Botrychium lanceolatum – suikeanoidanlukko

Botrychium lanceolatum (S. G. Gmel.) Ångstr. – suikeanoidanlukko
Botrychium Sw. – niittynoidanlukot
Ophioglossaceae – käärmeenkielikasvit

Suikeanoidanlukko, Botrychium lanceolatum, on monivuotinen saniainen ja itiökasvi, jonka lehdet nousevat maavarresta useimmiten yksittäin. Vain harvoin lehtiä on kaksi. Yksilöt kasvavat yksittäin tai pieninä ryhminä. Ne ovat yleensä pystyjä ja tavallisesti noin 5-25 cm pitkiä. Maavarsi on lyhyt mutta monijuurinen ja tummanruskea. Lehti on kokonaan kalju, ruodillinen ja jakautuu kokonaispituuden puolivälin yläpuolelta yhdeksi steriiliksi lehtilavaksi sekä yhdeksi, kärjestään haarovaksi, itiöpesäkkeiseksi osaksi. Näyttää siltä kuin lajilla olisi varsi, yksi varsilehti ja haarova, perällinen ”kukinto”, vaikka kyseessä onkin yksi jakautunut lehti. Maavarresta nouseva ruoti on suhteellisen tanakka, vaalean- tai kellanvihreä ja yleensä noin 3-15 cm pitkä. Sen tyvellä on ruskeita, tuppimaisia jäänteitä edellisvuotisesta lehdestä.

Steriili lehtilapa on pystyhkö tai yläviisto, ruoditon, ja vihreä tai vaaleanvihreä. Se on parilehdykkäinen ja malliltaan yleensä leveän kolmiomainen. Pituutta sillä on tavallisesti noin 1-4,5 cm ja leveyttä tyven kohdalta noin 1,5-6 cm. Lapa on useimmiten hieman pituuttaan leveämpi. Sivulehdyköitä on kärkilehdykän lisäksi yleensä 3-5 paria. Alimmat niistä ovat erityisesti isommissa yksilöissä malliltaan puikeahkot tai soikeahkot ja laidoiltaan pitkäliuskaiset. Ylemmät lehdykät ovat lähinnä kapeahkon pitkulaisia ja laidoiltaan liuskaisia, pykäläisiä tai hampaisia. Lehdykät ovat keskisuonellisia ja lavan kärkeä kohti pieneneviä. Niiden liuskat ja hampaat ovat lehdykän kärkeä kohti suuntautuneet. Alimmat lehdykät ovat yleensä noin 7-30 mm pitkiä ja leveimmältä kohtaa noin 3-15 mm leveitä.

Lehden fertiilin, itiöpesäkkeisen kärkiosan perä on tavallisesti noin 0-3 cm pitkä ja vaalean- tai kellanvihreä. Itiöpesäkkeistö on malliltaan kapeansoikea, pitkänpyöreä tai vastakartiomaisesti levittäytyvä ja kahteen tai kolmeen kertaan haarova. Päähaarat ovat usein pitkiä. Pesäkkeistö on useimmiten noin 1,5-8 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 1-4 cm leveä. Itiöpesäkkeet ovat perättömiä tai hyvin lyhytperäisiä ja ne sijaitsevat kahtena rivinä tai rypälemäisinä ryhminä pesäkkeistön haaroissa. Itiöpesäke on pallomaisen pyöreä ja läpimitaltaan noin 1 mm sekä aluksi keltainen tai kellanvihreä ja lopulta ruosteenruskea. Pesäkkeen puolivälissä on sauma, josta se itiöidessään avautuu. Itiöpöly on lähes valkoista. Itiöiden kypsymisaika on kesä-elokuu.

Suikeanoidanlukko on alkuperäinen laji Suomessa. Sitä on esiintynyt kaikissa eliömaakunnissa, mutta Ahvenanmaalta sen on todettu jo hävinneen. Muuallakin se on harvinainen tai hyvin harvinainen. Iso osa havainnoista on jo vanhoja. Ylivoimaisesti eniten tuoreempia (2015-) havaintoja on Keski-Pohjanmaan eliömaakunnasta, josta alla oleva kuvasarjakin on otettu. Esiintyminen on epäsäännöllistä ja kannanvaihtelut eri vuosina ovat suuria. Kasvupaikkoina ovat lähinnä kuivat niityt, kedot, hiekkaiset nummet, laitumet, rantaniityt ja -törmät sekä kalliosammalikot ja tienpientareet. Vuonna 2019 julkaistussa uhanalaisuusarvioinnissa laji on todettu vaarantuneeksi (VU). Luokitukseen on vaikuttanut yksilöiden määrän merkittävä vähentyminen. Uhkatekijöinä ovat avoimien alueiden sulkeutuminen, metsien uudistamis- ja hoitotoimet, kemialliset haittavaikutukset ja rakentaminen. Muissa Pohjoismaissa suikeanoidanlukko kasvaa Ruotsissa, Norjassa ja Islannissa.

Suomessa kasvaa seitsemän noidanlukkolajia, jotka on nykyisin jaettu kolmeen sukuun. Niittynoidanlukkojen sukuun kuuluu viisi lajia, suikeanoidanlukon lisäksi ketonoidanlukko, B. lunaria, pohjannoidanlukko, B. boreale, saunionoidanlukko, B. matricariifolium ja pikkunoidanlukko, B. simplex. Lajeissa on paljon samankaltaisuutta ja sisäistä muuntelua, joka synnyttää epätyypillisiä rajatapauksia. Lisäksi aika usein useampi laji kasvaa samalla kasvupaikalla jopa sekakasvustoina. Varmoja risteytymiä ei ole kuitenkaan todettu.

Lähimmäksi aika vähän muuntelevaa suikeanoidanlukkoa tulevat saunionoidanlukko ja pohjannoidanlukko. Saunionoidanlukon steriili lehtilapa on kapean kolmiomainen ja noin kaksi kertaa leveytensä pituinen. Sivulehdykät pienenevät vain vähän lavan kärkeä kohti ja niiden laitaliuskat ja -hampaat ovat ulospäisiä, eivät selvästi etuviistoja. Pohjannoidanlukon steriili lehtilapa on puikean kolmiomainen ja sen sivulehdykät ovat kolmiomaisia tai vinoneliömäisen puikeita. Niiden laita vaihtelee ehyestä epäsäännöllisen tylppäliuskaiseen. Ketonoidanlukko ja pikkunoidanlukko ovat niin erinäköisiä, ettei sekoittamisvaaraa niihin ole.

Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle suikeanoidanlukon esiintymiskartalle Suomessa.

Linkki Euroopan ja Välimeren alueen maa- tai aluekohtaiselle esiintymiskartalle (The Euro+Med Plantbase).

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto