• Achillea millefolium L. – siankärsämö
• subsp. millefolium – etelänsiankärsämö
• Achillea L. – kärsämöt
• Asteraceae – asterikasvit

Siankärsämöstä, Achillea millefolium, kasvaa Suomessa kaksi alalajia, tässä esiteltävä nimialalaji etelänsiankärsämö, subsp. millefolium ja pohjansiankärsämö, subsp. sudetica. Etelänsiankärsämö on monivuotinen, pysty ja tavallisesti noin 20-70 cm korkea ruoho, joka on ryydintuoksuinen. Juurakko on vaakasuoraan levittäytyvä, pitkä ja maarönsyinen synnyttäen monivartisia kasvustoja. Varsi on tanakka, yläosastaan ja toisinaan vähän alempaakin haarova sekä liereä mutta harjuinen. Se on vihreä tai tyviosastaan punaruskea ja vaihtelevasti pehmeäkarvainen.

Lehdet ovat vihreät, karvaiset ja tyvellä sekä usein varren tyviosassakin ruodilliset mutta ylempänä ruodittomat. Ruoti on tavallisesti noin 1-7 cm pitkä. Varsilehdet ovat kierteisesti. Lehtilapa on ulkokehältään kapeamman tai leveämmän suikea ja 2-3 kertaa pariliuskainen. Pääliuskapareja on yleensä yli 15. Tyvilehtien lapa on tavallisesti noin 10-20 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 1,5-3,5 cm leveä sekä varsilehtien lapa noin 2-13 cm pitkä ja noin 0,5-3,5 cm leveä. Liuskat ovat kapeita, keskenään aika samanlaisia ja eri suuntiin harittavia. Uloimmat liuskat ovat kapeansuikeat, kapeanpuikeat tai hammasmaiset ja suipon teräväkärkiset sekä otapäiset. Ne ovat useimmiten noin 1-4 mm pitkät.

Kukinnot muodostuvat kukkamaisista mykeröistä, jotka ovat varren ja sen haarojen kärjessä lähes tasalakisina ja tiheinä huiskiloina. Kukintomykeröitä on vartta kohti usein noin 50-250, mutta alempaa alkaen haarovissa varsissa mykerömäärä voi nousta selvästi suuremmaksikin. Mykeröperä on yleensä noin 2-10 mm pitkä ja tiheäkarvainen. Mykerön alimman kerroksen muodostavat pienet, kapeat ylälehdet eli kehtosuomut, jotka ovat useimmiten 3 tiiviinä, lomittaisena rivinä. Nuppuvaiheessa ne ovat suojuksena eli kehtona varsinaisen kukinnon ympärillä. Suomut ovat eripituiset, lähinnä kapeansoikeat tai -puikeat ja vihreät sekä kalvolaitaiset. Laitakalvon väri vaihtelee useimmiten lähes valkoisesta vihertävään ja vaaleanruskeaan. Harvoin väri voi olla tummempikin. Kehtosuomut ovat vaihtelevasti vaaleakarvaiset tai kaljuhkot ja tavallisesti noin 2-4 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 1-1,2 mm leveät. Sisemmät suomut ovat ulompia pitemmät. Koko kehto on noin 3-4 mm pitkä ja noin 2-3 mm leveä.

Kukintomykerö on kokonaisuudessaan tavallisesti noin 7-9 mm leveä. Siinä on kahdenlaisia kukkia. Uloimpina laitakukkina on yleisimmin 5 ja harvoin 4 tai 6 kielikukkaa, jotka ovat yksineuvoisia emikukkia. Niiden teriön tyvi on noin 1 mm pitkä. Kielimäinen kärkiosa on useimmiten valkoinen ja harvemmin hieman punertava, vaaleanpunainen tai peräti punainen. Se on pyöreähkö, yleensä noin 2,5-3,5 mm pitkä ja noin pituutensa levyinen sekä kärjestään matalasti 3-hampainen. Muut kukat ovat kaksineuvoisia, torvimaisia kehräkukkia, joita on tavallisesti noin 6-12 ja kukinnan loppuvaiheessa usein enemmänkin. Ne ovat laidan kielikukkien kanssa useimmiten aivan samanväriset, ja niiden tyviosa on noin 1 mm pitkä sekä kärkiosa noin 1,5 mm pitkä ja päästään 5-liuskainen. Kukkien tyvellä on tukisuomu. Verhiö puuttuu.

Kehräkukissa on 5 hedettä. Niiden keltaiset, tasasoukat ponnet ovat lieriömäisen yhdiskasvuisesti emin vartalon ympärillä. Emiö on 2-lehtinen, 1-vartaloinen ja luotiltaan 2-liuskainen. Heteet ja vartalo luotteineen nousevat teriönliuskoja pitemmiksi. Vartalon tyvellä on pieni mesiäinen. Hedelmä on kapeanpuikeahko, litteähkö, ja harmaa tai ruskehtava pohjuspähkylä, joka on noin 2-2,5 mm pitkä ja leveämmältä sivultaan noin 0,8-1 mm leveä. Koska kukassa ei ole varsinaista verhiötä, pähkylän kärjestä puuttuu leviämistä helpottava pappus tai se on vain hyvin matala ja rengasmainen. Normaali kukinta-aika on kesäkuun loppupuolelta syyskuulle.

Etelänsiankärsämö on Suomessa muinaistulokas eli se on saapunut maahan ihmisen toiminnan avustamana ennen 1600-luvun puoltaväliä. Se kasvaa kaikissa eliömaakunnissa. Etelästä päin Perä-Pohjanmaan ja Koillismaan eliömaakuntiin saakka se on erittäin yleinen ja runsas. Pohjoisempaan päin mentäessä se harvinaistuu selvästi ja on levinnyt sinne uustulokkaana. Esiintyminen edellyttää jonkinasteista ihmisen vaikutustoimintaa luontoon. Kasvupaikkoina ovat lähinnä asutut alueet, niityt, pellot, kaikenlaiset pientareet, teiden, kulku-urien ja ratojen varret, joutomaat, metsänreunat sekä rannat. Muissa Pohjoismaissa etelänsiankärsämö kasvaa Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa ja Islannissa sekä Tanskan Färsaarilla.

Siankärsämö on ollut jo vuosisatoja kansan hyvin tuntema ja myös hyödyntämä kasvi. Siitä kertovat myös lukuisat, eri puolilla Suomea annetut nimet, kuten kaljanen, nenätiisti, akantupakki, kuperkeikka ja pyörtänöpörrö. Nimi kaljanen viitannee kasvin käyttöön oluen mausteena. Ryydintuoksuinen kasvi sisältää haihtuvia öljyjä, jotka antavat lehdille voimakkaan ja väkevän maun, joka kuitenkin pienempinä määrinä maustaa ruokia ja salaatteja. Lehdet ovat olleet myös suosittua teeainesta. Onpa kasvista tehty ns. siankärsämöviinaakin, mihin nimi, kuperkeikka, saattaa viitata. Siankärsämö on myös tunnettu rohdoskasvi. Rohdokseksi on käytetty juuri kukintansa aloittanutta koko kasvia. Apua on haettu mm. haavojen hoitoon, verenvuodon ehkäisyyn, kipujen lievitykseen, kouristusten laukaisuun, tulehdusten ehkäisyyn, kynsisienen hoitoon ja ruokahaluttomuuteen sekä hienhajun ehkäisyyn. Nimi akantupakki saattaisi vähättelevän ilmaisun sijaan viitata rohdoksen käyttöön kuukautisvaivoihin ja virtsatietulehduksiin. Nykyisin siankärsämöä käytetään villiyrttinä ruoanvalmistuksessa. Toivo Rautavaara hehkutti 1940-luvun alun sotavuosien pula-aikana siankärsämön merkityksestä mm. seuraavasti: ”Kärsämön lehdet ovat keväällä erittäin suositeltavaa ruoanlisää terveellisyytensä vuoksi… Se vaikuttaa ’verta puhdistavasti’ ja vahvistavasti ja on siten hyödyksi kaikenlaisissa sairauksissa ja heikkoudentiloissa. Juuri keväällä, kun talven yksipuolinen ruoka on täyttänyt ruumiin kuona-aineilla, on tärkeätä lisätä ruokaan tällaisia kasviksia, joitten sisältämät suojaravinto- ja rohtoaineet auttavat ruumiin ’kevätsiivouksessa’ ja antavat uutta elinvoimaa.” (Mihin kasvimme kelpaavat, 9. p., 1980).

Pohjoisimpaan Lappiin painottuva alalaji, pohjansiankärsämö, subsp. sudetica, poikkeaa nimialalajista lähinnä mykerötuntomerkkiensä perusteella. Sen mykerökehto on keskimäärin kookkaampi, noin 4-5 mm pitkä ja noin 2,5-3 mm leveä, kun vastaavat mitat etelänsiankärsämöllä ovat noin 3-4 mm x 2-3 mm. Pohjansiankärsämön kehtosuomujen laitakalvot ovat tumman- tai mustanruskeat. Etelänsiankärsämöllä ne ovat enintään vaaleanruskeat ja vain harvoin tummemmat. Yleispiirteisesti voi todeta, että pohjansiankärsämö on vähälehtisempi ja jo kasvualueensa vuoksi keskimäärin matalakasvuisempi.

Siankärsämön lisäksi Suomessa kasvaa yleisenä ja runsaana ojakärsämö, A. ptarmica ja harvinaisena sitä muistuttava isokärsämö, A. salicifolia. Molempien lehtilapa on ehyt, suikea – tasasoukka ja laidoiltaan tiheästi matalahampainen. Suomessa on tavattu harvinaisena tulokkaana jalokärsämöä, A. nobilis, joka muistuttaa suuresti siankärsämöä. Laji on kuitenkin rönsytön eikä laajoja, tiheän monivartisia kasvustoja synny. Lehtilapa on tavallisesti noin 1-5 cm pitkä ja siinä on enintään 10 pääliuskaparia. Mykerön laitakukkien kieli on valkoinen tai vaaleankeltainen ja vain noin 1 mm pitkä.

Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle etelänsiankärsämön esiintymiskartalle Suomessa.

Linkki lajitasoiselle Euroopan ja Välimeren alueen maa- tai aluekohtaiselle esiintymiskartalle (The Euro+Med Plantbase). (Nimialalajin kartta on olennaisesti virheellinen, koska se sisältää esiintymisalueina vain Tšekin, Kroatian ja Korsikan.)

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto

Achillea millefolium subsp. millefolium – etelänsiankärsämö on monivuotinen, pysty ja tavallisesti noin 20-70 cm korkea ruoho, jolla on usein runsaasti aluslehtiä. Se on muinaistulokas, joka kasvaa kaikissa eliömaakunnissa. Etelästä päin Perä-Pohjanmaan ja Koillismaan eliömaakuntiin saakka se on erittäin yleinen ja runsas. Pohjoisempaan päin mentäessä se harvinaistuu selvästi ja on levinnyt sinne uustulokkaana. EH, Hämeenlinna, Vuorentaka, Hämeen Härkätien piennar Kuuslahdentien risteyksen koillispuolella, 29.6.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.

Achillea millefolium subsp. millefolium – etelänsiankärsämön juurakko on vaakasuoraan levittäytyvä, pitkä ja maarönsyinen synnyttäen monivartisia kasvustoja. Esiintyminen edellyttää jonkinasteista ihmisen vaikutustoimintaa luontoon. Kasvupaikkoina ovat lähinnä asutut alueet, niityt, pellot, kaikenlaiset pientareet, teiden, kulku-urien ja ratojen varret, joutomaat, metsänreunat sekä rannat. Kuvassa ovat seuralaisina mm. (kylä)neidonkieli, Echium vulgare ja komealupiini, Lupinus polyphyllus. EH, Hämeenlinna, Sairio, radan ja Vanajaveden rannan välissä kulkevan ulkoilureitin laide Varikonniemen luoteispuolella, 30.6.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.

Achillea millefolium subsp. millefolium – etelänsiankärsämön pääsääntöisen valkokukkaisuuden lisäksi siitä löytää pienellä etsimisellä aika helposti myös eriasteisesti punertavakukkaisia muotoja. Kukkamaiset mykeröt ovat varren ja sen haarojen kärjessä lähes tasalakisina ja tiheinä huiskiloina. Mykeröperä on yleensä noin 2-10 mm pitkä. EH, Hämeenlinna, Vuorentaka, Marssitien varsi Ässälän tienhaaran pohjoispuolella, 5.7.2011. Copyright Hannu Kämäräinen.

Achillea millefolium subsp. millefolium – etelänsiankärsämöstä voi harvemmin löytää jopa ihan punakukkaisia yksilöitä. Punakukkaista muotoa käytetään myös koristekasvina. Niinpä osa tienvarsien ja pientareiden poikkeavalla värillään silmäänpistävistä kasvustoista voi olla esim. täytemaan mukana saapuneita karkulaisia. EH, Hämeenlinna, Pullerinmäki, Mäkelän teollisuusalue, Takumäentien laide Tölkkimäentien risteyksen itäpuolella, 29.6.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.

Achillea millefolium subsp. millefolium – etelänsiankärsämöstä voi harvemmin löytää jopa ihan punakukkaisia yksilöitä. Punakukkaista muotoa käytetään myös koristekasvina. Niinpä osa tienvarsien ja pientareiden poikkeavalla värillään silmäänpistävistä kasvustoista voi olla esim. täytemaan mukana saapuneita karkulaisia. EH, Hämeenlinna, Pullerinmäki, Mäkelän teollisuusalue, Takumäentien laide Tölkkimäentien risteyksen itäpuolella, 29.6.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.

Achillea millefolium subsp. millefolium – etelänsiankärsämön kukintohuiskiloissa on mykeröitä vartta kohti usein noin 50-250. Kuvassa olevassa varressa niitä on hieman yli 200. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Hirsimäki, Hirsimäenkadun ja Metsänväentien kulmauksessa olevan pysäköintialueen, laita, 4.7.2020. Copyright Hannu Kämäräinen.

Achillea millefolium subsp. millefolium – etelänsiankärsämön kehräkukkien kärkiosa on noin 1,5 mm pitkä ja päästään viisiliuskainen. Kukissa on viisi hedettä. Niiden keltaiset, tasasoukat ponnet ovat lieriömäisen yhdiskasvuisesti emin vartalon ympärillä. Kokonaisuus nousee selvästi teriönliuskojen yläpuolelle. EH, Hämeenlinna, Sairio, radan ja Vanajaveden rannan välissä kulkevan ulkoilureitin laide Varikonniemen luoteispuolella, 30.6.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.

Achillea millefolium subsp. millefolium – etelänsiankärsämön emi on yksivartaloinen ja luotiltaan kaksiliuskainen. Emit näkyvät selvästi laidan kielikukkien tyvellä. EH, Hämeenlinna, Pullerinmäki, Mäkelän teollisuusalue, Takumäentien laide Tölkkimäentien risteyksen itäpuolella, 29.6.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.

Achillea millefolium subsp. millefolium – etelänsiankärsämön kehto on 3-4 mm pitkä ja 2-3 mm leveä. Pohjansiankärsämöllä, subsp. sudetica, kehto on hieman kookkaampi, 4-5 mm pitkä ja 3 mm leveä. V, Kaarina, Tuorla, Maaseutuoppilaitos, Tuorlantien ja Tuorlan Peltotien kulmauksessa oleva ruohikkoalue, 11.7.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.

Achillea millefolium subsp. millefolium – etelänsiankärsämön kukintomykerön alimman kerroksen muodostavat pienet, kapeat ylälehdet eli kehtosuomut, jotka ovat useimmiten kolmena tiiviinä, lomittaisena rivinä. Suomut ovat eripituiset, lähinnä kapeansoikeat tai -puikeat ja vihreät sekä kalvolaitaiset. Laitakalvon väri vaihtelee useimmiten lähes valkoisesta (edellinen kuva) vihertävään ja vaaleanruskeaan. Kehtosuomut ovat vaaleakarvaiset tai kaljuhkot ja tavallisesti noin 2-4 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 1-1,2 mm leveät. Sisemmät suomut ovat ulompia pitemmät. Pohjansiankärsämön kehtosuomujen laitakalvot ovat tumman- tai mustanruskeat. EH, Hämeenlinna, Kankaantausta, Turun Valtatien (tie 10) varsi, Vanajaveden ylittävän sillan penger, 9.8.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.

Achillea millefolium ssp. millefolium – etelänsiankärsämön pohjuspähkylä on kapeanpuikeahko, litteähkö, ja harmaa tai ruskehtava. Se on noin 2-2,5 mm pitkä ja leveämmältä sivultaan noin 0,8-1 mm leveä. Koska kukassa ei ole varsinaista verhiötä, pähkylän kärjestä puuttuu leviämistä helpottava pappus tai se on vain hyvin matala ja rengasmainen. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Hirsimäki, omakotialue, Näsiäntien laidan ruohikkokaista, 23.8.2024. Copyright Hannu Kämäräinen.

Achillea millefolium subsp. millefolium – etelänsiankärsämön lehdet ovat vihreät, karvaiset ja tyvellä sekä usein varren tyviosassakin ruodilliset. Ruoti on tavallisesti noin 1-7 cm pitkä. Lehtilapa on ulkokehältään kapeamman tai leveämmän suikea. Tyvilehtien lapa on tavallisesti noin 10-20 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 1,5-3,5 cm leveä sekä varsilehtien lapa noin 2-13 cm pitkä ja noin 0,5-3,5 cm leveä. Liuskat ovat kapeita, keskenään aika samanlaisia ja eri suuntiin harittavia. Uloimmat liuskat ovat kapeansuikeat, kapeanpuikeat tai hammasmaiset ja suipon teräväkärkiset sekä otapäiset. Ne ovat useimmiten noin 1-4 mm pitkät. EH, Hämeenlinna, Vuorentaka, Hämeen Härkätien piennar Kuuslahdentien risteyksen koillispuolella, 29.6.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.

Achillea millefolium ssp. millefolium – etelänsiankärsämön lehtiliuskat ovat kapeita, keskenään aika samanlaisia ja eri suuntiin harittavia. Uloimmat liuskat ovat kapeansuikeat, kapeanpuikeat tai hammasmaiset ja suipon teräväkärkiset sekä otapäiset. Ne ovat useimmiten noin 1-4 mm pitkät. EH, Hämeenlinna, Voutila, Sammontien ja Louhentien kulmaus, tienlaitaruohikko, 6.8.2024. Copyright Hannu Kämäräinen.

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto