- Botrychium boreale Milde – pohjannoidanlukko
- Botrychium Sw. – niittynoidanlukot
- Ophioglossaceae – käärmeenkielikasvit
Pohjannoidanlukko, Botrychium boreale, on monivuotinen saniainen ja itiökasvi, jonka lehdet nousevat maavarresta useimmiten yksittäin. Vain harvoin lehtiä on kaksi. Yksilöt kasvavat yksittäin tai pieninä ryhminä. Ne ovat yleensä pystyjä ja tavallisesti noin 5-20 cm pitkiä, harvoin pitempiäkin. Maavarsi on lyhyt mutta monijuurinen ja tummanruskea. Lehti on kokonaan kalju, ruodillinen ja jakautuu yleensä puolivälin yläpuolelta kokonaispituuttaan yhdeksi steriiliksi lehtilavaksi sekä yhdeksi, kärjestään haarovaksi, itiöpesäkkeiseksi osaksi. Noidanlukkojen muuntelua noudattaen haaromiskohta kuitenkin liukuu toisinaan puoliväliin tai jopa sen alapuolelle. Näyttää siltä kuin lajilla olisi varsi, yksi varsilehti ja haarova, perällinen ”kukinto”, vaikka kyseessä onkin yksi jakautunut lehti. Maavarresta nouseva ruoti on suhteellisen tanakka, vaaleanvihreä ja yleensä noin 3-13 cm pitkä. Sen tyvellä on ruskeita, tuppimaisia jäänteitä edellisvuotisesta lehdestä.
Steriili lehtilapa on pysty, ruoditon tai lyhytruotinen, paksuhko ja vihreä tai vaaleanvihreä. Se on parilehdykkäinen ja malliltaan puikean kolmiomainen. Pituutta sillä on tavallisesti noin 1,5-5 cm ja leveyttä tyven kohdalta noin 2-4 cm. Lapa on useimmiten enintään 1,5 kertaa leveytensä pituinen. Sivulehdyköitä on kärkilehdykän lisäksi yleensä 3-5 paria. Ne ovat malliltaan tavallisimmin kolmiomaisen tai vinoneliömäisen puikeita, keskisuonellisia ja lavan kärkeä kohti pieneneviä. Alimmat lehdykät ovat yleensä lähes pituutensa levyisiä, noin 10-20 mm pitkiä ja noin 7-18 mm leveitä. Lehdyköiden laita vaihtelee samassakin kasvustossa ja lavassakin ehyestä epäsäännöllisen tylppäliuskaiseen. Useimmiten kuitenkin lavan tyviosan sivuliuskat ovat enemmän tai vähemmän liuskoittuneet. Kaiken kaikkiaan steriili lehtilapa on niin yksilöllinen, että kahta suunnilleen samanlaista on kasvustosta vaikea löytää.
Lehden fertiilin, itiöpesäkkeisen kärkiosan perä on yleensä noin 0,5-4 cm pitkä ja vaalean- tai kellanvihreä. Itiöpesäkkeistö on malliltaan kapeansoikea, pitkänpyöreä, kartiomainen tai vastakartiomaisesti levittäytyvä ja kertaalleen tai kahteen kertaan, harvemmin kolmeenkin kertaan haarova. Se on useimmiten noin 1-5 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 1-4 cm leveä. Itiöpesäkkeet ovat perättömiä tai hyvin lyhytperäisiä ja ne sijaitsevat kahtena rivinä tai rypälemäisinä ryhminä pesäkkeistön haaroissa. Itiöpesäke on pallomaisen pyöreä ja läpimitaltaan noin 1 mm sekä aluksi keltainen tai kellanvihreä ja lopulta ruosteenruskea. Pesäkkeen puolivälissä on sauma, josta se itiöidessään avautuu. Itiöpöly on vaalean kellertävää. Itiöiden kypsymisaika on kesä-heinäkuu.
Pohjannoidanlukko on alkuperäinen laji Suomessa. Se painottuu pohjoisempaan Suomeen, jossa sitä esiintyy Keski-Pohjanmaan ja Kainuun eliömaakunnista alkaen pohjoiseen kaikissa eliömaakunnissa. Lisäksi sillä on Ahvenanmaan, Varsinais-Suomen, Uudenmaan, Satakunnan ja Etelä-Pohjanmaan eliömaakunnissa yhteensä jäljellä muutama säilynyt esiintymä. Se on kaikkialla harvinaistunut. Iso osa havainnoista on jo vanhoja. Esiintyminen on epäsäännöllistä ja kannanvaihtelut eri vuosina ovat suuria. Pohjois-Suomessa se kasvaa erityisesti joenvarsiniityillä, tunturiniityillä ja kyläkedoilla. Saaristomerellä kasvupaikkoina ovat lähinnä mereiset kedot ja nummet. Vuonna 2019 julkaistussa uhanalaisuusarvioinnissa laji on todettu silmälläpidettäväksi (NT). Luokitukseen on vaikuttanut yksilöiden määrän merkittävä vähentyminen, suppea esiintymisalue ja taantuminen, esiintymisen voimakas pirstoutuminen sekä erittäin suuret kannanvaihtelut. Uhkatekijöinä ovat avoimien alueiden sulkeutuminen, metsien uudistamis- ja hoitotoimet, kemialliset haittavaikutukset ja rakentaminen. Muissa Pohjoismaissa pohjannoidanlukko kasvaa Ruotsissa, Norjassa ja Islannissa sekä Norjan Huippuvuorilla.
Suomessa kasvaa seitsemän noidanlukkolajia, jotka on nykyisin jaettu kolmeen sukuun. Niittynoidanlukkojen sukuun kuuluu viisi lajia, pohjannoidanlukon lisäksi ketonoidanlukko, B. lunaria, suikeanoidanlukko, B. lanceolatum, saunionoidanlukko, B. matricariifolium ja pikkunoidanlukko, B. simplex. Lajeissa on paljon samankaltaisuutta ja sisäistä muuntelua, joka synnyttää epätyypillisiä rajatapauksia. Lisäksi aika usein useampi laji kasvaa samalla kasvupaikalla jopa sekakasvustoina. Varmoja risteytymiä ei ole kuitenkaan todettu.
Suikea- ja saunionoidanlukon lehdet ovat pohjannoidanlukon tavoin jakautuneet yläosastaan. Niiden lavan sivulehdykät ovat kuitenkin kapean pitkulaisia ja liuskaisia tai hampaisia. Ketonoidanlukon steriili lapa on tavallisesti kapeamman tai leveämmän pitkänpyöreä ja sen sivulehdykät pysyvät suunnilleen samankokoisina lavan tyveltä ainakin puoliväliin saakka. Lisäksi sivulehdykät ovat useimmiten viuhkamaisia tai munuaismaisia ja pyöreäkärkisiä. Niiden suonitus on viuhkamainen eikä varsinaista keskisuonta ole. Pikkunoidanlukon lehti jakautuu jo tyviosasta. Steriili lapa on tavallisesti pitkähköruotinen ja siinä on vain 1-3 lehdykkäparia, jotka ovat säännöttömän pyöreähköjä.
Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle pohjannoidanlukon esiintymiskartalle Suomessa.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Pohjolan kasvien pauloissa 