuen  alle 100 miljoonasta kilosta yli 300 miljoonaan kiloon. Mustikan keräysasteeksi on laskettu 5-6 %. Näin ollen valtaosa sadosta jää aina metsiin eläinten ravinnoksi. Marjoja syövät monet linnut, mm. rastaat ja metsäkanalinnut sekä nisäkkäät myyristä oraviin, mäyriin, kettuihin ja karhuihin. Vaikka marjassa on noin 40 siementä, ne eivät tutkimusten mukaan useinkaan selviä ruoansulatuskanavan läpi itämiskykyisinä. Niinpä eläinten mukana kulkevia siemeniä ja varisevia marjoja tärkeämpää on lajin kasvullinen levittäytyminen maavarsien avulla.

Mustikan marjoissa on monia terveyttä edistäviä ainesosia, kuten esim. A-, B- ja C-vitamiineja, mangaania, magnesiumia, kalsiumia, flavonoideja, fenoliyhdisteitä ja hyviä kuituja. Marjat sisältävät myös antosyaani-väriaineita, joiden käytön on kokeissa todettu ehkäisevän sairauksia, kuten sydän- ja verisuonitauteja, syöpiä ja silmäsairauksia. Mustikoissa on myös antioksidantteja, joiden on todettu vähentävän tulehduksia. Marjat soveltuvat myös kasvivärjäykseen. Mustikanlehtiä voi kuivata teeaineeksi ja niitä on käytetty myös kansanlääkinnässä ruoansulatushäiriöiden hoitoon.

Mustikka on helppo tunnistaa eikä varsinkaan marjastusaikaan tule ongelmia. Sillä on kuitenkin samankaltainen sukulainen, (taiga)juolukka, V. uliginosum. Pohjois-Suomea lukuun ottamatta juolukka on ennen muuta räme-, korpi- ja nevakasvi. Pohjois-Suomessa se kasvaa myös kangasmetsissä ja tunturikankailla. Juolukan lehdet ovat lähinnä vastapuikeat ja niiden laita on ehyt ja alaspäin kiertynyt. Kukinto on tavallisesti 1-3-kukkainen latvaterttu. Teriö on valkoinen tai punertava. Marja on munanmuotoinen tai pallomainen ja yleensä noin 8-12 mm pitkä, harmahtavansininen sekä sisältä vaalea. Mustikan marja on hyvin harvinaista, valkoista värimuotoa lukuun ottamatta sisältä tummansininen. Mustikka kasvaa usein yhdessä (taiga)puolukan, V. vitis-idaea, kanssa, vaikka parhailla mustikkapaikoilla puolukka ei runsas olekaan. Lajit voivat harvoin myös risteytyä keskenään.

Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle (kangas)mustikan esiintymiskartalle Suomessa.

Linkki Euroopan ja Välimeren alueen maa- tai aluekohtaiselle esiintymiskartalle (The Euro+Med Plantbase Projekt).

