- Gagea lutea (L.) Ker Gawl. – isokäenrieska
- Gagea Salisb. – käenrieskat
- Liliaceae – liljakasvit
Isokäenrieska, Gagea lutea, on monivuotinen, pysty ruoho ja sipulikasvi, jonka maanpäällinen osa lehtineen on tavallisesti noin 15-20 cm korkea. Sipuli on lähes 10 cm maan alla. Se on yksittäinen, kellanruskea ja läpimitaltaan noin 10-15 mm. Laji levittäytyy kasvullisesti pienten itusilmumaisten sivusipulien avulla ja voi näin muodostaa tiheitä ja laajojakin kasvustoja. Sipulista nouseva varsi on haaraton, särmikäs ja kukintoon saakka lehdetön sekä yleensä noin 15-20 cm pitkä. Se on ohut, vain noin 2-2,5 mm paksu, kalju ja maanpäällisiltä osiltaan vihreä.
Sipulista, varren tyveltä nousee useimmiten yksi aluslehti, joka alaosastaan ympäröi varren maanalaista osaa. Joskus lehtiä voi olla kaksikin. Aluslehdet kasvavat sipuleista myös ilman kukkavarsia. Lehti on kapeansuikean tasasoukka, kouruinen ja ehytlaitainen yläosan ollessa levein ja lavan kavetessa tasaisesti tyveä kohti. Kärki on keulamainen. Lapa on vihreä, silposuoninen ja kalju. Ensimmäinen lehti on sipulista alkaen yleensä noin 25-30 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 7-10 mm leveä. Jos lehtiä on kaksi, toinen niistä on edellä mainittuja mittoja kapeampi ja lyhyempi.
Kukinto on varren kärjessä oleva, harvahko sarja, jossa on tavallisesti 2-7 kukkaa. Sen tyvellä on yksi iso, kukinnon mittainen tai pitempi tukilehti, joka on kapeansuikea ja yleensä noin 7-10 cm pitkä sekä leveimmältä kohtaa noin 4-10 mm leveä. Se on muilta ominaisuuksiltaan aluslehden kaltainen, mutta ainakin alaosan laidoiltaan vaihtelevasti karvainen. Sarjan tyvellä on lisäksi 1-2 selvästi pienempää tukilehteä. Kukkaperät ovat vihreät, särmikkäät ja kaljut sekä keskenään eripituiset ja tavallisesti noin 30-70 mm pitkät.
Kukat ovat avoimuusasteestakin riippuen useimmiten noin 20-30 mm leveitä. Kehä on säteittäinen eikä se ole erilaistunut teriöksi ja verhiöksi. Kehälehtiä on 6 ja ne ovat kahtena sisäkkäisenä kiehkurana. Niiden sisäpinta on keltainen ja ulkopinta vaihtelevasti vihertävä tai kellanvihreä. Kehälehdet ovat erilliset ja suikeahkot mutta pyöreähkö- tai tylppäkärkiset sekä tavallisesti noin 14-18 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 2-4 mm leveät.
Heteitä on 6. Ne ovat keltaiset, palhoiltaan levenevätyviset ja noin 6-8 mm pitkät. Soikeahkon ponnen osuus pituudesta on noin 1-2 mm. Sikiäin on kehänpäällinen, pitkänpyöreähkö ja kellanvihreä sekä kukintavaiheessa noin 3 mm pitkä. Emi on 1-vartaloinen ja noin 5-6 mm pitkä. Sen kärjessä oleva luottipinta on hyvin lyhyt ja vain hieman vartaloa leveämpi. Hedelmä on sikiäimestä paisuva ja paikalleen jäävien kehälehtien ympäröimä kota, joka on 3-lokeroinen ja pyöreähkö mutta 3-kulmainen. Se on vihreä tai kellanvihreä ja tavallisesti noin 8-10 mm pitkä ja noin 6-8 mm leveä sekä avautuu lokerosaumoistaan. Siemenet ovat lähes munamaiset ja niissä on vaalea rasvalisäke, elaiosomi. Sen kanssa siemenet ovat noin 3-4 mm pitkät ja noin 2-2,5 mm leveät. Normaali kukinta-aika on huhti-toukokuu.
Isokäenrieska on alkuperäinen laji Suomessa. Sen esiintymisalue yltää etelästä päin Satakunnan, Etelä-Hämeen ja Etelä-Savon eliömaakuntiin saakka. Se on ehkä Ahvenanmaata lukuun ottamatta harvinaisehko ja Etelä-Savosta puuttuvat ainakin Kasviatlaksen mukaan tuoreemmat havainnot kokonaan. Yksittäisiä, tuoreempia karkulais- tai tulokashavaintoja on ainakin Keski-Pohjanmaan ja Oulun Pohjanmaan eliömaakunnista. Kasvupaikkoina ovat lähinnä ranta- ja puronvarsilehdot, lehtoniityt sekä puutarhat ja puistonurmikot lähialueineen. Viimeksi mainituilla kasvupaikoilla laji on alkujaan viljelyperäinen, mutta on saattanut jo kymmeniä vuosia levitä omatoimisesti. Muissa Pohjoismaissa isokäenrieskaa esiintyy Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa.
Isokäenrieskan leviämisestä merkittävä osa tapahtuu kasvullisesti. Suvullisessa lisääntymisessä avustavat muurahaiset, jotka kuljettavat emokasvin ympärille varisevia siemeniä mukanaan. Muurahaisia houkuttaa siemenissä oleva vaalea rasvalisäke. Kuljetuksessa aina osa siemenistä hukkaantuu ja päätyy itämään selvästi emokasvia kauemmaksi. Pitemmän matkan levintää hoitaa ihminen siirrellessään jatkuvasti maata paikasta toiseen. Koristeellisuutensa lisäksi isokäenrieska on kelvannut ihmisille myös hätäravinnoksi. Sen tärkkelyspitoisia sipuleita on käytetty mm. keitettyinä ja kuivauksen jälkeen jauhettuina.
Isokäenrieskan lisäksi Suomessa tavataan kahta muutakin suvun lajia. Sitä selvästi yleisempi ja runsaampi pikkukäenrieska, G. minima, on nimensä mukaisesti kaikin tavoin pienempi. Sen aluslehdet ovat vain noin 1-3 mm leveät, ja kehälehdet ovat suippokärkiset sekä noin 1-2 mm leveät. Vain muutamin paikoin puistonurmikoilla Suomessa on tavattu puistokäenrieskaa, G. pratensis. Laji on tuntomerkeiltään kahden muun käenrieskan väliltä, sillä sen aluslehdet ovat noin 3-6 mm leveät. Kukka on kuitenkin isokäenrieskan kukan kokoinen tai sitä kookkaampi. Selvin ero siihen löytyy maan alta. Toisin kuin isokäenrieskalla puistokäenrieskan sipulit ovat pareittain tai kolmittain.
Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle isokäenrieskan esiintymiskartalle Suomessa.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Gagea lutea – isokäenrieska on alkuperäinen laji eteläisen Suomen ranta- ja puronvarsilehdoissa sekä lehtoniityillä. Sen lähilevinnästä suurin osa tapahtuu kasvullisesti pienten itusilmumaisten sivusipulien avulla. Tällöin leviämisvauhti on senttitasolla vuodessa. Hieman kauemmaksi laji pääsee muurahaisten avustamana, kun ne kuljettavat rasvalisäkkeellisiä siemeniä mukanaan ravinnon toivossa. EH, Hattula, Metsänkylä, Vanajaveden Metsänkylänlahden kynäjalavalehdon laiteessa olevan niittykummun sivu, 25.4.2015. Ellei toisin mainita, kuvat ovat tältä samalta kasvupaikalta. Copyright Hannu Kämäräinen.
Gagea lutea – isokäenrieskan kasvustot voivat ajan kanssa levittäytyä tiheiksi ja laajoiksi. Kasvin maanpäällinen osa lehtineen on tavallisesti noin 15-20 cm korkea. Kuvassa on seuralaisena pystykiurunkannus, Corydalis solida. EH, Hattula, Sattula, Kukkola, Sattulantien ja Sattulankaarre-tien kulmauksessa olevan, harvan, pienen metsikön laita, 3.5.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Gagea lutea – isokäenrieskan yhdessä kasviyksilössä on yksi kukkavarsi ja useimmiten yksi aluslehti, joista molemmat nousevat maanalaisesta sipulista. Joskus aluslehtiä voi olla kaksikin. Yksilöt kasvavat useimmiten pienempinä tai isompina ryhminä. 25.4.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Gagea lutea – isokäenrieskan aluslehti on kukkavartta pitempi. Se on sipulista alkaen mitattuna yleensä noin 25-30 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 7-10 mm leveä. 25.4.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Gagea lutea – isokäenrieskan kukat ovat säteittäisesti kuusilukuiset ja sisäpinnaltaan keltaiset. Aluslehdet ovat kapeansuikean tasasoukat, kouruiset ja ehytlaitaiset. Kärki on keulamainen. 25.4.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Gagea lutea – isokäenrieskan kukinto on varren kärjessä oleva, harvahko sarja, jossa on tavallisesti kahdesta seitsemään kukkaa. Sen tyvellä on yksi iso, kukinnon mittainen tai pitempi tukilehti, joka on kapeansuikea ja yleensä noin 7-10 cm pitkä sekä leveimmältä kohtaa noin 4-10 mm leveä. Sarjan tyvellä on lisäksi yhdestä kahteen selvästi pienempää tukilehteä. Kukkaperät ovat keskenään eripituiset ja tavallisesti noin 30-70 mm pitkät. Jos yksilön tyvellä on toinenkin aluslehti, se on useimmiten selvästi ensimmäistä kapeampi ja lyhyempi. 25.4.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Gagea lutea – isokäenrieskan kukat ovat avoimuusasteestakin riippuen useimmiten noin 20-30 mm leveitä. Kehä ei ole erilaistunut teriöksi ja verhiöksi. Kehälehdet ovat kahtena sisäkkäisenä kiehkurana. Ne ovat suikeahkot mutta pyöreähkö- tai tylppäkärkiset sekä tavallisesti noin 14-18 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 2-4 mm leveät. Sisemmän kiehkuran kehälehdet ovat usein ulomman kiehkuran lehtiä kapeammat. 25.4.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Gagea lutea – isokäenrieskan kukassa on kuusi hedettä. Ne ovat keltaiset, palholtaan levenevätyviset ja noin 6-8 mm pitkät. Sikiäin on kehänpäällinen, pitkänpyöreähkö ja kellanvihreä. Emi on yksivartaloinen ja noin 5-6 mm pitkä. Kukissa esiintyy jossain määrin epämuotoisuutta. Kuvassa vasemmalla olevassa kukassa kolmen heteen palhot ovat kasvaneet yhdeksi palhorungoksi, jonka päässä olevat ponnet ovat yhtyneet tiiviiksi rykelmäksi. Isokäenrieska on muuten kalju, mutta kukinnon tukilehdet ovat ainakin alaosan laidoiltaan vaihtelevasti karvaiset. 25.4.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Gagea lutea – isokäenrieska on hyönteispölytteinen ja tarjoaa pölytyksen palkaksi runsaahkosti mettä. Muurahaiset ovat siementen lisäksi kiinnostuneita myös mesivarastoista, mutta ovat pölytykseen kelpaamattomia, koska eivät yllä luottipintaan, vaikka saavatkin karvoihinsa siitepölyä. 25.4.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Gagea lutea – isokäenrieskan kehälehdet ovat tyveen saakka erilliset. Ulkopinnaltaan ne ovat vaihtelevasti vihertävät tai kellanvihreät. 25.4.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Gagea lutea – isokäenrieskan hedelmä on sikiäimestä paisuva ja paikalleen jäävien kehälehtien ympäröimä, pyöreähkö kota. Se on tavallisesti noin 8-10 mm pitkä ja noin 6-8 mm leveä. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Hirsimäki, Näsiäntien laitanurmi, 20.5.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.
Gagea lutea – isokäenrieskan hedelmä on kolmilokeroinen ja sivuttaisesta pyöreydestään huolimatta kolmikulmainen. Se avautuu lokerosaumoistaan. Emin vartalo pysyy yleensä kodan avautumiseen saakka paikoillaan. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Hirsimäki, Näsiäntien laitanurmi, 20.5.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.
Gagea lutea – isokäenrieskan siemenet ovat lähes munamaiset ja niissä on vaalea rasvalisäke, elaiosomi. Sen kanssa siemenet ovat noin 3-4 mm pitkät ja noin 2-2,5 mm leveät. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Hirsimäki, Näsiäntien laitanurmi, 29.5.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Pohjolan kasvien pauloissa 