- Actaea spicata L. – mustakonnanmarja
- Actaea L. – konnanmarjat
- Ranunculaceae – leinikkikasvit
Mustakonnanmarja, Actaea spicata, on monivuotinen, ja tavallisesti noin 30-70 cm korkea, myrkyllinen ruoho. Juurakko on lyhyehkö, viisto, tummanruskea ja puutunut sekä pitkäjuurinen. Varsi on pystyhkö, lehdekäs, haaraton tai haarova ja nivelkohdistaan kulmikkaasti mutkitteleva. Se on vihreä tai vaaleanvihreä, liereä ja muuten kalju, mutta kärjestään ja kukintohaaroistaan pinnanmyötäisesti hienokarvainen. Varren tyvellä on talvehtimissilmun suomujen jäänteitä. Laji kasvaa usein monivartisina ja -lehtisinä kasvustoina.
Mustakonnanmarjalla on pitempiruotisia tyvilehtiä ja lyhyempiruotisia varsilehtiä. Ruoti on varren kaltainen ja tyvilehdillä yleensä noin 20-40 cm pitkä sekä varsilehdillä noin 2-15 cm pitkä. Tyvilehtien lapa on lähes tai aivan vaakatasoinen, kolmiomainen ja tavallisesti 3 kertaa jakoinen. Lapa on pituuttaan leveämpi, yleensä noin 25-35 cm pitkä ja noin 30-40 cm leveä. Varsilehtiä on tavallisesti 1-3 ja niiden lapa on tyvilehtien kaltainen mutta useimmiten 2 kertaa ja harvoin 3 kertaa jakoinen sekä yleensä noin 10-25 cm pitkä ja noin 15-30 cm leveä. Ylin lehti voi olla em. mittoja pienempikin. Laparanka ja lehdykkäperät ovat hienokarvaiset tai kaljuhkot. Lehdykät ovat soikeita, puikeita tai leveänpuikeita, tyveltään kiila- tai tylppätyvisiä ja lyhyesti leveän suippokärkisiä tai tylpähköjä sekä laidoiltaan iso- ja terävähampaisia. Ne ovat aluksi vaaleamman vihreitä ja myöhemmin tummanvihreitä sekä päältä kaljuja ja alta koholla olevia suonia myöten lyhytkarvaisia. Päätölehdykkä on tavallisesti muita kookkaampi ja leveämpi sekä 3-liuskainen. Keskiliuska on jonkin verran muita pitempi ja sen kärkihammas hieman laidan hampaita pitempi. Yksittäiset lehdykät ovat perättömiä tai perällisiä ja enimmäkseen noin 4-8 cm pitkiä sekä leveimmältä kohtaa noin 2-4 cm leveitä paitsi päätölehdykät, jotka ovat leveimmältä kohtaa yleensä noin 4-7 cm leveitä.
Varren kärki on haaraton tai toisinaan 2- ja harvemmin 3-haarainen. Varren tai sen haarojen kärjessä on yleisväriltään valkoinen, pysty, tiheä ja tieteellisen lajinimen mukaisesti tähkämäinen terttu, joka on yleensä 10-35-kukkainen. Lisäksi tertun alapuolella on usein 1-2 erillistä kukkaa tai toisinaan muutaman kukan sivuterttu. Tiheä kukinto-osa on lähinnä lieriömäinen ja tavallisesti noin 3-6 cm pitkä ja noin 1,5-2,5 cm leveä. Kukat ovat hieman tuoksuvat, tukilehdelliset ja perälliset sekä noin 10 mm leveät. Tukilehdet ovat lähes tasasoukat ja noin 0,5-3 mm pitkät. Kukkaperä on ohut, siirottava, vihreä ja hienokarvainen sekä noin 2-7 mm pitkä. Lyhimmillään se on tertun kärkiosassa. Tertun alapuolisissa, erillisissä kukissa perä on usein em. mittoja pitempi.
Kukassa on 3-5 verholehteä, jotka ovat lähinnä leveänsoikeat, kuperat ja noin 3-4 mm pitkät sekä noin 1,5-2 mm leveät. Ne ovat yleensä valkoisehkot tai vihertävät. Verholehdet ovat nähtävillä kukan nuppuvaiheessa ja avautuessa, mutta karisevat sen jälkeen. Terälehtiä on tavallisesti 4. Ne ovat lähinnä lusikkamaiset, hyvin kapeatyviset ja noin 4 mm pitkät sekä soikeahkosta kärkiosastaan noin 1 mm leveät. Myös ne varisevat varhain, yleensä kesken täyden kukinnan. Heteitä on tavallisesti 15-25 ja ne ovat noin 6-7 mm pitkät. Palho on litteä ja ponsi pieni sekä siitepölyvaiheessa kukan valkoisesta yleisväristä poiketen kellertävä tai harvoin punertava. Emiö on 1-lehtinen ja -luottinen. Litteän levymäinen, hieman kaareva luotti on sikiäimen kärjessä ilman näkyvää vartaloa. Sikiäin on soikeahko, noin 3 mm pitkä ja noin 1,5 mm leveä sekä aluksi kellertävä ja myöhemmin vihertävä. Hedelmä on pyöreähkö tai pitkänpyöreä, aluksi vihreä ja kypsänä musta, monisiemeninen marja, joka on tavallisesti noin 12-14 mm pitkä. Siemeniä on 8-14 ja ne ovat puolipyöreitä, litteitä sekä 3-4 mm pitkiä. Kukinta-aika on toukokuun loppupuoli – kesäkuu.
Mustakonnanmarja on alkuperäinen laji Suomessa. Se kasvaa yleisehkönä etelästä päin Satakunnan, Etelä-Hämeen ja Etelä-Savon eliömaakuntien linjalle saakka. Lisäksi se on harvinainen Perä-Pohjanmaan ja Koillismaan eliömaakuntien linjalle saakka. Onpa laji tavattu Kasviatlaksen mukaan 1980-luvulla kerran myös Kittilän Lapin eliömaakunnasta. Kasvupaikkoina ovat lähinnä tuoreet ja kuivahkot lehtometsät ja varjoiset lehtoniityt. Pohjoisessa laji on kalkinsuosija. Muissa Pohjoismaissa mustakonnanmarja kasvaa Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa.
Pölyttäjinä yleisimpiä lienevät kärpäset ja tietyt kovakuoriaiset. Terälehtien tyvellä ei ole mesiäisiä. Heteet muodostavat kukan uloimman osan ja niitä on runsaasti, joten kukkaa tutkivat hyönteiset joutuvat väkisinkin niiden ja keskellä olevan luotin kanssa tekemisiin. Marjoja syntyy myös itsepölytyksen tuloksena, joten sato on yleensä hyvä. Marja on muun kasvin tavoin hyvin myrkyllinen ja se on ollut vanhastaan ihmisten tiedossa. Sitä on kutsuttu mm. surman- ja mörönmarjaksi. Kuolemiltakaan ei ole vältytty, sillä marja-annos voi aiheuttaa hengityshalvauksen ja verenkierron pysähtymisen. Ainakin osa ihmisistä saa jo marjojen koskettelusta rakkoja käsiinsä. Kuitenkin kasvia on aikanaan käytetty myös rohtona kansanlääkinnässä ja marjoista on alunan kanssa keitetty mustetta. Myrkyistä huolimatta linnut pystyvät syömään marjoja ja levittävät siemeniä.
Suomessa ja Pohjois-Ruotsissa kasvaa myös toinen suvun laji, punakonnanmarja, A. erythrocarpa, joka kypsämarjaisena on nimensä mukaisesti helppo erottaa mustakonnanmarjasta. Ilman marjoja erojen löytäminen vaatii lähempää tarkastelua. Punakonnanmarjan lehtilapa tavallisesti 4 tai toisinaan 5 kertaa jakoinen ja sen lehdykät ovat pienempiä ja suipompia. Lehtilapa on myös myöhemmin kesällä vaaleamman vihreä. Lajit voivat yhteisillä kasvupaikoilla risteytyä keskenään. Jos marjoja kehittyy, ne ovat epämuodostuneita ja mustanpunaisia. Suomessa on harvinaisena koristekasvina käytetty Pohjois-Amerikasta kotoisin olevaa lännenkonnanmarjaa, A. rubra, joka toisinaan voi villiytyä lehtoihin ja metsiköihin. Sen tieteellinen lajinimi viittaa punaisiin marjoihin. Muutenkin se on punakonnanmarjan kaltainen, mutta kookkaampi ja rotevampi. Ilman kypsiä marjoja sen erottaa parhaiten mustakonnanmarjasta lehtien runsaamman jakoisuuden lisäksi pitkäsuippuisen teräväkärkisistä lehdyköistään, joissa kärkihammas on huomattavasti muita hampaita suurempi.
Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle mustakonnanmarjan esiintymiskartalle Suomessa.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Pohjolan kasvien pauloissa 