- Viola reichenbachiana Jord. ex Boreau – pyökkiorvokki
- Viola L. – orvokit
- Violaceae – orvokkikasvit
Pyökkiorvokki, Viola reichenbachiana, on monivuotinen, pysty tai koheneva ja yleensä monivartinen sekä lehtiruusukkeellinen ruoho, joka on tavallisesti noin 10-15 cm korkea. Juurakko on lyhyt ja pysty sekä tiheästi ruskeiden suomujen päällystämä. Varret ovat lehdekkäät ja yleensä haarattomat. Ne ovat vihreä- tai ruskehtavasävyiset ja kaljut.
Ruusukelehtien ruoti on yleensä noin 2-6 cm pitkä. Varsilehtiä on kukkivissa varsissa kierteisesti useimmiten 3-5, ja niiden ruoti on vartta ylöspäin lyheten noin 1-3 cm. Lehdet ovat korvakkeelliset. Ruusuke- ja varsilehtien lapa on herttamainen, tyviloveltaan leveä ja kärjestään terävähkö. Se on nyhälaitainen, päältä vihreä ja niukasti lyhytkarvainen sekä alta harmahtavan vihreä tai sinipunertava ja kalju tai kaljuhko. Lehtilapa on tavallisesti noin 1,5-4 cm pitkä ja noin pituutensa levyinen. Lehtien korvakkeet ovat hyvin kapeanpuikeat, pitkäsuippuisen teräväkärkiset ja laidoiltaan siirottavasti ripsihampaiset. Hampaat ovat noin korvakkeen leveyden pituiset. Korvakkeet ovat vihreä- tai ruskeasävyiset, tavallisesti noin 5-10 mm pitkät ja ilman hampaita noin 0,5-1,5 mm leveät.
Varsissa on yleisimmin 1-3 kukkaa, ja ne ovat yksittäin varren lehtihangoissa. Kukat ovat nuokkuvia ja tuoksuttomia sekä yltävät hankansa lehden yläpuolelle. Kukkaperä on kalju ja tavallisesti noin 3-6 cm pitkä. Perän yläosassa on kaksi rinnakkaista tai allekkain olevaa, äimämäistä esilehteä, jotka ovat yleensä noin 3-5 mm pitkiä. Verholehtiä on 5, ja ne ovat lähinnä kapeanpuikeat, tasaisesti teräväksi kärjeksi suippenevat ja tyvilisäkkeelliset. Ne ovat tyvilisäkkeen kanssa yleensä noin 7-8 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 1,5-2 mm leveät. Tyvilisäkkeet ovat tylppäpäiset ja toisinaan hieman matalahampaiset sekä noin 0,5-1 mm pitkät.
Teriö on vastakohtainen, 5-lehtinen, sinipunainen ja tavallisesti noin 12-18 mm pitkä ja noin 10-15 mm leveä. Terälehdistä kaksi on suuntautunut taakse kaartuen ylös ja kaksi kyljittäin kääntyneinä alaviistoon. Nämä neljä terälehteä ovat kapean vastapuikeat, pyöreäpäiset eivätkä juurikaan limittäiset. Ne ovat useimmiten noin 8-14 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 4-6 mm leveät sekä tyveen saakka sinipunaiset. Alaviistoon osoittavien terälehtien tyviosassa on tiheä ryhmä läpinäkyviä karvoja. Alimmainen, kannuksellinen terälehti on muita leveämmän vastapuikea, pyöreä- tai lovipäinen ja ilman kannusta noin muiden terälehtien pituinen sekä leveimmältä kohtaa noin 7-8 mm leveä. Sen tyvi on valkoinen, ja siinä on tumman sinipunaisia viiruja. Kannus on noin 3-5 mm pitkä, noin 2 mm paksu, jokseenkin suora tai toisinaan hieman alaspäin kaareutuva ja pyöreäpäinen sekä tummahkon sinipunainen. Oranssinvärisiä ja tiiviisti sikiäimen ympärillä olevia heteitä on 5. Emiö on yhdislehtinen, 1-vartaloinen ja -luottinen.
Edellä on kuvattu pyökkiorvokin ns. avopölytteisiä kukkia, joiden pölytyksen hoitavat hyönteiset. Alimman terälehden peräosan tumma suonitus valkoista väriä vasten toimii mesiviittoina kohti mettä sisältävää kannusta. Siementuotannon varmistamiseksi lajilla on muiden monivuotisten orvokkien tavoin myös umpipölytteisiä kukkia. Ne kasvavat useimmiten kukintakauden loppupuolella ja ovat lyhytperäisiä sekä yleensä noin 3-4 mm pitkiä. Kukat eivät avaudu ollenkaan, vaan niissä tapahtuu itsepölytys. Hedelmä on pitkänpyöreä tai munanmuotoinen, kolmiliuskaisesti alas asti avautuva ja kalju kota, joka on tavallisesti noin 8-10 mm pitkä ja noin 5 mm paksu. Siemenet ovat soikeahkon pisaramaiset, ruskeat ja sileät sekä noin 1,5-2 mm pitkät. Niissä on pieni, vaalea ja rasvapitoinen lisäke, elaiosomi, jonka ansiosta muurahaiset levittävät siemeniä uusille kasvupaikoille. Normaali kukinta-aika on touko-kesäkuu.
Pyökkiorvokki on Suomessa alkuperäinen laji, jonka vähäiset esiintymät rajoittuvat Ahvenanmaan eliömaakuntaan. Sen esiintymisalue kattaa suuren osan Eurooppaa, mutta Ahvenanmaalla laji on pohjoisella rajallaan. Tunnettuja kasvupaikkoja on alle kymmenen, ja osasta niistäkin pyökkiorvokki lienee jo hävinnyt. Kasvupaikkoina ovat lähinnä pähkinälehdot ja rehevät rantalehdot. Vuonna 2019 julkaistussa uhanalaisuusarvioinnissa pyökkiorvokki on todettu erittäin uhanalaiseksi (EN). Luokitukseen ovat vaikuttaneet lähinnä suppea esiintymisalue, pieni populaatiokoko ja taantuminen. Uhkatekijöinä ovat erityisesti kuusettuminen ja muu kasvualueen umpeutuminen, metsien uudistamis- ja hoitotoimet sekä rakentaminen. Muissa Pohjoismaissa pyökkiorvokkia esiintyy Ruotsissa ja Tanskassa.
Pyökkiorvokin läheisin laji on metsäorvokki, V. riviniana, jota tavataan seuralaisena ilmeisesti kaikilla Ahvenanmaan kasvupaikoilla. Ulkomuoto ja kasvutapa ovat molemmilla lajeilla samanlaiset. Kukinta-aikaan ne voi oppia kuitenkin pienellä harjoittelulla erottamaan toisistaan. Metsäorvokin teriö on sininen, keskimäärin kookkaampi, noin 15-25 mm pitkä ja suunnilleen pituutensa levyinen. Terälehdet ovat leveähkön vastapuikeat ja sen vuoksi limittäiset. Niiden kaikkien tyvi on valkoinen. Kannus on valkoinen tai vaaleansininen. Verholehtien tyvilisäkkeet ovat pitemmät, noin 2-3 mm pitkät. Kukinnan jälkeen lajeja on vaikea erottaa toisistaan. Lajipäätelmiä voi yrittää tehdä siemenkodan ympärillä säilyvien verholehtien tyvilisäkkeiden pituudesta. Maastossa määrityksen vaikeuskerrointa kukinta-aikaankin lisää lajien risteytyminen keskenään. Risteymät sijoittuvat tuntomerkeiltään lajien välimaastoon tai muistuttavat lähes liukuvasti enemmän jompaa kumpaa kantalajiaan johtuen ehkä takaisinristeytymisestä tämän kanssa. Pyökkiorvokin ja metsäorvokin risteymään voi tutustua omassa artikkelissaan, jonka kuvasarjassa on myös vertailu kantalajien ja risteymän teriöistä keskeisine tuntomerkkeineen.
Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle pyökkiorvokin esiintymiskartalle Suomessa.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Viola reichenbachiana – pyökkiorvokki on monivuotinen ja yleensä monivartinen ruoho. Se on Suomessa alkuperäinen laji, jonka vähäiset esiintymät rajoittuvat Ahvenanmaan eliömaakuntaan. Sen esiintymisalue kattaa suuren osan Eurooppaa, mutta Ahvenanmaalla laji on pohjoisella rajallaan. Tunnettuja kasvupaikkoja on alle kymmenen, ja osasta niistäkin pyökkiorvokki lienee jo hävinnyt. A, Lemland, Nåtö, saaren pohjoisosan luonnonsuojelualue, 19.5.2025. Koko kuvasarja on samalta kasvupaikalta. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola reichenbachiana – pyökkiorvokin kasvupaikkoina Ahvenanmaalla ovat lähinnä pähkinälehdot ja rehevät rantalehdot. Laji on uhanalaisuusarvioinnissa todettu erittäin uhanalaiseksi (EN). Luokitukseen ovat vaikuttaneet lähinnä suppea esiintymisalue, pieni populaatiokoko ja taantuminen. Uhkatekijöinä ovat erityisesti kuusettuminen ja muu kasvualueen umpeutuminen, metsien uudistamis- ja hoitotoimet sekä rakentaminen. 19.5.2025. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola reichenbachiana – pyökkiorvokin varsilehdet ovat kukkivissa varsissa kierteisesti, ja niitä on useimmiten kolmesta viiteen. Kukkia on vartta kohti yleisimmin yhdestä kolmeen, ja ne ovat yksittäin lehtihangoissa. Kukkaperä on kalju ja tavallisesti noin 3-6 cm pitkä. 19.5.2025. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola reichenbachiana – pyökkiorvokin kukat ovat orvokkien tapaan nuokkuvia, ja ne ovat tuoksuttomia sekä yltävät selvästi hankalehtensä yläpuolelle. Teriö on vastakohtainen, ja terälehtiä on viisi. Ylin terälehtipari taipuu usein voimakkaasti taaksepäin. 19.5.2025. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola reichenbachiana – pyökkiorvokin teriö on sinipunainen ja tavallisesti noin 12-18 mm pitkä. Sen läheisin sisarlaji on yleinen metsäorvokki, V. riviniana, jota tavataan seuralaisena ilmeisesti kaikilla Ahvenanmaan kasvupaikoilla. Metsäorvokin teriö on sininen ja keskimäärin kookkaampi, noin 15-25 mm pitkä. 19.5.2025. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola reichenbachiana – pyökkiorvokin, kuten muidenkin sini- tai sinipunateriöisten orvokkien, silmään tai kameran linssiin välittyvän värisävyn ratkaisee kulloinenkin valon määrä ja suunta. Kuvassa saman yksilön keskimmäinen teriö näyttää eniten vaaleansiniseltä. Rajankäynti metsäorvokkiin on kuitenkin selkeä, sillä pyökkiorvokin terälehdet ovat kapeat, eivätkä ne ole limittäiset. Lisäksi kannus on sinipunainen ja usein muuta teriötä tummempi. Metsäorvokin terälehdet ovat leveähkön vastapuikeat ja limittäiset. Kannus on valkoinen tai vaaleansininen. 19.5.2025. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola reichenbachiana – pyökkiorvokin terälehdistä kaksi on orvokkien tapaan suuntautunut ylös ja kaksi kyljittäin kääntyneinä alaviistoon. Nämä neljä terälehteä ovat kapean vastapuikeat, pyöreäpäiset, tyveen saakka sinipunaiset ja useimmiten noin 8-14 mm pitkät sekä leveimmältä kohtaa noin 4-6 mm leveät. Alaviistoon osoittavien terälehtien tyviosassa on tiheä ryhmä läpinäkyviä karvoja. 19.5.2025. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola reichenbachiana – pyökkiorvokin alimmainen, kannuksellinen terälehti on muita leveämmän vastapuikea, pyöreä- tai lovipäinen ja ilman kannusta noin muiden terälehtien pituinen sekä leveimmältä kohtaa noin 7-8 mm leveä. Sen peräosan tumma suonitus valkoista väriä vasten toimii mesiviittoina hyönteisille kohti mettä sisältävää kannusta. Oranssinvärisiä ja tiiviisti sikiäimen ympärillä olevia heteitä on viisi, Emi on yksivartaloinen ja -luottinen. 19.5.2025. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola reichenbachiana – pyökkiorvokin kukkaperän yläosassa on kaksi rinnakkaista tai allekkain olevaa, äimämäistä esilehteä, jotka ovat yleensä noin 3-5 mm pitkiä. Verholehtiä on viisi, ja ne ovat lähinnä kapeanpuikeat, tasaisesti teräväksi kärjeksi suippenevat ja tyvilisäkkeelliset. Ne ovat tyvilisäkkeen kanssa yleensä noin 7-8 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 1,5-2 mm leveät. Tyvilisäkkeet ovat tylppäpäiset ja toisinaan hieman matalahampaiset sekä noin 0,5-1 mm pitkät. Kuvassa olevat tyvilisäkkeet edustavat mittavaihtelun alapäätä. Metsäorvokilla tyvilisäkkeet ovat pitemmät, noin 2-3 mm pitkät. 19.5.2025. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola reichenbachiana – pyökkiorvokin kannus on noin 3-5 mm pitkä, noin 2 mm paksu, jokseenkin suora tai toisinaan hieman alaspäin kaareutuva ja pyöreäpäinen. Kuvassa vasemmalla näkyvän verholehden tyvilisäke on edellä mainitun mittavaihtelun (0,8-1,3 mm) ylärajalla. Muissa näkyvissä verholehdissä lisäke on selvästi lyhyempi. 19.5.2025. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola reichenbachiana – pyökkiorvokin ruusukelehtien ruoti on yleensä noin 2-6 cm pitkä ja varsilehtien ruoti ylöspäin lyheten noin 1-3 cm pitkä. Lehdet ovat korvakkeelliset. Korvakkeet ovat hyvin kapeanpuikeat, pitkäsuippuisen teräväkärkiset ja tavallisesti noin 5-10 mm pitkät. Ne ovat laidoiltaan siirottavasti ripsihampaiset. Hampaat ovat noin korvakkeen leveyden pituiset. Ruusuke- ja varsilehtien lapa on herttamainen, tyviloveltaan leveä ja kärjestään terävähkö. Se on nyhälaitainen, päältä vihreä ja alta harmahtavan vihreä tai sinipunertava. Lehtilapa on tavallisesti noin 1,5-4 cm pitkä ja noin pituutensa levyinen. 19.5.2025. Copyright Hannu Kämäräinen.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Pohjolan kasvien pauloissa 