- Campanula uniflora L. – kiirunankello
- Campanula L. – (sini)kellot
- Campanulaceae – kellokasvit
Kiirunankello, Campanula uniflora, on monivuotinen, tyviosasta koheneva, tavallisesti noin 5-20 cm korkea ja lähes kalju ruoho. Juurakko on ohut, jossain määrin suikertava ja haarova sekä yläosastaan suomuinen. Varret ovat yksittäin tai juurakosta nousee useampia varsia. Ne ovat haarattomat, särmikkäät, vihreäsävyiset – tumman sinipunaiset ja kaljut tai kärkiosastaan hiukan karvaiset.
Varsilehdet ovat kierteisesti. Vesa- ja tyvilehdet sekä alimmat varsilehdet ovat ruodilliset ja puikean soikeat tai pitkulaiset sekä pyöreähkö-, tylppä- tai suippokärkiset ja tasaisen kiilamaisesti ruotiin kapenevat. Lapa on molemmin puolin vihreä – hieman ruskehtava tai sinipunainen, kalju ja laidoiltaan harvakseen nystermäinen sekä ehyt tai matalanyhäinen. Se on tavallisesti noin 5-30 mm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 3-10 mm leveä. Ruoti on yleensä kouru, laidoiltaan palteinen ja noin 3-10 mm pitkä. Muut varsilehdet ovat ruodittomat (tai lyhyttä ruotia ei lehden tyviosasta pysty erottamaan) ja suikeat – tasasoukat sekä useimmiten noin 5-40 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 0,5-5 mm leveät. Ne ovat laidoiltaan enemmän tai vähemmän nystermäiset, ehyet tai hieman nyhäiset ja kaljut tai ylimpien lehtien osalta ripsikarvaiset.
Kukat ovat varren kärjessä tieteellisen lajinimen mukaisesti aina yksittäin. Nuppuina ne ovat pystyt mutta kääntyvät yleensä jo avautumisvaiheessa nuokkuviksi. Varsinaista kukkaperää ei voida osoittaa. Ylimmät varsilehdet ovat kukan alapuolella esi- tai tukilehtimäisesti. Kehänalaisen sikiäimen sisältävä kukkapohjus on kapean kartiomainen, särmäsuoninen ja tumman sinipunainen, osittain tummanvihertävä tai lähes musta sekä valkokarvainen. Se on noin 7-10 mm pitkä ja noin 3-3,5 mm leveä. Kukkapohjuksen kärjessä oleva verhiö on säteittäisesti 5-lehtinen. Verholehdet ovat hyvin kapean kolmiomaiset, tylppäkärkiset, teriönmyötäiset ja kukkapohjuksen väriset sekä samalla tavoin karvaiset. Ne ovat noin 4,5-5,5 mm pitkät ja tyveltään noin 1-1,5 mm leveät.
Teriö on vaaleahkonsininen, kapean kellomainen, yhdislehtinen ja kärjestään säteittäisesti 5-liuskainen. Se on tavallisesti noin 7-10 mm pitkä ja kärjestään noin 6-8 mm leveä. Kärkiliuskat ovat pyöristyneen kolmiomaiset, teräväkärkiset ja yleensä noin 4-6 mm pitkät sekä tyveltään noin 2-3,5 mm leveät. Heteitä on 5. Ne ovat noin 4-5 mm pitkät. Ponsi on kapean liuskamainen ja keltainen tai kellanruskea. Emi on 1-vartaloinen ja 3-luottinen. Vartalo on sininen ja yltää noin heteiden kärjen tasolle. Luotit ovat kielimäiset, ulospäin kaartuvat ja keltaiset tai kellanruskeat. Vartalo luotteineen yltää noin teriönliuskojen tyvelle saakka. Kukinnan jälkeen varren kärki oikenee, ja kukkapohjuksesta paisuva kota on pysty, kapeansoikeahko, särmäsuoninen ja särmistään enemmän tai vähemmän karvainen. Se on tummanvihreän, tumman sinipunaisen sekä ruskehtavan kirjava, tavallisesti noin 15-20 mm pitkä ja noin 5-7 mm leveä. Edellä mainittuun pituuteen sisältyvät kodan kärjessä säilyvät verholehdet. Kota aukeaa kärjestään alkaen. Siemenet ovat pitkulaiset tai kapeansoikeat, kypsänä ruskehtavat ja 1-1,2 mm pitkät. Normaali kukinta-aika on heinäkuu.
Kiirunankello on Suomessa alkuperäinen, hyvin harvinainen ja vähälukuinen laji. Sen esiintymisalue rajoittuu Enontekiön Lapin eliömaakuntaan ja sielläkin vain Käsivarren kärkiosan suurtunturialueelle. Tiedossa olevat kasvupaikat ovat Saanan, Mallan, Pikku-Mallan, Liigevárrin, Urttašvárrin, Urttašpaktin ja Tierbmešvárrin tuntureilla. Kasvupaikat ovat useimmiten kalkkivaikutteisilla, vaikeapääsyisillä ja jyrkillä kalliorinteillä, pahtojen tyvillä ja avoimilla kalliohyllyillä, yleensä puolivarjossa sekä usein enemmän tai vähemmän pohjoiseen suuntautuvalla sivulla. Ne ovat enimmäkseen keskipaljakalla, noin 600-850 metrissä ja harvemmin enintään noin 1 000 metrissä merenpinnan tasolta laskien. Laji on rauhoitettu. Se löydettiin Suomesta vasta 1900-luvun alkupuolella, kun aikansa merkittävä kasvitutkija Justus Montell keräsi siitä ensimmäisen nykyisissä tietokannoissa olevan näytteen Pikku-Mallalta 30.7.1910. Vuonna 2019 julkaistussa uhanalaisuusarvioinnissa kiirunankello on todettu äärimmäisen uhanalaiseksi (CR). Luokkaan on johtanut yksilöiden merkittävä väheneminen. Uhkatekijöinä ovat satunnaistekijät ja ilmastonmuutos. Muissa Pohjoismaissa lajia esiintyy Ruotsissa, Norjassa ja Islannissa sekä Norjan Huippuvuorilla.
Suomessa kasvaa alkuperäisenä, muinaistulokkaana tai vakiintuneena uustulokkaana 10 (sini)kellojen sukuun kuuluvaa lajia. Niistä vain tunturikissankello, C. rotundifolia subsp. groenlandica, esiintyy samantyyppisillä kasvupaikoilla kuin kiirunankello. Epäselvyyttä niiden erottamisessa toisistaan ei kuitenkaan ole. Tunturikissankellon varsissa on 1-3(-5) kukkaa. Teriö on pyöreätyvinen, kellomainen ja kärkiliuskat suorana tavallisesti noin 18-30 mm pitkä sekä kärkiosastaan lähes pituutensa levyinen. Lisäksi vesa- ja tyvilehtien lapa on munuaismainen, pyöreähkö tai herttamaisen puikea.
Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle kiirunankellon esiintymiskartalle Suomessa.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Campanula uniflora – kiirunankello on hyvin harvinainen suurtunturialueen laji, jonka kasvustot ovat Suomessa pienialaisia ja yksilömääriltään vähälukuisia. Kuvassa oleva kasvusto koostui seitsemästä kukkavarresta ja muutamasta varrettomasta lehtiruusukkeesta. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Mallan luonnonpuisto, Pikku-Mallan koillispuolen jyrkkä pahtaseinämäjono, noin 625 m mpy, 9.7.2026. Copyright Hannu Kämäräinen.
Campanula uniflora – kiirunankellon kukinta-aika on heinäkuussa. Tarkka ajankohta vaihtelee kevään ja alkukesän säiden sekä äärevien olosuhteiden vuoksi aika paljonkin. Esimerkiksi 18.7.2023 tällä samalla kasvupaikalla näkyi 23 täysin kukkinutta kukkavartta. 4.7.2025 Saanan pohjoispuolisilla alueilla oli vielä paljon lumenviipymiä, eikä kiirunankelloista löytynyt juuri lehtiäkään. Oheisen kuvan ajankohtana kasvupaikalla oli hajallaan ainakin 34 kukkavartta, joista valtaosa oli täydessä kukassa, osa nuppuina ja osa jo kukkineina. Lähiseuralaisena kuvassa on tunturikohokki, Silene acaulis. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan jyrkkä, kallioinen ja kivikkoinen koillisrinne lähellä pahtarinteen ja -seinämän tyveä, 790-795 m mpy, 10.7.2026. Copyright Hannu Kämäräinen.
Campanula uniflora – kiirunankellon varsi on särmikäs ja kalju tai kärkiosastaan hiukan karvainen. Ylimmät, hyvin kapeat lehdet ovat kaljut tai laidoiltaan ripsikarvaiset, kuten kuvassa. Kehänalaisen sikiäimen sisältävä kukkapohjus on kapean kartiomainen, särmäsuoninen ja tumman sinipunainen, osittain tummanvihertävä tai lähes musta sekä valkokarvainen. Se on noin 7-10 mm pitkä ja noin 3-3,5 mm leveä. Kukkapohjuksen kärjessä oleva verhiö on säteittäisesti viisilehtinen. Verholehdet ovat hyvin kapean kolmiomaiset, tylppäkärkiset, teriönmyötäiset ja kukkapohjuksen väriset sekä samalla tavoin karvaiset. Ne ovat noin 4,5-5,5 mm pitkät ja tyveltään noin 1-1,5 mm leveät. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Mallan luonnonpuisto, Pikku-Mallan koillispuolen jyrkkä pahtaseinämäjono, noin 625 m mpy, 9.7.2026. Copyright Hannu Kämäräinen.
Campanula uniflora – kiirunankellon teriö on vaaleahkonsininen, kapean kellomainen, yhdislehtinen ja kärjestään säteittäisesti viisiliuskainen. Se on tavallisesti noin 7-10 mm pitkä ja kärjestään noin 6-8 mm leveä. Kärkiliuskat ovat pyöristyneen kolmiomaiset, teräväkärkiset ja yleensä noin 4-6 mm pitkät sekä tyveltään noin 2-3,5 mm leveät. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Mallan luonnonpuisto, Pikku-Mallan koillispuolen jyrkkä pahtaseinämäjono, noin 625 m mpy, 9.7.2026. Copyright Hannu Kämäräinen.
Campanula uniflora – kiirunankellon alimmat varsilehdet ovat ruodilliset ja puikean soikeat tai pitkulaiset sekä pyöreähkö-, tylppä- tai suippokärkiset ja tasaisen kiilamaisesti ruotiin kapenevat. Lapa on molemmin puolin kalju ja laidoiltaan harvakseen nystermäinen sekä ehyt tai matalanyhäinen. Se on tavallisesti noin 5-30 mm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 3-10 mm leveä. Ruoti on yleensä kouru, laidoiltaan palteinen ja noin 3-10 mm pitkä. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan jyrkkä, kallioinen ja kivikkoinen koillisrinne lähellä pahtarinteen ja -seinämän tyveä, 790-795 m mpy, 18.7.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.
Campanula uniflora – kiirunankellon vesa- eli ruusukelehdet ovat samankaltaiset kuin varsien tyven ja alaosan ruodilliset lehdet. Kuvan lehtiruusuke näyttäisi nousevan samasta juurakosta kuin viereinen varsikin. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan jyrkkä, kallioinen ja kivikkoinen koillisrinne lähellä pahtarinteen ja -seinämän tyveä, 790-795 m mpy, 10.7.2026. Copyright Hannu Kämäräinen.
Campanula uniflora – kiirunankello on Suomessa alkuperäinen laji, joka on sukunsa luonnonlajeista harvinaisin ja vähälukuisin. Sen esiintymisalue rajoittuu Enontekiön Lapin eliömaakuntaan ja sielläkin vain Käsivarren kärkiosan suurtunturialueen seitsemälle tunturille. Laji on rauhoitettu. Se löydettiin Suomessa ensimmäisen kerran Pikku-Mallalta 30.7.1910 samalta pahtasivulta kuin oheinen kuvakin. Vuonna 2019 julkaistussa uhanalaisuusarvioinnissa kiirunankello on todettu äärimmäisen uhanalaiseksi (CR). Luokkaan on johtanut yksilöiden merkittävä väheneminen. Uhkatekijöinä ovat satunnaistekijät ja ilmastonmuutos. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Mallan luonnonpuisto, Pikku-Mallan koillispuolen jyrkkä pahtaseinämäjono, pahdan päällysreuna, noin 625 m mpy, 9.7.2026. Copyright Hannu Kämäräinen.
Campanula uniflora – kiirunankellon kasvupaikat ovat useimmiten kalkkivaikutteisilla, vaikeapääsyisillä ja jyrkillä kalliorinteillä, pahtojen tyvillä ja avoimilla kalliohyllyillä, yleensä puolivarjossa sekä usein enemmän tai vähemmän pohjoiseen suuntautuvalla sivulla. Ne ovat enimmäkseen keskipaljakalla, noin 600-850 metrissä ja harvemmin enintään noin 1 000 metrissä merenpinnan tasolta laskien. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan jyrkkä, kallioinen ja kivikkoinen koillisrinne lähellä pahtarinteen ja -seinämän tyveä, 790-795 m mpy, 10.7.2026. Copyright Hannu Kämäräinen.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Pohjolan kasvien pauloissa 