Drosera anglica – pitkälehtikihokki

  • Drosera anglica Huds. – pitkälehtikihokki
  • aikaisemmin Suomessa käytetty nimi Drosera longifolia L.
  • Drosera L. – kihokit
  • Droseraceae – kihokkikasvit

Pitkälehtikihokki, Drosera anglica, on monivuotinen, lehtiruusukkeellinen, hoikka ja pysty ruoho sekä vanakasvi, jonka vana on huomattavasti lehtiä pitempi ja kukintoineen useimmiten noin 10-20 cm korkea. Juurakko muodostuu pitkähköstä, ohutjuurisesta kimpusta, joka voi haaroa yläosastaan ja kasvattaa jälkisilmuista rinnalleen uusia ruusukkeita. Vana on haaraton, tyveltä alkaen pysty, alaosasta punasävyinen ja ylempää useimmiten vihreä sekä muuten kalju mutta yläosastaan lyhyesti nystykarvainen.

Ruusukelehdet ovat lukuisat, valtaosin pystyt, ruodilliset ja kaikkiaan tavallisesti noin 5-13 cm pitkät. Ruoti on vihreä tai punasävyinen, muuten kalju mutta tyveltään pitkäkarvainen ja yleensä noin 3-10 cm pitkä. Lapa on hyvin kapean vastapuikea, pyöreäpäinen ja ilman selvää rajaa tasaisesti ruotiin kapeneva. Se on päältä ja laidoiltaan pitkäkarvainen, alta kalju, vihreä tai punasävyinen sekä useimmiten noin 15-30 mm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 3-7 mm leveä. Karvat ovat noin 2-6 mm pitkät, punaiset, tahmeat ja pisarakärkiset. Niillä kihokit pyydystävät hyönteisiä lisäravinnokseen.

Kukinto on vanan kärjessä oleva toispuolinen kiemuraviuhko, joka on noin 3-6(-10)-kukkainen ja erityisesti nuppuiselta kärkiosaltaan alaspäin nuokkuva sekä harvoin niukasti haarova. Kukinto on suorana tavallisesti noin 15-50 mm pitkä. Kukkaperä on yleensä noin 1-3 mm pitkä, mutta alimmissa kukissa se voi toisinaan olla jopa 8 mm pitkä. Sen tyvellä on rihmamaisen kapea ja noin 1-2 mm pitkä tukilehti, joka usein varisee pois jo nuppujen avautuessa. Verhiö on kärjestään 5-liuskainen ja kaikkiaan noin 4-5 mm pitkä. Kärkiliuskat ovat lähinnä kapeanpuikeat, suippo- tai pyöreäpäiset, noin 1,2-2 mm leveät, ja niiden osuus verhiön kokonaispituudesta on noin 2-3 mm. Kukintoranka, kukkaperä ja verhiö ovat hyvin lyhyesti nystykarvaiset.

 Teriö on säteittäinen, valkoinen ja tavallisesti noin 9-12 mm leveä. Se on avoinna vain lyhyen aikaa aurinkoisella säällä. Terälehtiä on 5. Ne ovat soikeat, osittain lomittaiset ja kärjestään pyöreä- tai tylppäpäiset sekä yleensä noin 4,5-6 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 2,5-3 mm leveät. Kaksineuvoisessa kukassa on 5 hedettä, joiden palhot ovat valkoiset ja ponnet keltaiset. Sikiäin on kehänpäällinen, pallomainen ja 1-lokeroinen. Sen kärjessä on 2-5 erillistä ja vihertävää emin vartaloa, jotka ovat lähes tyveen saakka haarautuneet. Molempien haarojen kärjessä on valkoinen luotti. Normaali kukinta-aika on kesä-heinäkuu.

Sikiäimestä paisuva hedelmä on kapean munamainen kota, joka on kärjestään verhiön yli yltävä, aluksi vihertävä ja myöhemmin ruskea sekä kalju. Se on tavallisesti noin 7-8 mm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 3,5-4 mm leveä. Siemenet ovat sirppimäiset, ohuen kalvon ympäröimät, ruskehtavat ja noin 1,5 mm pitkät.

Pitkälehtikihokki on Suomessa alkuperäinen ja yleinen tai yleisehkö kaikissa eliömaakunnissa. Etenkin Pohjois-Suomessa kasvaa edellä mainittuja mittoja pienempi ”kääpiömuoto”, jolle on aikanaan annettu muotonimeksi f. pusilla. Muotonimi tarkoittaa suomeksi hyvin pientä. Kasvupaikkoina ovat lähinnä rämeet, nevat, letot, luhtasuot, rannat, vesijätöt ja hylättyjen sorakuoppien tihkupinnat. Muissa Pohjoismaissa pitkälehtikihokki kasvaa Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa.

Maailmassa kasvaa lähteestä riippuen noin 190-270 kihokkilajia tai niiden välistä vahvistettua risteymää. Eniten lajeja kasvaa eteläisellä pallonpuoliskolla. Pelkästään Australiassa kasvaa yli 130 lajia. Koko Euroopassa tavataan vain kolmea lajia, jotka kasvavat myös Suomessa, pitkälehtikihokin lisäksi, pyöreälehtikihokkia, D. rotundifolia ja pikkukihokkia, D. intermedia. Lajit on helppo erottaa toisistaan ulkomuotonsa perusteella. Pitkälehtikihokin lehdet ovat nimensä mukaisesti pyöreät tai munuaismaiset ja alustanmyötäiset. Pikkukihokki on vain noin 2-10 cm korkea. Sen kukintovana on mutkatyvinen ja vain hiukan pystyjä lehtiä pitempi. Lehtilapa on pitkälehtikihokin tavoin kapean vastapuikea mutta vain noin 5-10 mm pitkä. Lajituntomerkkien selvänlaiseen kolmijakoon tuo kuitenkin jonkin verran sekaannusta se, että kaikki lajit voivat risteytyä keskenään.

Kihokit luokitellaan lihansyöjäkasveiksi, mikä kuulostaa kovastikin yliampuvalta pienten, hentojen ruohojen osalta. Kuvaavampaa olisikin puhua hyönteissyöjäkasveista. Kihokit kasvavat yleensä niukasti ravinteita sisältävällä kasvualustalla ja sinänsä yhteyttävät aivan normaalisti pärjäten myös ilman lisäravinteita. Niille on kuitenkin kehittynyt elämää helpottava sopeutuma lehtiin, joiden avulla ne saavat erityisesti typpeä ja fosforia eläinravinnosta. Lehtilavan yläpinnan ja laitojen karvat erittävät sitkeitä, kiiltäviä ja hieman hunajamaisesti tuoksuvia limapisaroita, jotka houkuttelevat pieniä hyönteisiä. Lehdelle lentävät tai kiipeävät hyönteiset takertuvat limaan ja rimpuillessaan jäävät yhä tiukemmin kiinni kuin hämähäkinverkkoon tai kärpäspaperiin. Riittävän voimakkaan ärsytyksen vaikutuksesta lehti vielä rullautuu saaliin päälle. Liman sisältämät entsyymit sulattavat hyönteisen pehmeät osat kasvin ravinnoksi. Sulatuksen jälkeen lehti jälleen avautuu. Lehti tunnistaa saaliin mekaanisen ärsytyksen lisäksi myös kemiallisesti. Niinpä rullautuminen ei turhaan laukea esimerkiksi muiden kasvien kosketuksen tai lentävien roskien vaikutuksesta.

Ihmiset ovat huomioineet kihokkien erikoiset lehdet jo menneinä vuosisatoina ja antaneet niille Suomessakin monia kuvaavia nimiä, kuten itku- tai kyynellehti, limaheinä, kiimaheinä, intoruoho ja kihoheinä. Nykyinen sukunimi on johdos viimemainitusta kansanomaisesta nimestä. Myös kihokkien lääkinnällinen käyttö on jo vanhaa perua. Lehtien valkuaisaineita hajottavia entsyymejä on hyödynnetty mm. syylien ja känsien hoidossa. Lehdistä valmistetulla lääkkeellä on hoidettu ainakin yskää, hinkuyskää, punatautia ja silmäsairauksia.

Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle pitkälehtikihokin esiintymiskartalle Suomessa.

Linkki lajitasoiselle Euroopan ja Välimeren alueen maa- tai aluekohtaiselle esiintymiskartalle (Euro+Med Plantbase). Laji on edelleen nimellä Drosera longifolia.

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto

Drosera anglica - pitkälehtikihokki on yksi Suomen ja koko Euroopankin kolmesta kihokkilajista. Usein sen kukinnot jäävät lähes huomaamattomiksi, ja katse kiinnittyy vain erikoisiin lehtiin. Kukat ovat huomaamattomia siksi, että ne ovat säästä riippuen lähes tai koko vuorokauden kiinni. Pilvettömällä säälläkin ne ovat avoinna aurinkoisimpaan aikaan enintään muutaman tunnin. PK, Juuka, Kopravaara, Kopravaarantien länsipuolella oleva Valkealampi, koillispuoli, Akanlahden ranta leirintäalueen kohdalla, 11.7.2011. Copyright Hannu Kämäräinen.

Drosera anglica – pitkälehtikihokki on yksi Suomen ja koko Euroopankin kolmesta kihokkilajista. Usein sen kukinnot jäävät lähes huomaamattomiksi, ja katse kiinnittyy vain erikoisiin lehtiin. Kukat ovat huomaamattomia siksi, että ne ovat säästä riippuen lähes tai koko vuorokauden kiinni. Pilvettömällä säälläkin ne ovat avoinna aurinkoisimpaan aikaan enintään muutaman tunnin. PK, Juuka, Kopravaara, Kopravaarantien länsipuolella oleva Valkealampi, koillispuoli, Akanlahden ranta leirintäalueen kohdalla, 11.7.2011. Copyright Hannu Kämäräinen.

Drosera anglica - pitkälehtikihokki on monivuotinen, lehtiruusukkeellinen, hoikka ja pysty ruoho sekä vanakasvi, jonka vana on huomattavasti lehtiä pitempi ja kukintoineen useimmiten noin 10-20 cm korkea. Vana on haaraton, tyveltä alkaen pysty, alaosasta punasävyinen ja ylempää useimmiten vihreä. PK, Juuka, Kopravaara, Kopravaarantien länsipuolella oleva Valkealampi, koillispuoli, Akanlahden ranta leirintäalueen kohdalla, 11.7.2011. Copyright Hannu Kämäräinen.
Drosera anglica – pitkälehtikihokki on monivuotinen, lehtiruusukkeellinen, hoikka ja pysty ruoho sekä vanakasvi, jonka vana on huomattavasti lehtiä pitempi ja kukintoineen useimmiten noin 10-20 cm korkea. Vana on haaraton, tyveltä alkaen pysty, alaosasta punasävyinen ja ylempää useimmiten vihreä. PK, Juuka, Kopravaara, Kopravaarantien länsipuolella oleva Valkealampi, koillispuoli, Akanlahden ranta leirintäalueen kohdalla, 11.7.2011. Copyright Hannu Kämäräinen.
Drosera anglica - pitkälehtikihokki on yksivanainen, jota on vaikea uskoa erittäin tiheissä kasvustotuppaissa. Sen juurakko muodostuu pitkähköstä, ohutjuurisesta kimpusta, joka voi haaroa yläosastaan ja kasvattaa jälkisilmuista rinnalleen uusia ruusukkeita. Näin ollen tiheä tupas on usein kokonaan samaa kasvullisesti levittäytynyttä yksilöä, joskin joukossa voi olla myös varisevista siemenistä syntyneitä taimia. PK, Juuka, Kopravaara, Kopravaarantien länsipuolella oleva Valkealampi, koillispuoli, Akanlahden ranta leirintäalueen kohdalla, 11.7.2011. Copyright Hannu Kämäräinen.
Drosera anglica – pitkälehtikihokki on yksivanainen, jota on vaikea uskoa erittäin tiheissä kasvustotuppaissa. Sen juurakko muodostuu pitkähköstä, ohutjuurisesta kimpusta, joka voi haaroa yläosastaan ja kasvattaa jälkisilmuista rinnalleen uusia ruusukkeita. Näin ollen tiheä tupas on usein kokonaan samaa kasvullisesti levittäytynyttä yksilöä, joskin joukossa voi olla myös varisevista siemenistä syntyneitä taimia. PK, Juuka, Kopravaara, Kopravaarantien länsipuolella oleva Valkealampi, koillispuoli, Akanlahden ranta leirintäalueen kohdalla, 11.7.2011. Copyright Hannu Kämäräinen.
Drosera anglica - pitkälehtikihokin kukinto pitenee kukinnan edetessä. Samalla, kun kärkeen avautuu uusia kukkia, alemmat ovat jo siirtymässä hedelmävaiheeseen. Kukkaperä on yleensä noin 1-3 mm pitkä, mutta alimmissa kukissa se voi toisinaan olla jopa 8 mm pitkä, kuten kuvan kukinnossa. PK, Juuka, Kopravaara, Kopravaarantien länsipuolella oleva Valkealampi, koillispuoli, Akanlahden ranta leirintäalueen kohdalla, 11.7.2011. Copyright Hannu Kämäräinen.
Drosera anglica – pitkälehtikihokin kukinto pitenee kukinnan edetessä. Samalla, kun kärkeen avautuu uusia kukkia, alemmat ovat jo siirtymässä hedelmävaiheeseen. Kukkaperä on yleensä noin 1-3 mm pitkä, mutta alimmissa kukissa se voi toisinaan olla jopa 8 mm pitkä, kuten kuvan kukinnossa. PK, Juuka, Kopravaara, Kopravaarantien länsipuolella oleva Valkealampi, koillispuoli, Akanlahden ranta leirintäalueen kohdalla, 11.7.2011. Copyright Hannu Kämäräinen.
Drosera anglica - pitkälehtikihokin kukinto on vanan kärjessä oleva toispuolinen kiemuraviuhko, jossa on yleensä kolmesta kuuteen kukkaa. Joskus kukkia voi olla kymmenenkin, kuten kuvan kukinnossa. Viuhko on erityisesti nuppuiselta kärkiosaltaan alaspäin nuokkuva sekä harvoin niukasti haarova. Kukinto on suorana tavallisesti noin 15-50 mm pitkä. Kukkaperän tyvellä on rihmamaisen kapea ja noin 1-2 mm pitkä tukilehti, joka usein varisee pois jo nuppujen avautuessa. Verhiö on kärjestään viisiliuskainen ja kaikkiaan noin 4-5 mm pitkä. Kärkiliuskat ovat lähinnä kapeanpuikeat, suippo- tai pyöreäpäiset, noin 1,2-2 mm leveät, ja niiden osuus verhiön kokonaispituudesta on noin 2-3 mm. Vanan yläosa, kukintoranka, kukkaperä ja verhiö ovat hyvin lyhyesti nystykarvaiset. EH, Hattula, Hyrvälä, Kuivajärvi-lammen eteläpään lounaissivu, rimpinen rantaneva, luonnonsuojelualue, 22.6.2026. Copyright Hannu Kämäräinen.
Drosera anglica – pitkälehtikihokin kukinto on vanan kärjessä oleva toispuolinen kiemuraviuhko, jossa on yleensä kolmesta kuuteen kukkaa. Joskus kukkia voi olla kymmenenkin, kuten kuvan kukinnossa. Viuhko on erityisesti nuppuiselta kärkiosaltaan alaspäin nuokkuva sekä harvoin niukasti haarova. Kukinto on suorana tavallisesti noin 15-50 mm pitkä. Kukkaperän tyvellä on rihmamaisen kapea ja noin 1-2 mm pitkä tukilehti, joka usein varisee pois jo nuppujen avautuessa. Verhiö on kärjestään viisiliuskainen ja kaikkiaan noin 4-5 mm pitkä. Kärkiliuskat ovat lähinnä kapeanpuikeat, suippo- tai pyöreäpäiset, noin 1,2-2 mm leveät, ja niiden osuus verhiön kokonaispituudesta on noin 2-3 mm. Vanan yläosa, kukintoranka, kukkaperä ja verhiö ovat hyvin lyhyesti nystykarvaiset. EH, Hattula, Hyrvälä, Kuivajärvi-lammen eteläpään lounaissivu, rimpinen rantaneva, luonnonsuojelualue, 22.6.2026. Copyright Hannu Kämäräinen.
Drosera anglica - pitkälehtikihokin teriö on säteittäinen, valkoinen ja tavallisesti noin 9-12 mm leveä. Terälehtiä on viisi. Normaali kukinta-aika on kesä-heinäkuu. PK, Juuka, Kopravaara, Kopravaarantien länsipuolella oleva Valkealampi, koillispuoli, Akanlahden ranta leirintäalueen kohdalla, 11.7.2011. Copyright Hannu Kämäräinen.
Drosera anglica – pitkälehtikihokin teriö on säteittäinen, valkoinen ja tavallisesti noin 9-12 mm leveä. Terälehtiä on viisi. Normaali kukinta-aika on kesä-heinäkuu. PK, Juuka, Kopravaara, Kopravaarantien länsipuolella oleva Valkealampi, koillispuoli, Akanlahden ranta leirintäalueen kohdalla, 11.7.2011. Copyright Hannu Kämäräinen.
Drosera anglica - pitkälehtikihokin terälehdet ovat soikeat, osittain lomittaiset ja kärjestään pyöreä- tai tylppäpäiset sekä yleensä noin 4,5-6 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 2,5-3 mm leveät. EH, Hattula, Hyrvälä, Kuivajärvi-lammen eteläpään lounaissivu, rimpinen rantaneva, luonnonsuojelualue, 22.6.2026. Copyright Hannu Kämäräinen.
Drosera anglica – pitkälehtikihokin terälehdet ovat soikeat, osittain lomittaiset ja kärjestään pyöreä- tai tylppäpäiset sekä yleensä noin 4,5-6 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 2,5-3 mm leveät. EH, Hattula, Hyrvälä, Kuivajärvi-lammen eteläpään lounaissivu, rimpinen rantaneva, luonnonsuojelualue, 22.6.2026. Copyright Hannu Kämäräinen.
Drosera anglica - pitkälehtikihokin kaksineuvoisessa kukassa on viisi hedettä, joiden palhot ovat valkoiset ja ponnet keltaiset. Sikiäin on kehänpäällinen ja pallomainen. Sen kärjessä on kahdesta viiteen erillistä ja vihertävää emin vartaloa, jotka ovat lähes tyveen saakka haarautuneet. Molempien haarojen kärjessä on valkoinen luotti. PK, Juuka, Kopravaara, Kopravaarantien länsipuolella oleva Valkealampi, koillispuoli, Akanlahden ranta leirintäalueen kohdalla, 11.7.2011. Copyright Hannu Kämäräinen.
Drosera anglica – pitkälehtikihokin kaksineuvoisessa kukassa on viisi hedettä, joiden palhot ovat valkoiset ja ponnet keltaiset. Sikiäin on kehänpäällinen ja pallomainen. Sen kärjessä on kahdesta viiteen erillistä ja vihertävää emin vartaloa, jotka ovat lähes tyveen saakka haarautuneet. Molempien haarojen kärjessä on valkoinen luotti. PK, Juuka, Kopravaara, Kopravaarantien länsipuolella oleva Valkealampi, koillispuoli, Akanlahden ranta leirintäalueen kohdalla, 11.7.2011. Copyright Hannu Kämäräinen.
Drosera anglica - pitkälehtikihokin sikiäimestä paisuva hedelmä on kapean munamainen kota, joka on kärjestään verhiön yli yltävä, aluksi vihertävä ja myöhemmin ruskea sekä kalju. Se on tavallisesti noin 7-8 mm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 3,5-4 mm leveä. EH, Kangasala, Sahalahti, Isolahti, Mutajärvi-lammen pohjoisosan koillispuolinen rantaneva lähellä vesirajaa, 9.7.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.
Drosera anglica – pitkälehtikihokin sikiäimestä paisuva hedelmä on kapean munamainen kota, joka on kärjestään verhiön yli yltävä, aluksi vihertävä ja myöhemmin ruskea sekä kalju. Se on tavallisesti noin 7-8 mm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 3,5-4 mm leveä. EH, Kangasala, Sahalahti, Isolahti, Mutajärvi-lammen pohjoisosan koillispuolinen rantaneva lähellä vesirajaa, 9.7.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.
Drosera anglica - pitkälehtikihokin ruusukelehdet ovat lukuisat, valtaosin pystyt, ruodilliset ja kaikkiaan tavallisesti noin 5-13 cm pitkät. Ruoti on vihreä tai punasävyinen ja yleensä noin 3-10 cm pitkä. EH, Kangasala, Sahalahti, Isolahti, Mutajärvi-lammen pohjoisosan koillispuolinen rantaneva lähellä vesirajaa, 9.7.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.

Drosera anglica – pitkälehtikihokin ruusukelehdet ovat lukuisat, valtaosin pystyt, ruodilliset ja kaikkiaan tavallisesti noin 5-13 cm pitkät. Ruoti on vihreä tai punasävyinen ja yleensä noin 3-10 cm pitkä. EH, Kangasala, Sahalahti, Isolahti, Mutajärvi-lammen pohjoisosan koillispuolinen rantaneva lähellä vesirajaa, 9.7.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.

Drosera anglica - pitkälehtikihokin lehtilapa on hyvin kapean vastapuikea, pyöreäpäinen ja ilman selvää rajaa tasaisesti ruotiin kapeneva. Se on päältä ja laidoiltaan pitkäkarvainen, vihreä tai punasävyinen sekä useimmiten noin 15-30 mm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 3-7 mm leveä. Karvat ovat noin 2-6 mm pitkät, punaiset, tahmeat ja pisarakärkiset. EH, Kangasala, Sahalahti, Isolahti, Mutajärvi-lammen pohjoisosan koillispuolinen rantaneva lähellä vesirajaa, 9.7.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.
Drosera anglica – pitkälehtikihokin lehtilapa on hyvin kapean vastapuikea, pyöreäpäinen ja ilman selvää rajaa tasaisesti ruotiin kapeneva. Se on päältä ja laidoiltaan pitkäkarvainen, vihreä tai punasävyinen sekä useimmiten noin 15-30 mm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 3-7 mm leveä. Karvat ovat noin 2-6 mm pitkät, punaiset, tahmeat ja pisarakärkiset. EH, Kangasala, Sahalahti, Isolahti, Mutajärvi-lammen pohjoisosan koillispuolinen rantaneva lähellä vesirajaa, 9.7.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.
Drosera anglica - pitkälehtikihokin lehtilapa on alapinnaltaan kalju. Lehtilavan karvat erittävät sitkeitä, kiiltäviä ja hieman hunajamaisesti tuoksuvia limapisaroita, jotka houkuttelevat pieniä hyönteisiä. Lehdelle lentävät tai kiipeävät hyönteiset takertuvat limaan ja rimpuillessaan jäävät yhä tiukemmin kiinni. Riittävän voimakkaan ärsytyksen vaikutuksesta lehti vielä rullautuu saaliin päälle. Liman sisältämät entsyymit sulattavat hyönteisen pehmeät osat kasvin ravinnoksi. Sulatuksen jälkeen lehti jälleen avautuu. Hyönteisistä kihokki saa heikkoravinteisella kasvupaikallaan lisäannoksen erityisesti typpeä ja fosforia. PK, Juuka, Kopravaara, Kopravaarantien länsipuolella oleva Valkealampi, koillispuoli, Akanlahden ranta leirintäalueen kohdalla, 11.7.2011. Copyright Hannu Kämäräinen.

Drosera anglica – pitkälehtikihokin lehtilapa on alapinnaltaan kalju. Lehtilavan karvat erittävät sitkeitä, kiiltäviä ja hieman hunajamaisesti tuoksuvia limapisaroita, jotka houkuttelevat pieniä hyönteisiä. Lehdelle lentävät tai kiipeävät hyönteiset takertuvat limaan ja rimpuillessaan jäävät yhä tiukemmin kiinni. Riittävän voimakkaan ärsytyksen vaikutuksesta lehti vielä rullautuu saaliin päälle. Liman sisältämät entsyymit sulattavat hyönteisen pehmeät osat kasvin ravinnoksi. Sulatuksen jälkeen lehti jälleen avautuu. Hyönteisistä kihokki saa heikkoravinteisella kasvupaikallaan lisäannoksen erityisesti typpeä ja fosforia. PK, Juuka, Kopravaara, Kopravaarantien länsipuolella oleva Valkealampi, koillispuoli, Akanlahden ranta leirintäalueen kohdalla, 11.7.2011. Copyright Hannu Kämäräinen.

Drosera anglica - pitkälehtikihokki on Suomessa alkuperäinen ja yleinen tai yleisehkö kaikissa eliömaakunnissa. Suomessa ja koko Euroopassa tavataan vain kolmea kihokkilajia, pitkälehtikihokin lisäksi, pyöreälehtikihokkia, D. rotundifolia ja pikkukihokkia, D. intermedia. EH, Kangasala, Sahalahti, Isolahti, Mutajärvi-lammen pohjoisosan koillispuolinen rantaneva lähellä vesirajaa, 9.7.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.
Drosera anglica – pitkälehtikihokki on Suomessa alkuperäinen ja yleinen tai yleisehkö kaikissa eliömaakunnissa. Suomessa ja koko Euroopassa tavataan vain kolmea kihokkilajia, pitkälehtikihokin lisäksi, pyöreälehtikihokkia, D. rotundifolia ja pikkukihokkia, D. intermedia. EH, Kangasala, Sahalahti, Isolahti, Mutajärvi-lammen pohjoisosan koillispuolinen rantaneva lähellä vesirajaa, 9.7.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.
Drosera anglica - pitkälehtikihokin kasvupaikkoina ovat lähinnä rämeet, nevat, letot, luhtasuot, rannat, vesijätöt ja hylättyjen sorakuoppien tihkupinnat. EH, Kangasala, Sahalahti, Isolahti, Mutajärvi-lammen pohjoisosan koillispuolinen rantaneva lähellä vesirajaa, 9.7.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.
Drosera anglica – pitkälehtikihokin kasvupaikkoina ovat lähinnä rämeet, nevat, letot, luhtasuot, rannat, vesijätöt ja hylättyjen sorakuoppien tihkupinnat. EH, Kangasala, Sahalahti, Isolahti, Mutajärvi-lammen pohjoisosan koillispuolinen rantaneva lähellä vesirajaa, 9.7.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto