• Viscaria vulgaris Bernh. – mäkitervakko
• aikaisemmin Suomessa käytetty nimi Lychnis viscaria L.
• Viscaria Bernh. – tervakot
• Caryophyllaceae – kohokkikasvit

Mäkitervakko, Viscaria vulgaris, on monivuotinen, tavallisesti noin 25-50 cm korkea, pysty ja monivartinen ruoho. Sen pääjuuri on usein runsaasti haarova ja voi yltää metrinkin syvyyteen. Juurakosta kohoavat lehtiruusukkeet ja kukintovarret. Lehtiruusukkeet ovat etenkin vanhoissa yksilöissä tiheässä muodostaen mättään. Ruusukelehdet ovat siipipalteisesti ruodilliset sekä lavaltaan lähes tasasoukat tai suikeat, ehytlaitaiset ja kaljut. Ruoti vaihtuu lavaksi ilman jyrkkää rajaa ja on noin puolet tai vajaa puolet koko lehden noin 4-10 cm:n pituudesta. Leveyttä lehdillä on leveimmältä kohtaa noin 2-8 mm. Varret ovat tanakat, liereät ja yleensä haarattomat sekä kaljut. Ne ovat erityisesti ylempien nivelten alapuolelta liimamaisen tahmeat ja punaruskeat. Vastakkaisia varsilehtipareja on yleensä 3-4. Ne ovat ruodittomia, tyvestä lyhyesti yhteenkasvaneita, ehytlaitaisia ja tasasoukkia tai suikeita sekä pitkäsuippuisen teräväkärkisiä, Lehdet ovat muuten kaljuja, mutta tyviosan reunat ovat yleensä tiheästi ja takkuisesti valkokarvaisia. Pituutta niillä on tavallisesti noin 2,5-9 cm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 2-5 mm.

Varren latvassa oleva kukinto-osa on yleensä terttumainen ja lehtihankaisesti kaksihaarainen, tiheä tai harvahko sekä noin 5-15 cm pitkä. Sen haarat ovat yleensä lyhyet, yläviistoon siirottavat ja 2-6-kukkaiset. Kukat ovat yläviistoja tai sivulle siirottavia ja niiden teriön leveys on tavallisesti noin 15-20 mm. Kukkaperät ovat noin 1-2 mm ja joskus yksittäisissä kukissa vähän pitempiäkin. Kukkien tukilehdet ovat kapean kolmiomaisia, kalvomaisia ja noin 2-4 mm pitkiä. Yhdislehtinen verhiö on 10-suoninen, kapean kellomainen, nuijamaisesti kärkeä kohti levenevä ja kärkihampaiden tyveltä taas jonkin verran kapeneva. Kärkihampaineen se on noin 10-15 mm pitkä ja noin 3,5-5 mm leveä sekä yleensä punasävyinen ja kalju tai harvakarvainen. Kärkihampaita on 5 ja ne ovat kolmiomaiset tai kielimäiset sekä kalvolaitaiset ja noin 1,5-3 mm pitkät.

Terälehdet ovat punaiset, vaaleanpunaiset tai hyvin harvoin lähes tai aivan valkoiset. Ilmari Hiitosen vuoden 1933 Suomen kasviossa valkoisen muodon nimenä oli f. albiflora. Terälehtiä on 5 ja niiden sivulle taittuva kärkiosa on tavallisesti noin 5-9 mm pitkä, kärkeä kohti levenevä ja päästään ehyt, nirhalaitainen tai lanttokärkinen. Kukassa on lisäteriö, joka on noin 2-3 mm pitkä, viisilehtinen ja syvään kaksihalkoinen. Se on teriön värinen tai vaaleampi, jopa valkoinen. Valko- tai punertavapalhoisia heteitä on 10 ja saman värisiä emin vartaloita ja karvaisia luotteja 5. Hedelmä on munamainen, vihreä tai kellanvihreä kota, jonka pituus tavallisesti on noin 6-9 mm ja leveys noin 4-4,5 mm. Se on noin verhiön mittainen ja sen sisään jäävä, mutta verhiön kuihtuessaan ja lohkeillessa esiin pilkistelevä. Kota avautuu 5-liuskaisesti. Siemenet ovat pyöreähköjä tai munuaismaisia, hieman nystermäisiä ja lähes mustia sekä läpimitaltaan noin 0,5 mm. Normaali kukinta-aika on toukokuun loppupuoli – heinäkuu.

Mäkitervakko on alkuperäinen ja yleinen laji Suomessa etelästä päin Satakunnan, Etelä-Hämeen ja Etelä-Savon eliömaakuntien linjalle saakka. Se on alkuperäinen ja harvinainen Etelä-Pohjanmaan ja Pohjois-Karjalan eliömaakuntien linjalla. Tätä pohjoisempana laji on harvinainen muinais- tai uustulokas. Kasvupaikkoja ovat lähinnä kalliot ja kuivat mäenrinteet, kedot, hiekkaiset rinneniityt, erilaiset kuivat pientareet sekä tien- ja radanvarret. Muissa Pohjoismaissa mäkitervakkoa esiintyy Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa.

