- Cardamine bulbifera (L.) Crantz – hammasjuuri
- aikaisemmin Suomessa käytetty nimi Dentaria bulbifera L.
- Cardamine L. – litukat
- Brassicaceae – ristikukkaiskasvit
Hammasjuuri, Cardamine bulbifera, on monivuotinen, pysty tai tyvestä koheneva ja tavallisesti noin 30-60 cm korkea ruoho. Juurakko on vaalea, vaakasuoraan leviävä ja haarova. Suomalainen nimi ja entinen tieteellinen sukunimi viittaavat juurakon pinnassa oleviin, hammasmaisiin ja turpeisiin suomulehtiin, jotka ovat vaaleat, suippo- tai pyöreäpäiset ja yleensä noin 2-5 mm pitkät sekä noin 2-3 mm leveät. Varsi on haaraton, liereä, kalju ja useimmiten vihreä.
Pitkäruotisia aluslehtiä on vähän ja ne ovat kukintavaiheessa yleensä jo lakastuneet. Varsilehdet ovat ruodilliset ja ne sijaitsevat varrella kierteisesti harvakseen tai muutaman lehden lähekkäisempinä ryhminä. Alempien varsilehtien ruoti on kalju ja yleensä noin 2-8 cm pitkä. Aluslehtien ja alempien varsilehtien lapa on parilehdykkäinen ja tavallisesti noin 7-12 cm pitkä sekä leveimmältä kohtaa noin pituutensa levyinen. Lehtilavassa on kärkilehdykän lisäksi useimmiten 2-3 lehdykkäparia. Tyvilehdykät ovat enintään lyhyesti (-0,5 cm) ruodilliset ja muut ovat ruodittomat. Kärkilehdykkä ja sen alapuolella oleva lehdykkäpari voivat olla tyveltään myös yhdiskasvuisia. Lehdykät ovat lähinnä suikeat tai leveänsuikeat, hammaslaitaiset ja vihreät sekä muuten kaljut mutta reunoiltaan hyvin lyhytkarvaiset. Laitahampaat ovat leveät, matalat ja kärkeä kohti suuntautuneet. Lehdykät ovat tavallisesti noin 3-8 cm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 1-2 cm leveät. Varren ylemmät lehdet ovat useimmiten ehyet, suikeat tai leveänsuikeat ja yleensä noin 1-7 cm pitkät sekä leveimmältä kohtaa noin 0,2-2 cm leveät. Ne ovat muuten alempien lehtien lehdyköiden kaltaiset, mutta ylimmät niistä ovat lähes tai aivan ehytlaitaiset. Ruoti on useimmiten noin 0,2-2,5 cm pitkä.
Varren yläosan lehtihankoihin kehittyy runsaasti mustansinipunaisia itusilmuja, joihin tieteellinen lajinimikin viittaa. Ne ovat pyöreitä tai pitkänpyöreitä ja monikerroksisia sekä kasautuvat aika usein myös suuremmiksi rykelmiksi varren kärkiosaan korvaten toisinaan jopa kukinnon. Perusmuotoiset itusilmut ovat yleensä noin 5-10 mm pitkiä.
Kukinto on varren kärjessä lähes sarjamaisena terttuna. Terttu ei kukinnan aikana pitene paljonkaan ja on lopulta yleensä enintään noin 5 cm pitkä. Kukat ovat tukilehdettömät. Kukkaperä on useimmiten noin 7-9 mm pitkä. Verholehtiä on 4. Ne ovat kapeanpuikeat, kuperat, kalvolaitaiset ja pyöreäpäiset sekä vihreät tai kellanruskeat. Pituutta niillä on tavallisesti noin 4,5-5,5 mm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 2-2,2 mm. Teriö on vaaleanpunainen, vaaleansinipunainen tai harvoin valkoinen ja tavallisesti noin 15-20 mm leveä. Terälehtiä on ristikkäisesti 4. Ne ovat kapean vastapuikeat, pyöreäpäiset ja kapeatyviset sekä yleensä noin 13-20 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 4-6 mm leveät.
Heteitä on 6, joista 4 on pitempää ja 2 selvästi lyhyempää. Palhot ovat vaaleanpunertavat ja alaspäin levenevät. Ponnet ovat keltaiset tai kellanvihreät, ja ponnenpuoliskot ovat tiiviisti yhdessä. Sikiäin on kehänpäällinen, 2-lokeroinen ja lähes tasapaksun pitkulainen. Sen kärjen jatkeena oleva vartalo on lyhyt eikä kukintavaiheessa juurikaan erotu sikiäimestä. Luotti on pyöreä, litteä ja keltainen. Heteiden ja sikiäimen tyvellä on mesiäisiä. Hedelmälidut jäävät usein kokonaan kehittymättä tai ne ovat muuten kehitykseltään vajaat. Lituperä on yleensä noin 10-15 mm pitkä. Litu on lähes tasasoukka tai kapean sukkulamainen, suorahko ja siirottava sekä useimmiten vihreäksi ja kypsymättömäksi jäävä. Se on tavallisesti noin 15-35 mm pitkä ja noin 2-2,5 mm paksu. Lidun kärki jää yleensä kapean nokkamaiseksi ja sen päässä on kuivuneen emin vartalon ja luotin muodostama noin 0,5-1 mm pitkä ota. Välikalvo erottaa lidun kahteen osaan, joista molemmat ovat normaalisti kehittyessään monisiemenisiä. Litupuoliskot avautuvat välikalvon kahta puolen. Normaali kukinta-aika on touko-kesäkuu.
Hammasjuuri on Suomessa alkuperäinen laji ja sen esiintymisalue rajoittuu Ahvenanmaan ja Varsinais-Suomen eliömaakuntaan sekä Uudenmaan eliömaakunnan länsilaitaan. Se on yleisehkö Ahvenanmaalla ja muulla esiintymisalueellaan harvinainen. Kasvupaikkoina ovat lähinnä pähkinälehdot ja lehtoniityt sekä rantaniittyjen yläosat lehtoisten alueiden laidoissa. Muissa Pohjoismaissa laji kasvaa Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa.
Hammasjuuri on korvannut suvullisen lisääntymisen ainakin Pohjoismaissa lähes kokonaan suvuttomalla, kasvullisella lisääntymisellä. Tällaisia lisääntymistapoja sillä on peräti kaksittain. Laji levittäytyy vaakatasossa haarovan juuristonsa avulla tiheiksi ja laajoiksikin kasvustoiksi. Lisäksi itusilmut varisevat maahan, juurtuvat ja kehittyvät uusiksi kasviyksilöiksi. Itusilmut voivat myös jossain määrin kulkeutua purovesien ja rantatyrskyjen mukana uusille kasvupaikoille.
Hammasjuuren tulkittiin aikaisemmin kuuluvan Dentaria-sukuun ainoana pohjoismaisena lajina. Taksonomien keskuudessa suvun asemasta on ollut jo pitkään eriäviä käsityksiä monen tulkitessa Dentaria-lajien kuuluvan alasukuna laajempaan litukoiden Cardamine– sukuun. Tämä jälkimmäinen käsitys on nykyisin maailmalla vallitseva. Hammasjuuri on kuitenkin itusilmuineen ja lehtimuotoineenkin niin erikoisen näköinen, ettei sitä sotke muihin, suunnilleen samankokoisiin litukoihin, luhtalitukkaan, C. pratensis ja purolitukkaan, C. amara.
Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle hammasjuuren esiintymiskartalle Suomessa.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemist
Cardamine bulbifera – hammasjuuri on monivuotinen, pysty tai tyvestä koheneva ja tavallisesti noin 30-60 cm korkea ruoho, jonka aluslehdet ja alemmat varsilehdet ovat aika kookkaat ja pariliuskaiset. Kuvassa on oikeassa alalaidassa myös kevätesikko, Primula veris. A, Jomala, Ramsholm, luonnonsuojelualue, niemen keskiosa, läntisen rantaniityn ylälaita, 29.5.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Cardamine bulbifera – hammasjuuri levittäytyy vaakatasossa haarovan juuristonsa avulla tiheiksi ja laajoiksikin kasvustoiksi. A, Lemland, Nåtö, biologisen aseman pihan laiteet ja ympäristö, luonnonsuojelualue, 27.5.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Cardamine bulbifera – hammasjuuren kukinto on varren kärjessä lähes sarjamaisena terttuna. Terttu ei kukinnan aikana pitene paljonkaan ja on lopulta yleensä enintään noin 5 cm pitkä. A, Lemland, Nåtö, biologisen aseman pihan laiteet ja ympäristö, luonnonsuojelualue, 27.5.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Cardamine bulbifera – hammasjuuren teriö voi olla myös vaaleansinipunainen tai harvoin valkoinen. Terälehtiä on ristikkäisesti neljä. Ne ovat kapean vastapuikeat, pyöreäpäiset ja kapeatyviset sekä yleensä noin 13-20 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 4-6 mm leveät. A, Jomala, Ramsholm, luonnonsuojelualue, niemen keskiosa, läntisen rantaniityn ylälaita, 29.5.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Cardamine bulbifera – hammasjuuren kukassa on kuusi hedettä, joista kaksi on selvästi muita lyhyempiä. Palhot ovat vaaleanpunertavat ja ponnet keltaiset tai kellanvihreät. Sikiäin on kehänpäällinen ja lähes tasapaksun pitkulainen. Sen kärjen jatkeena oleva vartalo on lyhyt eikä kukintavaiheessa juurikaan erotu sikiäimestä. Luotti on pyöreä, litteä ja keltainen. A, Lemland, Nåtö, biologisen aseman pihan laiteet ja ympäristö, luonnonsuojelualue, 27.5.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Cardamine bulbifera – hammasjuuren kukkaperä on useimmiten noin 7-9 mm pitkä. Verholehtiä on neljä. Ne ovat kapeanpuikeat, kuperat, kalvolaitaiset ja pyöreäpäiset sekä vihreät tai kellanruskeat. Pituutta niillä on tavallisesti noin 4,5-5,5 mm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 2-2,2 mm. A, Lemland, Styrsön ja Nåtön välinen Rödgrundet, jonka maantie lävistää, tienlaitaruohikko, 27.5.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Cardamine bulbifera – hammasjuuren hedelmälidut jäävät usein kokonaan kehittymättä tai ne ovat muuten kehitykseltään vajaat. Lituperä on yleensä noin 10-15 mm pitkä. Litu on lähes tasasoukka tai kapean sukkulamainen, suorahko ja siirottava sekä useimmiten vihreäksi ja kypsymättömäksi jäävä. Se on tavallisesti noin 15-35 mm pitkä ja noin 2-2,5 mm paksu. Lidun kärki jää yleensä kapean nokkamaiseksi ja sen päässä on kuivuneen emin vartalon ja luotin muodostama noin 0,5-1 mm pitkä ota. Välikalvo erottaa lidun kahteen osaan, joista molemmat ovat normaalisti kehittyessään monisiemenisiä. Litupuoliskot avautuvat välikalvon kahta puolen. A, Finström, Bastö, pohjoiskärki, Ekudden, mm. tammea, saarnea, pähkinäpensasta ja metsäomenapuuta kasvava, lehtoinen niemi, 9.7.2022. Copyright Hannu Kämäräinen.
Cardamine bulbifera – hammasjuuren itusilmut ovat mustansinipunaisia, pyöreitä tai pitkänpyöreitä ja monikerroksisia. Perusmuotoiset itusilmut ovat yleensä noin 5-10 mm pitkiä. A, Finström, Bastö, pohjoiskärki, Ekudden, mm. tammea, saarnea, pähkinäpensasta ja metsäomenapuuta kasvava, lehtoinen niemi, 9.7.2022. Copyright Hannu Kämäräinen.
Cardamine bulbifera – hammasjuuren lehdet ovat ruodilliset ja ne sijaitsevat varrella kierteisesti. Alempien varsilehtien ruoti on yleensä noin 2-8 cm pitkä. Aluslehtien ja alempien varsilehtien lapa on parilehdykkäinen ja tavallisesti noin 7-12 cm pitkä sekä leveimmältä kohtaa noin pituutensa levyinen. Lehtilavassa on kärkilehdykän lisäksi useimmiten kahdesta kolmeen lehdykkäparia. A, Jomala, Ramsholm, luonnonsuojelualue, niemen pohjoisosa, länsilaita, mm. pähkinäpensasta kasvava lehtoniitty, 25.5.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Cardamine bulbifera – hammasjuuren aluslehtien ja alempien varsilehtien tyvilehdykät ovat enintään lyhyesti ruodilliset ja muut ovat ruodittomat. Kärkilehdykkä ja sen alapuolella oleva lehdykkäpari voivat olla tyveltään myös yhdiskasvuisia. Lehdykät ovat lähinnä suikeat tai leveänsuikeat, hammaslaitaiset ja muuten kaljut mutta reunoiltaan hyvin lyhytkarvaiset. Laitahampaat ovat leveät, matalat ja kärkeä kohti suuntautuneet. Lehdykät ovat tavallisesti noin 3-8 cm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 1-2 cm leveät. A, Jomala, Ramsholm, luonnonsuojelualue, niemen pohjoispään lehtoniitty, 18.6.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.
Cardamine bulbifera – hammasjuuren juurakon pinnassa on hammasmaisia ja turpeita suomulehtiä, jotka ovat vaaleita, suippo- tai pyöreäpäisiä ja yleensä noin 2-5 mm pitkiä sekä noin 2-3 mm leveitä. A, Lemland, Styrsön ja Nåtön välinen Rödgrundet, jonka maantie lävistää, saaren koilliskulma, rantalehto, 6.6.1989. Kuva näytteestä, copyright Hannu Kämäräinen.
Cardamine bulbifera – hammasjuuri on Suomessa alkuperäinen laji ja sen esiintymisalue rajoittuu Ahvenanmaan ja Varsinais-Suomen eliömaakuntaan sekä Uudenmaan eliömaakunnan länsilaitaan. Se on yleisehkö Ahvenanmaalla ja muulla esiintymisalueellaan harvinainen. Kasvupaikkoina ovat lähinnä pähkinälehdot ja lehtoniityt sekä rantaniittyjen yläosat lehtoisten alueiden laidoissa. Kuvassa on hammasjuuren seassa myös mm. nuppuvaiheista karhunlaukkaa, Allium ursinum ja taustalla runsaasti kevätesikkoa. A, Jomala, Ramsholm, luonnonsuojelualue, niemen keskiosa, läntisen rantaniityn ylälaita, 29.5.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Pohjolan kasvien pauloissa 