Lamium hybridum – liuskapeippi

  • Lamium hybridum Vill. – liuskapeippi
  • Lamium L. – (hertta)peipit
  • Lamiaceae – huulikukkaiskasvit

Liuskapeippi, Lamium hybridum, on yksivuotinen, pysty tai tyveltä kohenevasti haarova ja yleensä noin 10-40 cm korkea ruoho, jonka yleishaju on epämiellyttävä. Juuri on ohut, pysty tai vino ja siinä on runsaasti hennompia sivujuuria. Varsi on usein lehtihankaisesti haarova, 4-särmäinen ja särmiä myöten lyhytkarvainen tai kaljuhko. Se on vihreä tai ainakin osittain punaruskea. Lisäksi kukintoalueen nivelkohdissa on usein hyvin tummaa väriä tai ainakin särmissä mustahkot viirut. Kukinnon alapuoliset nivelvälit ovat yleensä pitkät.

Lehdet ovat ruodilliset ja varrella vastakkain sekä ristikkäisesti allekkain. Kukinnon alapuolisten lehtien ruoti on yleensä noin 2-5 cm pitkä ja karvainen tai kaljuhko. Lehtilapa on puikea tai pyöreähkö, herttatyvinen tai ylempänä lähes suora- tai leveän kiilatyvinen. Lapa on pääsuoniltaan lähes sulkasuoninen ja muuten verkkosuoninen. Laita on epätasaisesti isohampainen. Hampaat ovat pitkähköjä, pyöreitä, suippoja tai typäköitä. Erityisesti ylemmät lehdet ovat usein lisäksi laidoiltaan halkoisia. Molemmat puolet ovat pinnanmyötäisesti karvaiset ja vihreät tai ylimmät lehdet toisinaan enemmän tai vähemmän punaruskeat. Lehtilapa on tavallisesti noin 2-4 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 2-3,5 cm leveä. Alimmat lehtiparit ovat ylempiä pienemmät.

Kukinto muodostuu varren ja haarojen latvassa sekä ylimmissä lehtihangoissa olevista valekiehkuroista, jotka ovat kukintavaiheessa yleensä noin 20-30 mm leveät. Valekiehkurat ovat usein lähekkäin. Kiehkuroiden hanka- eli tukilehdet ovat ruodilliset, ylempien varsilehtien kaltaiset ja samaa kokoluokkaa. Ylimpien tukilehtien kiilamainen tyvi kapenee tasaisesti siipipalteiseksi ja useimmiten noin 2-5 mm pitkäksi ruodiksi. Valekiehkurat muodostuvat kahdesta vastakkaisesta ja lähes perättömästä kukkaryhmästä, johon kiinnittyneet yksittäiset kukat ovat perättömiä. Kukkien tyvellä olevat esilehdet ovat äimämäisen kapeat, vihreät ja karvaiset sekä yleensä noin 1-4 mm pitkät. Niitä on vaikea havaita tukilehtien ja verhiöiden seasta. Verhiö on kellomainen, lähes säteittäisesti 5-liuskainen ja 5-suoninen sekä tavallisesti noin 6-9 mm pitkä. Se on karvainen ja vihreä tai ainakin osittain punaruskea. Lisäksi sen tyviosassa on yleensä hyvin tummia viiruja.  Liuskat ovat kapean kolmiomaiset ja kapenevat pitkäksi, neulamaisen kapeaksi kärjeksi. Niiden osuus verhiön pituudesta on useimmiten noin 3-5 mm. Liuskat eivät yleensä yllä teriön torven ylälaitaan saakka.

Teriö on yhdislehtinen, vastakohtainen ja punainen tai toisinaan vaaleanpunainen, vaalean sinipunainen tai harvoin jopa lähes valkoinen. Se on pitkätorvinen, ulkopuolelta melkein kauttaaltaan karvainen ja päästään 2-huulinen sekä tavallisesti noin 10-16 mm pitkä. Torvi on suora ja sen osuus pituudesta on useimmiten noin 7-10 mm. Ylähuuli on kupera, ulkopinnaltaan muuta teriötä pitkäkarvaisempi ja yleensä noin 3-5 mm pitkä. Alaskääntynyt alahuuli on kärjestään kahteen liuskaan haarautunut ja tavallisesti noin 2-3 mm pitkä. Alahuulessa ja sen tyvellä on yleensä teriön perusväriä tummempaa värikirjailua. Myös nielussa on usein tummempia värijuovia mesiviittoina hyönteisille. Alahuulen yläpuolella molemmin puolin ovat hyvin pienet ja suipon hammasmaiset sivuliuskat. Nielun alaosaan kiinnittyneitä ja palhoiltaan teriön värisiä heteitä on 4. Niistä kaksi on pitempää ja kaksi lyhyempää. Ponnenpuoliskot ovat eri suuntiin siirottavia ja karvaisia. Sikiäin on kehänpäällinen, 4-lohkoinen ja sen tyvellä on mesiäinen. Emi on teriön värinen, 1-vartaloinen ja 2-luottinen sekä heteiden kanssa lähes samalle tasolle yltävä. Verhiön sisään kehittyvä hedelmä on ristikkäisesti 4-lohkoinen ja noin 2-2,5 mm leveä. Lohkot ovat lähinnä pitkänpyöreät, kolmikulmaiset mutta ulkosivultaan kuperat ja yläpäästään pyöristyneet. Tyvipäässä on kapea, pehmeää solukkoa sisältävä, rasvainen ravintolisäke. Lohkot ovat kypsinä ruskeat ja noin 2-3 mm pitkät. Normaali kukinta-aika on touko-lokakuu.

Liuskapeippi on Suomessa muinaistulokas eli se on saapunut maahan ihmisen toiminnan avustamana ennen 1600-luvun puoltaväliä. Se on yleinen Etelä-Pohjanmaan ja Pohjois-Karjalan eliömaakuntien väliselle linjalle saakka. Siitä pohjoiseen päin se on harvinainen Oulun Pohjanmaan ja Kainuun eliömaakuntiin saakka. Lisäksi muutamia satunnaisia tulokashavaintoja on ainakin Perä-Pohjanmaan eliömaakunnasta. Kasvupaikkoina ovat lähinnä pellot, puutarhat, pihat, pientareet ja joutomaat sekä maankäsittelyalueet. Muissa Pohjoismaissa laji kasvaa Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa sekä Tanskan Färsaarilla.

Liuskapeippi on saanut suomalaisen nimensä varsinkin ylempien lehtiensä halkoisuuden perusteella. Tieteellinen nimi viittaa risteymäperäisyyteen. Toinen kantalaji on ollut punapeippi, L. purpureum, jota liuskapeippi suuresti muistuttaa. Toisesta kantalajista on ollut eriäviä näkemyksiä. Liuskapeippiä on pidetty myös punapeipin alalajina tai muunnoksena. Osa nimistölähteistä ei edelleenkään tunnusta sen itsenäistynyttä lajiasemaa. Liuskapeippi on aikanaan saapunut Suomeen ilmeisesti viljan mukana. Se on tyypillinen rikkaruoho eikä pärjää luonnontilaisessa ympäristössä. Laji kukkii ja siementää monen muun rikkakasvin tavoin usein maan jäätymiseen saakka. Siemenlohkojen tyvessä on muiden peippien tavoin rasvainen ravintolisäke, elaiosomi, joka saa muurahaiset kuljettelemaan lohkoja ja samalla levittämään lajia vähän laajemmallekin.

Suomessa kasvaa muinaistulokkaina viisi peippiä, liuska- ja punapeipin lisäksi valkopeippi, L. album, välipeippi, L. confertum ja sepopeippi, L. amplexicaule. Lisäksi tulokkaina ja koristekasvikarkulaisina tavataan täpläpeippiä, L. maculatum ja keltapeippiä, L. galeobdolon. Keltapeippi on aikaisemmin ollut suvussa Lamiastrum, joka on fylogeneettisten tutkimusten perusteella sisällytetty (hertta)peippien sukuun. Valko- ja keltapeippi erottuvat jo nimiensä mukaisen teriön värin perusteella. Täpläpeippi on harvinainen tulokas tai karkulainen, jonka teriö on kookkaampi, noin 20-30 mm pitkä. Sen sijaan muut peipit ovat toistensa lähilajeja. Ne voi erottaa muutamien tuntomerkkien perusteella. Liuskapeipistä poiketen punapeipin lehtilaidat ovat tasaisesti ja matalasti iso- ja pyöreähampaiset. Ylimmissäkään lehdissä ei ole liuskoja tai halkoisuutta. Välipeipin lehdet muistuttavat liuskapeipin lehtiä, mutta verhiön kärkiliuskat yltävät teriön torvea ylemmäksi. Teriön alahuuli on noin 4 mm pitkä. Sepopeipin ylimmät lehdet ovat nimen mukaisesti ruodittomat ja varren ympäri sepivät sekä pituuttaan leveämmät.

Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle liuskapeipin esiintymiskartalle Suomessa.

Linkki Euroopan ja Välimeren alueen maa- tai aluekohtaiselle esiintymiskartalle (The Euro+Med Plantbase). (Sivustolla liuskapeippi on sisällytetty punapeippiin, jonka levinneisyyden kartta esittää. Liuskapeipin todellinen levinneisyys lienee samankaltainen. The Euro+Med Planbase -sivustolta löytyy kyllä kartta muunnostasoiselle liuskapeipille, mutta se on täysin virheellinen. Sen mukaan liuskapeippiä esiintyisi Euroopassa vain läntisimmässä eteläosassa!)

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto

Lamium hybridum - liuskapeippi on yksivuotinen rikkakasvi, joka itsepölytyksellä täydentää ja takaa runsaan siemensadon. Avoimella kasvupaikalla ympäriinsä varisevat hedelmälohkot synnyttävät tiheitäkin kasvustoja. V, Turku, Kurala, Kuralankadun ja Jaanintien kulmauksessa oleva joutomaa-alue, 23.8.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.
Lamium hybridum – liuskapeippi on yksivuotinen rikkakasvi, joka itsepölytyksellä täydentää ja takaa runsaan siemensadon. Avoimella kasvupaikalla ympäriinsä varisevat hedelmälohkot synnyttävät tiheitäkin kasvustoja. V, Turku, Kurala, Kuralankadun ja Jaanintien kulmauksessa oleva joutomaa-alue, 23.8.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.
Lamium hybridum - liuskapeippi voi muun kasvillisuuden seassa ja tukemana venyä noin 40 cm korkeaksikin. Tyypillisimmillään se kuitenkin haaroo tyvestä alkaen ja haarat nousevat kohenevasti tai lamoavat joka suuntaan. U, Helsinki, Arabianranta, Toukolan rantapuisto, Kyläsaaren aidan ja puiston välinen joutomaa-alue, 10.8.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Lamium hybridum – liuskapeippi voi muun kasvillisuuden seassa ja tukemana venyä noin 40 cm korkeaksikin. Tyypillisimmillään se kuitenkin haaroo tyvestä alkaen ja haarat nousevat kohenevasti tai lamoavat joka suuntaan. U, Helsinki, Arabianranta, Toukolan rantapuisto, Kyläsaaren aidan ja puiston välinen joutomaa-alue, 10.8.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Lamium hybridum - liuskapeipin nelisärmäiset varret ja ylemmät lehdet voivat olla vihreän lisäksi myös enemmän tai vähemmän punaruskeat. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Sampo, Sammonojantien laita, 29.5.2020. Copyright Hannu Kämäräinen.
Lamium hybridum – liuskapeipin nelisärmäiset varret ja ylemmät lehdet voivat olla vihreän lisäksi myös enemmän tai vähemmän punaruskeat. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Sampo, Sammonojantien laita, 29.5.2020. Copyright Hannu Kämäräinen.
Lamium hybridum - liuskapeipin tyveltä haarovat varret usein haarovat lehtihankaisesti toistamiseen. Avoimilla paikoilla haarat kasvavat pitkiksikin. V, Turku, Kurala, Kuralankadun ja Jaanintien kulmauksessa oleva joutomaa-alue, 23.8.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.
Lamium hybridum – liuskapeipin tyveltä haarovat varret usein haarovat lehtihankaisesti toistamiseen. Avoimilla paikoilla haarat kasvavat pitkiksikin. V, Turku, Kurala, Kuralankadun ja Jaanintien kulmauksessa oleva joutomaa-alue, 23.8.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.
Lamium hybridum - liuskapeipin kukinto muodostuu varren ja haarojen latvassa sekä ylimmissä lehtihangoissa olevista valekiehkuroista, jotka ovat kukintavaiheessa yleensä noin 20-30 mm leveät. Valekiehkurat ovat usein lähekkäin. Kukinnon alapuoliset nivelvälit ovat yleensä pitkät. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Hirsimäki, omakotialue, Näsiäntie, pihamaa, 20.5.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Lamium hybridum – liuskapeipin kukinto muodostuu varren ja haarojen latvassa sekä ylimmissä lehtihangoissa olevista valekiehkuroista, jotka ovat kukintavaiheessa yleensä noin 20-30 mm leveät. Valekiehkurat ovat usein lähekkäin. Kukinnon alapuoliset nivelvälit ovat yleensä pitkät. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Hirsimäki, omakotialue, Näsiäntie, pihamaa, 20.5.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Lamium hybridum - liuskapeipin teriö on punainen tai toisinaan vaaleanpunainen, vaalean sinipunainen tai harvoin jopa lähes valkoinen. Se on pitkätorvinen, ulkopuolelta melkein kauttaaltaan karvainen ja päästään kaksihuulinen sekä tavallisesti noin 10-16 mm pitkä. Torven osuus pituudesta on useimmiten noin 7-10 mm. Verhiö on viisiliuskainen ja yleensä noin 6-9 mm pitkä. Liuskat ovat kapean kolmiomaiset ja kapenevat pitkäksi, neulamaisen kapeaksi kärjeksi. Niiden osuus verhiön pituudesta on useimmiten noin 3-5 mm. Liuskat eivät yleensä yllä teriön torven ylälaitaan saakka. Verhiön sisään kehittyvä hedelmä on ristikkäisesti 4-lohkoinen ja noin 2-2,5 mm leveä. Muurahaiset näyttävät seuraavan niiden kypsymistä kuljetuskuntoon. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Sampo, Sammonojantien laita, 29.5.2020. Copyright Hannu Kämäräinen.
Lamium hybridum – liuskapeipin teriö on punainen tai toisinaan vaaleanpunainen, vaalean sinipunainen tai harvoin jopa lähes valkoinen. Se on pitkätorvinen, ulkopuolelta melkein kauttaaltaan karvainen ja päästään kaksihuulinen sekä tavallisesti noin 10-16 mm pitkä. Torven osuus pituudesta on useimmiten noin 7-10 mm. Verhiö on viisiliuskainen ja yleensä noin 6-9 mm pitkä. Liuskat ovat kapean kolmiomaiset ja kapenevat pitkäksi, neulamaisen kapeaksi kärjeksi. Niiden osuus verhiön pituudesta on useimmiten noin 3-5 mm. Liuskat eivät yleensä yllä teriön torven ylälaitaan saakka. Verhiön sisään kehittyvä hedelmä on ristikkäisesti 4-lohkoinen ja noin 2-2,5 mm leveä. Muurahaiset näyttävät seuraavan niiden kypsymistä kuljetuskuntoon. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Sampo, Sammonojantien laita, 29.5.2020. Copyright Hannu Kämäräinen.
Lamium hybridum - liuskapeipin teriön ylähuuli on kupera ja yleensä noin 3-5 mm pitkä. Alaskääntynyt alahuuli on kärjestään kahteen liuskaan haarautunut ja tavallisesti noin 2-3 mm pitkä. Alahuulessa ja sen tyvellä on yleensä teriön perusväriä tummempaa värikirjailua. Myös nielussa on usein tummempia värijuovia. Alahuulen yläpuolella molemmin puolin ovat hyvin pienet ja suipon hammasmaiset sivuliuskat. EH, Hämeenlinna, Pullerinmäki, Tiiriö, Katsastusmiehentien varressa olevan autojen pesuhallin vierustan kapea istutuskaista, 7.6.2020. Copyright Hannu Kämäräinen.
Lamium hybridum – liuskapeipin teriön ylähuuli on kupera ja yleensä noin 3-5 mm pitkä. Alaskääntynyt alahuuli on kärjestään kahteen liuskaan haarautunut ja tavallisesti noin 2-3 mm pitkä. Alahuulessa ja sen tyvellä on yleensä teriön perusväriä tummempaa värikirjailua. Myös nielussa on usein tummempia värijuovia. Alahuulen yläpuolella molemmin puolin ovat hyvin pienet ja suipon hammasmaiset sivuliuskat. EH, Hämeenlinna, Pullerinmäki, Tiiriö, Katsastusmiehentien varressa olevan autojen pesuhallin vierustan kapea istutuskaista, 7.6.2020. Copyright Hannu Kämäräinen.
Lamium hybridum - liuskapeipin teriön nielun alaosaan kiinnittyneitä ja palhoiltaan teriön värisiä heteitä on neljä. Niistä kaksi on pitempää ja kaksi lyhyempää. Ponnenpuoliskot ovat eri suuntiin siirottavia. Emi on teriön värinen, yksivartaloinen ja kaksiluottinen. Kuvassa luotit näkyvät punaisempina ponsien alapuolella. Jos teriön torven tyvellä oleva mesiäinen ei houkuttele riittävästi pölytyskykyisiä hyönteisiä, voi siitepöly varista suoraan emin luoteille ja varmistaa siemensadon. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Sampo, Sammonojantien laita, 29.5.2020. Copyright Hannu Kämäräinen.
Lamium hybridum – liuskapeipin teriön nielun alaosaan kiinnittyneitä ja palhoiltaan teriön värisiä heteitä on neljä. Niistä kaksi on pitempää ja kaksi lyhyempää. Ponnenpuoliskot ovat eri suuntiin siirottavia. Emi on teriön värinen, yksivartaloinen ja kaksiluottinen. Kuvassa luotit näkyvät punaisempina ponsien alapuolella. Jos teriön torven tyvellä oleva mesiäinen ei houkuttele riittävästi pölytyskykyisiä hyönteisiä, voi siitepöly varista suoraan emin luoteille ja varmistaa siemensadon. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Sampo, Sammonojantien laita, 29.5.2020. Copyright Hannu Kämäräinen.
Lamium hybridum - liuskapeipin kukinnon tukilehdet ovat leveän kiilatyviset ja laidoiltaan epäsäännöllisesti isohampaiset ja halkoiset. Hampaat ovat suippo- tai pyöreäpäiset. Lehden pinta on myötäkarvainen. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Hirsimäki, omakotialue, Näsiäntie, pihamaa, 20.5.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Lamium hybridum – liuskapeipin kukinnon tukilehdet ovat leveän kiilatyviset ja laidoiltaan epäsäännöllisesti isohampaiset ja halkoiset. Hampaat ovat suippo- tai pyöreäpäiset. Lehden pinta on myötäkarvainen. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Hirsimäki, omakotialue, Näsiäntie, pihamaa, 20.5.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Lamium hybridum - liuskapeipin ylimpien tukilehtien tyvi kapenee tasaisesti siipipalteiseksi ja lyhyeksi ruodiksi. Varren kukintoalueen nivelkohdissa on usein hyvin tummaa väriä tai ainakin särmissä mustahkot viirut. Samanlaista viirutusta on yleensä myös verhiöissä. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Sampo, Sammonojantien laita, 29.5.2020. Copyright Hannu Kämäräinen.
Lamium hybridum – liuskapeipin ylimpien tukilehtien tyvi kapenee tasaisesti siipipalteiseksi ja lyhyeksi ruodiksi. Varren kukintoalueen nivelkohdissa on usein hyvin tummaa väriä tai ainakin särmissä mustahkot viirut. Samanlaista viirutusta on yleensä myös verhiöissä. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Sampo, Sammonojantien laita, 29.5.2020. Copyright Hannu Kämäräinen.
Lamium hybridum - liuskapeipin alemmat varsilehdet ovat puikeat tai pyöreähköt ja herttatyviset. Lehtilaidan hampaat ovat pitkähköt ja usein pyöreä- tai typäkkäpäiset. Kukinnon alapuolisten lehtien ruoti on yleensä noin 2-5 cm pitkä ja karvainen tai kaljuhko. V, Turku, Kurala, Kuralankadun ja Jaanintien kulmauksessa oleva joutomaa-alue, 23.8.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.
Lamium hybridum – liuskapeipin alemmat varsilehdet ovat puikeat tai pyöreähköt ja herttatyviset. Lehtilaidan hampaat ovat pitkähköt ja usein pyöreä- tai typäkkäpäiset. Kukinnon alapuolisten lehtien ruoti on yleensä noin 2-5 cm pitkä ja karvainen tai kaljuhko. V, Turku, Kurala, Kuralankadun ja Jaanintien kulmauksessa oleva joutomaa-alue, 23.8.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.
Lamium hybridum - liuskapeipin lehtilapa on pääsuoniltaan lähes sulkasuoninen ja muuten verkkosuoninen. Alapinta on erityisesti suoniaan myöten karvainen. V, Turku, Kurala, Kuralankadun ja Jaanintien kulmauksessa oleva joutomaa-alue, 23.8.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.
Lamium hybridum – liuskapeipin lehtilapa on pääsuoniltaan lähes sulkasuoninen ja muuten verkkosuoninen. Alapinta on erityisesti suoniaan myöten karvainen. V, Turku, Kurala, Kuralankadun ja Jaanintien kulmauksessa oleva joutomaa-alue, 23.8.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto