Dactylorhiza traunsteineri – kaitakämmekkä

  • Dactylorhiza traunsteineri (Saut. ex Rchb.) Soó – kaitakämmekkä
  • aikaisemmin Suomessa käytetyt nimet Dactylorhiza lapponica (Laest. ex Hartm.) Soó – lapinkämmekkä ja Dactylorhiza majalis (Rchb.) P. F. Hunt & Summerh. subsp. lapponica (Laest. ex Hartm.) H. Sund. – toukokämmekkä subsp. lapinkämmekkä
  • Dactylorhiza Nevski – liuskakämmekät
  • Orchidaceae – kämmekkäkasvit

Liuskakämmeköissä on lajiryhmä, joka on jo pitkää aiheuttanut ongelmia tutkijoille ja käsitykset niiden taksonomisesta asemasta vaihtelevat eri maiden tutkijoiden välillä sekä myös ajallisesti tiheään. Suomessa itsenäisinä lajeina pidetyt kaitakämmekkä, Dactylorhiza traunsteineri, lapinkämmekkä, D. lapponica, luhtakämmekkä, D. sphagnicola ja 1985 Suomesta ensimmäistä kertaa tavattu baltiankämmekkä (myös leveälehtikämmekkänä tunnettu), D. baltica, sisällytettiin senhetkisen tutkimuksen perusteella 2019 julkaistussa Suomen putkilokasvien luettelossa toukokämmekän, D. majalis, alalajeiksi. Kuitenkin kaita- ja lapinkämmekkä yhdistettiin samaan lapinkämmekkä-alalajiin, subsp. lapponica. Varsin pian nähtiin kuitenkin tarve uudelle muutokselle, joka suuntautui takaisin lajitasolle. Suomen putkilokasvien luettelon kolmannessa lisäys- ja muutoskokonaisuudessa (julkaistu Lutukassa 38. 2022) edellä mainitut taksonit koottiin lajitasoiseksi toukokämmekkäryhmäksi, D. majalis -ryhmäksi. Aivan entiseen ei kuitenkaan palattu, sillä nyt lapinkämmekkä sisällytettiin kaitakämmekkään, D. traunsteineri.

Seuraavassa kuvauksessa entiset lajitason tuntomerkit esitellään erikseen lapinkämmekkä-tyyppinä ja kaitakämmekkä-tyyppinä. Myös alla olevassa kuvasarjassa nämä tyypit esitellään erikseen peräkkäin. On kuitenkin syytä muistaa, etteivät tässä esitetyt tuntomerkit ja kuvat vastaa tyhjentävästi koko totuutta, vaan perustuvat pieneen kuvattuun aineistoon. Kaitakämmekkäkokonaisuus on tuntomerkeiltään vaihteleva eri puolilla Suomea ja jopa samoilla seuduilla ja kasvupaikoillakin. Tähän vaikuttaa sen aikojen kuluessa saama geenivirta muilta liuskakämmeköiltä. Nykyään voi jo kuriositeettina mainita, että venäläinen, Pietarissa työskennellyt L. Averjanov jakoi Venäjän kaitakämmekät peräti viiteen lajiin ja hänen mukaansa ne kaikki kasvoivat myös Suomessa.

Kuten muillakin liuskakämmeköillä, kaitakämmekän juurakossa on kaksi vierekkäistä, litteähköä ja pitkäliuskaista juurimukulaa, joiden liuskat jatkuvat juurina. Lisäksi mukuloiden yläpuolella on juurikimppu. Lapinkämmekkä-tyyppi on noin 10-25 cm pitkä. Varsi on haaraton, ohuehko, noin 3-4 mm paksu ja hiukan särmikäs sekä ontto. Se on helakanvihreä ja tavallisesti yläosastaan enemmän tai vähemmän punertavan ruskehtava. Tyvellä on 1-3 tuppimaista, lavatonta tai hyvin lyhytlapaista lehteä. Kaitakämmekkä-tyypin tuntomerkit ovat muuten samanlaisia, mutta se on tavallisesti noin 20-40 cm korkea. Varsi on lähes täyteinen.

Lapinkämmekkä-tyypin varsilehtiä on tavallisesti 3-4. Ne ovat ylintä lukuun ottamatta tupellisia, siirottavia ja leveähkön suikeita tai lähes soikeita sekä suippo- tai pyöreäkärkisiä ja leveimmillään lähellä keskikohtaa. Ne ovat yleensä noin 4-6 cm pitkiä ja leveimmältä kohtaa  noin 1,5-2 cm leveitä sekä enimmillään 3-4 kertaa leveyttään pitempiä. Ylin varsilehti on tupeton ja kapea eikä yllä kukinnon tasalle tai kärki juuri ja juuri yltää kukintotähkän alareunaan. Lehdet ovat päältä vihreät ja tumman punaruskeatäpläiset sekä alta harmaanvihreät ja täplättömät. Kaitakämmekkä-tyyppi eroaa edellisestä siten, että varsilehdet ovat lähes tasasoukkia tai kapeansuikeita, suippokärkisiä ja usein käyriä. Ne ovat ylintä lukuun ottamatta tavallisesti noin 6-9 cm pitkiä ja vain noin 0,5-1 cm leveitä sekä enimmillään noin 10 kertaa leveyttään pitempiä.

Lapinkämmekkä-tyypin kukintotähkä on yleensä purppuranpunainen, harsuhko – tiheähkö, tavallisesti noin 5-7 cm pitkä ja lähes tasalevyisesti noin 2-3 cm leveä sekä useimmiten noin 10-20-kukkainen. Kukat ovat tukilehdellisiä. Tukilehdet ovat suikeahkoja tai lähes kapean kolmiomaisia ja pitkäsuippuisia sekä noin 10-20 mm pitkiä. Kukintotähkässä ylempänä ne ovat kukkia lyhyempiä ja tähkän alaosassa kukkia pitempiä. Tukilehdet ovat enemmän tai vähemmän tumman punaruskeasävyisiä sekä laidoiltaan hyvin hienosahaisia (ominaisuus maastossa luupilla vaivoin erottuva). Sikiäin on perätön, kierteinen, vahvasuoninen ja tukilehtien värinen sekä kalju ja noin 8-10 mm pitkä.

Kuudesta kehälehdestä kolme ulointa on suuntautunut ylöspäin. Ne ovat soikeahkoja tai puikeahkoja ja tylppiä tai pyöreähkökärkisiä sekä noin 7-8 mm pitkiä. Keskimmäinen niistä on yleensä jossain määrin eteenpäin taipunut. Sisemmistä kehälehdistä kaksi on uloimpien kaltaista mutta yleensä vähän niitä lyhyempiä ja hetiön sekä emiön ylle taipuneita. Kolmas sisempi kehälehti muodostaa noin 6-7 mm pitkän ja noin pituutensa levyisen huulen. Huulen kärkiosa on matalasti kolmiliuskainen tai ehyehkö. Keskiliuska on usein muita pitempi. Huulen laidat voivat ainakin osassa kukkia olla jossain määrin alaskääntyneet. Huuli on tyvestään vaalea ja siinä on vaihtelevasti tummempia täpliä ja kuvioita sekä aina jonkinasteinen kehäkuvio. Tummempaa täplitystä on myös muissa kehälehdissä. Huulessa on noin 6-8 mm pitkä, tylpähkö kannus, joka on medetön ja yleensä sikiäintä lyhyempi tai toisinaan lähes sen mittainen. Kukassa ei ole juurikaan tuoksua.

Kaitakämmekkä-tyypin kukinto on muuten samanlainen, mutta kukintotähkä on lyhyt, yleensä noin 3-4 cm pitkä ja vain vähän pituuttaan kapeampi sekä yleensä harva- ja vähäkukkainen. Kukkia on tavallisesti alle 10:stä noin 15:een. Huuli on matalaan kolmiliuskainen ja keskiliuska voi olla muita pitempi. Laidat eivät useinkaan ole, ainakaan selvästi, alaskääntyneet. Huuli on usein pohjaltaan tasavärinen tyveen saakka. Kannus on tavallisesti sikiäimen mittainen.

Hetiö ja emiö ovat yhdistyneet siitintukuksi, jossa on yksi hede ja kaksi toimivaa luottia (kolmas on muuntunut hetiön ja emiön väliseksi keulaksi). Emin yläpuolelle nousevan ponnen siitepöly on kahtena myhkynä. Monen muun kämmekän tapaan pölytys perustuu hyönteisten huijaukseen. Olematonta mettä tavoitellessaan pistiäiset saavat tarttumakannalliset siitepölymyhkyt mukaansa ja kuljettavat niitä muihin kukintoihin. Punakämmeköiden tavoin myös kaitakämmekkä pystyy hyödyntämään muiden kilpailevien lajien vähäisyyttä sen kukinta-aikana. Normaali kukinta-aika on kesä-heinäkuu.

Hedelmä on pysty, pitkulainen ja vahvasuoninen sekä kalju kota, joka on tavallisesti noin 10-12 mm pitkä ja noin 5 mm paksu. Se avautuu suonien vierestä. Siementuotanto on runsasta ja lähes pölymäisen pienet siemenet leviävät tuulen mukana. Kämmeköiden siemenissä ei ole vararavintoa. Jotta siemenestä voi kehittyä uusi kasvi, sen täytyy päästä yhteyteen sopivan sienikumppanin kanssa ja saada kasvuunsa tarvittava ravinto sienijuuren kautta. Kukintavaiheen saavuttaminen vie useita vuosia.

Kuten edellä jo on todettu, kaitakämmekkä on hyvin muunteleva, kuten koko sukukin. Suvun lajeista osa on ollut olemassa jo ennen viimeisintä eli Veiksel-jääkautta ja osa on syntynyt vasta sen jälkeen. Kaitakämmekkä kuuluu näihin ”nuoriin”, alle 10 000 vuotta vanhoihin taksoneihin. Se on  syntynyt kielikämmekän, D. fuchsii ja punakämmekän, D. incarnata, risteytymisen tuloksena. Tilannetta hämmentää vielä se, että risteytymäesteitä ei ole ehtinyt kehittyä vielä tarpeeksi. Kaitakämmekällä on sama kromosomiluku 80 kuin maariankämmekällä, D. maculata, joten risteytyminen näiden taksonien kesken lienee muita helpompaa. Tämä on johtanut aikojen saatossa siihen, että samassakin populaatiossa voi olla morfologialtaan toisistaan poikkeavia yksilöitä ja on vaikea nähdä, missä kulkee raja lajin monimuotoisuuden ja selvän risteymän välillä.

Kaitakämmekkä on alkuperäinen laji Suomessa. Sillä on laaja esiintyvyys ja Kasviatlaksen mukaan havainnot puuttuvat vain Uudenmaan ja Satakunnan eliömaakunnista. Laji on kuitenkin harvinainen ja esiintyy vähän runsaampana vain Pohjois-Karjalan, Kainuun ja Oulun Pohjanmaan eliömaakuntien väliseltä linjalta pohjoiseen päin. Inarin Lapissa se on kuitenkin harvinainen ja Enontekiön Lapista Kasviatlaksessa on vain yksi varmistettu havainto, L. L. Laestadiuksen näyte Kaaresuvannosta 1840. Kasvupaikkoina ovat lähinnä letot, lähdesuot ja -soistumat, tunturisoistumat sekä kosteat suoniityt. Laji on kalkinsuosija. Se on rauhoitettu koko maassa. Vuonna 2019 julkaistussa uhanalaisuusarvioinnissa taksoni on senhetkisellä nimellään D. majalis subsp. lapponica todettu vaarantuneeksi (VU). Yksilömäärät ovat vähentyneet merkittävästi. Kehitykseen ovat ensisijaisesti vaikuttaneet soiden ojitus, turvetuotanto, pellonraivaus ja avoimien alueiden sulkeutuminen. Tulevaisuuden uhkana on mainittu lisäksi risteytyminen muiden liuskakämmeköiden kanssa. Muissa Pohjoismaissa kaitakämmekkää esiintyy Ruotsissa ja Norjassa. Tanskasta laji on hävinnyt.

Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle kaitakämmekän esiintymiskartalle Suomessa.

Linkki Euroopan ja Välimeren alueen maa- tai aluekohtaiselle esiintymiskartalle (The Euro+Med Plantbase).

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto

Dactylorhiza traunsteineri - kaitakämmekän D. lapponica -tyyppi on selvästi reheväkasvuisempi ja kookkaampi Kuusamon letoilla kuin pohjoisempana Lapissa, jossa se yleensä on pieni ja hentoinen. Ks, Kuusamo, Juuma, Jyrävänjärven pohjoispään itäpuoli, pieni, avoin lettosuo Oulangan kansallispuiston rajalla, 13.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.

Dactylorhiza traunsteineri – kaitakämmekän D. lapponica -tyyppi on selvästi reheväkasvuisempi ja kookkaampi Kuusamon letoilla kuin pohjoisempana Lapissa, jossa se yleensä on pieni ja hentoinen. Ks, Kuusamo, Juuma, Jyrävänjärven pohjoispään itäpuoli, pieni, avoin lettosuo Oulangan kansallispuiston rajalla, 13.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.

Dactylorhiza traunsteineri - kaitakämmekän D. lapponica -tyyppi on tavallisesti noin 10-25 cm korkea ja hoikka- sekä onttovartinen. Varsilehtiä on kierteisesti kolmesta neljään. Alemmat lehdet ovat tupelliset ja ylin lehti on tupeton. Ylin lehti ei yllä kukinnon tasalle tai kärki juuri ja juuri, kuten kuvassa, yltää kukintotähkän alareunaan. Ks, Kuusamo, Juuma, Jyrävänjärven pohjoispään itäpuoli, pieni, avoin lettosuo Oulangan kansallispuiston rajalla, 13.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dactylorhiza traunsteineri – kaitakämmekän D. lapponica -tyyppi on tavallisesti noin 10-25 cm korkea ja hoikka- sekä onttovartinen. Varsilehtiä on kierteisesti kolmesta neljään. Alemmat lehdet ovat tupelliset ja ylin lehti on tupeton. Ylin lehti ei yllä kukinnon tasalle tai kärki juuri ja juuri, kuten kuvassa, yltää kukintotähkän alareunaan. Ks, Kuusamo, Juuma, Jyrävänjärven pohjoispään itäpuoli, pieni, avoin lettosuo Oulangan kansallispuiston rajalla, 13.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dactylorhiza traunsteineri - kaitakämmekän D. lapponica -tyypin varsi on yleensä alempaa helakanvihreä ja yläosastaan sekä kukintorangaltaan punaruskeasävyinen. Yksilöt olivat kuvauspaikan lettoisella suolla kolmilehtisiä eikä ylin lehti yltänyt lähellekään kukintotähkää. Kuvassa seuralaisena kasvaa huippuharvinaisuus, ruskoruosteheinä, Schoenus ferrugineus. Ks, Kuusamo, Oulangan kansallispuisto, Oulankajoen pohjoispuoli, Rytilammen lettoinen rantasuo, 10.7.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dactylorhiza traunsteineri – kaitakämmekän D. lapponica -tyypin varsi on yleensä alempaa helakanvihreä ja yläosastaan sekä kukintorangaltaan punaruskeasävyinen. Yksilöt olivat kuvauspaikan lettoisella suolla kolmilehtisiä eikä ylin lehti yltänyt lähellekään kukintotähkää. Kuvassa seuralaisena kasvaa huippuharvinaisuus, ruskoruosteheinä, Schoenus ferrugineus. Ks, Kuusamo, Oulangan kansallispuisto, Oulankajoen pohjoispuoli, Rytilammen lettoinen rantasuo, 10.7.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dactylorhiza traunsteineri - kaitakämmekän D. lapponica -tyypin kukintotähkä on yleensä purppuranpunainen, harsuhko - tiheähkö ja tavallisesti noin 5-7 cm pitkä sekä lähes tasalevyisesti noin 2-3 cm leveä. Se on useimmiten noin 10-20-kukkainen. Kukkien tukilehdet ovat yleensä tumman punaruskeasävyiset ja kukinnon alaosassa ne voivat olla kukkiaan pitemmät. Kuvan kasvupaikalla kukan huuli on noin pituutensa levyinen ja yleensä matalasti kolmeliuskainen, voimakkaan kirjailtu ja tyviosastaan vaalea. Kuvassa näkyy kukinnon alaosassa lähes valmis kota, joka on pitkulainen, vahvasuoninen ja tavallisesti noin 10-12 mm pitkä. Ks, Kuusamo, Juuma, Jyrävänjärven pohjoispään itäpuoli, pieni, avoin lettosuo Oulangan kansallispuiston rajalla, 13.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dactylorhiza traunsteineri – kaitakämmekän D. lapponica -tyypin kukintotähkä on yleensä purppuranpunainen, harsuhko – tiheähkö ja tavallisesti noin 5-7 cm pitkä sekä lähes tasalevyisesti noin 2-3 cm leveä. Se on useimmiten noin 10-20-kukkainen. Kukkien tukilehdet ovat yleensä tumman punaruskeasävyiset ja kukinnon alaosassa ne voivat olla kukkiaan pitemmät. Kuvan kasvupaikalla kukan huuli on noin pituutensa levyinen ja yleensä matalasti kolmeliuskainen, voimakkaan kirjailtu ja tyviosastaan vaalea. Kuvassa näkyy kukinnon alaosassa lähes valmis kota, joka on pitkulainen, vahvasuoninen ja tavallisesti noin 10-12 mm pitkä. Ks, Kuusamo, Juuma, Jyrävänjärven pohjoispään itäpuoli, pieni, avoin lettosuo Oulangan kansallispuiston rajalla, 13.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dactylorhiza traunsteineri - kaitakämmekän D. lapponica -tyypin kuudesta kehälehdestä kolme ulointa on suuntautunut ylöspäin. Ne ovat soikeahkoja tai puikeahkoja ja noin 7-8 mm pitkiä. Sisemmistä kehälehdistä kaksi on uloimpien kaltaista mutta yleensä vähän niitä lyhyempiä ja hetiön sekä emiön ylle taipuneita. Huulen muodostava kolmas sisempi kehälehti on noin 6-7 mm pitkä ja noin pituutensa levyinen. Kuvan kasvupaikalla kukkien huulen kärkiosa on matalahkosti kolmiliuskainen ja keskiliuska on muita pitempi. Ks, Kuusamo, Oulangan kansallispuisto, Oulankajoen pohjoispuoli, Rytilammen lettoinen rantasuo, 10.7.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dactylorhiza traunsteineri – kaitakämmekän D. lapponica -tyypin kuudesta kehälehdestä kolme ulointa on suuntautunut ylöspäin. Ne ovat soikeahkoja tai puikeahkoja ja noin 7-8 mm pitkiä. Sisemmistä kehälehdistä kaksi on uloimpien kaltaista mutta yleensä vähän niitä lyhyempiä ja hetiön sekä emiön ylle taipuneita. Huulen muodostava kolmas sisempi kehälehti on noin 6-7 mm pitkä ja noin pituutensa levyinen. Kuvan kasvupaikalla kukkien huulen kärkiosa on matalahkosti kolmiliuskainen ja keskiliuska on muita pitempi. Ks, Kuusamo, Oulangan kansallispuisto, Oulankajoen pohjoispuoli, Rytilammen lettoinen rantasuo, 10.7.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dactylorhiza traunsteineri - kaitakämmekän D. lapponica -tyypin sikiäin on tumman punaruskea, voimakassuoninen ja kierteinen sekä yleensä noin 8-10 mm pitkä. Huulessa oleva medetön kannus on noin 6-8 mm pitkä ja yleisimmin sikiäintä lyhyempi. Ks, Kuusamo, Juuma, Jyrävänjärven pohjoispään itäpuoli, pieni, avoin lettosuo Oulangan kansallispuiston rajalla, 13.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dactylorhiza traunsteineri – kaitakämmekän D. lapponica -tyypin sikiäin on tumman punaruskea, voimakassuoninen ja kierteinen sekä yleensä noin 8-10 mm pitkä. Huulessa oleva medetön kannus on noin 6-8 mm pitkä ja yleisimmin sikiäintä lyhyempi. Ks, Kuusamo, Juuma, Jyrävänjärven pohjoispään itäpuoli, pieni, avoin lettosuo Oulangan kansallispuiston rajalla, 13.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dactylorhiza traunsteineri - kaitakämmekän D. lapponica -tyypin lehdet ovat ylintä lukuun ottamatta siirottavia, leveähkön suikeita tai lähes soikeita ja suippo- tai pyöreäkärkisiä sekä leveimmillään lähellä keskikohtaa. Ne ovat yleensä noin 4-6 cm pitkiä ja leveimmältä kohtaa noin 1,5-2 cm leveitä sekä enimmillään kolmesta neljään kertaa leveyttään pitempiä. Lehtien yläpuoli on vihreä ja punaruskeatäpläinen. Ks, Kuusamo, Juuma, Jyrävänjärven pohjoispään itäpuoli, pieni, avoin lettosuo Oulangan kansallispuiston rajalla, 13.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.

Dactylorhiza traunsteineri – kaitakämmekän D. lapponica -tyypin lehdet ovat ylintä lukuun ottamatta siirottavia, leveähkön suikeita tai lähes soikeita ja suippo- tai pyöreäkärkisiä sekä leveimmillään lähellä keskikohtaa. Ne ovat yleensä noin 4-6 cm pitkiä ja leveimmältä kohtaa noin 1,5-2 cm leveitä sekä enimmillään kolmesta neljään kertaa leveyttään pitempiä. Lehtien yläpuoli on vihreä ja punaruskeatäpläinen. Ks, Kuusamo, Juuma, Jyrävänjärven pohjoispään itäpuoli, pieni, avoin lettosuo Oulangan kansallispuiston rajalla, 13.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.

Dactylorhiza traunsteineri - kaitakämmekän D. lapponica -tyypin lehdet ovat alta harmaanvihreät ja täplättömät. Kämmekkäkasveilla lehtisuonet ovat reunan suuntaisia eli silposuonisia. Ks, Kuusamo, Juuma, Jyrävänjärven pohjoispään itäpuoli, pieni, avoin lettosuo Oulangan kansallispuiston rajalla, 13.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.

Dactylorhiza traunsteineri – kaitakämmekän D. lapponica -tyypin lehdet ovat alta harmaanvihreät ja täplättömät. Kämmekkäkasveilla lehtisuonet ovat reunan suuntaisia eli silposuonisia. Ks, Kuusamo, Juuma, Jyrävänjärven pohjoispään itäpuoli, pieni, avoin lettosuo Oulangan kansallispuiston rajalla, 13.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.

Dactylorhiza traunsteineri - kaitakämmekän D. lapponica -tyyppi kasvaa useimmiten letoilla, lähdesoilla ja -soistumilla sekä tunturisoistumilla. Kapealehtinen D. traunsteineri -tyyppi suosii lettojen ja lähdesoistumien lisäksi myös kosteita suoniittyjä. Kuvassa olevalla letollakin kasvoi molempia tyyppejä, joskin toisistaan erillään. Laji suosii kalkkipitoisia kasvupaikkoja. Se on rauhoitettu koko maassa. Ks, Kuusamo, Juuma, Jyrävänjärven pohjoispään itäpuoli, pieni, avoin lettosuo Oulangan kansallispuiston rajalla, 13.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.

Dactylorhiza traunsteineri – kaitakämmekän D. lapponica -tyyppi kasvaa useimmiten letoilla, lähdesoilla ja -soistumilla sekä tunturisoistumilla. Kapealehtinen D. traunsteineri -tyyppi suosii lettojen ja lähdesoistumien lisäksi myös kosteita suoniittyjä. Kuvassa olevalla letollakin kasvoi molempia tyyppejä, joskin toisistaan erillään. Laji suosii kalkkipitoisia kasvupaikkoja. Se on rauhoitettu koko maassa. Ks, Kuusamo, Juuma, Jyrävänjärven pohjoispään itäpuoli, pieni, avoin lettosuo Oulangan kansallispuiston rajalla, 13.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.

Dactylorhiza traunsteineri - kaitakämmekän kapealehtinen perustyyppi on tavallisesti noin 20-40 cm korkea. Varsi on lähes täyteinen. Varsilehtiä on yleensä kolmesta neljään ja ne ovat hyvin kapeita. Ylin varsilehti ei useimmiten yllä kukinnon tasalle. Kukkien alimmat tukilehdet voivat toisinaan olla kukkiaan pitempiä. Ks, Kuusamo, Juuma, Jyrävänjärven pohjoispään itäpuoli, pieni, avoin lettosuo Oulangan kansallispuiston rajalla, 13.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dactylorhiza traunsteineri – kaitakämmekän kapealehtinen perustyyppi on tavallisesti noin 20-40 cm korkea. Varsi on lähes täyteinen. Varsilehtiä on yleensä kolmesta neljään ja ne ovat hyvin kapeita. Ylin varsilehti ei useimmiten yllä kukinnon tasalle. Kukkien alimmat tukilehdet voivat toisinaan olla kukkiaan pitempiä. Ks, Kuusamo, Juuma, Jyrävänjärven pohjoispään itäpuoli, pieni, avoin lettosuo Oulangan kansallispuiston rajalla, 13.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dactylorhiza traunsteineri - kaitakämmekän perustyypin kukintotähkä on lyhyt, yleensä noin 3-4 cm pitkä ja vain vähän pituuttaan kapeampi sekä yleensä harva- ja vähäkukkainen. Kukkia on tavallisesti alle kymmenestä noin viiteentoista. Huulen kannus on useimmiten sikiäimen mittainen. Kuvan yksilön huuli on hyvin samanlainen kuin veripunakämmekällä, D. incarnata subsp. cruenta. Letolla kasvoikin suopunakämmekkää, subsp. incarnata. Niinpä mahdollista on, että vanhojen geenipohjien päälle on tullut uuttakin geenivirtaa punakämmekältä. EH, Ruovesi, Siikakangas, Röykkeenneva, pieni lähteikköletto, 1.7.2011. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dactylorhiza traunsteineri – kaitakämmekän perustyypin kukintotähkä on lyhyt, yleensä noin 3-4 cm pitkä ja vain vähän pituuttaan kapeampi sekä yleensä harva- ja vähäkukkainen. Kukkia on tavallisesti alle kymmenestä noin viiteentoista. Huulen kannus on useimmiten sikiäimen mittainen. Kuvan yksilön huuli on hyvin samanlainen kuin veripunakämmekällä, D. incarnata subsp. cruenta. Letolla kasvoikin suopunakämmekkää, subsp. incarnata. Niinpä mahdollista on, että vanhojen geenipohjien päälle on tullut uuttakin geenivirtaa punakämmekältä. EH, Ruovesi, Siikakangas, Röykkeenneva, pieni lähteikköletto, 1.7.2011. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dactylorhiza traunsteineri - kaitakämmekän perustyypin kukan huuli on noin pituutensa levyinen ja pohjaltaan tasavärinen. Huulen kärki on matalaan kolmiliuskainen ja keskiliuska voi olla muita pitempi. Laidat eivät useinkaan ole, ainakaan selvästi, alaskääntyneet. Kukat näyttävät kiinnostavan kärpäsiä, vaikka niistä ei olekaan mitään hyötyä pölytyksen kannalta. Ks, Kuusamo, Juuma, Jyrävänjärven pohjoispään itäpuoli, pieni, avoin lettosuo Oulangan kansallispuiston rajalla, 13.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dactylorhiza traunsteineri – kaitakämmekän perustyypin kukan huuli on noin pituutensa levyinen ja pohjaltaan tasavärinen. Huulen kärki on matalaan kolmiliuskainen ja keskiliuska voi olla muita pitempi. Laidat eivät useinkaan ole, ainakaan selvästi, alaskääntyneet. Kukat näyttävät kiinnostavan kärpäsiä, vaikka niistä ei olekaan mitään hyötyä pölytyksen kannalta. Ks, Kuusamo, Juuma, Jyrävänjärven pohjoispään itäpuoli, pieni, avoin lettosuo Oulangan kansallispuiston rajalla, 13.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dactylorhiza traunsteineri - kaitakämmekän, kuten muidenkin liuskakämmeköiden hetiö ja emiö ovat yhdistyneet siitintukuksi, jossa on yksi hede ja kaksi toimivaa luottia. Kuvassa näkyy hyvin, kuinka emin yläpuolelle nousevan ponnen siitepöly on kahtena myhkynä. Kannusaukon ylälaidassa on kaksi liuskamaista luottia. Niiden välissä on vaalea keula, joka on erottavaksi ulokkeeksi kehittynyt kolmas luotti. Olematonta mettä kannuksesta kurkottelevien pistiäisten pää painuu keulaa vasten ja laukaisee siitepölymyhkyt, joiden tarttumakannat liimaavat ne päähän. Samalla päässä jo mahdollisesti olevat, muista kukista peräisin olevat myhkyt osuvat keulan kahta puolen oleviin luotteihin. Ks, Kuusamo, Juuma, Jyrävänjärven pohjoispään itäpuoli, pieni, avoin lettosuo Oulangan kansallispuiston rajalla, 13.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.

Dactylorhiza traunsteineri – kaitakämmekän, kuten muidenkin liuskakämmeköiden hetiö ja emiö ovat yhdistyneet siitintukuksi, jossa on yksi hede ja kaksi toimivaa luottia. Kuvassa näkyy hyvin, kuinka emin yläpuolelle nousevan ponnen siitepöly on kahtena myhkynä. Kannusaukon ylälaidassa on kaksi liuskamaista luottia. Niiden välissä on vaalea keula, joka on erottavaksi ulokkeeksi kehittynyt kolmas luotti. Olematonta mettä kannuksesta kurkottelevien pistiäisten pää painuu keulaa vasten ja laukaisee siitepölymyhkyt, joiden tarttumakannat liimaavat ne päähän. Samalla päässä jo mahdollisesti olevat, muista kukista peräisin olevat myhkyt osuvat keulan kahta puolen oleviin luotteihin. Ks, Kuusamo, Juuma, Jyrävänjärven pohjoispään itäpuoli, pieni, avoin lettosuo Oulangan kansallispuiston rajalla, 13.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.

Dactylorhiza traunsteineri - kaitakämmekän perustyypin lehdet ovat lähes tasasoukkia tai kapeansuikeita ja ylintä lukuun ottamatta tavallisesti noin 6-9 cm pitkiä ja vain noin 0,5-1 cm leveitä sekä enimmillään noin 10 kertaa leveyttään pitempiä. Kuvan varsiparin tyvellä on myös nauhamaisia lehtiä, jotka nousevat ilmeisesti suoraan kasvullisista sivumukuloista. Kaikki lehdet ovat yläpinnaltaan vihreät ja yleensä tummatäpläiset sekä alapinnaltaan vaalean- tai harmaanvihreät. Ks, Kuusamo, Juuma, Jyrävänjärven pohjoispään itäpuoli, pieni, avoin lettosuo Oulangan kansallispuiston rajalla, 13.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.

Dactylorhiza traunsteineri – kaitakämmekän perustyypin lehdet ovat lähes tasasoukkia tai kapeansuikeita ja ylintä lukuun ottamatta tavallisesti noin 6-9 cm pitkiä ja vain noin 0,5-1 cm leveitä sekä enimmillään noin 10 kertaa leveyttään pitempiä. Kuvan varsiparin tyvellä on myös nauhamaisia lehtiä, jotka nousevat ilmeisesti suoraan kasvullisista sivumukuloista. Kaikki lehdet ovat yläpinnaltaan vihreät ja yleensä tummatäpläiset sekä alapinnaltaan vaalean- tai harmaanvihreät. Ks, Kuusamo, Juuma, Jyrävänjärven pohjoispään itäpuoli, pieni, avoin lettosuo Oulangan kansallispuiston rajalla, 13.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.

Dactylorhiza traunsteineri - kaitakämmekkä vai tuoreempi risteymä maariankämmekän, D. maculata, kanssa? Kaitakämmekän laaja monimuotoisuus tekee välillä vaikeaksi, ellei peräti mahdottomaksi, varman rajanvedon "puhtaan" kaitakämmekän ja kaitakämmekän sekä muiden liuskakämmeköiden risteymien välillä. Kuvan yksilöllä oli kyllä kapeat lehdet, mutta kukkien väri ja muotokin viittaa maariankämmekkään päin. Kuvan yksilön kasvupaikalla kaitakämmekkä ja hyvin vaalea maariankämmekkä kasvoivat jopa sekakasvustona. Molemmilla on sama kromosomiluku 80, joten risteymäesteet ovat tavallista matalammat. EH, Ruovesi, Siikakangas, Röykkeenneva, pieni lähteikköletto, 1.7.2011. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dactylorhiza traunsteineri – kaitakämmekkä vai tuoreempi risteymä maariankämmekän, D. maculata, kanssa? Kaitakämmekän laaja monimuotoisuus tekee välillä vaikeaksi, ellei peräti mahdottomaksi, varman rajanvedon ”puhtaan” kaitakämmekän ja kaitakämmekän sekä muiden liuskakämmeköiden risteymien välillä. Kuvan yksilöllä oli kyllä kapeat lehdet, mutta kukkien väri ja muotokin viittaa maariankämmekkään päin. Kuvan yksilön kasvupaikalla kaitakämmekkä ja hyvin vaalea maariankämmekkä kasvoivat jopa sekakasvustona. Molemmilla on sama kromosomiluku 80, joten risteymäesteet ovat tavallista matalammat. EH, Ruovesi, Siikakangas, Röykkeenneva, pieni lähteikköletto, 1.7.2011. Copyright Hannu Kämäräinen.

Etusivulla mainittujen lähteiden lisäksi kannattaa tutustua kahteen suomalaiseen kämmekkäkirjaan:

  • Korhonen Mauri & Vuokko Seppo: Kämmekät Suomen orkideat. Forssa 1987. (Kirjan nimistö on osittain vanhentunut, mutta lajisto on kuvattu laajasti ja hyvin taustoittaen.)
  • Salmia Aulikki: Pohjolan uhanalaiset orkideat. Forssa 2013. (Kirjassa on Pohjoismaiden lajiston laajojen kuvausten lisäksi kerrottu myös hyvistä kämmekkäpaikoista.)

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto