- Draba incana L. – harmaakynsimö
- var. incana – siloharmaakynsimö
- var. confusa (Ehrh.) Lilj. – karvaharmaakynsimö
- Draba L. – kynsimöt
- Brassicaceae – ristikukkaiskasvit
Harmaakynsimöstä, Draba incana, esiintyy Suomessa kaksi muunnosta, kaljulituinen nimimuunnos, siloharmaakynsimö, var. incana ja karvalituinen muunnos, karvaharmaakynsimö, var. confusa. Harmaakynsimö on kaksi- tai monivuotinen ja lehtiruusukkeellinen ruoho, joka on tavallisesti noin 10-30 cm korkea. Pääjuuri on ohut ja pitkä tai vankka ja runsaasti sivujuurinen. Yksilöt ovat yksivartisia tai monivartisia. Toisinaan juurenniskasta kasvaa myös rönsymäisiä, lyhyitä sivuhaaroja, jotka päättyvät kukkavarrettomiin lehtiruusukkeisiin. Päävarsi on tanakka ja usein haarova sekä muut varret yleensä haarattomia. Varret ovat monilehtiset, liereät ja tiheästi tähtikarvaiset sekä siirottavasti hapsikarvaiset ja harmaanvihreät.
Varren tyvessä tiheästi olevat ruusukelehdet vaihtuvat ilman rajaa varsilehtiin, jotka ympäröivät tiiviisti varren alaosaa. Ylempänäkin varrella lehtiä on runsaasti, mutta ne eivät ole enää limittäin. Ruusukelehdet ovat kapean vastapuikeat, kapeatyviset ja lyhyesti suippokärkiset sekä useimmiten ehytlaitaiset. Ne ovat tavallisesti noin 5-20 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 1,5-3 mm leveät. Varren tyvellä olevat ruusukelehdet lakastuvat aika pian ja toisinaan ne ikään kuin korvautuvat ympärille kasvavilla, kukkimattomilla sivuruusukkeilla. Kierteisesti olevat varsilehdet ovat ruodittomat ja niiden muoto vaihtelee vastapuikeasta suikeaan ja puikeaan. Ne ovat enemmän tai vähemmän isohampaiset ja yleensä noin 5-25 mm pitkät sekä leveimmältä kohtaa noin 2-10 mm leveät. Ruusuke- ja varsilehdet ovat molemmin puolin tiheästi tähtikarvaiset ja ainakin tyvipuoliskon laidoilta hapsikarvaiset sekä tiheästä karvoituksesta johtuen harmaanvihreät.
Kukinto on varren ja haarojen latvassa oleva terttu, joka harsuuntuu ja pitenee kukinnan edetessä jopa 15 cm pitkäksi. Samaan aikaan, kun tertun kärkiosa kukkii, alemmat osat ovat jo hedelmävaiheessa. Kukat ovat tukilehdettömät, mutta alimmat niistä voivat sijaita suoraan ylimpien varsilehtien hangoissa. Kukkaperä on tavallisesti noin 1-3 mm pitkä. Verholehtiä on 4. Ne ovat puikeat, kuperat, kalvolaitaiset ja karvaiset sekä vihreät tai kellanvihreät. Pituutta niillä on yleensä noin 2-2,5 mm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 1-1,2 mm. Teriö on valkoinen ja tavallisesti noin 4-6 mm leveä. Terälehtiä on ristikkäisesti 4. Ne ovat vastapuikeat, kärjestään lovipäiset ja kapeatyviset sekä yleensä noin 3-5 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 1,3-1,8 mm leveät.
Heteitä on 6, joista 4 on pitempää ja 2 hieman lyhyempää. Palhot ovat vaaleat eivätkä ne juurikaan levene tyveä kohti. Ponnet ovat keltaiset, ja ponnenpuoliskot ovat tiiviisti yhdessä. Sikiäin on kehänpäällinen, 2-lokeroinen ja lähinnä soikeahko sekä litteä. Sen kärjessä on noin 0,1-0,2 mm pitkä vartalo. Luotti on pyöreän nappimainen ja keltainen. Hedelmäperä on jyrkähkön yläviisto, yleensä varren tavoin karvainen ja enimmäkseen noin 2-5 mm pitkä. Hedelmä on suikea, litteä ja usein enemmän tai vähemmän kiertynyt litu, joka on vihreä, tai kellanvihreä. Siloharmaakynsimöllä, var. incana, litu on kalju, ja karvaharmaakynsimöllä, var. confusa, se on tähtikarvainen. Muunnoksilla ei nimistään huolimatta ole mitään muita ehdottomia karvaisuuseroja. Litu on tavallisesti noin 7-10 mm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 2 mm leveä. Lidun kärjessä on kuivuneen emin vartalon ja luotin muodostama, enintään 0,5 mm pitkä ota. Välikalvo erottaa lidun kahteen monisiemeniseen osaan. Siemenet ovat soikeat, litteähköt ja ruskeat sekä noin 1 mm pitkät. Normaali kukinta-aika on toukokuun loppupuolelta heinäkuulle.
Harmaakynsimö on Suomessa rannikkoseuduilla alkuperäinen ja Lapissa muinaistulokas. Sen esiintymisalue yltää etelässä Ahvenanmaalta Etelä-Karjalan eliömaakuntaan ja Pohjanlahden rannikolla Keski-Pohjanmaan eliömaakunnan eteläisimpään osaan saakka. Pohjoisessa esiintymisalue kattaa Enontekiön Lapin, Inarin Lapin, Kittilän Lapin ja Sompion Lapin eliömaakunnat. Suuri osa Kasviatlaksessa olevista havainnoista on hyvin vanhoja ja nykyään laji lienee lähes kaikkialla harvinainen. Harmaakynsimön kasvupaikkoina ovat rannikkoseuduilla lähinnä merenrantojen ja etenkin saariston kalliokedot, kallioalueiden raot, kuivat rinteet ja vallit. Lapissa kasvupaikkoina ovat enimmäkseen joenvarsikedot, pihat ja kyläkentät. Nimimuunnos, siloharmaakynsimö on vallitseva Lapissa ja karvaharmaakynsimö rannikkoseuduilla. Muissa Pohjoismaissa laji kasvaa Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa ja Islannissa sekä Tanskan Färsaarilla.
Suomessa kasvaa kymmenen luontaista kynsimölajia. Niistä seitsemää tavataan vain Lapin ja/tai Koillismaan alueella. Eteläisemmässä Suomessa kasvavat harmaakynsimön lisäksi vain monin paikoin yleinen kevätkynsimö, D. verna ja harvinainen keltakynsimö, D. nemorosa. Lisäksi lounaisimmassa Suomessa esiintyy keltakynsimöä muistuttava Suomen yhdestoista ”kynsimö”, joka on nykyisin siirretty eri sukuun nimellä vallikynsikkö, Drabella muralis. Nämä kaikki ovat hentoja tai hoikkia lajeja, joita ei voi sotkea harmaakynsimöön. Lapissa harmaakynsimö on muinaistulokkaana edelleen enemmän tai vähemmän ihmisen seuralainen, kun taas muut kynsimölajit viihtyvät pääosin tuntureilla. Kokoluokkana harmaakynsimöä vastaavat isokynsimö, D. glabella ja joenrantakallioillakin viihtyvä kalliokynsimö, D. norvegiga. Sekaantumisvaaraa ei kuitenkaan ole, sillä harmaakynsimön kaltaista, varren alaosan peittävää lehtipaljoutta ei ole muilla Suomen kynsimölajeilla. Niin iso- kuin kalliokynsimölläkin varsilehtiä on vain harvakseen.
Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle harmaakynsimön esiintymiskartalle Suomessa.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Draba incana – harmaakynsimön teriö on valkoinen ja tavallisesti noin 4-6 mm leveä. Terälehtiä on ristikkäisesti neljä. 3.6.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Draba incana – harmaakynsimö on Suomessa rannikkoseuduilla alkuperäinen ja Lapissa muinaistulokas. Sen esiintymisalue yltää etelässä Ahvenanmaalta Etelä-Karjalan eliömaakuntaan ja Pohjanlahden rannikolla Keski-Pohjanmaan eliömaakuntaan saakka. Pohjoisessa esiintymisalue kattaa Lapin eliömaakunnat. Kasvupaikkoina ovat rannikkoseuduilla lähinnä merenrantojen ja etenkin saariston kalliokedot, kallioalueiden raot, kuivat rinteet ja vallit. Lapissa kasvupaikkoina ovat enimmäkseen joenvarsikedot, pihat ja kyläkentät. 3.6.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Pohjolan kasvien pauloissa 