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto

Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto

Vaccinium myrtillus - (kangas)mustikka on pysty tai koheneva varpu, joka on tavallisesti noin 10-40 cm korkea. Varret ovat haarovia ja alemmista osistaan ruskeita tai harmahtavia sekä hilseileviä. Ylemmät osat ja vuosiversot ovat vihreät. EH, Hämeenlinna, Sairio, Aulangonjärven eteläpuoli, Kihtersuolta Papinniittyyn vievän kävelytien laitametsä, 12.5.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Vaccinium myrtillus – (kangas)mustikka on pysty tai koheneva varpu, joka on tavallisesti noin 10-40 cm korkea. Varret ovat haarovia ja alemmista osistaan ruskeita tai harmahtavia sekä hilseileviä. Ylemmät osat ja vuosiversot ovat vihreät. EH, Hämeenlinna, Sairio, Aulangonjärven eteläpuoli, Kihtersuolta Papinniittyyn vievän kävelytien laitametsä, 12.5.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Vaccinium myrtillus - (kangas)mustikka kukkii eteläisessä Suomessa noin toukokuun puolivälissä. Erityisesti lämpimien kevätpäivien aikaistama kukinta voi altistua hallaöille eikä kestä niitä. Silloin marjasato saatetaan ainakin paikallisesti menettää. Kylminä keväinä taas pölyttäviä hyönteisiä voi olla liikkeellä liian vähän. Osasta hyönteisiä voi olla enemmän haittaa kuin hyötyä. Kuvassa näkyvät muurahaiset eivät kukkia pölytä, vaan päinvastoin turmelevat ne pureskellessaan sumeilematta tiensä meden luokse. EH, Hämeenlinna, Sairio, Aulangonjärven eteläpuoli, Kihtersuolta Papinniittyyn vievän kävelytien laitametsä, 12.5.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Vaccinium myrtillus – (kangas)mustikka kukkii eteläisessä Suomessa noin toukokuun puolivälissä. Erityisesti lämpimien kevätpäivien aikaistama kukinta voi altistua hallaöille eikä kestä niitä. Silloin marjasato saatetaan ainakin paikallisesti menettää. Kylminä keväinä taas pölyttäviä hyönteisiä voi olla liikkeellä liian vähän. Osasta hyönteisiä voi olla enemmän haittaa kuin hyötyä. Kuvassa näkyvät muurahaiset eivät kukkia pölytä, vaan päinvastoin turmelevat ne pureskellessaan sumeilematta tiensä meden luokse. EH, Hämeenlinna, Sairio, Aulangonjärven eteläpuoli, Kihtersuolta Papinniittyyn vievän kävelytien laitametsä, 12.5.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Vaccinium myrtillus - (kangas)mustikka kasvaa erityisesti tuoreissa kangasmetsissä, joiden tyyppilaji se on. Puolukka, V. vitis-idaea, puolestaan on kuivan kangasmetsän tyyppilaji. Kysymys on kuitenkin lähinnä runsaussuhteista, sillä kumpaakaan lajia harvoin esiintyy niin, etteikö toista olisi ainakin näköpiirissä runsaampana tai niukempana. Niinpä korkean harjun laellakin lajien yhteiselo on luontevaa ja saumatonta. EH, Janakkala, Vuortenkylä, Tunturinvuori, harjun yläosa, luonnonsuojelualue, 20.5.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Vaccinium myrtillus – (kangas)mustikka kasvaa erityisesti tuoreissa kangasmetsissä, joiden tyyppilaji se on. Puolukka, V. vitis-idaea, puolestaan on kuivan kangasmetsän tyyppilaji. Kysymys on kuitenkin lähinnä runsaussuhteista, sillä kumpaakaan lajia harvoin esiintyy niin, etteikö toista olisi ainakin näköpiirissä runsaampana tai niukempana. Niinpä korkean harjun laellakin lajien yhteiselo on luontevaa ja saumatonta. EH, Janakkala, Vuortenkylä, Tunturinvuori, harjun yläosa, luonnonsuojelualue, 20.5.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Vaccinium myrtillus - (kangas)mustikan varpujen ylemmät osat ja vuosiversot ovat vihreät, särmikkäät ja kaljut. EH, Janakkala, Vuortenkylä, Tunturinvuori, harjun yläosa, luonnonsuojelualue, 20.5.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Vaccinium myrtillus – (kangas)mustikan varpujen ylemmät osat ja vuosiversot ovat vihreät, särmikkäät ja kaljut. EH, Janakkala, Vuortenkylä, Tunturinvuori, harjun yläosa, luonnonsuojelualue, 20.5.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Vaccinium myrtillus - (kangas)mustikan kukat ovat nuokkuvia ja yksittäin versohaarojen lehtihangoissa. Kukkaperä on vihreä tai punertava, kalju ja tavallisesti noin 3-5 mm pitkä. EH, Janakkala, Vuortenkylä, Tunturinvuori, harjun yläosa, luonnonsuojelualue, 20.5.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Vaccinium myrtillus – (kangas)mustikan kukat ovat nuokkuvia ja yksittäin versohaarojen lehtihangoissa. Kukkaperä on vihreä tai punertava, kalju ja tavallisesti noin 3-5 mm pitkä. EH, Janakkala, Vuortenkylä, Tunturinvuori, harjun yläosa, luonnonsuojelualue, 20.5.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Vaccinium myrtillus - (kangas)mustikan teriö on yhdislehtinen, leveän ruukkumainen ja punainen, punertava tai kellanvihertävä. Sen kärkiosa on aivan lyhyesti yleensä viisiliuskainen. Teriö on tavallisesti noin 4-6 mm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 5-8 mm leveä. Liuskat ovat kolmiomaiset tai pyöreämuotoiset, noin 1 mm pitkät ja yleensä kärjestään ulospäin kiertyvät. Lehdet ovat ohuet, taipuisat ja lyhytruotiset. Lapa on soikea tai puikeahko, molemmin puolin vaaleahkonvihreä ja reunoiltaan suora sekä pienihampainen. Pääsuonten lisäksi myös sivusuonten tiheä verkko näkyy niin ala- kuin yläpuolellakin. EH, Janakkala, Vuortenkylä, Tunturinvuori, harjun yläosa, luonnonsuojelualue, 20.5.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Vaccinium myrtillus – (kangas)mustikan teriö on yhdislehtinen, leveän ruukkumainen ja punainen, punertava tai kellanvihertävä. Sen kärkiosa on aivan lyhyesti yleensä viisiliuskainen. Teriö on tavallisesti noin 4-6 mm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 5-8 mm leveä. Liuskat ovat kolmiomaiset tai pyöreämuotoiset, noin 1 mm pitkät ja yleensä kärjestään ulospäin kiertyvät. Lehdet ovat ohuet, taipuisat ja lyhytruotiset. Lapa on soikea tai puikeahko, molemmin puolin vaaleahkonvihreä ja reunoiltaan suora sekä pienihampainen. Pääsuonten lisäksi myös sivusuonten tiheä verkko näkyy niin ala- kuin yläpuolellakin. EH, Janakkala, Vuortenkylä, Tunturinvuori, harjun yläosa, luonnonsuojelualue, 20.5.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Vaccinium myrtillus - (kangas)mustikan kukan verhiö on sen sisään jäävän, kartiomaisen kukkapohjuksen kanssa kukintavaiheessa yhteensä noin 2-2,5 mm pitkä ja vihertävä tai punertava. Sen laita on tasaisen liuskaton tai hyvin matalasti aaltoileva. Emin vartalo on noin teriön pituinen tai selvästikin teriöstä ulos tuleva, kuten edellisessä kuvassa. Se on noin 5-7 mm pitkä. EH, Hämeenlinna, Sairio, Aulangonjärven eteläpuoli, Kihtersuolta Papinniittyyn vievän kävelytien laitametsä, 12.5.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Vaccinium myrtillus – (kangas)mustikan kukan verhiö on sen sisään jäävän, kartiomaisen kukkapohjuksen kanssa kukintavaiheessa yhteensä noin 2-2,5 mm pitkä ja vihertävä tai punertava. Sen laita on tasaisen liuskaton tai hyvin matalasti aaltoileva. Emin vartalo on noin teriön pituinen tai selvästikin teriöstä ulos tuleva, kuten edellisessä kuvassa. Se on noin 5-7 mm pitkä. EH, Hämeenlinna, Sairio, Aulangonjärven eteläpuoli, Kihtersuolta Papinniittyyn vievän kävelytien laitametsä, 12.5.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Vaccinium myrtillus - (kangas)mustikan kukassa on tavallisesti kahdeksan hedettä ja ne jäävät kokonaan piiloon teriön suuaukon sisäpuolelle. Vaikka muurahaiset ikävännäköisesti ja mustikalle hyödyttömästi runtelevat kukat mettä hakiessaan, ne samalla kuitenkin avaavat teriön salat niistä kiinnostuneelle. Heteet ovat noin 3-4 mm pitkät. Niiden ponnet ovat erikoisen näköiset, koska molemmissa puoliskoissa ovat putkimaiset lisäkekärjet, joiden tyvellä on myös yksittäinen, pitkä ja siirottava karva. Lehdet ovat tavallisesti noin 10-25 mm pitkät ja noin 5-15 mm leveät sekä molemmin puolin kaljut. Laita voi olla kuitenkin hieman karvainen. EH, Hämeenlinna, Sairio, Aulangonjärven eteläpuoli, Kihtersuolta Papinniittyyn vievän kävelytien laitametsä, 12.5.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Vaccinium myrtillus – (kangas)mustikan kukassa on tavallisesti kahdeksan hedettä ja ne jäävät kokonaan piiloon teriön suuaukon sisäpuolelle. Vaikka muurahaiset ikävännäköisesti ja mustikalle hyödyttömästi runtelevat kukat mettä hakiessaan, ne samalla kuitenkin avaavat teriön salat niistä kiinnostuneelle. Heteet ovat noin 3-4 mm pitkät. Niiden ponnet ovat erikoisen näköiset, koska molemmissa puoliskoissa ovat putkimaiset lisäkekärjet, joiden tyvellä on myös yksittäinen, pitkä ja siirottava karva. Lehdet ovat tavallisesti noin 10-25 mm pitkät ja noin 5-15 mm leveät sekä molemmin puolin kaljut. Laita voi olla kuitenkin hieman karvainen. EH, Hämeenlinna, Sairio, Aulangonjärven eteläpuoli, Kihtersuolta Papinniittyyn vievän kävelytien laitametsä, 12.5.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Vaccinium myrtillus - (kangas)mustikan marja on kukkapohjuksesta kehittynyt ja pallomainen sekä halkaisijaltaan yleensä noin 6-8 mm. Se on kypsänä tummansininen ja vahapeitteinen, kuten kuvassa tai harvemmin musta ja vahapeitteetön sekä hyvin harvoin likaisen valkoinen. Marja on mehukas ja maultaan makea. Mustikka on puolukan jälkeen toiseksi eniten kerätty marja Suomessa. Silti sen sadosta kerätään vain noin 5-6 % ja valtaosa jää metsään eläinten hyödynnettäväksi. Ja kyllä ne hyödyntävätkin! Suurin petoeläimemme, karhu, on niin mielistynyt mustikoihin, että voi riipiä niitä suuhunsa jopa 20 kiloa päivässä. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Kolkanmäki, omakotialueen viereinen mäntykangas, 20.8.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Vaccinium myrtillus – (kangas)mustikan marja on kukkapohjuksesta kehittynyt ja pallomainen sekä halkaisijaltaan yleensä noin 6-8 mm. Se on kypsänä tummansininen ja vahapeitteinen, kuten kuvassa tai harvemmin musta ja vahapeitteetön sekä hyvin harvoin likaisen valkoinen. Marja on mehukas ja maultaan makea. Mustikka on puolukan jälkeen toiseksi eniten kerätty marja Suomessa. Silti sen sadosta kerätään vain noin 5-6 % ja valtaosa jää metsään eläinten hyödynnettäväksi. Ja kyllä ne hyödyntävätkin! Suurin petoeläimemme, karhu, on niin mielistynyt mustikoihin, että voi riipiä niitä suuhunsa jopa 20 kiloa päivässä. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Kolkanmäki, omakotialueen viereinen mäntykangas, 20.8.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Vaccinium myrtillus - (kangas)mustikan lehdet eivät talvehdi, vaan alkavat syksyllä saada ruskavärejä pintaansa. Sen sijaan alla näkyvät puolukanlehdet talvehtivat vihreinä seuraavalle kasvukaudelle. EH, Hämeenlinna, Luhtiala, Aulangonjärven koillispuoli, Käärmekallio, 4.9.2011. Copyright Hannu Kämäräinen.
Vaccinium myrtillus – (kangas)mustikan lehdet eivät talvehdi, vaan alkavat syksyllä saada ruskavärejä pintaansa. Sen sijaan alla näkyvät puolukanlehdet talvehtivat vihreinä seuraavalle kasvukaudelle. EH, Hämeenlinna, Luhtiala, Aulangonjärven koillispuoli, Käärmekallio, 4.9.2011. Copyright Hannu Kämäräinen.
Vaccinium myrtillus - (kangas)mustikan lehdet muuttuvat syksyllä ennen varisemistaan keltaisiksi tai punaisiksi ja koristavat ympäristöään. EH, Janakkala, Vuortenkylä, Tunturinvuori, harjun yläosa, luonnonsuojelualue, 1.9.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Vaccinium myrtillus – (kangas)mustikan lehdet muuttuvat syksyllä ennen varisemistaan keltaisiksi tai punaisiksi ja koristavat ympäristöään. EH, Janakkala, Vuortenkylä, Tunturinvuori, harjun yläosa, luonnonsuojelualue, 1.9.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Vaccinium myrtillus - (kangas)mustikan lehdettömissä varvuissa odottavat silmuissa jo seuraavan kevään lehti- ja kukka-aiheet. Kun vähän lumen aikana sattuu kovia ja pitempiä pakkasjaksoja, vihreät versojen osat voivat paleltua. Mustikka kestää kuitenkin tämän ja kasvattaa seuraavana kesänä uudet vihreät versot. Marjat niihin eivät kuitenkaan sinä kesänä ehdi. Talvella varvut ovat myös tärkeää ravintoa mm. myyrille, jäniksille, kauriille, poroille ja hirville.  EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Hirsimäki, omakotialueen ja maakaasulinjan välinen, kuusivaltainen metsä, 7.12.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.
Vaccinium myrtillus – (kangas)mustikan lehdettömissä varvuissa odottavat silmuissa jo seuraavan kevään lehti- ja kukka-aiheet. Kun vähän lumen aikana sattuu kovia ja pitempiä pakkasjaksoja, vihreät versojen osat voivat paleltua. Mustikka kestää kuitenkin tämän ja kasvattaa seuraavana kesänä uudet vihreät versot. Marjat niihin eivät kuitenkaan sinä kesänä ehdi. Talvella varvut ovat myös tärkeää ravintoa mm. myyrille, jäniksille, kauriille, poroille ja hirville. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Hirsimäki, omakotialueen ja maakaasulinjan välinen, kuusivaltainen metsä, 7.12.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto

Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto