• Draba glabella Pursh – isokynsimö
• aikaisemmin Suomessa käytetty nimi Draba daurica DC.
• var. glabella – siloisokynsimö
• var. hebecarpa (Lindblom) Karlsson – karvaisokynsimö
• Draba L. – kynsimöt
• Brassicaceae – ristikukkaiskasvit

Isokynsimöstä, Draba glabella, esiintyy Suomessa kaksi muunnosta, kaljulituinen nimimuunnos, siloisokynsimö, var. glabella ja karvalituinen muunnos, karvaisokynsimö, var. hebecarpa. Isokynsimö on monivuotinen ja lehtiruusukkeellinen ruoho, joka on tavallisesti noin 15-30 cm korkea. Pääjuuri on yläosastaan yleensä monihaarainen. Kunkin haaran kärkeen kasvaa lehtiruusuke ja kukkavarsi. Näin yksilöt ovat vallitsevasti monivartisia. Varret ovat ohuet, haarattomat ja lehdekkäät sekä usein jossain määrin mutkaiset ja vihreät tai sinipunaiset. Ne ovat yleensä tiheähkösti tähtikarvaiset. Joukossa voi olla joku yksittäinen hapsikarvakin. Toisinaan varren yläosa on kaljuhko.

Lehtiruusuke on maanmyötäinen tai tiheissä kasvustoissa tilanahtaus pakottaa lehdet pystyynkin. Ruusukelehdet ovat kapean vastapuikeat tai suikeat, kapeatyviset ja lyhyesti suippokärkiset sekä tavallisesti noin 10-40 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 1,5-7 mm leveät. Varsilehtiä on harvakseen useimmiten 2-4, ja ne ovat kierteisesti. Lehdet ovat ruodittomat, puikeat tai suikeat ja yleensä noin 5-20 mm pitkät sekä leveimmältä kohtaa noin 2-10 mm leveät. Ruusuke- ja varsilehdet ovat vihreät tai etenkin paahteisemmilla paikoilla sinipunaiset ja laidoiltaan ehyet tai harvakseen terävähampaiset.  Ne ovat molemmin puolin tähtikarvaiset ja niukasti hapsikarvaiset.

Kukinto on varren latvassa oleva terttu, joka harsuuntuu ja pitenee kukinnan edetessä jopa 12 cm pitkäksi. Samaan aikaan, kun tertun kärkiosa kukkii, alemmat osat ovat jo hedelmävaiheessa. Kukat ovat tukilehdettömät. Kukkaperä on tavallisesti noin 1-3 mm pitkä. Verholehtiä on 4. Ne ovat puikeat tai lähes soikeat, kuperat, kalvolaitaiset ja karvaiset sekä vihreät tai kellanvihreät ja lopulta lähes oljenkeltaiset. Pituutta niillä on yleensä noin 2-2,5 mm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 1-1,2 mm. Teriö on valkoinen tai kermanvalkoinen, tyveltään keltainen ja tavallisesti noin 4-6 mm leveä. Terälehtiä on ristikkäisesti 4. Ne ovat vastapuikeat, kärjestään lanttopäiset ja kapeatyviset sekä yleensä noin 4-5 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 2 mm leveät.

Heteitä on 6, joista 4 on pitempää ja 2 hieman lyhyempää. Palhot ovat vaaleat ja alaspäin levenevät. Ponnet ovat keltaiset, ja ponnenpuoliskot ovat tiiviisti yhdessä. Sikiäin on kehänpäällinen, 2-lokeroinen ja lähinnä soikeahko sekä litteä. Sen kärjessä on noin 0,2-0,3 mm pitkä vartalo. Luotti on pyöreän nappimainen ja kellertävä. Hedelmäperä on yläviistoon siirottava, hapsikarvainen tai kaljuhko ja yleensä noin 5-15 mm pitkä. Hedelmä on suikea, litteä ja usein enemmän tai vähemmän kiertynyt litu, joka on vihreä, kellanvihreä tai ainakin osittain punaruskea. Siloisokynsimöllä, var. glabella, litu on kalju, ja karvaisokynsimöllä, var. hebecarpa, se on ainakin jossain määrin karvainen. Muunnoksilla ei nimistään huolimatta ole mitään muita ehdottomia karvaisuuseroja. Esimerkiksi varsien yläosan, tertturangan tai lituperän karvaisuus tai vähäkarvaisuus ei noudata muunnosjakoa. Litu on tavallisesti noin 7-12 mm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 2,5-3,5 mm leveä. Lidun kärjessä on kuivuneen emin vartalon ja luotin muodostama, enintään 0,5 mm pitkä ota. Välikalvo erottaa lidun kahteen monisiemeniseen osaan. Siemenet ovat soikeat, litteähköt ja ruskeat sekä noin 1,5-2 mm pitkät. Normaali kukinta-aika on kesä-heinäkuu.

Isokynsimö on Suomessa alkuperäinen ja harvinainen pohjoinen laji, jota tavataan Enontekiön Lapin, Inarin Lapin, Sompion Lapin ja Koillismaan eliömaakunnissa. Eniten sillä on kasvupaikkoja Käsivarren Lapin kärki- eli luoteisosassa, suurtuntureilla. Lajia on Kasviatlaksen mukaan tavattu laaja-alaisesti myös Inarin Lapin pohjoisosasta Utsjoelta ja harvakseen eliömaakunnan eteläosasta Inarista. Muutamia kasvualueita on löydetty myös Sompion Lapin Sodankylästä ja Pelkosenniemeltä sekä Koillismaan Sallasta ja Kuusamosta. Isokynsimö on kalkinsuosija, ja kasvupaikkoina ovat lähinnä tunturipaljakan kalliorinteet, pahtahyllyt ja soraikot. Metsävyöhykkeessä laji voi kasvaa myös rotkolaaksojen rinteillä, rantakallioilla ja joskus kyläkedoilla. Karvaisokynsimöä esiintyy harvinaisena vain Käsivarren Lapin luoteisosan suurtuntureilla. Vuonna 2019 julkaistussa uhanalaisuusarvioinnissa isokynsimö on todettu vaarantuneeksi (VU). Luokkaan johtaneina kriteereinä ovat olleet erityisesti yksilöiden määrän merkittävä vähentyminen ja suppea esiintymisalue sekä esiintymisen voimakas pirstoutuminen. Uhkana ovat ilmastonmuutos ja satunnaistekijät. Muissa Pohjoismaissa laji kasvaa Ruotsissa ja Norjassa.

Suomessa kasvaa kymmenen luontaista kynsimölajia. Niistä seitsemää tavataan vain Lapin ja/tai Koillismaan alueella ja yhtä Lapin lisäksi myös eteläisemmässä Suomessa. Läheinen laji isokynsimölle on kalliokynsimö, D. norvegica, joka on noin 7-20 cm korkea. Lajien varma erottaminen vaatii karvoituksen tarkastelua. Kalliokynsimön varsi ja lehdet ovat hapsi-, hanka- ja tähtikarvaiset. Lehdissä hapsikarvat ovat näkyvimmässä osassa. Isokynsimön varsi ja lehdet ovat valtaosin ja näkyvimmin tähtikarvaiset. Kalliokynsimön lidut ovat keskimäärin lyhyemmät, noin 6-8 mm pitkät ja yleensä karvaiset ja vain harvoin kaljut. Läheinen laji isokynsimölle on myös vain Koillismaan Kuusamossa harvinaisena kasvava idänkynsimö, D. cinerea. Sen tieteellinen lajinimi tarkoittaa tuhkanharmaata ja juontuu tiheästä tähtikarvoituksesta, joka peittää kauttaaltaan koko kasvia lituja myöten saaden aikaan sille tyypillisen harmaanvihreän värisävyn. Ruusuke- ja varsilehdissä on yleensä vähemmän hampaita kuin isokynsimöllä. Litu on keskimäärin lyhyempi, noin 5-7 mm pitkä, ja se on selvästi pulleampi kuin isokynsimöllä. Samaa kokoluokkaa oleva harmaakynsimö, D. incana, poikkeaa isokynsimöstä jo selvästi. Se on tanakka- ja usein haarovavartinen. Varren tyviosan lehdet ovat tiheästi lomittain. Muut kynsimölajit, kultakynsimö, D. alpina, lumikynsimö, D.nivalis, tunturikynsimö, D. fladnizensis ja lapinkynsimö, D. lactea kasvavat hyvin harvinaisina vain Käsivarren Lapin luoteispään suurtuntureilla. Ne kaikki ovat isokynsimöä selvästi lyhyempiä, hedelmävaiheessakin vain noin 5-10 cm korkeita. Niiden varsi on lehdetön tai 1-2-lehtinen.

Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle isokynsimön esiintymiskartalle Suomessa.

Linkki Euroopan ja Välimeren alueen maa- tai aluekohtaiselle esiintymiskartalle (The Euro+Med Plantbase). Laji on nimellä Draba daurica.

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemist

Draba glabella – isokynsimön kukinto on aluksi jopa tiiviin pallomainen. Teriö on valkoinen tai kermanvalkoinen ja tavallisesti noin 4-6 mm leveä. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan jyrkkä koillisrinne pahtaseinämän alapuolella, Saanajärven luoteisosan kohdalla, 730 m mpy, 6.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.

Draba glabella – isokynsimön terälehtien tyvi on keltainen. Kukassa on kuusi hedettä, joista kaksi on hieman muita lyhyempää. Palhot ovat vaaleat ja alaspäin levenevät. Ponnet ovat keltaiset. Sikiäin on kehänpäällinen ja lähinnä soikeahko sekä litteä. Sen kärjessä on noin 0,2-0,3 mm pitkä vartalo. Luotti on pyöreän nappimainen ja kellertävä. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan luoteisrinne, tunturipaljakkakivikko lähellä pahtaseinämän reunaa, 745 m mpy, 5.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.

Draba glabella – isokynsimön nimimuunnosta selvästi harvinaisemmalla ja vain Käsivarren suurtuntureilla kasvavalla karvaisokynsimöllä, var. hebecarpa, lidut ovat ainakin jossain määrin karvaiset. Monisiemenisen lidun kärjessä on kuivuneen emin vartalon ja luotin muodostama, enintään 0,5 mm pitkä ota. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan lounaisrinne, ensimmäisen, matalan pahtaseinämän yläpuolinen, jyrkkä kalliorinne retkeilykeskuksen kohdalla, luonnonsuojelualue, 630 m mpy, 5.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.

Draba glabella – isokynsimön lehtiruusuke on vapaasti kasvaessaan maanmyötäinen. Ruusukelehdet ovat kapean vastapuikeat tai suikeat, kapeatyviset ja lyhyesti suippokärkiset sekä tavallisesti noin 10-40 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 1,5-7 mm leveät. Ne ovat laidoiltaan ehyet tai harvakseen terävähampaiset, molemmin puolin tähtikarvaiset ja niukasti hapsikarvaiset. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan luoteisrinne, tunturipaljakkakivikko lähellä pahtaseinämän reunaa, 745 m mpy, 5.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.

Draba glabella – isokynsimö on Suomessa harvinainen pohjoinen laji, jota tavataan Enontekiön Lapin, Inarin Lapin, Sompion Lapin ja Koillismaan eliömaakunnissa. Se on kalkinsuosija, ja kasvupaikkoina ovat lähinnä tunturipaljakan kalliorinteet, pahtahyllyt ja soraikot. Metsävyöhykkeessä laji voi kasvaa myös rotkolaaksojen rinteillä, rantakallioilla ja joskus kyläkedoilla. Uhanalaisuusarvioinnissa isokynsimö on todettu vaarantuneeksi (VU) lajiksi. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan jyrkkä koillisrinne pahtaseinämän alapuolella, Saanajärven luoteisosan kohdalla, 775 m mpy, 6.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto