Serpentiiniraunioinen, Asplenium adulterinum, on monivuotinen, mätästävä ja tavallisesti noin 10-20 cm pitkä saniainen ja itiökasvi. Sen maavarsi on pysty tai vino, myös lyhyesti suikertava ja juurehtiva sekä tiheästi vanhojen, tummanruskeiden lehdentyvien peittämä. Lehdet nousevat maavarresta tiheähköinä kimppuina ja ne ovat talvehtivia. Ruoti on tummanruskea tai tumman punaruskea, kiiltävä ja karvamaisen kapeasuomuinen. Sen yläpinnan reunoilla ovat epäselvät harjanteet, mutta siipipalteiksi niitä ei voi sanoa. Ruoti on yleensä noin 3-7 cm pitkä ja noin 1/3 koko lehden pituudesta. Lehtilavan keskiranka on ominaisuuksiltaan muuten ruodin kaltainen, mutta sen kärkikolmannes on vihreä. Toisinaan vihreä osuus on tätä pitempikin. Lehtilapa on kertaalleen parilehdykkäinen, tasasoukka tai hieman suikea ja kärkeä kohti suippeneva. Se on tavallisesti noin 7-14 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 0,8-1,5 cm leveä.
Lehtilavan sivulehdykät ovat lähes vastakkain tai vuoroittain. Ne ovat lavan keski- ja kärkiosassa tiheämmin sekä tyviosassa pitkävälisemmin. Sivulehdykät ovat lähes ruodittomia, puikeita, pyöreähköjä tai alimmat toisinaan melkein viuhkamaisia ja tyveltään leveähkön kiilamaisia sekä aika symmetrisiä. Lehdykän laita on ehyttä kiilamaista tyviosaa lukuun ottamatta pyöreähampainen tai nyhälaitainen. Pituutta lehdyköillä on tavallisesti noin 4-8 mm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 3-7 mm. Niiden alapinnalla on yleensä muutamia nystykarvoja.
Itiöpesäkeryhmät sijaitsevat lehtilavan sivulehdyköiden alapinnalla. Niitä on yleisimmin 3-6 lehdykän alapinnan lehtisuonten sivuilla ja ne suuntautuvat yläviistoon laitaa kohti. Itiöpesäkeryhmä on ennen itiöintiä tasasoukka, alle 0,5 mm leveä ja enintään noin 2 mm pitkä. Sitä peittää koko pesäkeryhmän mittainen, vaalea, kalvomainen katesuomu, joka on kiinnittynyt lehdykän laidan puoleiselta reunaltaan. Katesuomun toinen reuna on pieninyhäinen. Katesuomu avautuu ja kääntyy kypsymisvaiheessa itiöpesäkeryhmän sivulle, johon se jää itiöinnin ajaksi. Kypsät itiöpesäkeryhmät muuttuvat ruskeiksi, laajenevat ja usein yhtyvät sekä peittävät ison osan lehdykän alapinnasta. Itiöpöly on tummanruskeaa. Itiöiden kypsymisaika on heinä-elokuu.
Serpentiiniraunioinen on alkuperäinen laji Suomessa. Sitä tavataan hyvin harvinaisena vain Varsinais-Suomen eliömaakunnan Salossa (1 kasvupaikka) ja Pohjois-Karjalan eliömaakunnan Kaavilla (9) ja Juuassa (2). Kasvupaikkoina ovat suomalaisen nimen mukaisesti ultraemäksisten kallioiden jyrkät rinteet ja seinämät, joilla se viihtyy parhaiten varjoisissa koloissa ja halkeamissa. Laji on rauhoitettu. Vuonna 2019 julkaistussa uhanalaisuusarvioinnissa se on todettu vaarantuneeksi (VU). Luokkaan johtaneina kriteereinä ovat olleet pieni populaatiokoko ja jatkuva taantuminen. Uhkana ovat kaivannaistoiminta keräily ja risteytyminen viherraunioisen, A. viride, kanssa. Muissa Pohjoismaissa serpentiiniraunioinen kasvaa Ruotsissa ja Norjassa.
Suomessa kasvaa viisi raunioislajia. Niistä kolme ovat hyvin samannäköisiä. Selkein ja helpoimmin tarkistettava ero löytyy ruodin ja lehtilavan keskirangan värityksestä. Kun serpentiiniraunioisella keskirangan kärkikolmannes on vihreä ja muu osa rankaa ja ruoti ovat tummanruskeita, tummaraunioisella, A. trichomanes, ruoti ja koko keskiranka usein aivan kasvavaa kärkeä lukuun ottamatta ovat mustan- tai tumman punaruskeita. Viherraunioisella, A. viride, puolestaan koko lavan keskiranka ja ruodin yläosa ovat vihreitä.
Serpentiiniraunioinen on aikanaan syntynyt kalliotummaraunioisen, ssp. trichomanes ja viherraunioisen risteytymisen tuloksena. Se on allotetraploidi, jonka kromosomiluku risteytymisessä kahdentui 144:ään. Sen tieteellinen lajinimi, adulterinum, tarkoittaakin paljonpuhuvasti avionrikkojaa.
Asplenium adulterinum – serpentiiniraunioinen kasvaa Suomessa vain yhdellä kalliolla Varsinais-Suomen Salossa ja muutamin paikoin Pohjois-Karjalan Kaavilla ja Juuassa. Salossa kasvupaikkana on tumma, täynnä halkeamia oleva peridotiittiseinämä. V, Salo, Suomusjärvi, Salittu, Ahvenlammentien varrella oleva kallioseinämä, luonnonsuojelualue, 12.6.2021. Koko kuvasarja on samalta kasvupaikalta. Copyright Hannu Kämäräinen.Asplenium adulterinum – serpentiiniraunioinen viihtyy vain ultraemäksisillä kalliopinnoilla, joissa se hakeutuu yleensä jyrkkien rinteiden ja seinämien varjoisiin koloihin ja halkeamiin. Lajin tarkkoja kasvupaikka- tai kallioperävaatimuksia ei kuitenkaan tunneta. Jostain syystä se puuttuu kokonaan Pohjois-Suomesta, vaikka siellä on pääosa koko maan ultraemäksisistä kallioista. Koko maan yksilömäärä on 2012 julkaistun tiedon mukaan noin 1 700, josta noin puolet on kuvan kalliolla. 12.6.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.Asplenium adulterinum – serpentiiniraunioinen voi sopivan varjoisissa seinämäsyvänteissä, koloissa ja halkeamissa levittäytyä myös laajemmiksi, yhtenäisiksi kasvustoiksi ja kasvustonauhoiksi. Tätä edesauttaa maavarren kyky levittäytyä lyhyesti suikertamalla pitkin kasvualustaa. Tällöin yksilörajojen määrittely on hankalaa, ellei jopa mahdotonta. 23.8.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.Asplenium adulterinum – serpentiiniraunioisen lehdet nousevat maavarresta tiheähköinä kimppuina ja ne ovat tavallisesti noin 10-20 cm pitkiä sekä talvehtivia. Yksilöt ovat pitkäikäisiä. Ulkomaisten tutkimusten mukaan niiden keskimääräinen elinikä on noin 30-50 vuotta. 12.6.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.Asplenium adulterinum – serpentiiniraunioinen on aikanaan syntynyt kalliotummaraunioisen, A. trichomanes subsp. trichomanes ja viherraunioisen, A. viride, risteytymisen tuloksena. Helpoiten havaittava ero muinaisiin kantalajeihin löytyy lehtilavan keskirangasta, jonka kärkikolmannes (joskus vähän enemmänkin) on vihreä. Viherraunioisella koko keskiranka on vihreä ja tummaraunioisella kärkinipukkaa lukuun ottamatta ruskea. 12.6.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.Asplenium adulterinum – serpentiiniraunioisen lehtilapa on kertaalleen parilehdykkäinen, tasasoukka tai hieman suikea ja kärkeä kohti suippeneva. Se on tavallisesti noin 7-14 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 0,8-1,5 cm leveä. 3.7.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.Asplenium adulterinum – serpentiiniraunioisen lehtilavan sivulehdykät ovat lähes ruodittomia, puikeita, pyöreähköjä tai alimmat (kuvan vasen laita) toisinaan melkein viuhkamaisia ja tyveltään leveähkön kiilamaisia sekä aika symmetrisiä. Lehdykän laita on ehyttä kiilamaista tyviosaa lukuun ottamatta pyöreähampainen tai nyhälaitainen. Pituutta lehdyköillä on tavallisesti noin 4-8 mm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 3-7 mm. Kuvassa lehdyköiden pinnalla ei näy nystykarvoitusta vaan sienikasvusto on käynyt jo edelliseltä vuodelta talvehtineen lehden kimppuun. Keskirangan yläpinnan reunoilla ovat epäselvät harjanteet, mutta siipipalteiksi niitä ei voi sanoa. 12.6.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.Asplenium adulterinum – serpentiiniraunioisen itiöpesäkeryhmiä on yleisimmin 3-6 lehdykän alapinnan lehtisuonten sivuilla. Ne ovat ennen itiöintiä tasasoukkia ja enintään noin 2 mm pitkiä. Pesäkeryhmää peittää vaalea, kalvomainen katesuomu. 3.7.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.Asplenium adulterinum – serpentiiniraunioisen itiöpesäkeryhmiä peittävä katesuomu on muiden Suomen raunioisten tapaan kiinnittynyt vain toiselta sivultaan. Itiöiden kypsymisvaiheessa se avautuu ja kääntyy itiöpesäkeryhmän sivulle, johon se jää itiöinnin ajaksi Kypsät itiöpesäkkeet tummuvat ruskeiksi. 23.8.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.Asplenium adulterinum – serpentiiniraunioisen kypsät itiöpesäkeryhmät muuttuvat ruskeiksi, laajenevat ja usein yhtyvät sekä peittävät ison osan lehdykän alapinnasta. 12.6.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.Asplenium adulterinum – serpentiiniraunioisen lehtiruoti on tummanruskea tai tumman punaruskea ja karvamaisen kapeasuomuinen. Se on yleensä noin 3-7 cm pitkä ja noin 1/3 koko lehden pituudesta. 12.6.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.