Cerastium fontanum subsp. vulgare var. vulgare – nurmihärkki subsp. piennarnurmihärkki var. arkinurmihärkki

Cerastium fontanum Baumg. – nurmihärkki
subsp. vulgare (Hartm.) Greuter & Burdet – piennarnurmihärkki
var. vulgare – arkinurmihärkki
Cerastium L. – (viuhko)härkit
Caryophyllaceae – kohokkikasvit

Nurmihärkistä, Cerastium fontanum, kasvaa Suomessa kaksi alalajia, pohjannurmihärkki, subsp. fontanum ja piennarnurmihärkki, subsp. vulgare. Piennarnurmihärkistä erotetaan kolme Pohjoismaissa kasvavaa muunnosta, joista Suomessa esiintyy yleinen, tässä esiteltävä arkinurmihärkki, var. vulgare ja vain Kainuun eliömaakunnan Paltamossa kasvava serpentiinimuunnos, kainuunnurmihärkki, var. kajanense. Vain Tanskassa sekä Ruotsin ja Norjan eteläosissa esiintyy kolmas muunnos, var. holosteoides. Taksonit ovat hyvin samanlaisia ja niiden erottaminen vaatii lähempää tarkastelua siementen, karvoituksen ja kokotekijöiden osalta.

Arkinurmihärkki on yksi- tai monivuotinen ja monivartisia tuppaita muodostava ruoho. Varsinaista juurakkoa ei ole, vaan pääjuuri on yksivuotisilla kasveilla pieni ja hento sekä monivuotisilla yksilöillä jonkin verran tukevampi ja haarovampi. Hapsikarvoituksen seassa on yleensä myös nystykarvoja, mutta ne voivat myös puuttua. Versot ovat kukallisia tai kukattomia ja varsiltaan vihreitä tai sinipunaisia. Kukattomia versoja on yleensä vähän tai ne puuttuvat kokonaan. Niiden nivelvälit ovat tavallisesti 2-10 mm pitkiä. Ensimmäiset kukintovarret ovat usein pystyhköt tai kohenevat. Myöhemmin varsien lisääntyessä ja kukinnan edetessä ne ovat yleensä rennot tai kohenevat ja tyvestä joka taholle suuntautuneet. Ne ovat yleensä kukinto-osaan saakka haarattomat sekä tavallisesti noin 10-30 cm pitkät. Niiden pinta on tiheästi hapsikarvainen ja yleensä myös nystykarvainen.

Lehdet ovat vastakkaiset ja ruodittomat tai alaosassa lyhytruotiset. Malliltaan ne ovat soikeat, kapean soikeat tai tyvellä lusikkamaiset ja varren yläosassa myös puikeahkot sekä päästään tylpät tai terävähköt. Ne ovat yleensä noin 10-30 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 2-8 mm leveät. Ne ovat harmahtavanvihreät ja laidoiltaan ripsimäisesti ja varsikarvoja pitemmästi hapsikarvaiset. Seassa voi olla myös nystykarvoja Lehtipinnat ovat enemmän tai vähemmän hapsikarvaiset ja yleensä myös nystykarvaiset.

Kukinto-osa muodostuu peräkkäisistä kaksihaaraviuhkoista, joissa kukat ovat haarojen kärjessä muutaman kukan ryhmänä ja haarahangassa. Varren kukinto on täysikasvuisena tavallisesti 10-30-kukkainen. Kukinnon tukilehdet ovat vihreät ja alimmat usein kalvolaidattomat, ylempänä kalvolaitaiset ja noin 2-5 mm pitkät. Kukkaperä on tavallisesti noin 3-10 mm pitkä ja varren tavoin karvainen. Kukat ovat kaksineuvoiset, 5-lukuiset ja kukkiessaan pystyt, yläviistot tai siirottavat. Verholehdet ovat tyveen asti erilliset, puikeat ja teräväkärkiset sekä vihreät tai ainakin kärjestään sinipunaiset. Ne ovat kalvolaitaiset, hapsikarvaiset, usein myös nystykarvaiset ja yleensä 4-7 mm pitkät sekä noin 1,5-2,5 mm leveät.

Teriö on noin 6-10 mm leveä terälehtien ollessa avautuneessakin kukassa jonkin verran yläviistot. Terälehdet ovat valkoiset ja noin 4,5-7,5 mm pitkät sekä noin 1,5-2,5 mm leveät. Niiden kärki on matalasti (noin 0,5 mm) lovipäinen. Ne ovat verholehtiä hieman lyhyemmät, samanpituiset tai toisinaan hieman pitemmät. Heteitä on 10 ja emin vartaloita ja luotteja 5. Hedelmä on lieriömäinen, suorahko tai hieman ylöspäin kaartuva, noin 8-12 mm pitkä ja noin 2,5-3 mm leveä sekä kellanvihreä kota, joka siemenvaiheessa on läpikuultava. Se on noin 1,5-2 kertaa verholehtien pituinen. Kota avautuu 10-liuskaisesti. Siemenet ovat pyöreähköt, matalanystermäiset ja ruskeat sekä läpimitaltaan noin 0,6-0,8 mm. Normaali kukinta-aika on kesä-elokuu.

Arkinurmihärkki on muinaistulokas Suomessa. Se on yleinen lähes koko maassa. Vain Enontekiön Lapin ja Inarin Lapin eliömaakunnissa se on harvinaisempi. Se kasvaa monipuolisesti niityillä, kedoilla, nurmikoilla, pientareilla, tienvarsilla, jouto- ja viljelymailla, kallioilla, metsäaukeilla ja rannoilla ym. avoimehkoilla paikoilla. Muissa Pohjoismaissa se kasvaa Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa sekä uustulokkaana Islannissa ja Färsaarilla. Koska vain pieni osa havainnoista on viety muunnostasolle, levinneisyys Suomessa esitetään alalajitasolla.

Kainuun kasvaa harvinaisena ja erittäin uhanalaisena piennarnurmihärkin toinen muunnos, kainuunnurmihärkki, var. kajanense. Se kasvaa vain muutamalla ultraemäksisellä kalliolla, joten sekaantumisvaara siihen on pieni. Pohjois-Suomessa suurempi sekaantumisvaara on nimialalajiin, pohjannurmihärkkiin, subsp. fontanum. Se kasvaa useimmiten luonnonolosuhteissa purojen ja jokien varsilla. Kasvi on kokonaan nystykarvaton ja kukinto on tavallisesti vain 3-10-kukkainen. Muihin härkkilajeihin nurmihärkkiä ei kovin helpolla sekoita.

Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle piennarnurmihärkin esiintymiskartalle Suomessa.

Linkki alalajitasoiselle Euroopan ja Välimeren alueen maa- tai aluekohtaiselle esiintymiskartalle (The Euro+Med Plantbase).

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto