Viscaria vulgaris – mäkitervakko

  • Viscaria vulgaris Bernh. [Lychnis viscaria L.; Silene viscaria (L.) Jess.] – mäkitervakko
  • Viscaria Bernh. – tervakot
  • Caryophyllaceae – kohokkikasvit

Mäkitervakko, Viscaria vulgaris, on monivuotinen, tavallisesti noin 25-50 cm korkea, pysty ja monivartinen ruoho. Sen pääjuuri on usein runsaasti haarova ja voi yltää metrinkin syvyyteen. Juurakosta kohoavat lehtiruusukkeet ja kukintovarret. Lehtiruusukkeet ovat etenkin vanhoissa yksilöissä tiheässä muodostaen mättään. Ruusukelehdet ovat siipipalteisesti ruodilliset sekä lavaltaan lähes tasasoukat tai suikeat, ehytlaitaiset ja kaljut. Ruoti vaihtuu lavaksi ilman jyrkkää rajaa ja on noin puolet tai vajaa puolet koko lehden noin 4-10 cm:n pituudesta. Leveyttä lehdillä on leveimmältä kohtaa noin 2-8 mm. Varret ovat tanakat, liereät ja yleensä haarattomat sekä kaljut. Ne ovat erityisesti ylempien nivelten alapuolelta liimamaisen tahmeat ja punaruskeat. Vastakkaisia varsilehtipareja on yleensä 3-4. Ne ovat ruodittomia, tyvestä lyhyesti yhteenkasvaneita, ehytlaitaisia ja tasasoukkia tai suikeita sekä pitkäsuippuisen teräväkärkisiä, Lehdet ovat muuten kaljuja, mutta tyviosan reunat ovat yleensä tiheästi ja takkuisesti valkokarvaisia. Pituutta niillä on tavallisesti noin 2,5-9 cm ja leveyttä leveimmältä kohtaa 2-5 mm.

Varren latvassa oleva kukinto-osa on yleensä terttumainen ja lehtihankaisesti kaksihaarainen, tiheä tai harvahko sekä noin 5-15 cm pitkä. Sen haarat ovat yleensä lyhyet, yläviistoon siirottavat ja 2-6-kukkaiset. Kukat ovat yläviistoja tai sivulle siirottavia ja niiden teriön leveys on tavallisesti 15-20 mm. Kukkaperät ovat noin 1-2 mm ja joskus yksittäisissä kukissa vähän pitempiäkin. Kukkien tukilehdet ovat kapean kolmiomaisia, kalvomaisia ja noin 2-4 mm pitkiä. Yhdislehtinen verhiö on 10-suoninen, kapean kellomainen, nuijamaisesti kärkeä kohti levenevä ja kärkihampaiden tyveltä taas jonkin verran kapeneva. Kärkihampaineen se on noin 10-15 mm pitkä ja 3,5-5 mm leveä sekä yleensä punasävyinen ja kalju tai harvakarvainen. Kärkihampaita on 5 ja ne ovat kolmiomaiset tai kielimäiset sekä kalvolaitaiset ja noin 1,5-3 mm pitkät.

Terälehdet ovat punaiset, vaaleanpunaiset tai hyvin harvoin lähes tai aivan valkoiset, Ilmari Hiitosen vuoden 1933 Suomen kasviossa valkoisen muodon nimenä oli f. albiflora. Terälehtiä on 5 ja niiden sivulle taittuva kärkiosa on 5-9 mm pitkä, kärkeä kohti levenevä ja päästään ehyt, nirhalaitainen tai lanttokärkinen. Kukassa on lisäteriö, joka on noin 2-3 mm pitkä, viisilehtinen ja syvään kaksihalkoinen sekä teriön värinen. Valko- tai punertavapalhoisia heteitä on 10 ja saman värisiä emin vartaloita ja karvaisia luotteja 5. Hedelmä on munamainen, vihreä tai kellanvihreä kota, jonka pituus on noin 6-9 mm ja leveys 4-4,5 mm. Se on noin verhiön mittainen ja sen sisään jäävä, mutta verhiön kuihtuessaan ja lohkeillessa esiin pilkistelevä. Kota avautuu 5-liuskaisesti. Siemenet ovat pyöreähköjä tai munuaismaisia, hieman nystermäisiä ja lähes mustia sekä läpimitaltaan noin 0,5 mm. Normaali kukinta-aika on toukokuun loppupuoli – heinäkuu.

Mäkitervakko on alkuperäinen ja yleinen laji Suomessa etelästä päin Satakunnan, Etelä-Hämeen ja Etelä-Savon eliömaakuntien linjalle saakka. Se on alkuperäinen ja harvinainen Etelä-Pohjanmaan ja Pohjois-Karjalan eliömaakuntien linjalla. Tätä pohjoisempana laji on harvinainen muinais- tai uustulokas. Kasvupaikkoja ovat lähinnä kalliot ja kuivat mäenrinteet, kedot, hiekkaiset rinneniityt, erilaiset kuivat pientareet sekä tien- ja radanvarret. Muissa Pohjoismaissa mäkitervakkoa esiintyy Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa.

Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle mäkitervakon esiintymiskartalle Suomessa.

Linkki Euroopan ja Välimeren alueen maa- tai aluekohtaiselle esiintymiskartalle (The Euro+Med Plantbase Projekt), kartastossa nimellä Silene viscaria.

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto

Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto

Viscaria vulgaris (Lychnis viscaria) - mäkitervakon luonteisia kasvupaikkoja ovat kallioiset, avoimet ja riittävän kuivat alueet. A, Finström, Godby, Sundiin vievän maantien laitametsä, 10.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viscaria vulgaris (Lychnis viscaria) – mäkitervakon luonteisia kasvupaikkoja ovat kallioiset, avoimet ja riittävän kuivat alueet. A, Finström, Godby, Sundiin vievän maantien laitametsä, 10.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viscaria vulgaris (Lychnis viscaria) - mäkitervakko muodostaa usein tiheitä kasvustoja ja valtaa mielellään ihmisen muokkaamia ja avoimena pitämiä, kuivia alueita. A, Finström, Godby, kallioleikkaus Sundiin vievän maantien varressa, 10.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viscaria vulgaris (Lychnis viscaria) – mäkitervakko muodostaa usein tiheitä kasvustoja ja valtaa mielellään ihmisen muokkaamia ja avoimena pitämiä, kuivia alueita. A, Finström, Godby, kallioleikkaus Sundiin vievän maantien varressa, 10.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viscaria vulgaris (Lychnis viscaria) - mäkitervakko voi alkuperäisiltä kasvupaikoiltaan siirtyneenä vallata kokonaisen radanvarsikedon tai viljelemättä jätetyn, hiekkaisen rinneniityn. EH, Hämeenlinna, Sairio, Sairionranta, radanvarsiketo Vanajaveden rannassa, 13.6.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viscaria vulgaris (Lychnis viscaria) – mäkitervakko voi alkuperäisiltä kasvupaikoiltaan siirtyneenä vallata kokonaisen radanvarsikedon tai viljelemättä jätetyn, hiekkaisen rinneniityn. EH, Hämeenlinna, Sairio, Sairionranta, radanvarsiketo Vanajaveden rannassa, 13.6.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viscaria vulgaris (Lychnis viscaria) - mäkitervakko on monivartinen ja noin 25-50 cm korkea. Terttumainen, yleensä tiheähkö kukinto on varren latvassa. Kukat ovat kaksihaaraisesti 2-6 kukan lyhytperäisinä osakukintoina. EH, Janakkala, Harviala, taimitarha-alueen laitaketo, 9.6.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viscaria vulgaris (Lychnis viscaria) – mäkitervakko on monivartinen ja noin 25-50 cm korkea. Terttumainen, yleensä tiheähkö kukinto on varren latvassa. Kukat ovat kaksihaaraisesti 2-6 kukan lyhytperäisinä osakukintoina. EH, Janakkala, Harviala, taimitarha-alueen laitaketo, 9.6.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viscaria vulgaris (Lychnis viscaria) - mäkitervakon vanhemmat yksilöt ovat runsailla tyviruusukkeillaan mätästäviä. Kukinnan alkuvaiheessa tertut ovat harvempia, koska osakukintojen ensimmäiset kukat ovat ehtineet vasta aueta. Kukkavarsissa, ylempien nivelten alla näkyvät ruskeanpunaisina vahvantahmeat kohdat, joista kasvi on saanut myös tervakukan nimen. A, Lemland, Herröskatan, luonnonsuojelualue, kallioketo, 8.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viscaria vulgaris (Lychnis viscaria) – mäkitervakon vanhemmat yksilöt ovat runsailla tyviruusukkeillaan mätästäviä. Kukinnan alkuvaiheessa tertut ovat harvempia, koska osakukintojen ensimmäiset kukat ovat ehtineet vasta aueta. Kukkavarsissa, ylempien nivelten alla näkyvät ruskeanpunaisina vahvantahmeat kohdat, joista kasvi on saanut myös tervakukan nimen. A, Lemland, Herröskatan, luonnonsuojelualue, kallioketo, 8.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viscaria vulgaris (Lychnis viscaria) - mäkitervakon kukinto on usein tiiviinä kukkaryhmänä varren latvassa. Kukkien alapuolella näkyvät kalvomaiset tukilehdet. Terälehtien väri on kuvan tavoin tummanpunainen tai vaaleampi. Myös nuijamaiset tai kapean kellomaiset, yhdislehtiset verhiöt ovat yleensä punaiset. EH, Valkeakoski, Sääksmäki, Rapolanharju, harjun alarinteen keto- ja niittyalue, 9.6.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viscaria vulgaris (Lychnis viscaria) – mäkitervakon kukinto on usein tiiviinä kukkaryhmänä varren latvassa. Kukkien alapuolella näkyvät kalvomaiset tukilehdet. Terälehtien väri on kuvan tavoin tummanpunainen tai vaaleampi. Myös nuijamaiset tai kapean kellomaiset, yhdislehtiset verhiöt ovat yleensä punaiset. EH, Valkeakoski, Sääksmäki, Rapolanharju, harjun alarinteen keto- ja niittyalue, 9.6.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viscaria vulgaris (Lychnis viscaria) - mäkitervakon verhiö on noin 10-15 mm pitkä ja yleensä näkyvästi 10-suoninen. Se on kuvan tavoin harvahkokarvainen tai kalju. Sen viisi kärkihammasta ovat kolmiomaisia tai kielimäisiä ja kalvoreunaisia. A, Lemland, Herröskatan, luonnonsuojelualue, kallioketo, 8.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viscaria vulgaris (Lychnis viscaria) – mäkitervakon verhiö on noin 10-15 mm pitkä ja yleensä näkyvästi 10-suoninen. Se on kuvan tavoin harvahkokarvainen tai kalju. Sen viisi kärkihammasta ovat kolmiomaisia tai kielimäisiä ja kalvoreunaisia. A, Lemland, Herröskatan, luonnonsuojelualue, kallioketo, 8.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viscaria vulgaris (Lychnis viscaria) - mäkitervakon kukka on toisinaan sävyltään vaaleanpunainen. Kulloinenkin valaistus vaikuttaa tosin värisävyyn. Terälehdet levenevät kärkeään kohti ja voivat olla samassakin kukassa päästään ehyet, nirhalaitaiset tai lanttopäiset. Kuvassa kymmenen hedettä ovat jo lähellä lakastumistaan ja viisi emin luottia ovat nousemassa esiin. A, Finström, Godby, Sundiin vievän maantien laitametsä, 10.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viscaria vulgaris (Lychnis viscaria) – mäkitervakon kukka on toisinaan sävyltään vaaleanpunainen. Kulloinenkin valaistus vaikuttaa tosin värisävyyn. Terälehdet levenevät kärkeään kohti ja voivat olla samassakin kukassa päästään ehyet, nirhalaitaiset tai lanttopäiset. Kuvassa kymmenen hedettä ovat jo lähellä lakastumistaan ja viisi emin luottia ovat nousemassa esiin. A, Finström, Godby, Sundiin vievän maantien laitametsä, 10.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viscaria vulgaris (Lychnis viscaria) - mäkitervakon kukat ovat harvoin aivan hennon vaaleanpunertavia tai valkoisia. Kuvan kukassa heteet ovat jo täysin lakastuneet ja viisi karvaista emin luottia ovat valmiina vastaanottamaan muiden kukkien siitepölyä. A, Lemland, Herröskatan, luonnonsuojelualue, kallioketo, 13.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viscaria vulgaris (Lychnis viscaria) – mäkitervakon kukat ovat harvoin aivan hennon vaaleanpunertavia tai valkoisia. Kuvan kukassa heteet ovat jo täysin lakastuneet ja viisi karvaista emin luottia ovat valmiina vastaanottamaan muiden kukkien siitepölyä. A, Lemland, Herröskatan, luonnonsuojelualue, kallioketo, 13.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viscaria vulgaris (Lychnis viscaria) - mäkitervakon kota on munamainen ja noin 6-9 mm pitkä. Se jää kokonaan verhiön sisään, mutta paljastuu, kun verhiö lakastuu ja rapistuu. Kuvassa hedelmysten kärjissä näkyvät vielä emin luotit. EH, Hämeenlinna, Luhtiala, Aulangonjärven koillisranta, Levonkallio, järveen laskeva, korkea, jyrkkä kalliorinne, 23.6.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viscaria vulgaris (Lychnis viscaria) – mäkitervakon kota on munamainen ja noin 6-9 mm pitkä. Se jää kokonaan verhiön sisään, mutta paljastuu, kun verhiö lakastuu ja rapistuu. Kuvassa hedelmysten kärjissä näkyvät vielä emin luotit. EH, Hämeenlinna, Luhtiala, Aulangonjärven koillisranta, Levonkallio, järveen laskeva, korkea, jyrkkä kalliorinne, 23.6.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viscaria vulgaris (Lychnis viscaria) - mäkitervakon mätästävät ruusukelehdet ovat lähes tasasoukat tai suikeat ja noin 4-10 cm pitkät. Varsilehdet ovat vastakkain pareittain ja tyvestään yhteenkasvaneet. EH, Hämeenlinna, Luhtiala, Aulangonjärven koillisranta, Levonkallio, järveen laskeva, korkea, jyrkkä kalliorinne, 23.6.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viscaria vulgaris (Lychnis viscaria) – mäkitervakon mätästävät ruusukelehdet ovat lähes tasasoukat tai suikeat ja noin 4-10 cm pitkät. Varsilehdet ovat vastakkain pareittain ja tyvestään yhteenkasvaneet. EH, Hämeenlinna, Luhtiala, Aulangonjärven koillisranta, Levonkallio, järveen laskeva, korkea, jyrkkä kalliorinne, 23.6.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viscaria vulgaris (Lychnis viscaria) - mäkitervakon ylempien nivelvälien alapuoli on pitkälti liimamaisen tahmea ja punaruskea. Se estää tehokkaasti pölytyksen kannalta hyödyttömien hyönteisten, erityisesti muurahaisten, kiipeämisen kukkiin mettä hakemaan. Näin mesi jää pölytyksen suorittaville kimalaisille ja muille kookkaammille hyönteisille. Tahmakohtia tarkastellessa näyttää siltä, että hyönteiset ainakin toisinaan osittain sulavat nesteeseen. Voisiko tervakolla olla kihokkien tavoin kykyä käyttää niitä ravintonaan? EH, Valkeakoski, Sääksmäki, Rapolanharju, harjun alarinteen keto- ja niittyalue, 9.6.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viscaria vulgaris (Lychnis viscaria) – mäkitervakon ylempien nivelvälien alapuoli on pitkälti liimamaisen tahmea ja punaruskea. Se estää tehokkaasti pölytyksen kannalta hyödyttömien hyönteisten, erityisesti muurahaisten, kiipeämisen kukkiin mettä hakemaan. Näin mesi jää pölytyksen suorittaville kimalaisille ja muille kookkaammille hyönteisille. Tahmakohtia tarkastellessa näyttää siltä, että hyönteiset ainakin toisinaan osittain sulavat nesteeseen. Voisiko tervakolla olla kihokkien tavoin kykyä käyttää niitä ravintonaan? EH, Valkeakoski, Sääksmäki, Rapolanharju, harjun alarinteen keto- ja niittyalue, 9.6.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto

Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto