• Asplenium trichomanes L. – tummaraunioinen
• aikaisemmin Suomessa käytetty nimi Asplenium trichomanes L. subsp. trichomanes – tummaraunioinen subsp. kalliotummaraunioinen
• Asplenium L. – raunioiset
• Aspleniaceae – raunioiskasvit

Tummaraunioisesta, Asplenium trichomanes s. lato, esiintyy Euroopassa useita hankalasti toisistaan erotettavaa taksoneja, jotka on lähinnä käytännön syistä perinteisesti käsitelty alalajeina, vaikka ne eroavat toisistaan kromosomiluvultaan. Vuonna 2021 julkaistuun selvitykseen ja luokitteluun perustuen Suomessa on siirrytty käsittelemään täällä esiintyvät kaksi taksonia lajitasoisina. Lajit ovat kalkkitummaraunioinen, A. guadrivalens ja kalliotummaraunioinen, A. trichomanes. Kalkkitummaraunioinen on perimältään tetraploidi 2n = 144 ja kalliotummaraunioinen diploidi 2n = 72. Taksonien väliset risteymät ovat steriilejä eli lisääntymiskyvyttömiä. Taksonien lajiperustaa on selitetty tarkemmin artikkelissa: Suomen putkilokasvien luettelo, Lisäyksiä ja muutoksia perusteluineen 4. (Lutukka 39. 2023, s. 133-134. LUOMUS, Helsinki).

Kalliotummaraunioinen on monivuotinen, mätästävä ja tavallisesti noin 10-30 cm pitkä saniainen ja itiökasvi. Sen maavarsi on lyhyt, pysty tai vino ja juurehtiva sekä tiheästi vanhojen, tummanruskeiden lehdentyvien peittämä. Lehdet nousevat maavarresta tiheähköinä kimppuina, ja ne ovat talvehtivia. Ruoti on tummanruskea tai tummahkon punaruskea, kiiltävä, kapeasti vaalean siipipalteinen ja usein harvaan nystykarvainen sekä pienisuomuinen. Se on yleensä noin 2-6 cm pitkä ja noin 1/5-1/4 koko lehden pituudesta. Keskiranka on ominaisuuksiltaan ruodin kaltainen, mutta usein sen kasvava kärki on vihreä noin 1-10 mm:n pituudelta. Lehtilapa on kertaalleen parilehdykkäinen, tasasoukka tai hieman suikea ja kärkeä kohti suippeneva. Se on tavallisesti noin 8-25 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 0,8-1,5 cm leveä.

Lehtilavan sivulehdykät ovat useimmiten vuoroittain ja harvahkosti niin, että niitä erottaa selvä väli. Ne ovat lähes ruodittomia, usein hieman koveria, pyöreähköjä ja tyveltään leveämmän tai kapeamman kiilamaisia sekä lähes symmetrisiä. Lehdykän laita on selvästi pyöreähköhampainen. Pituutta lehdyköillä on tavallisesti noin 2,5-7,5 mm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 2-6 mm. Pituus on noin 1,3-1,5-kertainen leveyteen nähden. Lehdykät ovat avautuessaan pienisuomuiset ja nystykarvaiset mutta kaljuuntuvat nopeasti avauduttuaan.

Itiöpesäkeryhmät sijaitsevat lehtilavan sivulehdyköiden alapinnalla.  Niitä on yleisimmin 3-6 lehdykän lehtisuonten sivuilla ja ne suuntautuvat yläviistoon laitaa kohti. Itiöpesäkeryhmä on ennen itiöintiä tasasoukka, alle 0,5 mm leveä ja enintään noin 2 mm pitkä. Sitä peittää koko pesäkeryhmän mittainen, vaalea, kalvomainen katesuomu, joka on kiinnittynyt lehdykän laidan puoleiselta reunaltaan. Katesuomun toinen reuna on pieninyhäinen. Katesuomu avautuu ja kääntyy kypsymisvaiheessa itiöpesäkeryhmän sivulle, johon se jää itiöinnin ajaksi. Kypsät itiöpesäkeryhmät muuttuvat ruskeiksi ja laajenevat mutta eivät yleensä yhdy toisiinsa vaan pysyvät erillisinä. Itiöpöly on tummanruskeaa. Itiöiden kypsymisaika on heinä-elokuu.

Kalliotummaraunioinen on alkuperäinen laji Suomessa. Sitä tavataan yleisempänä tai harvinaisempana etelästä päin Etelä-Pohjanmaan ja Pohjois-Karjalan eliömaakuntien väliselle linjalle saakka. Yleisehkö se on vain Ahvenanmaan, Varsinais-Suomen, Uudenmaan, Satakunnan ja Etelä-Hämeen eliömaakunnissa. Lisäksi Kasviatlaksessa on vanha havainto myös Perä-Pohjanmaan eliömaakunnasta, Rovaniemeltä. Kasvupaikkoina ovat kalliot ja kallionraot, jotka aika usein ovat enemmän tai vähemmän varjoisia. Laji on Keski-Euroopassa kalkinkarttaja mutta voi Suomessa kasvaa myös kalkkivaikutteisilla kallioilla. Muissa Pohjoismaissa kalliotummaraunioinen kasvaa Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa ja Islannissa sekä Tanskan Färsaarilla.

Lähilaji, kalkkitummaraunioinen, A. quadrivalens, eroaa kalliotummaraunioisesta lähinnä lehdyköidensä perusteella. Sen sivulehdykät ovat tiheässä. Malliltaan ne ovat pitkulaisia, hieman kuperia ja laidoiltaan enintään vain matalanyhäisiä.

Suomessa kasvaa kuusi raunioislajia. Niistä neljä ovat hyvin samannäköisiä. Selkein ja helpoimmin tarkistettava ero kallio- ja kalkkitummaraunioisen sekä kahden muun lajin välillä löytyy ruodin ja lehtilavan keskirangan värityksestä. Tummaraunioisten lajiparilla ruoti ja koko keskiranka ovat tumman- tai mustanruskeita lyhyttä kasvavaa kärkeä lukuun ottamatta. Serpentiiniraunioisella, A. adulterinum, keskirangan kärkikolmannes on vihreä ja muu osa rankaa ja ruoti ovat tummanruskeita. Viherraunioisella, A. viride, puolestaan koko lavan keskiranka ja ruodin yläosa ovat vihreitä.

Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle kalliotummaraunioisen esiintymiskartalle Suomessa.

Linkki Euroopan ja Välimeren alueen maa- tai aluekohtaiselle esiintymiskartalle (The Euro+Med Plantbase). Laji on kartastossa edelleen alalajitasoisena.

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto

Asplenium trichomanes – kalliotummaraunioinen kasvattaa parhaimmillaan tuppaita, joissa on jopa satoja lehtiä. A, Sund, Bomarsund, Notviksbasen-niemi, Notvikstornetin tykkitorniraunion alapuoliset kalliorinteet, 28.5.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.

Asplenium trichomanes – kalliotummaraunioisen lehdet ovat tavallisesti noin 10-30 cm pitkiä ja erityisesti kallioseinämillä ne ovat vaihdellen pystyjä, kaarevia tai roikkuvia. Lehtilapa on tasasoukka tai hieman suikea ja kärkeä kohti suippeneva. Se on leveimmältä kohtaa yleensä noin 0,8-1,5 cm leveä. 12.6.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.

Asplenium trichomanes – kalliotummaraunioisen lehdet ovat yleisnäkymältään harsumpia kuin lähilajilla, kalkkitummaraunioisella, A. quadrivalens. Lisäksi sivulehdyköiden muoto on pyöreähkö. 12.6.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.

Asplenium trichomanes – kalliotummaraunioisen lehtien keskiranka on suomalaisen lajinimensä mukaisesti tummanruskea tai tummahkon punaruskea. Se on paras erottava tuntomerkki kahteen lähilajiin nähden. Viherraunioisella, A. viride, koko keskiranka on vihreä ja serpentiiniraunioisella, A. adulterinum, keskirangan kärkikolmannes on vihreä. Myös kalliotummaraunioisella ja läheisellä kalkkitummaraunioisella lehden kasvava kärkiosa voi olla vihreä mutta enintään vain noin senttimetrin matkalta. 12.6.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.

Asplenium trichomanes – kalliotummaraunioisen lehtilavan sivulehdykät ovat usein hieman koverat, kun ne kalkkitummaraunioisella ovat yleisimmin hieman kuperat. Lehdyköitä erottaa myös selvä väli. 12.6.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.

Asplenium trichomanes – kalliotummaraunioisen lehtilapa on kertaalleen parilehdykkäinen. Lehdykät ovat useimmiten vuoroittain. Ne ovat lähes ruodittomia, pyöreähköjä ja laidoiltaan selvästi pyöreähköhampaisia. Pituutta lehdyköillä on tavallisesti noin 2,5-7,5 mm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 2-6 mm. Pituus on noin 1,3-1,5-kertainen leveyteen nähden. Lavan keskiranka on päältä kouru ja laidoiltaan kapeasti vaalean siipipalteinen. 12.6.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.

Asplenium trichomanes – kalliotummaraunioisen kypsät itiöpesäkeryhmät muuttuvat ruskeiksi ja laajenevat, mutta eivät yleensä yhdy toisiinsa, vaan pysyvät erillisinä. Edellisvuotinen, talvehtinut lehti on vielä kesäkuun puolivälin tienoilla erittäin hyväkuntoinen. Jopa itiöpesäkeryhmien sivulle kääntyneet katesuomut ovat säilyneet talven kourissa paikoillaan. 12.6.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.

Asplenium trichomanes – kalliotummaraunioisen lehtiruoti on tummanruskea tai tummahkon punaruskea, kiiltävä, kapeasti vaalean siipipalteinen ja usein harvaan nystykarvainen sekä pienisuomuinen. Se on yleensä noin 2-6 cm pitkä ja noin 1/5-1/4 koko lehden pituudesta. 12.6.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.

Alalajien selkeimmät ulkonäköerot

Asplenium quadrivalens – kalkkitummaraunioisen sivulehdykät ovat erityisesti lehtilavan keskiosassa usein lähes tai aivan vastakkain ja hyvin tiheästi. Malliltaan ne ovat pitkulaiset. V, Salo, Särkisalo, Förby, merenrantaan päättyvän maantien pohjoispuolelta nouseva kalkkikallioalue, luonnonsuojelualue, 11.7.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto