- Turritis glabra L. – (keto)pölkkyruoho
- aikaisemmin Suomessa käytetty nimi Arabis glabra (L.) Bernh.
- Turritis L. – pölkkyruohot
- Brassicaceae – ristikukkaiskasvit
(Keto)pölkkyruoho, Turritis glabra, on kaksivuotinen, pysty ja tavallisesti noin 50-120 cm korkea ruoho, jonka pääjuuri on pysty ja toisinaan yläosastaan haarova. Ensimmäisenä vuotena kasvaa lehtiruusuke ja toisena vuotena myös kukintovarsi. Varret ovat yksittäin tai haarautuneen juuren myötä tiiviinä varsiryhmänä. Ne ovat haarattomat tai yläosastaan pystyhaaraiset, jäykät ja liereät sekä vihreät tai sinipunaiset. Vaikka tieteellinen lajinimi viittaa kasvin kaljuuteen, varren tyviosa on tiheästi karheakarvainen. Muu osa vartta ja kukinto-osa ovat kaljut.
Ruusuke- ja aluslehdet ovat ruodilliset ja lähinnä kapean vastapuikeat. Ruoti on kapeammin tai leveämmin siipipalteinen ja useimmiten noin 0,5-4 cm pitkä. Se levenee lehtilavaksi ilman selvää rajaa. Lapa on ainakin tyviosastaan yleensä matalasti pariliuskainen. Kärkiosa on suippo- tai tylppäpäinen ja laidoiltaan liuskainen, hampainen tai lähes ehyt. Joskus harvoin koko lehti on ehytlaitainen. Lapa on tavallisesti noin 3-7 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 0,5-1,5 cm leveä sekä vihreä tai vaaleanvihreä ja molemmin puolin tiheästi tähtikarvainen. Varsilehdet ovat lukuisat ja varrella kierteisesti. Ne ovat ruodittomat, pystyt tai yläviistot ja lähinnä puikeat tai kapeanpuikeat sekä suippokärkiset ja nuolityviset. Lapa on sinivihreä tai vaihtelevasti sinipunainen, vahapintainen, kalju ja ehytlaitainen sekä tavallisesti noin 2-10 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 0,5-4 cm leveä.
Kukinto on varren ja haarojen kärjessä terttumaisesti. Terttu on aluksi lyhyt, mutta pitenee kukinnan edetessä jopa 60 cm pitkäksi. Samaan aikaan, kun tertun kärki kukkii, suurin osa siitä on jo hedelmävaiheessa. Kukat ovat tukilehdettömät. Kukkaperä on tavallisesti noin 4-10 mm pitkä. Verholehtiä on 4. Ne ovat lähinnä kapeanpuikeat, kuperat, tylppä- tai suippokärkiset ja kalvolaitaiset sekä kellanvihreät tai punertavat. Pituutta niillä on useimmiten noin 3-4 mm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 1-1,3 mm. Teriö on valkoinen tai kermanvalkoinen (kuivuneissa näytteissä vaaleankeltainen) ja tavallisesti noin 5-7 mm leveä. Terälehtiä on ristikkäisesti 4. Ne ovat kapean vastapuikeat, pyöreähköpäiset ja kapeatyviset sekä yleensä noin 5-7 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 1-1,5 mm leveät.
Heteitä on 6, joista 4 on pitempää ja 2 lyhyempää. Palhot ovat valkoiset tai kellertävät ja hiukan alaspäin levenevät. Ponnet ovat keltaiset, ja ponnenpuoliskot ovat tiiviisti yhdessä. Sikiäin on kehänpäällinen, 2-lokeroinen ja tasalevyisen liereä sekä kellanvihreä. Sen kärjen jatkeena oleva vartalo on hyvin lyhyt eikä kukintavaiheessa juurikaan erotu sikiäimestä. Luotti on pyöreä, hieman vartaloa ja sikiäintä leveämpi ja kellanvihreä. Heteiden ja sikiäimen tyvellä on mesiäisiä. Hedelmäperä on pysty ja yleensä noin 10-15 mm pitkä. Hedelmä on pitkä, tasasoukka, pysty ja suora litu, joka on vihreä tai kellanruskea. Se on tavallisesti lopulta noin 40-70 mm pitkä ja noin 1-1,5 mm paksu. Lidun kärjessä on kuivuneen emin vartalon ja luotin muodostama noin 1 mm pitkä, otamainen jatke. Välikalvo erottaa lidun kahteen osaan, joista molemmissa on kahdessa rivissä ainakin 50 siementä. Litupuoliskot avautuvat välikalvon kahta puolen. Siemenet ovat soikeahkot, litteät, usein kapeasti ja epätäydellisesti siipipalteiset sekä ruskeat ja mustasärmäiset. Ne ovat noin 1,5-2 mm pisimmältä läpimitaltaan. Normaali kukinta-aika on kesä-heinäkuu.
(Keto)pölkkyruoho on Suomessa alkuperäinen laji Etelä-Suomessa ja muinaistulokas pohjoisempana. Se on yleinen etelästä päin Satakunnan, Etelä-Hämeen ja Etelä-Savon eliömaakuntiin saakka sekä harvinaisempi tai harvinainen Oulun Pohjanmaan ja Kainuun eliömaakuntiin saakka. Kasviatlaksessa on aivan yksittäisiä tulokashavaintoja myös Perä-Pohjanmaan ja Koillismaan eliömaakunnista. Kasvupaikkoina ovat lähinnä kedot, soraikot, kivikko- ja kallioalueet, tienvarret, pientareet ja kuivat joutomaat sekä asutuksen lähialueet. Muissa Pohjoismaissa laji kasvaa Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa.
(Keto)pölkkyruohon suomalainen nimi korostaa lajin jäykkää vartta, vaikka kasvin olemus ylöspäin suuntautuneine lehtineen ja pystyine hedelmistöineen on hyvin hoikka. Monen muun ristikukkaiskasvin tavoin myös pölkkyruoho soveltuu ravintokäyttöön. Sen nuoret lehdet käyvät lisukkeeksi mm. tuoresalaatteihin.
(Keto)pölkkyruoho on nykyisen sukunsa ainoa laji Euroopassa. Aikaisemmin se kuului pitkäpalkojen Arabis– sukuun yhdessä jäykkäpitkäpalon, A. hirsuta ja tunturipitkäpalon, A. alpina, kanssa. Se muistuttaakin jäykkäpitkäpalkoa ulkoiselta olemukseltaan, vaikka onkin keskimäärin sitä huomattavasti kookkaampi. Jäykkäpitkäpalon ruusukelehdet eivät ole liuskaiset, ja varsilehdet ovat useimmiten tiheäkarvaiset ja hammaslaitaiset.
Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle (keto)pölkkyruohon esiintymiskartalle Suomessa.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemist
Turritis glabra – (keto)pölkkyruohon ruusuke- ja aluslehdet ovat ruodilliset ja lähinnä kapean vastapuikeat. Ruoti on kapeammin tai leveämmin siipipalteinen ja useimmiten noin 0,5-4 cm pitkä. Se levenee lehtilavaksi ilman selvää rajaa. Lapa on yleensä ainakin tyviosastaan matalasti pariliuskainen. Kärkiosa on suippo- tai tylppäpäinen ja laidoiltaan liuskainen, hampainen tai lähes ehyt. Joskus harvoin koko lehti on ehytlaitainen. Lapa on tavallisesti noin 3-7 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 0,5-1,5 cm leveä ja molemmin puolin tiheästi tähtikarvainen. U, Helsinki, Kaarela, Runonlaulajantien itäpuoli, Håkansberg, kalliomäen laitarinne, 19.5.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Pohjolan kasvien pauloissa 