Viscaria alpina var. serpentinicola – pikkutervakko var. serpentiinipikkutervakko

  • Viscaria alpina (L.) G. Don [Lychnis alpina L.; Silene suecica (Lodd.) Greuter & Burdet] – pikkutervakko
  • var. serpentinicola Rune – serpentiinipikkutervakko
  • Viscaria Bernh. – tervakot
  • Caryophyllaceae – kohokkikasvit

Pikkutervakko var. serpentiinipikkutervakko, Viscaria alpina var. serpentinicola, on monivuotinen, tavallisesti noin 10-20 cm korkea (pituus saattaa kuitenkin vaihdella välillä 5-30 cm), pysty ja yksi- tai monivartinen, kalju ruoho. Sen pääjuuri on hoikka ja kärjestään haarova. Juurakosta kohoavat tiiviit lehtiruusukkeet ja ruusuketyviset kukintovarret. Ruusukkeista ei kuitenkaan yleensä vanhoissakaan yksilöissä muodostu laajempia, patjamaisia kasvustoja. Ruusukelehdet ovat tasasoukan neulasmaisia (lähinnä männynneulasia muistuttavia) ja ehytlaitaisia sekä tyvireunoiltaan yleensä harvakseen lyhytripsisiä. Pituutta lehdillä on noin 1-4 cm ja leveyttä 0,5-2 mm. Varret ovat ohuet, liereät ja haarattomat sekä väriltään yleensä vaalean tai tumman sinipunaiset ja usein ainakin osittain vaalean vahahärmäiset. Ne eivät ole mäkitervakon, V. vulgaris, tavoin tahmeat nivelten alapuolelta. Vastakkaisia varsilehtipareja on yleensä 2-4. Ne ovat ruodittomia, tyvestä lyhyesti yhteenkasvaneita, ehytlaitaisia ja tasasoukkia tai suikeita sekä lyhytsuippuisen teräväkärkisiä, Pituutta niillä on tavallisesti noin 1-3 cm ja leveyttä leveimmältä kohtaa 0,5-3 mm. Vaikka varsilehdet lyhenevätkin latvaa kohti, ne ovat varren yläosassa usein leveämpiä kuin alempana. Etenkin varren latvaosassa lehdet ovat tavallisesti enemmän tai vähemmän sinipunaisia.

Varren latvassa oleva kukinto-osa on yleensä harsu tai harsuhko ja noin 2-7 cm pitkä. Kukintohaarat ovat aivan latvaa lukuun ottamatta 1,5-3 cm pitkiä. Kukinnon haarat ovat pystyjä tai yläviistoon siirottavia ja yleensä 1-4-kukkaisia, Kukat ovat pystyhköjä tai sivulle siirottavia ja niiden teriön leveys on tavallisesti noin 10 mm. Kukkaperät ovat noin 1-2 mm ja joskus yksittäisissä kukissa vähän pitempiäkin. Kukkien tukilehdet ovat lähes tasasoukkia tai suikeahkoja, noin 2-5 mm pitkiä ja niiden väri vaihtelee hyvin vaaleasta tumman sinipunaiseen. Yhdislehtinen verhiö on 10-suoninen, kapean kellomainen ja kärkihampaineen noin 4-5 mm pitkä ja 2-3 mm leveä. Sen väri vaihtelee vaaleasta ruskehtavaan ja tumman sinipunaiseen. Kärkihampaita on 5 ja ne ovat kolmiomaiset, kalvolaitaiset sekä noin 1 mm pitkät.

Terälehdet ovat punaiset värin vaihdellessa vaaleasta tummaan tai hyvin harvoin lähes tai aivan valkoiset. Toisinaan terälehdet puuttuvat kokonaan. Niitä on 5 (harvoin 6) ja niiden sivulle taittuva kärkiosa on noin 3-4 mm pitkä, kärkeä kohti levenevä ja päästään syvään kaksiliuskainen. Kukassa on yleensä viisilehtinen ja syvään liuskainen lisäteriö, jonka koko ja muoto vaihtelevat. Joskus lisäteriö puuttuu kokonaan. Valko- tai punertavapalhoisia heteitä on 10, mutta toisinaan osasta kukkia ne ovat surkastuneet. Valkoisia tai punertavia emin vartaloita ja luotteja on 5. Hedelmä on munamainen, vihreä tai ruskehtava kota, jonka pituus on noin 3,5-4,5 mm ja leveys 2,5-3 mm. Se on verhiön mittainen tai hieman sitä pitempi ja avautuu 5-liuskaisesti. Siemenet ovat pyöreähköjä tai munuaismaisia, heikosti nystermäisiä ja lähes mustia sekä läpimitaltaan noin 0,5 mm. Normaali kukinta-aika on kesä-elokuu.

Serpentiinipikkutervakko on alkuperäinen taksoni Suomessa ja sitä tavataan harvinaisena Kainuun, Koillismaan, KIttilän Lapin, Sompion Lapin ja Inarin Lapin eliömaakunnista. Lisäksi on vanha keräys Pohjois-Hämeen eliömaakunnan Rautalammilta. Eniten havaintoja on tehty Kainuusta (Paltamo, Puolanka, Kuhmo, Kajaani ja Sotkamo), Sompion Lapista (Savukoski ja Sodankylä), Kittilän Lapista (Kittilä) sekä Koillismaalta (Kuusamo ja Salla). Taksoni on sopeutunut nimensä mukaisesti kasvamaan serpentiniittikiveä sisältävillä, ultraemäksisillä kallioalustoilla ja soraikoilla. Useimmille lajeille tällainen kasvualusta on liian myrkyllinen. Serpentiinipikkutervakko sietää tällaisia ääriolosuhteita ja saa näin ollen kilpailuetua. Sitä pidetään myös kuparimalmin ilmentäjänä. Tällainen äärikasvuympäristö on aikojen kuluessa vaikuttanut pikkutervakkoon ja muokannut siitä oman muunnoksensa. Vuonna 2019 julkaistussa uhanalaisuusarvioinnissa taksoni on todettu silmälläpidettäväksi (NT). Luokkaan ovat vaikuttaneet erityisesti yksilöiden määrän merkittävä väheneminen, suppea esiintymialue ja esiintymisen pirstoutuneisuus. Uhanalaisuuteen vaikuttavana tekijänä on kaivannaistoiminta. Serpentiinipikkutervakon esiintymisestä muissa Pohjoismaissa ei ole käytettyjen lähteiden perusteella selvyyttä.

Suomessa kasvaa alkuperäisenä ja huomattavasti laaja-alaisempana pikkutervakon nimimuunnos, kallioipikkutervakko, var. alpina. Se eroaa tässä esitellystä serpentiinipikkutervakosta lähinnä leveämpien, usein suikeiden aluslehtiensä ja tiiviimmän kukintonsa perusteella. Sen yksilöt ovat myös lähes kaikilta mitoiltaan keskimäärin isompia, vaikka tätä on maastossa vertailuaineiston puuttuessa vaikea havaita.

Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle serpentiinipikkutervakon esiintymiskartalle Suomessa.

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto

Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto

Viscaria alpina (Lychnis alpina) var. serpentinicola - pikkutervakko var. serpentiinipikkutervakko kasvupaikallaan, ultraemäksisellä, jäkälän peittämällä kalliopinnalla. Kn, Paltamo, Mieslahti, Talolanmäki, Oulujärven Pitkäperän itärannalla oleva Matokallio, 11.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viscaria alpina (Lychnis alpina) var. serpentinicola – pikkutervakko var. serpentiinipikkutervakko kasvupaikallaan, ultraemäksisellä, jäkälän peittämällä kalliopinnalla. Kn, Paltamo, Mieslahti, Talolanmäki, Oulujärven Pitkäperän itärannalla oleva Matokallio, 11.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viscaria alpina (Lychnis alpina) var. serpentinicola - pikkutervakko var. serpentiinipikkutervakko on kasvioppaiden mukaan 5-15 cm pitkä. Kuvan kasvupaikalla matalimmatkin yksilöt ovat noin 15 cm ja useat saavuttavat jopa 30 cm:n korkeuden. Kn, Paltamo, Mieslahti, Talolanmäki, Oulujärven Pitkäperän itärannalla oleva Matokallio, 11.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viscaria alpina (Lychnis alpina) var. serpentinicola – pikkutervakko var. serpentiinipikkutervakko on kasvioppaiden mukaan 5-15 cm pitkä. Kuvan kasvupaikalla matalimmatkin yksilöt ovat noin 15 cm ja useat saavuttavat jopa 30 cm:n korkeuden. Kn, Paltamo, Mieslahti, Talolanmäki, Oulujärven Pitkäperän itärannalla oleva Matokallio, 11.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viscaria alpina (Lychnis alpina) var. serpentinicola - pikkutervakko var. serpentiinipikkutervakko saattaa yleishabitukseltaan näyttää nimimuunnokselta, kalliopikkutervakolta, var. alpina. Muunnosten tuntomerkit menevätkin osittain taksonien vaihteluvälien vuoksi sisäkkäin. Kuvan yksilön ruusukelehdet ovat kuitenkin serpentiinipikkutervakolle tyypilliset. Kn, Paltamo, Mieslahti, Talolanmäki, Oulujärven Pitkäperän itärannalla oleva Matokallio, 11.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viscaria alpina (Lychnis alpina) var. serpentinicola – pikkutervakko var. serpentiinipikkutervakko saattaa yleishabitukseltaan näyttää nimimuunnokselta, kalliopikkutervakolta, var. alpina. Muunnosten tuntomerkit menevätkin osittain taksonien vaihteluvälien vuoksi sisäkkäin. Kuvan yksilön ruusukelehdet ovat kuitenkin serpentiinipikkutervakolle tyypilliset. Kn, Paltamo, Mieslahti, Talolanmäki, Oulujärven Pitkäperän itärannalla oleva Matokallio, 11.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viscaria alpina (Lychnis alpina) var. serpentinicola - pikkutervakko var. serpentiinipikkutervakko on tyypillisimmillään nimimuunnosta hennompi ja vähäkukkaisempi. Varsi on lähes aina eriasteisesti sinipunainen. Varsilehtien muodoissa ja suhteissa muunnokset eivät juurikaan eroa toisistaan. Kn, Paltamo, Mieslahti, Talolanmäki, Oulujärven Pitkäperän itärannalla oleva Matokallio, 11.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viscaria alpina (Lychnis alpina) var. serpentinicola – pikkutervakko var. serpentiinipikkutervakko on tyypillisimmillään nimimuunnosta hennompi ja vähäkukkaisempi. Varsi on lähes aina eriasteisesti sinipunainen. Varsilehtien muodoissa ja suhteissa muunnokset eivät juurikaan eroa toisistaan. Kn, Paltamo, Mieslahti, Talolanmäki, Oulujärven Pitkäperän itärannalla oleva Matokallio, 11.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viscaria alpina (Lychnis alpina) var. serpentinicola - pikkutervakko var. serpentiinipikkutervakko on kukinnoltaan tavallisesti nimimuunnosta harsumpi. Tällöin se on usein myös malliltaan leveähkö, vaikka joissakin oppaissa kukinnon mainitaan olevan nimimuunnosta kapeampi. Kn, Paltamo, Mieslahti, Talolanmäki, Oulujärven Pitkäperän itärannalla oleva Matokallio, 11.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viscaria alpina (Lychnis alpina) var. serpentinicola – pikkutervakko var. serpentiinipikkutervakko on kukinnoltaan tavallisesti nimimuunnosta harsumpi. Tällöin se on usein myös malliltaan leveähkö, vaikka joissakin oppaissa kukinnon mainitaan olevan nimimuunnosta kapeampi. Kn, Paltamo, Mieslahti, Talolanmäki, Oulujärven Pitkäperän itärannalla oleva Matokallio, 11.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viscaria alpina (Lychnis alpina) var. serpentinicola - pikkutervakko var. serpentiinipikkutervakko ei ole varren nivelten eli lehtiparien alta tahmea, kuten ei nimimuunnoskaan. Serpentiinipikkutervakolla varressa on usein vaaleaa vahahärmää (kuvassa varren alaosassa). Sen kukintohaarat ovat keskimäärin nimimuunnosta pitemmät ja vähäkukkaisemmat. Kn, Paltamo, Mieslahti, Talolanmäki, Oulujärven Pitkäperän itärannalla oleva Matokallio, 11.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viscaria alpina (Lychnis alpina) var. serpentinicola – pikkutervakko var. serpentiinipikkutervakko ei ole varren nivelten eli lehtiparien alta tahmea, kuten ei nimimuunnoskaan. Serpentiinipikkutervakolla varressa on usein vaaleaa vahahärmää (kuvassa varren alaosassa). Sen kukintohaarat ovat keskimäärin nimimuunnosta pitemmät ja vähäkukkaisemmat. Kn, Paltamo, Mieslahti, Talolanmäki, Oulujärven Pitkäperän itärannalla oleva Matokallio, 11.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viscaria alpina (Lychnis alpina) var. serpentinicola - pikkutervakko var. serpentiinipikkutervakko on nimimuunnoksen tavoin kukinto-osastaan punasävyinen. Kuvan yksilöllä kukkien tukilehdet ja kukkaperät ovat noin 2 mm pitkiä. Verhiö on 10-suoninen ja kärkihampaineen noin 4,5 mm pitkä. Teriön läpimitta on noin 10 mm. Kn, Paltamo, Mieslahti, Talolanmäki, Oulujärven Pitkäperän itärannalla oleva Matokallio, 11.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viscaria alpina (Lychnis alpina) var. serpentinicola – pikkutervakko var. serpentiinipikkutervakko on nimimuunnoksen tavoin kukinto-osastaan punasävyinen. Kuvan yksilöllä kukkien tukilehdet ja kukkaperät ovat noin 2 mm pitkiä. Verhiö on 10-suoninen ja kärkihampaineen noin 4,5 mm pitkä. Teriön läpimitta on noin 10 mm. Kn, Paltamo, Mieslahti, Talolanmäki, Oulujärven Pitkäperän itärannalla oleva Matokallio, 11.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viscaria alpina (Lychnis alpina) var. serpentinicola - pikkutervakko var. serpentiinipikkutervakko on kukiltaan samannäköinen kuin nimimuunnos, mutta keskimääräiset mitat ovat hieman pienemmät. Sinipunapontisia heteitä on 10 ja emin luotteja 5. Terälehdet ovat selvästi kaksiliuskaisia. Lukumäärältään niitä pitäisi olla viisi, mutta aina kukat eivät näytä sitä tietävän. Niinpä vasemmanpuoleisessa kukassa terälehtiä onkin kuusi. Lisäteriö erottuu juuri ja juuri ainakin oikeanpuoleisen, ylemmän kukan suulta. Kn, Paltamo, Mieslahti, Talolanmäki, Oulujärven Pitkäperän itärannalla oleva Matokallio, 11.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viscaria alpina (Lychnis alpina) var. serpentinicola – pikkutervakko var. serpentiinipikkutervakko on kukiltaan samannäköinen kuin nimimuunnos, mutta keskimääräiset mitat ovat hieman pienemmät. Sinipunapontisia heteitä on 10 ja emin luotteja 5. Terälehdet ovat selvästi kaksiliuskaisia. Lukumäärältään niitä pitäisi olla viisi, mutta aina kukat eivät näytä sitä tietävän. Niinpä vasemmanpuoleisessa kukassa terälehtiä onkin kuusi. Lisäteriö erottuu juuri ja juuri ainakin oikeanpuoleisen, ylemmän kukan suulta. Kn, Paltamo, Mieslahti, Talolanmäki, Oulujärven Pitkäperän itärannalla oleva Matokallio, 11.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viscaria alpina (Lychnis alpina) var. serpentinicola - pikkutervakko var. serpentiinipikkutervakko saa monien kohokkikasvien tavoin kukkiinsa epätoivottuna vieraana tuhkio-mikrosienen, tässä tapauksessa ilmeisesti Microbotryum lychnidis-dioicae -lajin, joka on värjännyt ponnet ruskeiksi. Tässäkin yksilössä on yksi kuusiterälehtinen kukka, jossa heteitä on 12. Kehittyvä 5-vartaloinen emiö näkyy kukan pohjalla. Kn, Paltamo, Mieslahti, Talolanmäki, Oulujärven Pitkäperän itärannalla oleva Matokallio, 11.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viscaria alpina (Lychnis alpina) var. serpentinicola – pikkutervakko var. serpentiinipikkutervakko saa monien kohokkikasvien tavoin kukkiinsa epätoivottuna vieraana tuhkio-mikrosienen, tässä tapauksessa ilmeisesti Microbotryum lychnidis-dioicae -lajin, joka on värjännyt ponnet ruskeiksi. Tässäkin yksilössä on yksi kuusiterälehtinen kukka, jossa heteitä on 12. Kehittyvä 5-vartaloinen emiö näkyy kukan pohjalla. Kn, Paltamo, Mieslahti, Talolanmäki, Oulujärven Pitkäperän itärannalla oleva Matokallio, 11.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viscaria alpina (Lychnis alpina) var. serpentinicola - pikkutervakko var. serpentiinipikkutervakko on vähistä kukistaan saanut neljä ylimmäistä hedelmäasteelle. Kota on noin 3.5-4,5 mm pitkä ja se on samanmittainen tai hieman pitempi kuin verhiö. Kn, Paltamo, Mieslahti, Talolanmäki, Oulujärven Pitkäperän itärannalla oleva Matokallio, 11.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viscaria alpina (Lychnis alpina) var. serpentinicola – pikkutervakko var. serpentiinipikkutervakko on vähistä kukistaan saanut neljä ylimmäistä hedelmäasteelle. Kota on noin 3.5-4,5 mm pitkä ja se on samanmittainen tai hieman pitempi kuin verhiö. Kn, Paltamo, Mieslahti, Talolanmäki, Oulujärven Pitkäperän itärannalla oleva Matokallio, 11.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viscaria alpina (Lychnis alpina) var. serpentinicola - pikkutervakko var. serpentiinipikkutervakko ei nimimuunnoksen tavoin yleensä kasvata tiiviitä ja iän myötä laajenevia ruusukeryhmiä. Ruusukelehdet ovat noin 1-4 cm pitkiä ja vain 0,5-2 mm leveitä. Malliltaan ne ovat tasasoukan neulasmaisia ja muistuttavat muodoltaan kuvassa näkyviä männynneulasia. Kn, Paltamo, Mieslahti, Talolanmäki, Oulujärven Pitkäperän itärannalla oleva Matokallio, 11.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viscaria alpina (Lychnis alpina) var. serpentinicola – pikkutervakko var. serpentiinipikkutervakko ei nimimuunnoksen tavoin yleensä kasvata tiiviitä ja iän myötä laajenevia ruusukeryhmiä. Ruusukelehdet ovat noin 1-4 cm pitkiä ja vain 0,5-2 mm leveitä. Malliltaan ne ovat tasasoukan neulasmaisia ja muistuttavat muodoltaan kuvassa näkyviä männynneulasia. Kn, Paltamo, Mieslahti, Talolanmäki, Oulujärven Pitkäperän itärannalla oleva Matokallio, 11.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto

Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto