Viscaria alpina var. alpina – pikkutervakko var. kalliopikkutervakko

  • Viscaria alpina (L.) G. Don [Lychnis alpina L.; Silene suecica (Lodd.) Greuter & Burdet] – pikkutervakko
  • var. alpina – kalliopikkutervakko
  • Viscaria Bernh. – tervakot
  • Caryophyllaceae – kohokkikasvit

Pikkutervakko var. kalliopikkutervakko, Viscaria alpina var. alpina, on monivuotinen, tavallisesti noin 10-40 cm korkea, pysty ja yksi- tai monivartinen, kalju ruoho. Sen pääjuuri on hoikka ja kärjestään haarova. Juurakosta kohoavat tiiviit lehtiruusukkeet ja ruusuketyviset kukintovarret. Lehtiruusukkeet ovat etenkin vanhoissa yksilöissä tiheässä ja voivat muodostaa patjamaisen kasvuston. Ruusukelehdet ovat siipipalteisesti ruodilliset ja ehytlaitaiset sekä tyvireunoiltaan yleensä harvakseen lyhytripsiset. Lapa on kapean tasasoukka tai suikea ja joskus hieman lusikkamainen. Ruoti vaihtuu lavaksi ilman jyrkkää rajaa ja on noin puolet tai vajaa puolet koko lehden noin 1,5-5 cm:n pituudesta. Leveyttä lehdillä on leveimmältä kohtaa noin 1,5-5 mm. Varret ovat ohuehkot, liereät ja haarattomat sekä väriltään vihreät tai punertavat. Ne eivät ole mäkitervakon, V. vulgaris, tavoin tahmeat nivelten alapuolelta. Vastakkaisia varsilehtipareja on yleensä 2-4. Ne ovat ruodittomia, tyvestä lyhyesti yhteenkasvaneita, ehytlaitaisia ja tasasoukkia tai suikeita sekä lyhytsuippuisen teräväkärkisiä, Pituutta niillä on tavallisesti noin 1-4 cm ja leveyttä leveimmältä kohtaa 1-5 mm. Vaikka varsilehdet lyhenevätkin latvaa kohti, ne ovat varren yläosassa usein leveämpiä kuin alempana. Etenkin varren latvaosassa lehdet ovat tavallisesti enemmän tai vähemmän sinipunaisia.

Varren latvassa oleva kukinto-osa on yleensä tiivis ja mykerömäinen tai lyhyen terttumainen sekä noin 1,5-8 cm pitkä. Latvan lyhytperäisten, tiheiden kukintohaarojen alapuolella on usein erillään 1-2 haaraparia, joiden haarat voivat olla 2-3 cm pitkiä. Kukinnon haarat ovat pystyjä tai yläviistoon siirottavia ja 1-7-kukkaisia, Kukat ovat pystyhköjä tai sivulle siirottavia ja niiden teriön leveys on tavallisesti 10-15 mm. Kukkaperät ovat noin 1-2 mm ja joskus yksittäisissä kukissa vähän pitempiäkin. Kukkien tukilehdet ovat lähes tasasoukkia tai suikeahkoja, noin 2-10 mm pitkiä ja niiden väri vaihtelee hyvin vaaleasta tumman sinipunaiseen. Yhdislehtinen verhiö on 10-suoninen, kapean kellomainen ja kärkihampaineen noin 4-6 mm pitkä ja 2,5-4 mm leveä. Sen väri vaihtelee vaaleasta ruskehtavaan ja tumman sinipunaiseen. Kärkihampaita on 5 ja ne ovat kolmiomaiset, kalvolaitaiset sekä noin 1 mm pitkät.

Terälehdet ovat punaiset värin vaihdellessa vaaleasta tummaan tai hyvin harvoin lähes tai aivan valkoiset, Ilmari Hiitosen vuoden 1933 Suomen kasviossa valkoisen muodon nimenä oli f. albiflora. Terälehtiä on 5 ja niiden sivulle taittuva kärkiosa on noin 3,5-6 mm pitkä, kärkeä kohti levenevä ja päästään syvään kaksiliuskainen. Kukassa on yleensä viisilehtinen ja syvään liuskainen lisäteriö, jonka koko ja muoto vaihtelevat. Joskus lisäteriö puuttuu kokonaan. Valko- tai punertavapalhoisia heteitä on 10, mutta toisinaan osasta kukkia ne ovat surkastuneet. Punertavia emin vartaloita ja vaaleita, karvaisia luotteja on 5. Hedelmä on munamainen, vihreä tai ruskehtava kota, jonka pituus on noin 4-5 mm ja leveys 3-4 mm. Se on verhiön mittainen tai hieman sitä pitempi ja avautuu 5-liuskaisesti. Siemenet ovat pyöreähköjä tai munuaismaisia, heikosti nystermäisiä ja lähes mustia sekä läpimitaltaan noin 0,5-0,8 mm. Normaali kukinta-aika on kesä-elokuu.

Kalliopikkutervakko on alkuperäinen laji Suomessa ja sitä tavataan harvinaisena tai yleisehkönä kaikkialla Suomessa Satakunnan ja Ahvenanmaan eliömaakuntia lukuun ottamatta. Kasvupaikkoja ovat lähinnä jäkäläkalliot, tunturikankaat ja hietikot sekä jokivarsien sora- ja hiekkakentät. Muissa Pohjoismaissa kalliopikkutervakkoa esiintyy Ruotsissa, Norjassa ja Islannissa.

Suomessa kasvaa alkuperäisenä ja ultraemäksiselle alustalle sopeutuneena myös toinen pikkutervakon muunnos, serpentiinipikkutervakko, var. serpentinicola. Se eroaa nimimuunnoksesta lähinnä hyvin kapeiden, tasasoukan neulasmaisten aluslehtiensä ja harsumman kukintonsa perusteella. Sen kukat ovat toisinaan terälehdettömiä. Yksilöt ovat myös lähes kaikilta mitoiltaan keskimäärin pienempiä, vaikka tätä on maastossa vertailuaineiston puuttuessa vaikea havaita.

Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle pikkutervakon esiintymiskartalle Suomessa (kartta on lajitasolla, koska vain pieni osa kalliopikkutervakon havainnoista on viety alemmalle muunnostasolle).

Linkki Euroopan ja Välimeren alueen maa- tai aluekohtaiselle esiintymiskartalle (The Euro+Med Plantbase Projekt), kartastossa nimellä Silene suecica.

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto

Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto

Viscaria alpina (Lychnis alpina) var. alpina - pikkutervakko var. kalliopikkutervakko on erityisesti kukinnan alkuvaiheessa lyhyt ja sen kukat ovat tiheinä, mykerömäisinä ryhminä varsien latvoissa. KiL, Muonio, Olostunturi, lakialueen länsiosa, avokallio, 485 m mpy, 11.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viscaria alpina (Lychnis alpina) var. alpina – pikkutervakko var. kalliopikkutervakko on erityisesti kukinnan alkuvaiheessa lyhyt ja sen kukat ovat tiheinä, mykerömäisinä ryhminä varsien latvoissa. KiL, Muonio, Olostunturi, lakialueen länsiosa, avokallio, 485 m mpy, 11.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viscaria alpina (Lychnis alpina) var. alpina - pikkutervakko var. kalliopikkutervakko kasvaa tavallisesti muutaman kukkavarren yksilöinä. Varsilehtipareja on yleensä 2-4. Ylemmät varsilehdet ovat alempia lyhyempiä, mutta usein niitä leveämpiä, kuten kuvassa. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan lounainen alarinne, alin, matala pahtaseinämä retkeilykeskuksen leirintäalueen kohdalla, luonnonsuojelualue, 600 m mpy, 5.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viscaria alpina (Lychnis alpina) var. alpina – pikkutervakko var. kalliopikkutervakko kasvaa tavallisesti muutaman kukkavarren yksilöinä. Varsilehtipareja on yleensä 2-4. Ylemmät varsilehdet ovat alempia lyhyempiä, mutta usein niitä leveämpiä, kuten kuvassa. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan lounainen alarinne, alin, matala pahtaseinämä retkeilykeskuksen leirintäalueen kohdalla, luonnonsuojelualue, 600 m mpy, 5.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viscaria alpina (Lychnis alpina) var. alpina - pikkutervakko var. kalliopikkutervakko on yleensä kukinnoltaan tiivis. Kukinnan edetessä latvaryppään alapuolelle usein kasvaa yksi tai kaksi paria kukintohaaroja. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan lounainen alarinne, alin, matala pahtaseinämä retkeilykeskuksen leirintäalueen kohdalla, luonnonsuojelualue, 600 m mpy, 5.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viscaria alpina (Lychnis alpina) var. alpina – pikkutervakko var. kalliopikkutervakko on yleensä kukinnoltaan tiivis. Kukinnan edetessä latvaryppään alapuolelle usein kasvaa yksi tai kaksi paria kukintohaaroja. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan lounainen alarinne, alin, matala pahtaseinämä retkeilykeskuksen leirintäalueen kohdalla, luonnonsuojelualue, 600 m mpy, 5.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viscaria alpina (Lychnis alpina) var. alpina - pikkutervakko var. kalliopikkutervakko on kukiltaan "virallisesti" kaksineuvoinen, mutta toisinaan heteet jäävät surkastuneina kehittymättä. Näin on ilmeisesti kaikissa kuvan kukissakin. Kymmenestä heteestä ei näy merkkiäkään. Jos niitä olisi, niiden pitäisi ainakin roikkua kuihtuneina viiden emin luotin tyvellä. Terälehdet ovat päästään selvästi kaksiliuskaisia toisin kuin mäkitervakolla, V. vulgaris. Vasemmanpuoleisen kukkavarren yläosassa näkyy hyvin verhiön kärkihampaiden kalvoreunaisuus. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan lounainen alarinne, alin, matala pahtaseinämä retkeilykeskuksen leirintäalueen kohdalla, luonnonsuojelualue, 600 m mpy, 5.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viscaria alpina (Lychnis alpina) var. alpina – pikkutervakko var. kalliopikkutervakko on kukiltaan ”virallisesti” kaksineuvoinen, mutta toisinaan heteet jäävät surkastuneina kehittymättä. Näin on ilmeisesti kaikissa kuvan kukissakin. Kymmenestä heteestä ei näy merkkiäkään. Jos niitä olisi, niiden pitäisi ainakin roikkua kuihtuneina viiden emin luotin tyvellä. Terälehdet ovat päästään selvästi kaksiliuskaisia toisin kuin mäkitervakolla, V. vulgaris. Vasemmanpuoleisen kukkavarren yläosassa näkyy hyvin verhiön kärkihampaiden kalvoreunaisuus. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan lounainen alarinne, alin, matala pahtaseinämä retkeilykeskuksen leirintäalueen kohdalla, luonnonsuojelualue, 600 m mpy, 5.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viscaria alpina (Lychnis alpina) var. alpina - pikkutervakko var. kalliopikkutervakko kukintansa loppuvaiheessa. Kukan verhiö on 4-6 mm pitkä ja 10-suoninen. Suonitus näkyy tosin verhiöissä vaihtelevasti. Kota on yleensä hieman verhiötä pitempi. Kuvassa sen kärjessä näkyy vielä 5-vartaloinen emiö. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan jyrkkä lounaisrinne, tunturipaljakkakangas retkeilykeskuksen leirintäalueen kohdalla, luonnonsuojelualue, 635 m mpy, 16.7.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viscaria alpina (Lychnis alpina) var. alpina – pikkutervakko var. kalliopikkutervakko kukintansa loppuvaiheessa. Kukan verhiö on 4-6 mm pitkä ja 10-suoninen. Suonitus näkyy tosin verhiöissä vaihtelevasti. Kota on yleensä hieman verhiötä pitempi. Kuvassa sen kärjessä näkyy vielä 5-vartaloinen emiö. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan jyrkkä lounaisrinne, tunturipaljakkakangas retkeilykeskuksen leirintäalueen kohdalla, luonnonsuojelualue, 635 m mpy, 16.7.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viscaria alpina (Lychnis alpina) var. alpina - pikkutervakko var. kalliopikkutervakko kasvattaa kukkavarsiensa tyvelle myös ruusukelehdet. Kukkavarsissa on yleensä 2-4 paria ruodittomia, tyvestään yhteen kasvaneita varsilehtiä. Ne ovat tasasoukkia tai suikeita ja lyhyesti teräväkärkisiä. Selvänä erona mäkitervakkoon, V. vulgaris, kukkavarret eivät ole tahmeita lehtiparien eli nivelten alapuolelta. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan lounainen alarinne, alin, matala pahtaseinämä retkeilykeskuksen leirintäalueen kohdalla, luonnonsuojelualue, 600 m mpy, 5.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viscaria alpina (Lychnis alpina) var. alpina – pikkutervakko var. kalliopikkutervakko kasvattaa kukkavarsiensa tyvelle myös ruusukelehdet. Kukkavarsissa on yleensä 2-4 paria ruodittomia, tyvestään yhteen kasvaneita varsilehtiä. Ne ovat tasasoukkia tai suikeita ja lyhyesti teräväkärkisiä. Selvänä erona mäkitervakkoon, V. vulgaris, kukkavarret eivät ole tahmeita lehtiparien eli nivelten alapuolelta. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan lounainen alarinne, alin, matala pahtaseinämä retkeilykeskuksen leirintäalueen kohdalla, luonnonsuojelualue, 600 m mpy, 5.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viscaria alpina (Lychnis alpina) var. alpina - pikkutervakko var. kalliopikkutervakko kasvattaa juurakostaan myös kukkavarrettomia ruusukkeita. Kasvin ikääntyessä ruusukkeet voivat muodostaa tiiviitä, laajenevia kasvustopatjoja. Ruusukelehdet ovat siipipalteisesti ruodilliset ja ruoti vaihtuu lehtilapaan ilman selvää rajaa. Lapa on yleensä lähes tasasoukka tai suikea. Ruusukelehdillä on ruotineen pituutta tavallisesti enintään 5 cm. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan jyrkkä lounaisrinne, tunturipaljakkakangas retkeilykeskuksen leirintäalueen kohdalla, luonnonsuojelualue, 635 m mpy, 16.7.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viscaria alpina (Lychnis alpina) var. alpina – pikkutervakko var. kalliopikkutervakko kasvattaa juurakostaan myös kukkavarrettomia ruusukkeita. Kasvin ikääntyessä ruusukkeet voivat muodostaa tiiviitä, laajenevia kasvustopatjoja. Ruusukelehdet ovat siipipalteisesti ruodilliset ja ruoti vaihtuu lehtilapaan ilman selvää rajaa. Lapa on yleensä lähes tasasoukka tai suikea. Ruusukelehdillä on ruotineen pituutta tavallisesti enintään 5 cm. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan jyrkkä lounaisrinne, tunturipaljakkakangas retkeilykeskuksen leirintäalueen kohdalla, luonnonsuojelualue, 635 m mpy, 16.7.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto

Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto