- Vaccinium myrtillus L. – (kangas)mustikka
- Vaccinium L. – puolukat
- Ericaceae – kanervakasvit
(Kangas)mustikka, Vaccinium myrtillus, on pysty tai koheneva varpu, joka on tavallisesti noin 10-40 cm korkea. Juurakko maavarsineen on suikertava, haarova ja laaja. Myös varsien tyvet juurehtivat. Näiden ominaisuuksien avulla laji pystyy kasvullisesti levittäytymään laajoiksi varvikoiksi. Varret ovat haarovia ja alemmista osistaan liereitä, ruskeita tai harmahtavia sekä hilseileviä. Ylemmät osat ja vuosiversot ovat särmikkäät, vihreät, kaljut ja silmuiset. Lehdet ovat versossa kierteisesti. Ne ovat ohuet, taipuisat, lyhytruotiset ja talveksi varisevat. Ruoti on tavallisesti noin 1 mm pitkä. Lehtilapa on soikea tai puikeahko, tyvestään pyöreä ja kärjestään suippo tai pyöreähkö. Laita on suora, pienihampainen ja vastapuhjenneissa lehdissä usein hieman lyhytkarvainen. Muuten lehtilapa on kalju ja molemmin puolin vaalean- tai vaaleahkonvihreä sekä himmeäkiiltoinen. Pääsuonten lisäksi myös sivusuonten tiheä verkko näkyy niin ala- kuin yläpuolellakin. Syksyllä lehdet muuttuvat ennen varisemistaan keltaisiksi tai punaisiksi. Pituutta täysikasvuisella lehtilavalla on tavallisesti noin 10-25 mm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 5-15 mm.
Kukat ovat nuokkuvia ja yksittäin versohaarojen lehtihangoissa. Kukkaperä on vihreä tai punertava, kalju ja tavallisesti noin 3-5 mm pitkä. Verhiö on sen sisään jäävän, kartiomaisen kukkapohjuksen kanssa kukintavaiheessa noin 2-2,5 mm pitkä ja vihertävä tai punertava. Sen laita on tasaisen liuskaton tai hyvin matalasti aaltoileva.
Teriö on punainen, punertava tai kellanvihertävä ja leveän ruukkumaisesti yhdislehtinen. Sen hyvin jyrkästi kapeneva kärkiosa on aivan lyhyesti yleensä 5-liuskainen. Teriö on tavallisesti noin 4-6 mm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 5-8 mm leveä. Liuskat ovat kolmiomaiset tai pyöreämuotoiset, noin 1 mm pitkät ja yleensä kärjestään ulospäin kiertyvät. Heteitä yleensä 10 ja ne jäävät kokonaan teriön suuaukon sisäpuolelle. Ne ovat noin 3-4 mm pitkät ja kiinnittyneet teriöön varisten sen mukana. Palhot ovat valkoiset tai muuten vaaleat ja litteät. Ponnet ovat keltaiset ja niiden molemmissa puoliskoissa ovat uloimpina putkimaiset lisäkkeet, joiden tyvellä on yksittäinen, pitkä ja siirottava karva. Siitepöly purkautuu putkimaisen lisäkkeen kautta. Emiö on yhdislehtinen, 1-vartaloinen ja -luottinen. Vartalo on valkoinen tai vihertävä ja noin teriön pituinen tai selvästikin teriöstä ulos tuleva. Se on noin 5-7 mm pitkä. Sen kärjessä oleva luotti on lyhyt, pyöreä ja lähes huomaamattoman pieni. Hedelmä on kukkapohjuksesta kehittyvä, pallomainen marja, joka kypsänä on sininen ja vahapeitteinen tai harvemmin musta ja vahapeitteetön sekä hyvin harvoin likaisen valkoinen. Se on halkaisijaltaan yleensä noin 6-8 mm. Marja on mehukas ja maultaan makea. Normaali kukinta-aika on touko-kesäkuu ja Lapissa se voi jatkua heinäkuullekin.
(Kangas)mustikka on alkuperäinen ja yleinen laji Suomessa. Sitä esiintyy yleisenä ja runsaana kaikissa eliömaakunnissa. Kasvupaikkoina ovat lähinnä tuoreet kangasmetsät (joiden tyyppilaji se on), lehtomaiset metsät ja korvet sekä pohjoisessa myös kuivat kangasmetsät ja tunturikankaat. Muissa Pohjoismaissa mustikkaa esiintyy Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa ja Islannissa sekä Tanskan Färsaarilla.
Mustikka on satoisa, arvokas ja puolukan jälkeen toiseksi eniten kerätty luonnonmarja Suomessa. Marjasato vaihtelee vuosittain ja on hyvin riippuvainen kukinta-ajan säätilasta. Yksikin hallayö riittää tuhoamaan alueen sadon lähes totaalisesti. Muu liika viileys puolestaan häiritsee pölytyksen onnistumista. Vaikka pääpölyttäjinä toimivat kimalaiset ovatkin sään suhteen sitkeitä työjuhtia, niiden vaihtolämpöisyys vaikeuttaa tai estää pöristelyä erityisesti pitempinä viileinä jaksoina. Satoon vaikuttavat myös muut tekijät. Vähälumisena kautena sattuva pitkä ja kova pakkasjakso voi palelluttaa suojattomat varvut silmuineen. Mustikka kyllä kasvattaa uudet vuosiversot kesällä, mutta ne ehtivät kukkaan vasta seuraavana vuonna. Talviaikaan vihreät varvut ovat tärkeää ravintoa mm. myyrille, jäniksille, kauriille, poroille ja hirville. Niiden verotusosuus kuuluu normaaliin luonnon kiertokulkuun, mutta voi tiheistä eläinkannoista riippuen aiheuttaa paikallista tai alueellista satovahinkoa. Näiden luonnosta aiheutuvien tekijöiden lisäksi on syytä mainita vielä tehometsätalous, joka supistaa mustikkakantoja ja satoa jopa vuosikymmenten vaikutuksella.
Mustikan arvioitu sato vaihtelee edellä mainituista tekijöistä johtuen alle 100 miljoonasta kilosta yli 300 miljoonaan kiloon. Mustikan keräysasteeksi on laskettu 5-6 %. Näin ollen valtaosa sadosta jää aina metsiin eläinten ravinnoksi. Marjoja syövät monet linnut, mm. rastaat ja metsäkanalinnut sekä nisäkkäät myyristä oraviin, mäyriin, kettuihin ja karhuihin. Vaikka marjassa on noin 40 siementä, ne eivät tutkimusten mukaan useinkaan selviä ruoansulatuskanavan läpi itämiskykyisinä. Niinpä eläinten mukana kulkevia siemeniä ja varisevia marjoja tärkeämpää on lajin kasvullinen levittäytyminen maavarsien avulla.
Mustikan marjoissa on monia terveyttä edistäviä ainesosia, kuten esim. A-, B- ja C-vitamiineja, mangaania, magnesiumia, kalsiumia, flavonoideja, fenoliyhdisteitä ja hyviä kuituja. Marjat sisältävät myös antosyaani-väriaineita, joiden käytön on kokeissa todettu ehkäisevän sairauksia, kuten sydän- ja verisuonitauteja, syöpiä ja silmäsairauksia. Mustikoissa on myös antioksidantteja, joiden on todettu vähentävän tulehduksia. Marjat soveltuvat myös kasvivärjäykseen. Mustikanlehtiä voi kuivata teeaineeksi ja niitä on käytetty myös kansanlääkinnässä ruoansulatushäiriöiden hoitoon.
Mustikka on helppo tunnistaa eikä varsinkaan marjastusaikaan tule ongelmia. Sillä on kuitenkin samankaltainen sukulainen, (taiga)juolukka, V. uliginosum. Juolukka on suurimmassa osassa Suomea keskimäärin suurempi. Sen vuosikasvaimet ovat, toisin kuin mustikalla, liereät. Lehtien laita on ehyt ja hieman alaspäin kiertynyt. Kukinto on tavallisesti 1-3-kukkainen latvaterttu, kun taas mustikan kukat ovat yksittäin lehtihangoissa. Teriö on selvästi kapeamman ruukkumainen. Marja on pallomainen tai munanmuotoinen ja yleensä noin 8-12 mm pitkä sekä sisältä vaalea. Mustikan marja on hyvin harvinaista, valkoista värimuotoa lukuun ottamatta sisältä tummansininen. Mustikka kasvaa usein yhdessä (taiga)puolukan, V. vitis-idaea, kanssa, vaikka parhailla mustikkapaikoilla puolukka ei runsas olekaan. Lajit voivat harvoin myös risteytyä keskenään.
Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle (kangas)mustikan esiintymiskartalle Suomessa.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Pohjolan kasvien pauloissa 