- Veronica opaca Fr. – himmeätädyke
- Veronica L. – tädykkeet
- Plantaginaceae – ratamokasvit (aikaisemmin Schrophulariaceae – naamakukkaiskasvit)
Himmeätädyke, Veronica opaca, on yksivuotinen ruoho, jonka varret ovat tyveltä rennon suikertavat ja juurehtivat sekä alaosastaan haarovat ja yläosastaan kohenevat. Ne ovat tavallisesti noin 10-30 cm pitkät, liereät, runsaskarvaiset ja vihreät tai aika usein alaosastaan punertavat tai ruskehtavat. Varren karvoitus muodostuu lyhyistä koukkukarvoista ja pitemmistä, suorahkoista hapsi- tai nystykarvoista.
Lehdet ovat ylöspäin lyhenevästi ja yleensä noin 1-8 mm:n pituisesti ruodilliset sekä varren latvassa vuoroittaiset ja alempana vastakkaiset. Lehtilapa on ehyt, sulkasuoninen, vihreä ja nimensä mukaisesti kiilloton. Se on malliltaan leveänpuikea, tyveltään suorahko ja kärjestään tylppä tai hyvin lyhytkärkinen sekä laidoiltaan iso- ja lyhythampainen. Pituutta sillä on tavallisesti noin 0,5-1,5 cm ja lähes saman verran leveyttä leveimmältä kohtaa. Ruoti ja lehdet molemmin puolin ovat karvaiset ja nystykarvaiset.
Kukat ovat verson latvaosan lehtihangoissa yksittäin. Kukkaperä on lyhytkarvainen, joskus myös nystykarvainen ja kukintavaiheessa tavallisesti noin 5-10 mm pitkä sekä pitenee hedelmävaiheessa noin 15-20 mm pitkäksi. Verhiö on lähes tyveen asti 4-liuskainen. Liuskat ovat vihreät, pitkulaisen puikeat tai soikeat ja tylpähköpäiset eivätkä ole tyveltään limittäiset. Kaksi alempaa liuskaa ovat kukintavaiheessa noin 3-4 mm pitkät ja kaksi ylempää hieman lyhyemmät. Liuskat ovat leveimmältä kohtaa noin 1,5 mm leveät ja kauttaaltaan karvaiset sekä usein myös nystykarvaiset.
Teriö on yhdislehtinen, ratasmainen ja 4-liuskainen sekä tavallisesti noin 5-7 mm leveä. Teriönliuskat ovat muuten siniset, mutta niiden tyvi nielun ympärillä on lähes tai aivan valkoinen. Liuskojen suonitus on aina pohjaväriä tummempi. Liuskat eivät yleensä ole laidoiltaan limittäiset. Ne ovat tavallisesti noin 2-3 mm pitkät. Niistä kolme ylempää ovat pyöreämuotoisia, mutta alin on pituuttaan kapeampi ja pyöreäpäinen. Teriön torvi on noin 0,2 mm pitkä. Heteitä on 2 ja ne ovat 1,2-1,5 mm pitkiä sekä varisevat teriön mukana. Heteitä vähän lyhyemmän emin vartaloita ja luotteja on 1. Hedelmä on noin 3-4 mm pitkä ja 5-5,5 mm leveä, herttamainen, litteähkö, leveähkölovinen sekä nystykarvainen ja lyhytkarvainen kota, joka yltää levällään olevien verhiönliuskojen yläpuolelle. Pinnan suonitus ei ole selvästi näkyvillä. Kodan kärkiloven pohjaan jäävä emin vartalo on noin loven syvyyden mittainen. Siemen on lähes valkoinen, kuppimainen ja läpimitaltaan noin 2 mm. Normaali kukinta-aika on touko-syyskuu.
Himmeätädyke on Suomessa yleisehkö muinaistulokas Ahvenanmaalla ja harvinainen, paikoin vakiintunut uustulokas Varsinais-Suomen ja Uudenmaan eliömaakunnissa. Edellä mainittuja eliömaakuntia pohjoisempana siitä on vain muutamia vanhoja havaintoja. Himmeätädyke kasvaa lähinnä puu- ja taimitarhoissa, pelloilla ja vihannesmailla sekä kalkkisilla kalliokedoilla. Heikkona kilpailijana se ei kestä kasvualustansa umpeutumista. Muissa Pohjoismaissa himmeätädykettä esiintyy Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa.
Suomessa esiintyy himmeätädykkeen kanssa samantyyppisillä kasvupaikoilla, enemmän tai vähemmän harvinaisena, satunnaisena tai vakiintuneena ja eteläosiin painottuen joukko muitakin tädykelajeja, joiden kukat ovat yksittäin lehtihangoissa. Lajimäärityksen ensimmäisen karsinnan voi tehdä tarkastelemalla lehtiä. Lajeja, joiden lehdet ovat lähinnä leveänpuikeat (eivät munuaismaiset), sulkasuoniset ja muuten ehyet mutta laidoiltaan hammaslaitaiset, ovat himmeätädykkeen lisäksi persiantädyke, V. persica, peltotädyke, V. agrestis ja kiiltotädyke, V. polita. Persiantädykkeen teriö on yleensä noin 8-10 mm leveä ja kota selvästi verkkosuoninen. Peltotädykkeen teriö on samaa kokoluokkaa kuin himmeätädykkeellä, mutta se on valkoinen sinertäviä tai punertavia liuskankärkiä lukuun ottamatta. Karvoitus on niukempi. Kota on kapealovinen sekä harvaan ja tavallisesti vain laidoiltaan nystykarvainen. Kiiltotädyke on yleensä pienikokoinen ja sen pienet lehdet ovat usein leveyttään lyhyempiä ja pitempihampaisia. Verhiön tyviosan laidat ovat toisiaan peittäviä vielä hedelmävaiheessakin. Verhiönliuskat ovat muuten kaljut mutta karvalaitaiset.
Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle himmeätädykkeen esiintymiskartalle Suomessa.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Pohjolan kasvien pauloissa 