Lamium purpureum – punapeippi

  • Lamium purpureum L. – punapeippi
  • Lamium L. – (hertta)peipit
  • Lamiaceae – huulikukkaiskasvit

Punapeippi, Lamium purpureum, on yksivuotinen, pysty tai tyveltä koheneva ja yleensä noin 10-40 cm korkea ruoho, jonka yleishaju on epämiellyttävä. Juuri on ohut, pysty tai vino ja siinä on runsaasti hennompia sivujuuria. Varsi on usein tyveltä ja ylempää lehtihankaisesti haarova, 4-särmäinen ja särmiä myöten lyhytkarvainen tai kaljuhko. Se on vihreä tai ainakin osittain punaruskea. Lisäksi kukintoalueen nivelkohdissa on usein hyvin tummaa väriä tai ainakin särmissä mustahkot viirut. Kukinnon alapuoliset nivelvälit ovat yleensä pitkät.

Lehdet ovat ruodilliset ja varrella vastakkain sekä ristikkäisesti allekkain. Kukinnon alapuolisten lehtien ruoti on yleensä noin 2-7 cm pitkä ja karvainen tai kaljuhko. Lehtilapa on puikea tai pyöreähkö, herttatyvinen tai ylempänä lähes suoratyvinen ja lähinnä verkkosuoninen. Laita on tasaisesti ja matalasti iso- ja pyöreähampainen. Molemmat puolet ovat pinnanmyötäisesti karvaiset ja vihreät tai ylimmät lehdet toisinaan enemmän tai vähemmän punaruskeat. Lehtilapa on tavallisesti noin 2-5 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 2-4,5 cm leveä. Alimmat lehtiparit ovat ylempiä pienemmät.

Kukinto muodostuu varren ja haarojen latvassa sekä ylimmissä lehtihangoissa olevista valekiehkuroista, jotka ovat kukintavaiheessa yleensä noin 20-30 mm leveät. Valekiehkurat ovat usein lähekkäin. Kiehkuroiden hanka- eli tukilehdet ovat ruodilliset, ylempien varsilehtien kaltaiset ja samaa kokoluokkaa. Niiden ruoti on tavallisesti noin 2-10 mm pitkä. Valekiehkurat muodostuvat kahdesta vastakkaisesta ja lähes perättömästä kukkaryhmästä, johon kiinnittyneet yksittäiset kukat ovat perättömiä. Kukkien tyvellä olevat esilehdet ovat äimämäisen kapeat, vihreät ja karvaiset sekä yleensä noin 1-4 mm pitkät. Niitä on vaikea havaita tukilehtien ja verhiöiden seasta. Verhiö on kellomainen, lähes säteittäisesti 5-liuskainen ja 5-suoninen sekä tavallisesti noin 6-9 mm pitkä. Se on karvainen ja vihreä tai ainakin osittain punaruskea. Lisäksi sen tyviosassa on yleensä hyvin tummia viiruja.  Liuskat ovat kapean kolmiomaiset ja kapenevat pitkäksi, neulamaisen kapeaksi kärjeksi. Niiden osuus verhiön pituudesta on useimmiten noin 3-5 mm. Liuskat eivät yleensä yllä teriön torven ylälaitaan saakka.

Teriö on yhdislehtinen, vastakohtainen ja lajinimensä mukaisesti punainen tai toisinaan vaaleanpunainen, vaalean sinipunainen tai jopa lähes valkoinen. Se on pitkätorvinen, ulkopuolelta melkein kauttaaltaan karvainen ja päästään 2-huulinen sekä tavallisesti noin 10-18 mm pitkä. Torvi on suora ja sen osuus pituudesta on useimmiten noin 7-10 mm. Ylähuuli on kupera, ulkopinnaltaan muuta teriötä pitkäkarvaisempi ja yleensä noin 4-6 mm pitkä. Alaskääntynyt alahuuli on kärjestään kahteen liuskaan haarautunut ja tavallisesti noin 2-3 mm pitkä. Alahuulessa ja sen tyvellä on yleensä teriön perusväriä tummempaa värikirjailua. Myös nielussa on usein tummempia värijuovia mesiviittoina hyönteisille. Alahuulen yläpuolella molemmin puolin ovat hyvin pienet ja suipon hammasmaiset sivuliuskat. Nielun alaosaan kiinnittyneitä ja palhoiltaan teriön värisiä heteitä on 4. Niistä kaksi on pitempää ja kaksi lyhyempää. Ponnenpuoliskot ovat eri suuntiin siirottavia ja karvaisia. Sikiäin on kehänpäällinen, 4-lohkoinen ja sen tyvellä on mesiäinen. Emi on teriön värinen, 1-vartaloinen ja 2-luottinen sekä heteiden kanssa samalle tasolle yltävä. Verhiön sisään kehittyvä hedelmä on ristikkäisesti 4-lohkoinen ja noin 2-2,5 mm leveä. Lohkot ovat lähinnä pitkänpyöreät, kolmikulmaiset mutta ulkosivultaan kuperat ja yläpäästään pyöristyneet. Tyvipäässä on kapea, pehmeää solukkoa sisältävä ravintolisäke. Lohkot ovat kypsinä ruskeat ja noin 2-2,5 mm pitkät. Normaali kukinta-aika on touko-lokakuu.

