Hypopitys monotropa – kangasmäntykukka

  • Hypopitys monotropa Crantz – kangasmäntykukka
  • aikaisemmin Suomessa käytetty nimi Monotropa hypopitys L. subsp. hypopitys
  • Hypopitys Hill – mäntykukat
  • Ericaceae – kanervakasvit (aikaisemmin Monotropaceae – mäntykukkakasvit)

Kangasmäntykukka, Hypopitys monotropa, kuului aikaisemmin omaan heimoonsa, mutta sen katsotaan nykyisin kuuluvan kanervakasvien heimon laajempaan kokonaisuuteen, vaikka se ei ulkomuodoltaan näitä varpuja muistutakaan. Se on lehtivihreätön, pysty ruoho ja loiskasvi, joka on tavallisesti noin 10-25 cm korkea. Juurakko on korallimaisesti haarova ja mehevä ja siitä voi nousta useitakin lähekkäisiä varsia. Varsi on haaraton, tanakka, mehevä mutta jäykkä ja kalju tai yläosastaan lyhytkarvainen. Se on kermanvalkoinen, kellertävä tai hieman ruskehtava ja harvoin punertava. Maarajan alapuolella oleva varren tyvi on suomupeitteinen ja alaspäin kapeneva päättyen ohuehkoon juureen, jolla varsi on yhteydessä juurakkoon. Lehdet, jos niitä haluaa sellaisiksi kutsua, ovat suomumaiset, varren väriset ja versossa kierteisesti. Ne ovat lähinnä leveänsoikeat, ruodittomat ja tyvestään leveästi varteen kiinnittyneet. Laita on ehyt tai varsinkin ylempänä varrella usein ohut ja epäsäännöllisesti hampainen tai muuten risainen. Ainakin ylemmät lehdet ovat usein harvahkokarvaiset. Pituutta lehdillä on tavallisesti noin 10-15 mm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 5-10 mm.

Kukinto on tiivis ja tavallisesti noin 5-15-kukkainen latvaterttu, joka kukintavaiheessa on yleensä nuokkuva, mutta kääntyy viimeistään hedelmien kehittymisvaiheessa pystyyn varren jatkeeksi. Tertturanka on varren kaltainen ja yleensä lyhytkarvainen. Kukat ovat tukilehdelliset, perälliset ja useimmiten noin 15-18 mm pitkät. Tukilehti on varsilehtien kaltainen. Kukkaperä on lyhytkarvainen ja yleensä noin 2-4 mm pitkä. Verhiö on kellomainen, 4-5-lehtinen, sisäpinnaltaan karvainen ja kärjestään ripsireunainen. Verholehdet ovat soikeat tai puikeahkot ja niiden tyvellä on pieni kannusmainen pullistuma. Ne ovat tavallisesti noin 8-12 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 5-6 mm leveät. Tertturanka ja kukkaperä sekä kukka verhiöineen ja teriöineen ovat muun kasvin tavoin kermanvalkoiset, kellertävät tai hieman ruskehtavat ja harvoin punertavat.

Teriö on erilehtinen, kapean kellomainen, sisältä karvainen ja kärkiosastaan ripsilaitainen sekä tavallisesti noin  15-18 mm pitkä ja kärjestään noin 5-8 mm leveä. Terälehtiä on 4-5 ja ne ovat lomittaiset, lähinnä kapean vastapuikeat, pyöreähköpäiset ja kapeatyviset sekä kärkiosastaan yleensä noin 3-4 mm leveät. Heteitä on 8 ja ne ovat tavallisesti noin 10-13 mm pitkät ja kiinnittyneet sikiäimen tyvelle jääden usein kuivettuneina siihen sikiäimen kehittyessä kodaksi. Palhot ovat vaaleat ja karvaiset sekä ponnet ruskehtavat. Emiö on yhdislehtinen ja 1-luottinen. Pitkänpyöreä sikiäin on kermanvalkoinen tai kellertävä ja lyhytkarvainen. Sen jatkeena oleva emin vartalo on sikiäimen värinen, lyhytkarvainen ja noin 5 mm pitkä. Luotti on keltainen, kookas, pyöreän levymäinen ja ripsireunainen. Ponnet ja luotti yltävät noin samalle tasolle. Hedelmävaiheessa kukintoranka oikenemisen lisäksi kasvaa pituutta. Myös kukkaperä pitenee jopa kymmenkertaiseksi kukintavaiheeseen verrattuna. Hedelmä on pysty, pitkänpyöreä, yleensä muhkurapintainen ja lyhytkarvainen, kota, joka on aluksi vaalea ja muuttuu kypsyessään ruskeaksi. Se on noin 8-10 mm pitkä ja noin 6-7 mm leveä. Kota avautuu pitkittäin sivusaumoistaan. Koko kasvi jää kuivana  ja jäykkänä törröttämään ja säilyy usein seuraavaan syksyyn saakka. Pienet siemenet varisevat myöhään syksyllä tai alkutalvesta tuulten mukaan. Avautuneissa kodissa pysyvät emin vartalo, ripsireunainen luotti ja usein osa heteistäkin mukana aivan loppuun saakka.

Kangasmäntykukka on alkuperäinen laji Suomessa. Sitä esiintyy etelästä pohjoiseen päin harvinaistuen Perä-Pohjanmaan ja Koillismaan eliömaakuntiin saakka. Se on yleinen tai yleisehkö etelästä päin Satakunnan, Etelä-Hämeen ja Etelä-Savon eliömaakuntien linjalle saakka. Pohjoisempana se on harvinainen tai hyvin harvinainen. Koillismaan ja Perä-Pohjanmaan eliömaakunnista on molemmista vain yksi Kasviatlakseen raportoitu esiintymä Kuusamosta (Ks) ja Pellosta (PeP), molemmat tältä vuosituhannelta. Kasvupaikkoina ovat lähinnä kuivat tai tuoreet kangasmetsät, harjut ja metsäisten kallioiden painanteet sekä harvoin lehtometsät. Muissa Pohjoismaissa kangasmäntykukkaa esiintyy Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa.

Kangasmäntykukka on luonnossa erikoinen ilmestys eikä sitä lehtivihreättömänä ja suomulehtisenä tavalliseksi kukkakasviksi välttämättä mielläkään. Sukulaisuutta luulisi löytyvän jopa sienistä. Vaikka sienisukulaisuutta ei ole, yhteiselämää niiden kanssa on sitäkin enemmän. Kangasmäntykukka on nimensä mukaisesti erityisesti männyn ja harvemmin kuusen loinen. Loisiminen ei ole kuitenkaan suoraa, vaan juuristo on yhteydessä puihin sienirihmaston välityksellä. Välittäjinä ovat männyn juurisieninä toimivat tatit, kuten esim. kangastatti, Suillus variegatus, nummitatti, S. bovinus ja voitatti, S. luteus. Rihmaston välityksellä mäntykukka saa hiilihydraatteja, kivennäisiä ja vettä, mutta ei lehtivihreättömänä luovuta mitään yhteyttämistuotteita ketjun muille osakkaille. Näin ollen lienee lähes makuasia, onko kasvi männyn vai tattien loinen.

Kangasmäntykukan elämänkierrossa on kämmekkäkasvien piirteitä ja ulkomuodossakin on yhteneväisyyttä lehtivihreättömien kämmeköiden, (linnun)pesäjuuren, Neottia nidus-avis, (koralli)metsänemän, Epipogium aphyllum ja (taiga)harajuuren, Corallorhiza trifida, kanssa. Mäntykukka voi kämmeköiden tavoin viettää välivuosia maan alla sienirihmaston tuoman ravinnon turvin. Kun olosuhteet maanpäälliseen kasvuun ovat suotuisammat, nousevat kukkavarret taas esiin karikkeen ja varpujen keskeltä. Näin mäntykukan kohtaaminen tutullakin kankaalla voi olla onnenkantamoinen, joka ei seuraavina vuosina laajemmasta etsimisestäkään huolimatta toistu. Monivartinen kasvustokin on yleensä samaa yksilöä ja eri yksilöt ovat usein kaukana toisistaan, vaikka samanlaista kangasmaastoa jatkuisi silmänkantamattomiin. Mäntykukan tieteellinen nimikin viittaa tähän erakkomaisuuteen.

Suomessa kasvaa nykykäsityksen mukaan kaksi mäntykukkalajia. Kangasmäntykukan lisäksi Ahvenanmaan, Varsinais-Suomen, Uudenmaan, Etelä-Hämeen ja Etelä-Savon eliömaakunnissa kasvaa harvinaisena tai hyvin harvinaisena myös kaljumäntykukka, H. hypophegea, jota aikaisemmin pidettiin edellisen alalajina. Lajien erottaminen toisistaan vaatii lähempää tarkastelua. Nimensä mukaisesti kaljumäntykukan kukinto-osakin on lähes tai aivan karvaton. Ominaisuuden varmistaminen vaatii normaalinäköiseltä suurennuslasin käyttöä. Digikuvan ottaminen ja kuvausvälineen ruudulla suurentaminen on myös kätevä varmistustapa. Muut kaljumäntykukan kukintotuntomerkit ovat vähän häilyvämpiä: Kukka on noin 10-15 mm pitkä ja teriö on leveämmän kellomainen. Kotavaiheisen kaljumäntykukan voi erottaa pallomaisen pyöreästä siemenkodastaan. Alla olevassa kuvasarjassa on toiseksi viimeisenä myös lähikuva kaljumäntykukan karvattomuudesta ja kehittyvästä siemenkodasta.

Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle kangasmäntykukan esiintymiskartalle Suomessa.

Linkki Euroopan ja Välimeren alueen maa- tai aluekohtaiselle esiintymiskartalle (The Euro+Med Plantbase Projekt).

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto

Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto

Hypopitys monotropa (Monotropa hypopitys ssp. hypopitys) - kangasmäntykukka on suomalaisen nimensä mukaisesti lähinnä kangasmetsien, harjujen ja metsäisten kalliopainanteiden laji. Juuristo on mehevä ja korallimaisesti haarova, joten lähekäiset varret ovat usein samaa yksilöä. EH, Loppi, Räyskälä, Iso-Melkutin-järven Purinlahden eteläranta, 12.8.2017. Copyright Hannu Kämäräinen.
Hypopitys monotropa (Monotropa hypopitys ssp. hypopitys) – kangasmäntykukka on suomalaisen nimensä mukaisesti lähinnä kangasmetsien, harjujen ja metsäisten kalliopainanteiden laji. Juuristo on mehevä ja korallimaisesti haarova, joten lähekäiset varret ovat usein samaa yksilöä. EH, Loppi, Räyskälä, Iso-Melkutin-järven Purinlahden eteläranta, 12.8.2017. Copyright Hannu Kämäräinen.
Hypopitys monotropa (Monotropa hypopitys ssp. hypopitys) - kangasmäntykukkaa ei helposti uskoisi samassa kuvassa olevan (kangas)mustikan, Vaccinium myrtillus, kanssa samaan kanervakasvien heimoon kuuluvaksi. Varsinkin kukintavaiheessa näkymä on ennemminkin sienimäinen. Vaikutelma johtuu mehevyydestä ja lehtivihreättömyydestä. Koko kasvi on kermanvalkoinen kellertävä tai hieman ruskehtava ja harvoin punertava. 12.8.2017 EH, Loppi, Räyskälä, Pernunnummi, Iso-Melkutin-järven pohjoisrannan mäntykangas, 12.8.2017. Copyright Hannu Kämäräinen.
Hypopitys monotropa (Monotropa hypopitys ssp. hypopitys) – kangasmäntykukkaa ei helposti uskoisi samassa kuvassa olevan (kangas)mustikan, Vaccinium myrtillus, kanssa samaan kanervakasvien heimoon kuuluvaksi. Varsinkin kukintavaiheessa näkymä on ennemminkin sienimäinen. Vaikutelma johtuu mehevyydestä ja lehtivihreättömyydestä. Koko kasvi on kermanvalkoinen kellertävä tai hieman ruskehtava ja harvoin punertava. 12.8.2017 EH, Loppi, Räyskälä, Pernunnummi, Iso-Melkutin-järven pohjoisrannan mäntykangas, 12.8.2017. Copyright Hannu Kämäräinen.
Hypopitys monotropa (Monotropa hypopitys ssp. hypopitys) - kangasmäntykukan sienimäinen vaikutelma on vain vaikutelma. Kukinnan jälkeen se kuivuu kuitumaisen jäykäksi ja törröttää ruskeana talven yli ja usein seuraavaan syksyyn saakka. Sen korkeus vaihtelee elinkaaren mukaan tavallisesti välillä 10-25 cm. Kangasmäntykukka on loiskasvi, joka ottaa ravinteensa enimmäkseen männyltä sen juurisienitattien välityksellä. Esiintyminen on oikullista. Runsasta kukintaa voi seurata niukka vuosi, kuten kuvan yksilöllä tai kasvi voi viettää maanalaisia lepovuosia sienirihmaston ravinnon turvin. EH, Loppi, Räyskälä, Pernunnummi, Iso-Melkutin-järven pohjoisrannan mäntykangas, 12.8.2017. Copyright Hannu Kämäräinen.
Hypopitys monotropa (Monotropa hypopitys ssp. hypopitys) – kangasmäntykukan sienimäinen vaikutelma on vain vaikutelma. Kukinnan jälkeen se kuivuu kuitumaisen jäykäksi ja törröttää ruskeana talven yli ja usein seuraavaan syksyyn saakka. Sen korkeus vaihtelee elinkaaren mukaan tavallisesti välillä 10-25 cm. Kangasmäntykukka on loiskasvi, joka ottaa ravinteensa enimmäkseen männyltä sen juurisienitattien välityksellä. Esiintyminen on oikullista. Runsasta kukintaa voi seurata niukka vuosi, kuten kuvan yksilöllä tai kasvi voi viettää maanalaisia lepovuosia sienirihmaston ravinnon turvin. EH, Loppi, Räyskälä, Pernunnummi, Iso-Melkutin-järven pohjoisrannan mäntykangas, 12.8.2017. Copyright Hannu Kämäräinen.
Hypopitys monotropa (Monotropa hypopitys ssp. hypopitys) - kangasmäntykukan kukinto on tiivis ja tavallisesti noin 5-15-kukkainen latvaterttu, joka kukintavaiheessa on yleensä nuokkuva. Kukat ovat useimmiten noin 15-18 mm pitkät. Suomumaiset lehdet ovat varressa kierteisesti. Ne ovat lähinnä leveänsoikeat, ruodittomat ja tyvestään leveästi varteen kiinnittyneet. Erityisesti alempien lehtien laita on yleensä ehyt. EH, Loppi, Räyskälä, Iso-Melkutin-järven Purinlahden eteläranta, 12.8.2017. Copyright Hannu Kämäräinen.
Hypopitys monotropa (Monotropa hypopitys ssp. hypopitys) – kangasmäntykukan kukinto on tiivis ja tavallisesti noin 5-15-kukkainen latvaterttu, joka kukintavaiheessa on yleensä nuokkuva. Kukat ovat useimmiten noin 15-18 mm pitkät. Suomumaiset lehdet ovat varressa kierteisesti. Ne ovat lähinnä leveänsoikeat, ruodittomat ja tyvestään leveästi varteen kiinnittyneet. Erityisesti alempien lehtien laita on yleensä ehyt. EH, Loppi, Räyskälä, Iso-Melkutin-järven Purinlahden eteläranta, 12.8.2017. Copyright Hannu Kämäräinen.
Hypopitys monotropa (Monotropa hypopitys ssp. hypopitys) - kangasmäntykukan kukinto voi toisinaan jo parhaassa kukintavaiheessa kääntyä pystyyn. Kukat ovat tukilehdellisiä ja perällisiä. Tukilehti on varsilehtien kaltainen. Kukkaperä on yleensä noin 2-4 mm pitkä. EH, Loppi, Räyskälä, Pernunnummi, Iso-Melkutin-järven pohjoisrannan mäntykangas, 12.8.2017. Copyright Hannu Kämäräinen.
Hypopitys monotropa (Monotropa hypopitys ssp. hypopitys) – kangasmäntykukan kukinto voi toisinaan jo parhaassa kukintavaiheessa kääntyä pystyyn. Kukat ovat tukilehdellisiä ja perällisiä. Tukilehti on varsilehtien kaltainen. Kukkaperä on yleensä noin 2-4 mm pitkä. EH, Loppi, Räyskälä, Pernunnummi, Iso-Melkutin-järven pohjoisrannan mäntykangas, 12.8.2017. Copyright Hannu Kämäräinen.
Hypopitys monotropa (Monotropa hypopitys ssp. hypopitys) - kangasmäntykukan verhiö on kellomainen, neljä- tai viisilehtinen. Verholehdet ovat soikeat tai puikeahkot ja tavallisesti noin 8-12 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 5-6 mm leveät. Teriö on erilehtinen, kapean kellomainen ja yleensä noin 15-18 mm pitkä. Terälehtiä on neljä tai viisi ja ne ovat lomittaiset, lähinnä kapean vastapuikeat, pyöreähköpäiset sekä kärkiosastaan useimmiten noin 3-4 mm leveät. EH, Loppi, Räyskälä, Pernunnummi, Iso-Melkutin-järven pohjoisrannan mäntykangas, 12.8.2017. Copyright Hannu Kämäräinen.
Hypopitys monotropa (Monotropa hypopitys ssp. hypopitys) – kangasmäntykukan verhiö on kellomainen, neljä- tai viisilehtinen. Verholehdet ovat soikeat tai puikeahkot ja tavallisesti noin 8-12 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 5-6 mm leveät. Teriö on erilehtinen, kapean kellomainen ja yleensä noin 15-18 mm pitkä. Terälehtiä on neljä tai viisi ja ne ovat lomittaiset, lähinnä kapean vastapuikeat, pyöreähköpäiset sekä kärkiosastaan useimmiten noin 3-4 mm leveät. EH, Loppi, Räyskälä, Pernunnummi, Iso-Melkutin-järven pohjoisrannan mäntykangas, 12.8.2017. Copyright Hannu Kämäräinen.
Hypopitys monotropa (Monotropa hypopitys ssp. hypopitys) - kangasmäntykukan teriö, verhiö ja kukan tukilehti ovat ripsireunaiset. Niiden täydellinen samanvärisyys tai värittömyys vaikeuttavat kukan rakenteen havaitsemista. Tukilehti erottuu kuitenkin uloimpana ja leveimpänä. Verholehdet ovat seuraava sisempi kerros, josta osa voi jäädä tukilehden alle. Sisimpänä ja pisimpänä ovat tiiviisti lomittaiset terälehdet. Heteitä on kahdeksan ja kuvan ylimmässä kukassa niiden kaksi ruskeahkoa pontta kurkistaa emin keltaisen, ison ja laattamaisen pyöreän sekä tiheästi ripsireunaisen luotin takaa. EH, Loppi, Räyskälä, Iso-Melkutin-järven Purinlahden eteläranta, 12.8.2017. Copyright Hannu Kämäräinen.
Hypopitys monotropa (Monotropa hypopitys ssp. hypopitys) – kangasmäntykukan teriö, verhiö ja kukan tukilehti ovat ripsireunaiset. Niiden täydellinen samanvärisyys tai värittömyys vaikeuttavat kukan rakenteen havaitsemista. Tukilehti erottuu kuitenkin uloimpana ja leveimpänä. Verholehdet ovat seuraava sisempi kerros, josta osa voi jäädä tukilehden alle. Sisimpänä ja pisimpänä ovat tiiviisti lomittaiset terälehdet. Heteitä on kahdeksan ja kuvan ylimmässä kukassa niiden kaksi ruskeahkoa pontta kurkistaa emin keltaisen, ison ja laattamaisen pyöreän sekä tiheästi ripsireunaisen luotin takaa. EH, Loppi, Räyskälä, Iso-Melkutin-järven Purinlahden eteläranta, 12.8.2017. Copyright Hannu Kämäräinen.
Hypopitys monotropa (Monotropa hypopitys ssp. hypopitys) - kangasmäntykukan teriö on kärjestään tavallisesti noin 5-8 mm leveä. Vasemmalla näkyvät viereisen kukan teriön ympärillä olevat, erilliset verholehdet. Niin terä- kuin verholehdetkin ovat sisäpinnaltaan karvaiset. EH, Loppi, Räyskälä, Pernunnummi, Iso-Melkutin-järven pohjoisrannan mäntykangas, 12.8.2017. Copyright Hannu Kämäräinen.
Hypopitys monotropa (Monotropa hypopitys ssp. hypopitys) – kangasmäntykukan teriö on kärjestään tavallisesti noin 5-8 mm leveä. Vasemmalla näkyvät viereisen kukan teriön ympärillä olevat, erilliset verholehdet. Niin terä- kuin verholehdetkin ovat sisäpinnaltaan karvaiset. EH, Loppi, Räyskälä, Pernunnummi, Iso-Melkutin-järven pohjoisrannan mäntykangas, 12.8.2017. Copyright Hannu Kämäräinen.
Hypopitys monotropa (Monotropa hypopitys ssp. hypopitys) - kangasmäntykukan varsi on haaraton, tanakka, mehevä mutta jäykkä ja kalju tai yläosastaan lyhytkarvainen. Suomumaiset varsilehdet ovat tavallisesti noin 10-15 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 5-10 mm leveät. Lehtilaita on varsinkin ylemmissä lehdissä usein ohut ja epäsäännöllisesti hampainen tai muuten risainen. EH, Loppi, Räyskälä, Pernunnummi, Iso-Melkutin-järven pohjoisrannan mäntykangas, 12.8.2017. Copyright Hannu Kämäräinen.
Hypopitys monotropa (Monotropa hypopitys ssp. hypopitys) – kangasmäntykukan varsi on haaraton, tanakka, mehevä mutta jäykkä ja kalju tai yläosastaan lyhytkarvainen. Suomumaiset varsilehdet ovat tavallisesti noin 10-15 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 5-10 mm leveät. Lehtilaita on varsinkin ylemmissä lehdissä usein ohut ja epäsäännöllisesti hampainen tai muuten risainen. EH, Loppi, Räyskälä, Pernunnummi, Iso-Melkutin-järven pohjoisrannan mäntykangas, 12.8.2017. Copyright Hannu Kämäräinen.
Hypopitys monotropa (Monotropa hypopitys ssp. hypopitys) - kangasmäntykukan kukinnot oikenevat pystyyn varren jatkoksi viimeistään hedelmien kypsyttelyvaiheessa. Tällöin kaikki lehdet ja kukkien terä- ja verholehdet syöpyvät reunoiltaan, muuttuvat tummiksi ja lakastuvat. EH, Janakkala, Heinäjoki, Lintuvuoren soraharju, 28.8.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Hypopitys monotropa (Monotropa hypopitys ssp. hypopitys) – kangasmäntykukan kukinnot oikenevat pystyyn varren jatkoksi viimeistään hedelmien kypsyttelyvaiheessa. Tällöin kaikki lehdet ja kukkien terä- ja verholehdet syöpyvät reunoiltaan, muuttuvat tummiksi ja lakastuvat. EH, Janakkala, Heinäjoki, Lintuvuoren soraharju, 28.8.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Hypopitys monotropa (Monotropa hypopitys ssp. hypopitys) - kangasmäntykukan kota on pysty, pitkänpyöreä, yleensä muhkurapintainen ja lyhytkarvainen. Se on aluksi vaalea ja tummuu kypsyessään. Pituutta on noin 8-10 mm ja leveyttä noin 6-7 mm. Kodan kärjessä säilyvät karvaisina emin vartalo ja luotti. Tässä vaiheessa kukintoranka ja kukkaperät pitenevät. EH, Janakkala, Heinäjoki, Lintuvuoren soraharju, 28.8.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Hypopitys monotropa (Monotropa hypopitys ssp. hypopitys) – kangasmäntykukan kota on pysty, pitkänpyöreä, yleensä muhkurapintainen ja lyhytkarvainen. Se on aluksi vaalea ja tummuu kypsyessään. Pituutta on noin 8-10 mm ja leveyttä noin 6-7 mm. Kodan kärjessä säilyvät karvaisina emin vartalo ja luotti. Tässä vaiheessa kukintoranka ja kukkaperät pitenevät. EH, Janakkala, Heinäjoki, Lintuvuoren soraharju, 28.8.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Hypopitys hypophegea (Monotropa hypopitys ssp. hypophegea) - kaljumäntykukka on nimensä mukaisesti lähes tai täysin kalju. Kuvassa näkyvät kukintoranka, kukkaperät, terä- ja verholehtien jäänteet sekä hedelmä jäljellä olevien emin vartalon ja luotin kanssa ovat karvattomia. Myös kypsyvä kota pallomaisen pyöreänä poikkeaa kangasmäntykukan, H. monotropa, edellisessä kuvassa näkyvästä pitkänpyöreästä kodasta. ES, Lappeenranta, Mäntylä, Mäntylänmäki, Vaalimaantien ja Mattilantien kulmauksessa, kalkkilouhoksen lähistöllä, oleva, kalkkipölyvaikutteinen, mäntyä kasvava kalliorinne, 27.7.2016. Copyright Hannu Kämäräinen.
Hypopitys hypophegea (Monotropa hypopitys ssp. hypophegea) – kaljumäntykukka on nimensä mukaisesti lähes tai täysin kalju. Kuvassa näkyvät kukintoranka, kukkaperät, terä- ja verholehtien jäänteet sekä hedelmä jäljellä olevien emin vartalon ja luotin kanssa ovat karvattomia. Myös kypsyvä kota pallomaisen pyöreänä poikkeaa kangasmäntykukan, H. monotropa, edellisessä kuvassa näkyvästä pitkänpyöreästä kodasta. ES, Lappeenranta, Mäntylä, Mäntylänmäki, Vaalimaantien ja Mattilantien kulmauksessa, kalkkilouhoksen lähistöllä, oleva, kalkkipölyvaikutteinen, mäntyä kasvava kalliorinne, 27.7.2016. Copyright Hannu Kämäräinen.
Hypopitys monotropa (Monotropa hypopitys ssp. hypopitys) - kangasmäntykukan kota avautuu pitkittäissaumoistaan. Pystyyn kuivana jääneen kukkavarren lajivarmistuksen voi usein tehdä vielä seuraavan vuoden syyskesällä, vaikka uusia varsia ei olisi noussutkaan. Kuten kuvasta on nähtävissä, kukintorangan, kodan ja kotaperän sekä emin vartalon ja luotin, jopa jäljellä olevien heteiden karvaisuus on sitkeänä säilyvää sorttia. 12.8.2017 EH, Loppi, Räyskälä, Pernunnummi, Iso-Melkutin-järven pohjoisrannan mäntykangas, 12.8.2017. Copyright Hannu Kämäräinen.
Hypopitys monotropa (Monotropa hypopitys ssp. hypopitys) – kangasmäntykukan kota avautuu pitkittäissaumoistaan. Pystyyn kuivana jääneen kukkavarren lajivarmistuksen voi usein tehdä vielä seuraavan vuoden syyskesällä, vaikka uusia varsia ei olisi noussutkaan. Kuten kuvasta on nähtävissä, kukintorangan, kodan ja kotaperän sekä emin vartalon ja luotin, jopa jäljellä olevien heteiden karvaisuus on sitkeänä säilyvää sorttia. 12.8.2017 EH, Loppi, Räyskälä, Pernunnummi, Iso-Melkutin-järven pohjoisrannan mäntykangas, 12.8.2017. Copyright Hannu Kämäräinen.

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto

Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto