Persiantädyke, Veronica persica, on yksivuotinen ruoho, jonka varret ovat rennon suikertavat, juurehtivat, alaosastaan haarovat ja kärjestään kohenevat. Ne ovat liereät, karvaiset ja vihreät tai aika usein alaosastaan punertavat tai ruskehtavat. Niillä on pituutta tavallisesti noin 10-30 cm, mutta toisinaan varsi voi suikertaa jopa 80 cm pitkäksi.
Lehdet ovat ylöspäin lyheten yleensä noin 2-10 mm:n pituisesti ruodilliset sekä varren alaosassa vastakkaiset ja ylempänä vuoroittaiset. Lehtilapa on ehyt, sulkasuoninen, vihreä, leveänpuikea, tyveltään suorahko ja kärjestään tylppä sekä laidoiltaan isohampainen. Pituutta sillä on tavallisesti noin 0,5-2,5 cm ja suunnilleen saman verran leveyttä leveimmältä kohtaa. Ruoti ja lehdet molemmin puolin ovat karvaiset.
Kukat ovat pitkin vartta vuoroittaisten lehtien hangoissa yksittäin. Kukkaperä on lyhytkarvainen ja kukintavaiheessa tavallisesti noin 5-15 mm pitkä sekä pitenee hedelmävaiheessa noin 20-30 mm pitkäksi. Verhiö on lähes tyveen asti 4-liuskainen. Liuskat ovat vihreät, puikeat tai suikeat ja suippopäiset eivätkä ole tyveltään juurikaan limittäiset. Kaksi alempaa liuskaa ovat noin 4 mm pitkät ja kaksi ylempää noin 3-3,5 mm pitkät. Liuskat ovat leveimmältä kohtaa noin 1,5-2 mm leveät, reunoiltaan hapsikarvaiset ja muuten lähes tai aivan kaljut.
Teriö on yhdislehtinen, ratasmainen ja 4-liuskainen sekä tavallisesti noin 8-10, joskus jopa 12 mm leveä. Kolme ylempää liuskaa ovat siniset ja tyveltään vaaleat tai valkoiset. Alin liuska on hyvin vaaleansininen tai valkoinen. Liuskojen suonitus on aina pohjaväriä tummempi. Teriön torvi on noin 0,5 mm pitkä. Teriönliuskat ovat jonkin verran limittäiset ja yleensä noin 4-5 mm pitkät. Niistä kolme ylempää ovat lähes pyöreitä, mutta alin on pituuttaan kapeampi. Heteitä on 2 ja ne ovat noin 2,5-3 mm pitkiä sekä varisevat teriön mukana. Heteiden kanssa aika samanpituisen emin vartaloita ja luotteja on 1. Hedelmä on noin 4-5 mm pitkä ja 7-7,5 mm leveä, herttamainen, litteähkö, selvästi verkkosuoninen ja hyvin leveälovinen sekä pelkästään nystykarvainen kota, joka yltää aika levällään olevien verhiönliuskojen yläpuolelle. Kodan kärkiloven pohjaan jäävä emin vartalo on jonkin verran loven syvyyttä pitempi. Siemen on lähes valkoinen, kuppimainen ja läpimitaltaan noin 2,5 mm. Normaali kukinta-aika on kesä-syyskuu.
Persiantädyke on kotoisin Lounais-Aasiasta, mihin lajin tieteellinen ja suomalainen nimi viittaavatkin. Se on Suomessa uustulokas, joka on saapunut 1800-luvun loppupuolella purjelaivojen painolastimaan mukana. Myöhempiä tulotapoja ovat olleet ulkomailta peräisin olevat koristekasvit ja siemenseokset. Harvinainen, vakiintunut tulokas se on ollut Ahvenanmaan, Varsinais-Suomen, Uudenmaan, Etelä-Karjalan ja Etelä-Hämeen eliömaakunnissa. Nykyisin siitä on tuoreehkoja havaintoja aina Perä-Pohjanmaan eliömaakuntaan saakka. Persiantädyke kasvaa lähinnä puutarhoissa, kasvimailla, istutusten juurilla, uusilla ja uusituilla nurmikoilla sekä satamissa ja lastauspaikoilla. Heikkona kilpailijana se ei kestä kasvualustansa umpeutumista. Muissa Pohjoismaissa persiantädykettä esiintyy vakiintuneena tai satunnaisempana tulokkaana Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa ja Islannissa.
Suomessa esiintyy persiantädykkeen kanssa samantyyppisillä kasvupaikoilla, enemmän tai vähemmän harvinaisena, satunnaisena tai vakiintuneena ja eteläosiin painottuen joukko muitakin tädykelajeja, joiden kukat ovat yksittäin lehtihangoissa. Lajimäärityksen ensimmäisen karsinnan voi tehdä tarkastelemalla lehtiä. Lajeja, joiden lehdet ovat lähinnä leveänpuikeat (eivät munuaismaiset), sulkasuoniset ja muuten ehyet mutta laidoiltaan hammaslaitaiset, ovat persiantädykkeen lisäksi peltotädyke, V. agrestis, himmeätädyke, V. opaca, ja kiiltotädyke, V. polita. Erotuksena persiantädykkeeseen viimeksi mainittujen lajien teriöt ovat leveydeltään vain noin 3-7 mm ja niiden kodat ovat suonettomia tai vain epäselvästi verkkosuonisia.
Veronica persica – persiantädyke voi yksivuotisuudestaan huolimatta vakinaistua sinnikkäästi kasvupaikalleen, jos sen olosuhteet eivät muutu. Kuvan kasvupaikalla, talon seinustan istutusten liepeillä, laji on viihtynyt vuosikymmeniä. Vanhin tieto samalta kasvupaikalta on Kasviatlaksessa jo vuodelta 1977. EH, Tampere, Tammela, Sorsapuiston pohjoislaita, Lähteenkadun kerrostalon seinusta, 9.7.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.Veronica persica – persiantädyke ei kestä kasvualustansa umpeutumista nurmikolla tai muulla ruohostolla. Kuitenkin yksivuotisen kasvin siementen itämislokeroksi voi riittää jopa kadun päällysteen reunan rako, kuten kuvassa. Varret ovat rennon suikertavat, juurehtivat ja kärjestään kohenevat. Pituutta niillä on tavallisesti noin 10-30 cm. EH, Tampere, Tammela, Sorsapuiston pohjoislaita, Lähteenkadun kerrostalon seinusta, 9.7.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.Veronica persica – persiantädyke kuuluu tädykeryhmään, jolla kukat ovat yksittäin varren lehtihangoissa. Teriöt ovat tädykkeiden tapaan lyhytikäisiä ja irtoavat yhdislehtisenä ja ratasmaisena kokonaisuutena (kuvassa oikealla). Teriön torvi on vain 0,5 mm pitkä. EH, Tampere, Tammela, Sorsapuiston pohjoislaita, Lähteenkadun kerrostalon seinusta, 9.7.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.Veronica persica – persiantädykkeen latvassa on kerrallaan enintään vain muutama kukka auki. Teriön tiputtua lyhyen kukoistuskauden jälkeen jäljelle jää joksikin aikaa pelkkä verhiö liuskoineen, kunnes esiin kasvaa kuvan alalaidassakin näkyvä, leveälovinen kota. EH, Tampere, Tammela, Sorsapuiston pohjoislaita, Lähteenkadun kerrostalon seinusta, 9.7.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.Veronica persica – persiantädykkeen teriö on selvästi muita lähilajeja kookkaampi. Sen läpimitta on tavallisesti 8-10 mm leveä ja toisinaan pari milliä leveämpikin. EH, Tampere, Tammela, Sorsapuiston pohjoislaita, Lähteenkadun kerrostalon seinusta, 9.7.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.Veronica persica – persiantädykkeen teriön kolme ylempää liuskaa ovat siniset ja tyveltään vaaleat tai valkoiset. Alin liuska on hyvin vaaleansininen tai valkoinen. Liuskojen suonitus on aina pohjaväriä tummempi. Teriönliuskat ovat jonkin verran limittäiset ja yleensä noin 4-5 mm pitkät. Niistä kolme ylempää ovat lähes pyöreitä, mutta alin on pituuttaan kapeampi. Kuvan teriössä heteiden ponsista on varissut siitepölyä karvaiseen nieluun ja liuskojen pinnalle. EH, Tampere, Tammela, Sorsapuiston pohjoislaita, Lähteenkadun kerrostalon seinusta, 9.7.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.Veronica persica – persiantädykkeen kukassa on kaksi hedettä, jotka ovat noin 2,5-3 mm pitkiä sekä varisevat teriön mukana. Heteiden kanssa aika samanpituisen emin vartaloita ja luotteja on yksi. EH, Tampere, Tammela, Sorsapuiston pohjoislaita, Lähteenkadun kerrostalon seinusta, 9.7.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.Veronica persica – persiantädykkeen kota on noin 4-5 mm pitkä ja 7-7,5 mm leveä. Se on herttamainen, litteähkö ja hyvin leveälovinen sekä pelkästään nystykarvainen. Pinta on selvästi verkkosuoninen toisin kuin muilla lähilajeilla. Ominaisuus näkyy kuitenkin selvimmin jo kuivuneesta kodasta. Kodan kärkiloven pohjaan jäävä emin vartalo on jonkin verran loven syvyyttä pitempi. EH, Tampere, Tammela, Sorsapuiston pohjoislaita, Lähteenkadun kerrostalon seinusta, 10.7.1994. Copyright Hannu Kämäräinen.Veronica persica – persiantädykkeen lehdet ovat alempana varrella vastakkain ja ylempänä vuoroittain. Kukat ovat vuoroittaisten lehtien hangoissa. Kukkaperä on lyhytkarvainen ja kukintavaiheessa tavallisesti noin 5-15 mm pitkä sekä pitenee hedelmävaiheessa noin 20-30 mm pitkäksi. Verhiönliuskat ovat kuvan tavoin puikeat tai suikeat eivätkä ole tyveltään juurikaan limittäiset. Ne ovat noin 3-4 mm pitkät, reunoiltaan hapsikarvaiset ja muuten lähes tai aivan kaljut. EH, Tampere, Tammela, Sorsapuiston pohjoislaita, Lähteenkadun kerrostalon seinusta, 9.7.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.Veronica persica – persiantädykkeen lehdet ovat ruodilliset. Ruoti on yleensä noin 2-10 mm pitkä. Pisimmillään se on alemmissa lehdissä ja lyhenee ylempänä. Lehtilapa on leveänpuikea, tyveltään suorahko ja kärjestään tylppä sekä laidoiltaan isohampainen. Pituutta sillä on tavallisesti noin 0,5-2,5 cm ja leveyttä suunnilleen saman verran leveimmältä kohtaa. EH, Tampere, Tammela, Sorsapuiston pohjoislaita, Lähteenkadun kerrostalon seinusta, 9.7.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.Veronica persica – persiantädykkeen varret ovat liereät, karvaiset ja aika usein alaosastaan punertavat tai ruskehtavat. Lehdet ovat molemmin puolin karvaiset ja sulkasuoniset. EH, Tampere, Tammela, Sorsapuiston pohjoislaita, Lähteenkadun kerrostalon seinusta, 9.7.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Pohjolan kasvien pauloissa 