Punapeippi on Suomessa muinaistulokas eli se on saapunut maahan ihmisen toiminnan avustamana ennen 1600-luvun puoltaväliä. Se on yleinen Etelä-Pohjanmaan ja Pohjois-Karjalan eliömaakuntien väliselle linjalle saakka. Siitä pohjoiseen päin se on harvinainen Kainuun, Oulun Pohjanmaan ja Perä-Pohjanmaan eliömaakuntiin saakka. Muutamia satunnaisia tulokashavaintoja on pohjoisemmastakin. Kasvupaikkoina ovat lähinnä pellot, puutarhat, pihat, pientareet ja joutomaat sekä maankäsittelyalueet. Muissa Pohjoismaissa laji kasvaa Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa ja Islannissa sekä Tanskan Färsaarilla.

Punapeippi on aikanaan saapunut Suomeen ilmeisesti viljan mukana. Se on pysynyt rikkaruohon asemassa. Laji hyötyy maankäsittelystä ja runsastuu nopeasti viljelyksillä, uudisnurmikoilla ja maakasoilla. Se ei yksivuotisena ja hentojuurisena selviä kasvualustansa umpeutumisesta ja nurmettumisesta. Runsas siemensato jää kuitenkin maaperään odottamaan seuraavaa mylläystä. Laji kukkii ja siementää monen muun rikkakasvin tavoin usein maan jäätymiseen saakka. Punapeipin nuoret versot ja lehdet soveltuvat ravinnoksi keittoihin ja muhennoksiin. Rohdoksi mm. haavojen ja tulehdusten hoitoon on käytetty ainakin kukkia tuoreina tai kuivattuina.

Suomessa kasvaa muinaistulokkaina neljä muutakin peippiä, valkopeippi, L. album, liuskapeippi, L. hybridum, välipeippi, L. confertum ja sepopeippi, L. amplexicaule. Lisäksi tulokkaina ja koristekasvikarkulaisina tavataan täpläpeippiä, L. maculatum ja keltapeippiä, L. galeobdolon. Keltapeippi on aikaisemmin ollut suvussa Lamiastrum, joka on fylogeneettisten tutkimusten perusteella sisällytetty (hertta)peippien sukuun. Valko- ja keltapeippi erottuvat jo nimiensä mukaisen teriön värin perusteella. Täpläpeippi on harvinainen tulokas tai karkulainen, jonka teriö on kookkaampi, noin 20-30 mm pitkä. Sen sijaan liuskapeippi, välipeippi ja sepopeippi ovat punapeipin lähilajeja. Ne voi erottaa muutamien tuntomerkkien perusteella. Liuskapeipillä, joka on jossain vaiheessa sisällytetty punapeippiin alalajina tai muunnoksena, lehtilaita on epätasaisesti isohampainen ja osin halkoinenkin. Ylempien lehtien lapa kapenee siipipalteiseksi ruodiksi. Välipeipin verhiön kärkiliuskat yltävät teriön torvea ylemmäksi. Teriön alahuuli on noin 4 mm pitkä. Sepopeipin ylimmät lehdet ovat nimen mukaisesti ruodittomat ja varren ympäri sepivät sekä pituuttaan leveämmät.

Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle punapeipin esiintymiskartalle Suomessa.

Linkki Euroopan ja Välimeren alueen maa- tai aluekohtaiselle esiintymiskartalle (The Euro+Med Plantbase).

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto

Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto

Lamium purpureum - punapeippi on noin 10-40 cm korkea, yksivuotinen rikkaruoho, jonka voi tavata kukkivana ja hedelmöivänä toukokuulta lokakuulle ja leutoina syksyinä myöhemminkin. Vasta maan jäätyminen pysäyttää kasvun. Kuvassa on seuralaisena kyläkarhiaisen, Carduus crispus, lehtiruusukkeita. EH, Hämeenlinna, Majalahti, Louhoksentien varren maanläjitysalue, lakialueelle vierekkäin ajetut maa-aumat, 6.10.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.
Lamium purpureum – punapeippi on noin 10-40 cm korkea, yksivuotinen rikkaruoho, jonka voi tavata kukkivana ja hedelmöivänä toukokuulta lokakuulle ja leutoina syksyinä myöhemminkin. Vasta maan jäätyminen pysäyttää kasvun. Kuvassa on seuralaisena kyläkarhiaisen, Carduus crispus, lehtiruusukkeita. EH, Hämeenlinna, Majalahti, Louhoksentien varren maanläjitysalue, lakialueelle vierekkäin ajetut maa-aumat, 6.10.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.
Lamium purpureum - punapeippi on pysty tai koheneva. Varsi on vihreä tai ainakin osittain punaruskea. Latvaosan alapuoliset nivelvälit ovat yleensä pitkät. EH, Hämeenlinna, Majalahti, Louhoksentien varren maanläjitysalue, 21.8.2010. Copyright Hannu Kämäräinen.
Lamium purpureum – punapeippi on pysty tai koheneva. Varsi on vihreä tai ainakin osittain punaruskea. Latvaosan alapuoliset nivelvälit ovat yleensä pitkät. EH, Hämeenlinna, Majalahti, Louhoksentien varren maanläjitysalue, 21.8.2010. Copyright Hannu Kämäräinen.
Lamium purpureum - punapeipin kukinto-osan hanka- eli tukilehdet ovat ylempien varsilehtien kaltaiset ja samaa kokoluokkaa. Ne peittävät usein ison osan kukinnon valekiehkuroista. Kuvan oikeassa alakulmassa näkyy myös pihasaunion, Matricaria discoidea, mykeröitä. EH, Hämeenlinna, Majalahti, Louhoksentien varren maanläjitysalue, 21.8.2010. Copyright Hannu Kämäräinen.
Lamium purpureum – punapeipin kukinto-osan hanka- eli tukilehdet ovat ylempien varsilehtien kaltaiset ja samaa kokoluokkaa. Ne peittävät usein ison osan kukinnon valekiehkuroista. Kuvan oikeassa alakulmassa näkyy myös pihasaunion, Matricaria discoidea, mykeröitä. EH, Hämeenlinna, Majalahti, Louhoksentien varren maanläjitysalue, 21.8.2010. Copyright Hannu Kämäräinen.
Lamium purpureum - punapeipin lehdet ovat molemmin puolin myötäkarvaiset. Ylimmät lehdet ovat usein enemmän tai vähemmän punaruskeat. Kukkanuppuja suojaa teriön karvainen ja kupera ylähuuli. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Hirsimäki, Sammontorpantien varsi leikkipuistoalueen laidassa, 28.5.2020. Copyright Hannu Kämäräinen.
Lamium purpureum – punapeipin lehdet ovat molemmin puolin myötäkarvaiset. Ylimmät lehdet ovat usein enemmän tai vähemmän punaruskeat. Kukkanuppuja suojaa teriön karvainen ja kupera ylähuuli. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Hirsimäki, Sammontorpantien varsi leikkipuistoalueen laidassa, 28.5.2020. Copyright Hannu Kämäräinen.
Lamium purpureum - punapeipin kukinto muodostuu varren ja haarojen latvassa sekä ylimmissä lehtihangoissa olevista valekiehkuroista, jotka ovat kukintavaiheessa yleensä noin 20-30 mm leveät. Valekiehkurat ovat tavallisesti lähekkäin. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Kuokkamaa, entisen Sammon kaatopaikan täyttökumpu, jonne ajettu uusia maakasoja, 22.7.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Lamium purpureum – punapeipin kukinto muodostuu varren ja haarojen latvassa sekä ylimmissä lehtihangoissa olevista valekiehkuroista, jotka ovat kukintavaiheessa yleensä noin 20-30 mm leveät. Valekiehkurat ovat tavallisesti lähekkäin. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Kuokkamaa, entisen Sammon kaatopaikan täyttökumpu, jonne ajettu uusia maakasoja, 22.7.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Lamium purpureum - punapeipin teriö on nimensä mukaisesti punainen tai toisinaan vaaleanpunainen, vaalean sinipunainen tai jopa lähes valkoinen. Se on pitkätorvinen, päästään kaksihuulinen ja tavallisesti noin 10-18 mm pitkä. Torven osuus pituudesta on useimmiten noin 7-10 mm. Verhiön kärkiliuskat eivät yleensä yllä teriön torven ylälaitaan saakka. Lähilajilla, välipeipillä, L. confertum, liuskat yltävät selvästi teriön torvea ylemmäksi. U, Kerava, Imppalanmäki, Kivisillantien eteläpuolen pellonreuna lähellä Keravan kartanoa, 25.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Lamium purpureum – punapeipin teriö on nimensä mukaisesti punainen tai toisinaan vaaleanpunainen, vaalean sinipunainen tai jopa lähes valkoinen. Se on pitkätorvinen, päästään kaksihuulinen ja tavallisesti noin 10-18 mm pitkä. Torven osuus pituudesta on useimmiten noin 7-10 mm. Verhiön kärkiliuskat eivät yleensä yllä teriön torven ylälaitaan saakka. Lähilajilla, välipeipillä, L. confertum, liuskat yltävät selvästi teriön torvea ylemmäksi. U, Kerava, Imppalanmäki, Kivisillantien eteläpuolen pellonreuna lähellä Keravan kartanoa, 25.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Lamium purpureum  - punapeipin teriön ylähuuli on kupera ja yleensä noin 4-6 mm pitkä. Alaskääntynyt alahuuli on kärjestään kahteen liuskaan haarautunut ja tavallisesti noin 2-3 mm pitkä. Alahuulessa ja sen tyvellä on yleensä teriön perusväriä tummempaa värikirjailua. Myös nielussa on usein tummempia värijuovia mesiviittoina hyönteisille. Alahuulen yläpuolella molemmin puolin ovat hyvin pienet ja suipon hammasmaiset sivuliuskat. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Hirsimäki, Sammontorpantien varsi leikkipuistoalueen laidassa, 28.5.2020. Copyright Hannu Kämäräinen.
Lamium purpureum – punapeipin teriön ylähuuli on kupera ja yleensä noin 4-6 mm pitkä. Alaskääntynyt alahuuli on kärjestään kahteen liuskaan haarautunut ja tavallisesti noin 2-3 mm pitkä. Alahuulessa ja sen tyvellä on yleensä teriön perusväriä tummempaa värikirjailua. Myös nielussa on usein tummempia värijuovia mesiviittoina hyönteisille. Alahuulen yläpuolella molemmin puolin ovat hyvin pienet ja suipon hammasmaiset sivuliuskat. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Hirsimäki, Sammontorpantien varsi leikkipuistoalueen laidassa, 28.5.2020. Copyright Hannu Kämäräinen.
Lamium purpureum - punapeipillä on neljä hedettä, joista kaksi on pitempää ja kaksi lyhyempää. Ponnenpuoliskot ovat eri suuntiin siirottavia ja karvaisia. Emi on yksivartaloinen ja kaksiluottinen sekä heteiden kanssa samalle tasolle yltävä. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Kuokkamaa, entisen Sammon kaatopaikan täyttökumpu, jonne ajettu uusia maakasoja, 22.7.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Lamium purpureum – punapeipillä on neljä hedettä, joista kaksi on pitempää ja kaksi lyhyempää. Ponnenpuoliskot ovat eri suuntiin siirottavia ja karvaisia. Emi on yksivartaloinen ja kaksiluottinen sekä heteiden kanssa samalle tasolle yltävä. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Kuokkamaa, entisen Sammon kaatopaikan täyttökumpu, jonne ajettu uusia maakasoja, 22.7.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Lamium purpureum - punapeipin verhiö on kellomainen, karvainen ja lähes säteittäisesti viisiliuskainen sekä tavallisesti noin 6-9 mm pitkä. Liuskat ovat kapean kolmiomaiset ja kapenevat pitkäksi, neulamaisen kapeaksi kärjeksi. Niiden osuus verhiön pituudesta on useimmiten noin 3-5 mm. Verhiön sisään kehittyvä hedelmä on ristikkäisesti nelilohkoinen ja noin 2-2,5 mm leveä. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Kuokkamaa, entisen Sammon kaatopaikan täyttökumpu, jonne ajettu uusia maakasoja, 22.7.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Lamium purpureum – punapeipin verhiö on kellomainen, karvainen ja lähes säteittäisesti viisiliuskainen sekä tavallisesti noin 6-9 mm pitkä. Liuskat ovat kapean kolmiomaiset ja kapenevat pitkäksi, neulamaisen kapeaksi kärjeksi. Niiden osuus verhiön pituudesta on useimmiten noin 3-5 mm. Verhiön sisään kehittyvä hedelmä on ristikkäisesti nelilohkoinen ja noin 2-2,5 mm leveä. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Kuokkamaa, entisen Sammon kaatopaikan täyttökumpu, jonne ajettu uusia maakasoja, 22.7.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Lamium purpureum - punapeipin hedelmälohkot ovat lähinnä pitkänpyöreät, kolmikulmaiset mutta ulkosivultaan kuperat ja yläpäästään pyöristyneet. Tyvipäässä on kapea, pehmeää solukkoa sisältävä ravintolisäke (näkyy kuvassa valkoisena). Lohkot ovat kypsinä ruskeat ja noin 2-2,5 mm pitkät. ES, Lappeenranta, Huhtiniemi, leirintäalue, huoltorakennuksen edusta, 18.7.1993. Kuva näytteestä, copyright Hannu Kämäräinen.
Lamium purpureum – punapeipin hedelmälohkot ovat lähinnä pitkänpyöreät, kolmikulmaiset mutta ulkosivultaan kuperat ja yläpäästään pyöristyneet. Tyvipäässä on kapea, pehmeää solukkoa sisältävä ravintolisäke (näkyy kuvassa valkoisena). Lohkot ovat kypsinä ruskeat ja noin 2-2,5 mm pitkät. ES, Lappeenranta, Huhtiniemi, leirintäalue, huoltorakennuksen edusta, 18.7.1993. Kuva näytteestä, copyright Hannu Kämäräinen.
Lamium purpureum - punapeipin varsi voi olla tyveltä runsaastikin haarova. Lisäksi lehtihankaisia haaroja on myös ylempänä. Kukinnon alapuolisten lehtien ruoti on yleensä noin 2-7 cm pitkä. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Kuokkamaa, entisen Sammon kaatopaikan täyttökumpu, jonne ajettu uusia maakasoja, 22.7.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Lamium purpureum – punapeipin varsi voi olla tyveltä runsaastikin haarova. Lisäksi lehtihankaisia haaroja on myös ylempänä. Kukinnon alapuolisten lehtien ruoti on yleensä noin 2-7 cm pitkä. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Kuokkamaa, entisen Sammon kaatopaikan täyttökumpu, jonne ajettu uusia maakasoja, 22.7.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Lamium purpureum - punapeipin lehtilapa on puikea tai pyöreähkö, herttatyvinen tai ylempänä lähes suoratyvinen. Laita on matalasti iso- ja pyöreähampainen. Lapa on tavallisesti noin 2-5 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 2-4,5 cm leveä. Kukinnon hanka- eli tukilehtien ruoti on tavallisesti noin 2-10 mm pitkä. Lähilajilla, liuskapeipillä, L. hybridum, lehtilaita on epätasaisesti isohampainen ja osin halkoinenkin. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Kuokkamaa, entisen Sammon kaatopaikan täyttökumpu, jonne ajettu uusia maakasoja, 22.7.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Lamium purpureum – punapeipin lehtilapa on puikea tai pyöreähkö, herttatyvinen tai ylempänä lähes suoratyvinen. Laita on matalasti iso- ja pyöreähampainen. Lapa on tavallisesti noin 2-5 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 2-4,5 cm leveä. Kukinnon hanka- eli tukilehtien ruoti on tavallisesti noin 2-10 mm pitkä. Lähilajilla, liuskapeipillä, L. hybridum, lehtilaita on epätasaisesti isohampainen ja osin halkoinenkin. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Kuokkamaa, entisen Sammon kaatopaikan täyttökumpu, jonne ajettu uusia maakasoja, 22.7.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Lamium purpureum - punapeipin lehtilapa on lähinnä verkkosuoninen. Varsi on nelisärmäinen ja särmiä myöten lyhytkarvainen tai kaljuhko. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Kuokkamaa, entisen Sammon kaatopaikan täyttökumpu, jonne ajettu uusia maakasoja, 22.7.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Lamium purpureum – punapeipin lehtilapa on lähinnä verkkosuoninen. Varsi on nelisärmäinen ja särmiä myöten lyhytkarvainen tai kaljuhko. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Kuokkamaa, entisen Sammon kaatopaikan täyttökumpu, jonne ajettu uusia maakasoja, 22.7.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto

Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto