- Comarum palustre L. – (suo)kurjenjalka
- aikaisemmin Suomessa käytetty nimi Potentilla palustris (L.) Scop.
- Comarum L. – kurjenjalat
- Rosaceae – ruusukasvit
(Suo)kurjenjalka, Comarum palustre, on monivuotinen, koheneva tai pysty ruoho, joka on tavallisesti noin 20-50 cm korkea. Maavarsi on ruskea tai punaruskea, vaakatasossa suikertava, laaja ja haarova sekä vanhemmiten puutuva. Nivelkohdissa sitä ympäröivät juurikimput. Maavarren avulla kasvustot levittäytyvät laaja-alaisiksikin varsikoiksi. Varret ovat yläosastaan haarovat, alempaa vaihtelevasti punertavat, ylempää vihreäsävyiset ja liereät sekä siirottavasti pehmeäkarvaiset ja nystykarvaiset.
Lehdet ovat ruodilliset ja päätöpariset. Varren tyviosassa olevien lehtien ruoti on yleensä noin 5-12 cm pitkä, varren tavoin karvainen, tyveltään levenevä ja sepivän tuppimainen. Muut lehdet ovat korvakkeellisia, ja niiden ruoti on useimmiten noin 0,5-6 cm pitkä. Korvakkeet ovat suippokärkisen puikeahkot, ehytlaitaiset, noin 1-3 cm pitkät ja noin 0,5-1 cm leveät. Lehtilavassa on kärkilehdykän lisäksi 2-3 lehdykkäparia, paitsi ylemmissä kukintohaarojen hankalehdissä on usein vain 1 lehdykkäpari ja ylimmissä toisinaan vain yksi pieni lehdykkä. Lehtilapa on tavallisesti noin 5-15 cm pitkä. Kärkilehdykän muoto ja koko eivät yleensä poikkea sen alapuolisesta lehdykkäparista. Lehdykät ovat suikeat, soikeat tai vastapuikeat ja otakärkisen isohampaiset. Ne ovat päältä vihreät, alta vaaleammat tai vaaleanharmahtavat ja molemmin puolin vaihtelevasti karvaiset. Runsainta karvoitus on lehdyköiden reunaosissa ja laidassa sekä alapuolen keskisuonessa. Lehtilavan lehdykät ovat keskenään aika samankokoiset ehkä alinta lehdykkäparia lukuun ottamatta. Kooltaan ne ovat yleensä noin 3-9 cm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 1-4 cm leveät.
Kukinto on varren ja haarojen kärjessä huiskilomaisesti. Kukkaperä on useimmiten noin 10-40 mm pitkä, karvainen ja nystykarvainen. Osa kukista on tukilehdellisiä, ja toisinaan kukkaperissä on myös esilehtiä. Ne ovat puikeat tai suikeat, joskus pitkäkärkiset ja noin 1-7 mm pitkät. Kukat ovat ulkoverhiöllisiä. Varsinaisia verholehtiä on (4-)5-6(-7). Ne muodostavat kukan kookkaimman ja näkyvimmän osan. Verholehdet ovat puikeat, pitkän teräväkärkiset, molemmin puolin karvaiset ja nystykarvaiset sekä sisäsivultaan lähes punaiset tai ruskeanpunaiset ja ulkopinnaltaan vihreäsävyiset tai hieman punertavat. Pituutta niillä on useimmiten noin 6-15 mm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 4-7 mm. Ulkoverhiön lehtiä on varsinaisten verholehtien määrän mukaisesti. Ne ovat suikeat, vihreät, karvaiset ja nystykarvaiset sekä yleensä noin 3-7 mm pitkät ja noin 0,7-2 mm leveät. Verhiö on kukintavaiheessa säteittäin sivulle siirottava ja sulkeutuu suppuun kukinnan jälkeen.
Kukan leveys määrittyy siirottavien verholehtien mukaan ja on kukintavaiheestakin riippuen tavallisesti noin 15-40 mm. Terälehtiä on useimmiten 5-6, ja ne ovat pienet sekä aika huomaamattomat jääden helposti verholehtien synnyttämän, harhauttavan teriöefektin varjoon. Terälehdet ovat suikean vastapuikeat, jyrkästi teräväksi kärjeksi suippenevat ja punaiset tai tummanpunaiset sekä yleensä noin 3-8 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 1-2 mm leveät. Ne eivät varise, vaan pääsääntöisesti kuivuvat paikalleen verholehtien kanssa. Kukassa on tavallisimmin 20 hedettä. Niiden palhot ovat tummanpunaiset ja noin 2-4 mm pitkät. Ponnet ovat pyöreämuotoiset mutta litteähköt ja mustanpunaiset sekä noin 1-1,5 mm pitkät. Emejä on hyvin paljon, ja ne ovat pallomaiseksi laajentuneella, karvaisella emipohjuksella. Niiden vartalo on tummanpunainen ja noin 1 mm pitkä. Sen päässä on hyvin lyhyt ja noin vartalon levyinen luotti. Hedelmävaiheessa kukkapohjus paisuu puolipallomaiseksi. Se ei ole kuitenkaan mehevä vaan hohkaisen kuiva. Pähkylöitä on paljon, ja ne ovat pohjuksen pinnalla. Pähkylät ovat soikean pyöreähköt, vaaleanruskeat ja noin 1-1,2 mm pitkät. Normaali kukinta-aika on kesä-heinäkuu.
(Suo)kurjenjalka on alkuperäinen laji Suomessa, ja sitä tavataan hyvin yleisenä kaikissa eliömaakunnissa. Kasvupaikkoina ovat lähinnä nevat, letot, luhdat, korvet ja ojat sekä erilaisten vesistöjen pehmeät rannat ja rantavedet. Muissa Pohjoismaissa laji kasvaa Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa ja Islannissa sekä Tanskan Färsaarilla.
(Suo)kurjenjalka on kukkarakenteeltaan poikkeava laji ruusukasvien joukossa. Kookkaat verholehdet ovat syrjäyttäneet hyvin pieniksi jäävien terälehtien paikan hyönteispölytteiseen heimoon kuuluvan lajin vetovoimatekijänä. Enimmillään 30 tai jopa 40 mm leveät kukat vetävätkin hyvin puoleensa mm. kimalaisia, muita pistiäisiä, kärpäsiä ja perhosia. Myös pähkylöitä kehittyy runsaasti. Tästä huolimatta kasvullinen lisääntyminen näyttää olevan lähilevinnässä avainroolissa. Suikertava, haarova ja puutuva maavarsisto muodostaa tukiverkoston ja ravintovaraston, jonka turvin kurjenjalka pystyy ulottamaan kukkavartensa jopa hyllyvän rantanevan ”pohjattomaan” avoveteen. Kurjenjalka yhdessä (suo)vehkan, Calla palustris ja raatteen, Menyanthes trifoliata, kanssa muodostavat avainlajikolmikon, jonka pioneerityön varaan usein rakentuu suolampien ja lampareiden umpeenkasvu. Näiden lajien risteilevän verkostorakenteen päälle ankkuroituvat vähitellen sammalet, saramättäät, suovarvut ja pensaat.
Kurjenjalan suomalainen nimi pohjaa jonkinlaiseen lehtien yhdennäköisyyteen kurjen varvasrakenteen kanssa. Toki elinpiirikin yhdistää. Kurjen koivet astelevat varpaat harallaan usein kurjenjalan kasvustojen keskellä. Sen sijaan tieteellisen nimensä puolesta lajin ”askeleet” ruusukasvien sukujen joukossa ovat olleet kaksijakoiset. Carl von Linné kuvasi kurjenjalan 1753 nimellä Comarum palustre. Jo 1771 italialainen Giovanni Antonio Scopoli halusi yhdistää lajin Linnén kuvaamaan, laajaan hanhikkien sukuun, Potentilla,nimellä P. palustris. Linnén antama nimi säilyi kuitenkin Suomen kasvioissa 1900-luvun loppupuoliskolle saakka. Sitten yhdistäminen hanhikkien sukuun voitti, ja mm. 1984 ensipainoksensa saaneen Retkeilykasvion kaikissa painoksissa kurjenjalka esitellään Potentilla-suvun jäsenenä. Noin 2000-luvun alussa hanhikkien moniaineksisen suvun alasuvut nostettiin sukutasolle, ja kurjenjalka palasi alkuperäiseen Comarum-sukuun sen maailmanlaajuisesti ainoana edustajana. Kurjenjalka on helppo tuntea. Sitä onkin lähes mahdoton sekoittaa keltateriöisiin hanhikkeihin tai muidenkaan sukujen tai heimojen lajeihin.
Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle (suo)kurjenjalan esiintymiskartalle Suomessa.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Comarum palustre – (suo)kurjenjalka on nimensä lisämääreen mukaisesti ennen kaikkea suokasvi, mutta lammissa ja lampareissa sen laajaan maavarsistoon tukeutuvat kukkavarret voivat kasvaa avovedessäkin. Varret ovat yläosastaan haarovat, alempaa vaihtelevasti punertavat, ylempää vihreäsävyiset ja liereät sekä siirottavasti pehmeäkarvaiset ja nystykarvaiset. EH, Hämeenlinna, Pullerinmäki, Viisari, Kahtoilammen rantaneva Ahvenistonharjun juurella, 2.7.2011. Copyright Hannu Kämäräinen.
Comarum palustre – (suo)kurjenjalan kukinto on varren ja haarojen kärjessä huiskilomaisesti. Kukkaperä on useimmiten noin 10-40 mm pitkä, karvainen ja nystykarvainen. Osa kukista on tukilehdellisiä, ja toisinaan kukkaperissä on myös esilehtiä. Ne ovat puikeat tai suikeat, joskus pitkäkärkiset ja noin 1-7 mm pitkät. Kukat ovat ulkoverhiöllisiä. EH, Hämeenlinna, Pullerinmäki, Viisari, Kahtoilammen rantaneva Ahvenistonharjun juurella, 2.7.2011. Copyright Hannu Kämäräinen.
Comarum palustre – (suo)kurjenjalka on kukkarakenteeltaan poikkeava laji ruusukasvien joukossa. Kookkaat verholehdet ovat syrjäyttäneet hyvin pieniksi jäävien terälehtien paikan hyönteispölytteiseen heimoon kuuluvan lajin vetovoimatekijänä. Verholehtiä on yleensä viisi tai kuusi. Ne ovat puikeat, pitkän teräväkärkiset, molemmin puolin karvaiset ja nystykarvaiset sekä sisäsivultaan lähes punaiset tai ruskeanpunaiset. EH, Hämeenlinna, Luolaja, Hattelmalanjärven lounaispuolinen rantasuo lintutornin lähellä, 27.6.2011. Copyright Hannu Kämäräinen.
Comarum palustre – (suo)kurjenjalan kukan leveys vaihtelee verhiön koon mukaan suuresti ollen tavallisesti noin 15-40 mm. Verholehdet ovat useimmiten noin 6-15 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 4-7 mm leveät. Terälehtiä on useimmiten 5-6, ja ne ovat pienet sekä aika huomaamattomat. Ne ovat suikean vastapuikeat, jyrkästi teräväksi kärjeksi suippenevat ja punaiset tai tummanpunaiset sekä yleensä noin 3-8 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 1-2 mm leveät. Kukassa on tavallisimmin 20 hedettä. Niiden palhot ovat tummanpunaiset ja noin 2-4 mm pitkät. Ponnet ovat pyöreämuotoiset mutta litteähköt ja mustanpunaiset sekä noin 1-1,5 mm pitkät. EH, Hämeenlinna, Pullerinmäki, Viisari, Kahtoilammen rantaneva Ahvenistonharjun juurella, 2.7.2011. Copyright Hannu Kämäräinen.
Comarum palustre – (suo)kurjenjalan heteiden ponsien karistessa siitepölyn vapauttamisen jälkeen emipohjus paisuu kukkeimmilleen. Emejä on hyvin paljon. Niiden vartalo on tummanpunainen ja noin 1 mm pitkä. Sen päässä on hyvin lyhyt ja noin vartalon levyinen luotti. EH, Hämeenlinna, Pullerinmäki, Viisari, Kahtoilammen rantaneva Ahvenistonharjun juurella, 2.7.2011. Copyright Hannu Kämäräinen.
Comarum palustre – (suo)kurjenjalan pähkylät ovat soikean pyöreähköt, vaaleanruskeat ja noin 1-1,2 mm pitkät. Hedelmistön oikeassa laidassa on nähtävillä ruskeaksi kuihtuneiden mutta edelleen ryhdikkäiden verholehtien päällä myös kaksi paikalleen kuihtunutta terälehteä. EH, Hämeenlinna, Pullerinmäki, Viisari, Ahvenistonharjun juurella olevan Kahtoilammen luoteispään rantaneva ja -räme, 15.9.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.
Comarum palustre – (suo)kurjenjalan lehdet ovat ruodilliset ja päätöpariset. Varren tyviosassa olevien lehtien ruoti on yleensä noin 5-12 cm pitkä, tyveltään levenevä ja sepivän tuppimainen. Lehtilavoissa on kärkilehdykän lisäksi kahdesta kolmeen lehdykkäparia, paitsi ylemmissä kukintohaarojen hankalehdissä on usein vain yksi lehdykkäpari. Lehtilapa on tavallisesti noin 5-15 cm pitkä. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Hirsimäki, Menninkäisentien päästä lähtevän kevyenliikenteenväylän ja metsikössä kulkevan väylän risteyksen kohdalla olevan, pikkulammikon rannat, 4.7.2020. Copyright Hannu Kämäräinen.
Comarum palustre – (suo)kurjenjalan lehtilavan kärkilehdykän muoto ja koko eivät yleensä poikkea sen alapuolisesta lehdykkäparista. Lehdykät ovat suikeat, soikeat tai vastapuikeat ja päältä vihreät. Ne ovat keskenään aika samankokoiset ehkä alinta lehdykkäparia lukuun ottamatta. Kooltaan ne ovat yleensä noin 3-9 cm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 1-4 cm leveät. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Hirsimäki, Menninkäisentien päästä lähtevän kevyenliikenteenväylän ja metsikössä kulkevan väylän risteyksen kohdalla olevan, pikkulammikon rannat, 4.7.2020. Copyright Hannu Kämäräinen.
Comarum palustre – (suo)kurjenjalan varren ylemmät lehdet ovat korvakkeellisia, ja niiden ruoti on useimmiten noin 0,5-6 cm pitkä. Korvakkeet ovat suippokärkisen puikeahkot, ehytlaitaiset, noin 1-3 cm pitkät ja noin 0,5-1 cm leveät. EH, Hämeenlinna, Pullerinmäki, Viisari, Kahtoilammen rantaneva Ahvenistonharjun juurella, 2.7.2011. Copyright Hannu Kämäräinen.
Comarum palustre – (suo)kurjenjalan kookkaat, punasävyiset ja siirottavat verholehdet täyttävät hyvin houkuttelutehtävänsä hyönteismaailmassa. Enimmillään 30 tai jopa 40 mm leveät kukat vetävät puoleensa mm. kimalaisia, muita pistiäisiä, kärpäsiä ja perhosia. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Hirsimäki, Menninkäisentien päästä lähtevän kevyenliikenteenväylän ja metsikössä kulkevan väylän risteyksen kohdalla olevan, pikkulammikon rannat, 4.7.2020. Copyright Hannu Kämäräinen.
Comarum palustre – (suo)kurjenjalka on alkuperäinen laji Suomessa, ja sitä tavataan hyvin yleisenä kaikissa eliömaakunnissa. Kasvupaikkoina ovat lähinnä nevat, letot, luhdat, korvet ja ojat sekä erilaisten vesistöjen pehmeät rannat ja rantavedet. Sen suikertava, haarova ja puutuva maavarsisto muodostaa muutaman muun pioneerilajin kanssa tukiverkoston, jonka päälle ankkuroituvat vähitellen sammalet, saramättäät, suovarvut ja pensaat. Näin rantanevan reuna etenee ja umpeuttaa hiljalleen lampareita ja suolampia. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Hirsimäki, Menninkäisentien päästä lähtevän kevyenliikenteenväylän ja metsikössä kulkevan väylän risteyksen kohdalla olevan, pikkulammikon rannat, 4.7.2020. Copyright Hannu Kämäräinen.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Pohjolan kasvien pauloissa 