Suomessa kasvaa myös toinen suvun laji, pikkutervakko, V. alpina. Sen varsi ei ole tahmea. Kukinto on mykerömäinen tai lyhyen terttumainen. Lisäksi terälehdet ovat kärjestään kaksiliuskaiset.

Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle mäkitervakon esiintymiskartalle Suomessa.

Linkki Euroopan ja Välimeren alueen maa- tai aluekohtaiselle esiintymiskartalle (The Euro+Med Plantbase). Laji on nimellä Silene viscaria.

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto

Viscaria vulgaris – mäkitervakko on monivartinen ja noin 25-50 cm korkea. Kukinto on terttumainen ja lehtihankaisesti kaksihaarainen. Haarat ovat tavallisesti lyhyet, yläviistoon siirottavat ja niissä on osakukintoina kahdesta kuuteen kukkaa. A, Lemland, eteläpää, Björkö, Herröskatan, luonnonsuojelualue, kallioketo, 8.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.

Viscaria vulgaris – mäkitervakko on kukinnaltaan varsin muunteleva. Tiheimmillään kukintotertut ovat lähes mykerömäisiä. vanhemmat yksilöt ovat runsailla tyviruusukkeillaan mätästäviä. Kukkavarsissa, ylempien nivelten alla näkyvät ruskeanpunaisina tahmeat kohdat, joista kasvi on saanut myös tervakukan nimen. Vastakkaiset varsilehtiparit ovat ruodittomia, tyvestä lyhyesti yhteenkasvaneita ja tasasoukkia tai suikeita. Pituutta niillä on tavallisesti noin 2,5-9 cm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 2-5 mm. A, Lemland, Vessingsboda, Mönbackavägenin (maantie 340) laita Västerskogin laidunalueen kohdalla, 19.6.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.

Viscaria vulgaris – mäkitervakon terälehtien sivulle taittuva kärkiosa on tavallisesti noin 5-9 mm pitkä ja levenee kärkeään kohti. Terälehdet voivat olla samassakin kukassa päästään ehyet, nirhalaitaiset tai lanttopäiset. Kuvan kukassa kymmenen hedettä ovat jo lähellä lakastumistaan ja viisi emin luottia ovat nousemassa esiin. A, Finström, Godby, Sundsvägenin (tie 2) varsi Färjsundetin salmen lounaispuolella, 10.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.

Viscaria vulgaris – mäkitervakon kukat ovat harvoin aivan hennon vaaleanpunertavia tai valkoisia. Kuvan kukassa heteet ovat jo täysin lakastuneet ja viisi karvaista, käyrää emin luottia ovat valmiina vastaanottamaan muiden kukkien siitepölyä. A, Lemland, eteläpää, Björkö, Herröskatan, luonnonsuojelualue, kallioketo, 13.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.

Viscaria vulgaris – mäkitervakon verhiö on noin 10-15 mm pitkä ja yleensä näkyvästi kymmensuoninen. Se on tavallisesti punasävyinen ja kuvan tavoin harvahkokarvainen tai kalju. Verhiön viisi kärkihammasta ovat kolmiomaisia tai kielimäisiä ja kalvoreunaisia. A, Lemland, eteläpää, Björkö, Herröskatan, luonnonsuojelualue, kallioketo, 8.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.

Viscaria vulgaris – mäkitervakon kota on munamainen, tavallisesti on noin 6-9 mm pitkä ja noin 4-4,5 mm leveä. Se jää kokonaan verhiön sisään, mutta paljastuu, kun verhiö lakastuu ja rapistuu. Kuvassa hedelmysten kärjissä näkyvät vielä emin vartalot. EH, Hämeenlinna, Luhtiala, Aulangonjärven koillisranta, Levonkallio, järveen laskeva, korkea, jyrkkä kalliorinne, 23.6.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.

Viscaria vulgaris – mäkitervakon mätästävät ruusukelehdet ovat lähes tasasoukat tai suikeat, yleensä noin 4-10 cm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 2-8 mm leveät. EH, Hämeenlinna, Luhtiala, Aulangonjärven koillisranta, Levonkallio, järveen laskeva, korkea, jyrkkä kalliorinne, 23.6.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.

Viscaria vulgaris – mäkitervakon luontaisia kasvupaikkoja ovat kallioiset, avoimet ja riittävän kuivat alueet. A, Finström, Godby, Sundsvägenin (tie 2) laitametsä Färjsundetin salmen lounaispuolella, 10.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.

Viscaria vulgaris – mäkitervakko muodostaa usein tiheitä kasvustoja ja valtaa mielellään ihmisen muokkaamia ja avoimena pitämiä, kuivia alueita. A, Finström, Godby, Sundsvägenin (tie 2) varren kallioleikkaus Färjsundetin salmen lounaispuolella, 10.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.

Viscaria vulgaris – mäkitervakko voi alkuperäisiltä kasvupaikoiltaan siirtyneenä vallata kokonaisen radanvarsikedon tai viljelemättä jätetyn, hiekkaisen rinneniityn. EH, Hämeenlinna, Sairio, Sairionranta, radanvarsiketo Vanajaveden rannassa, 13.6.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto