• Lathraea squamaria L. – (pähkinä)suomukka
• Lathraea L. – suomukat
• Orobanchaceae – näivekasvit (aikaisemmin Scrophulariaceae – naamakukkaiskasvit)

Suomukka tai tarkemmin pähkinäsuomukka, Lathraea squamaria, on monivuotinen, noin 10-20 cm korkea, lehtivihreätön ja möyheä ruoho sekä loiskasvi, joka on yleisväriltään useimmiten vaaleanpunertava tai vaaleansinipunertava ja harvemmin lähes valkeahko. Juurakko on vankka, tiheään vaaleasuomuinen ja voimakkaastikin haarova muodostaen tiheitä ja laajempiakin varsiryhmiä. Juurisuomut ovat vastakkaiset, pyöreähköt ja paksut. Varsi on tukeva, haaraton, vaalea ja kukinto-osasta karvainen.

Varsilehdet ovat kierteisesti, ja ne ovat ruodittomat, suomumaiset, ehyet ja pyöreähkön vastapuikeat sekä noin 1 cm läpimitaltaan. Varren tyvellä lehdet ovat tiheästi ja siirottavasti sekä ylempänä pitkävälisemmin ja enemmän varrenmyötäisesti.

Kukinto on toispuolinen, tähkämäinen terttu, joka on runsas- ja tiheäkukkainen sekä usein täyttää koko näkyvän varren mitan. Kukat ovat yksittäin tukilehtensä hangassa. Tukilehdet ovat hyvin varsilehtien kaltaiset ja suunnilleen samankokoiset mutta ohuemmat. Ne ovat vaaleanpunertavat tai vaaleansinipunertavat ja suonitukseltaan tummemman sävyiset. Kukat ovat enemmän tai vähemmän nuokkuvia, ja niiden perä on noin 3-6 mm pitkä. Verhiö on kellomainen, 4-liuskainen, tukilehtien värinen ja pitkäkarvainen sekä nystykarvainen. Se on yleensä noin 10 mm pitkä. Kärkiliuskat ovat kolmiomaiset, ja niiden osuus verhiön pituudesta on noin 3,5-4,5 mm.

Teriö on tavallisesti noin 14-17 mm pitkä, yhdislehtinen, suoratorvinen ja päästään 2-huulinen sekä päältä kalju. Ylähuuli on punasävyinen, suora, nielun ylle kapean kuperana kaartuva ja kärjestään avoin sekä ehyt ja noin 5-7 mm pitkä. Alahuuli on valkoinen, kouru, matalahampainen ja ylähuulen tavoin noin 5-7 mm pitkä. Heteitä on 4, ja ne ovat kahtena eripituisena parina. Lyhyesti nystykarvaiset palhot ovat kiinnittyneet nielun alapuolelle torveen. Ponnet ovat kellanruskehtavat ja karvaiset. Emiö on 2-lehtinen, kehänpäällinen ja 1-vartaloinen. Vartalo ja sen kärjessä oleva nuppimainen luotti pilkistävät näkyviin ylähuulen alta. Kukkavarsien lisäksi laji kasvattaa usein myös maansisäisiä, pieniteriöisiä ja umpisiittoisia kukkia. Hedelmä on lähinnä munamainen mutta teräväkärkinen kota, joka on kuoriutuvalta pintakuoreltaan kellanruskehtava ja sen alta kellertävä sekä kalju. Se on 1-lokeroinen, yleensä noin 10-12 mm pitkä ja noin 5-6 mm paksu. Siemeniä on paljon, ja ne ovat pallomaiset, tummanruskeat, verkkopintaiset ja läpimitaltaan noin 1-2 mm. Normaali kukinta-aika on toukokuu. Varret lakastuvat jo keskikesällä.

Pähkinäsuomukka on Suomessa alkuperäinen, ja sen esiintymisalue yltää Ahvenanmaalta mantereelle Varsinais-Suomen ja Uudenmaan eliömaakuntiin. Laji on Ahvenanmaalla yleisempi ja muualla harvinainen. Kasvupaikkoina ovat lehdot ja erityisesti kalkkivaikutteiset, pähkinäpensasta kasvavat lehdot. Suomukka on rauhoitettu muualla, paitsi Ahvenanmaalla. Vuonna 2019 julkaistussa uhanalaisuusarvioinnissa se on todettu vaarantuneeksi (VU). Luokkaan johtaneena syynä on ollut yksilömäärien merkittävä väheneminen. Ensisijaisina uhkina ovat rakentaminen, metsien uudistamis- ja hoitotoimet sekä metsien puulajisuhteiden muutokset. Muissa Pohjoismaissa laji kasvaa Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa.

Vakinaiset suomalaiset näivekasvit ovat pähkinäsuomukkaa lukuun ottamatta puoliloisia. Ne yhteyttävät normaalisti muiden kasvien tapaan sisältäen lehtivihreää, mutta riittävän kukinnan ja siementuotannon varmistamiseksi varastavat imujuurillaan vettä ja lisäravinteita naapurikasveiltaan. Suomukka sen sijaan on täysin muiden kasvien varassa elävä täysloinen, jolta puuttuu kokonaan yhteyttämisen mahdollistava klorofylli eli lehtivihreä. Lisänimensä mukaisesti sen pääloisinnan kohteena on pähkinäpensas, Corylus avellana, mutta toisinaan voivat kelvata myös muut puuvartiset, kuten lehtosaarni, Fraxinus excelsior, metsävaahtera, Acer platanoides, metsälehmus, Tilia cordata ja tervaleppä, Alnus glutinosa. Suomukan levittäytyvän juuriston haaroihin kehittyy imunystyröitä, jotka reagoivat koskettaessaan sopivan, loisittavan kasvin juureen. Imunystyrästä erittyy kohdejuuren pintaan sulattavia entsyymejä, jotka raivaavat suojaavan pintaosan pois. Imunystyrä kasvaa tiiviisti kiinni haavakohtaan ja alkaa imeä loisittavan yksilön juuristosta kohti runkoa kulkevaa energia- ja ravinnevirtaa suomukan juuristoon.

Jo kesällä maahan varisevat siemenet tarvitsevat taimettuakseen loisittavan isännän toisin kuin puoliloiset lajit. Juuriston kasvullinen laajeneminen saattaakin usein olla siementuotantoa tehokkaampi tulevaisuuden varmistaja. Juuristo voi elää sienten tavoin myös maanalaista elämää ilman maanpäällisiä versoja, jotka joka tapauksessa lakastuvat jo varhain. Maanalainen vaihtoehto on niin täydellinen, että jopa umpipölytteinen kukinta ja siementuotanto ovat siellä usein mahdollisia.

Pähkinäsuomukka on sukunsa ainoa laji Pohjoismaissa. Sitä ei lehtivihreättömänä sekoita muihin lajeihin, vaikka tiettyä samankaltaisuutta voikin havaita muihin täysloisiin, kuten mäntykukkiin, Hypopitys ja linnunpesäjuureen, Neottia nidus-avis.

Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle pähkinäsuomukan esiintymiskartalle Suomessa.

Linkki Euroopan ja Välimeren alueen maa- tai aluekohtaiselle esiintymiskartalle (Euro+Med Plantbase).

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto

Lathraea squamaria – pähkinäsuomukka on lehtivihreätön täysloinen, joka vankan ja voimakkaastikin haarovan juuristonsa avulla muodostaa tiheitä ja laajempiakin varsiryhmiä. V, Kemiönsaari, Dragsfjärd, Taalintehdas, Sabbels, Vaktkojsbergenin kallioalueen laiteessa oleva, pieni pähkinälehto, jossa yli 1500 kukkavartta, 14.5.2015. Ellei toisin mainita, kuvat ovat tältä samalta kasvupaikalta. Copyright Hannu Kämäräinen.

Lathraea squamaria – pähkinäsuomukka on monivuotinen, noin 10-20 cm korkea ja möyheä ruoho, joka on yleisväriltään useimmiten vaaleanpunertava tai vaaleansinipunertava ja harvemmin lähes valkeahko. Varsi on tukeva, haaraton ja vaalea. Versot nousevat yleensä ryhminä juurakon haaroista. 14.5.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.

Lathraea squamaria – pähkinäsuomukan kukkien tukilehdet ovat vaaleanpunertavat tai vaaleansinipunertavat ja suonitukseltaan tummemman sävyiset. Ne ovat ruodittomat, suomumaiset, ehyet ja pyöreähkön vastapuikeat sekä noin 10 mm läpimitaltaan. 14.5.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.

Lathraea squamaria – pähkinäsuomukan kukan teriö on yhdislehtinen, vastakohtainen ja päästään kaksihuulinen. Ylähuuli on punasävyinen ja alahuuli valkoinen. 14.5.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.

Lathraea squamaria – pähkinäsuomukan kukan verhiö on kellomainen, neliliuskainen, tukilehtien värinen ja pitkäkarvainen sekä nystykarvainen. Se on yleensä noin 10 mm pitkä. Kärkiliuskat ovat kolmiomaiset, ja niiden osuus verhiön pituudesta on noin 3,5-4,5 mm. Teriö on tavallisesti noin 14-17 mm pitkä, suoratorvinen ja päältä kalju. Ylähuuli on suora ja noin 5-7 mm pitkä. Alahuuli on noin samanmittainen eikä paljonkaan alaspäin suuntautunut. Heteitä on neljä, ja ne ovat kahtena eripituisena parina. Palhot ovat lyhyesti nystykarvaiset ja ponnet kellanruskehtavat ja karvaiset. 14.5.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.

Lathraea squamaria – pähkinäsuomukan kukinnan edetessä ja teriön ikääntyessä pitenevät heteet usein työntyvät selvästi ulos teriöstä. 14.5.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.

Lathraea squamaria – pähkinäsuomukkakasvuston punaväri haalistuu kukinnan jälkeen pois, ja varret ovat hedelmävaiheessa jo kokonaan vaalean- tai kellanruskeat. Kotahedelmiä näyttäisi usein kehittyvän runsaasti. A, Jomala, Ramsholm, luonnonsuojelualue, niemen keskiosa, länsiranta rantaniityn ja puuston rajassa, 21.5.2025. Copyright Hannu Kämäräinen.

Lathraea squamaria – pähkinäsuomukka on täysin muiden kasvien varassa elävä täysloinen, jolta puuttuu kokonaan yhteyttämisen mahdollistava klorofylli eli lehtivihreä. Lisänimensä mukaisesti pääloisinnan kohteena on pähkinäpensas, Corylus avellana, mutta toisinaan kelpaavat jotkut lehtipuutkin. Suomukan levittäytyvän juuriston haaroihin kehittyy imunystyröitä, jotka pystyvät sulattamaan loisittavan kasvin juuren suojaavan pintaosan pois. Imunystyrä kasvaa tiiviisti kiinni haavakohtaan ja alkaa imeä juuristosta kohti runkoa kulkevaa energia- ja ravinnevirtaa suomukan juuristoon. 14.5.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.

Lathraea squamaria – pähkinäsuomukka on Suomessa alkuperäinen, ja sen esiintymisalue yltää Ahvenanmaalta mantereelle Varsinais-Suomen ja Uudenmaan eliömaakuntiin. Laji on Ahvenanmaalla yleisempi ja muualla harvinainen. Kasvupaikkoina ovat lehdot ja erityisesti kalkkivaikutteiset, pähkinäpensasta kasvavat lehdot. Suomukka on rauhoitettu muualla, paitsi Ahvenanmaalla. Vuonna 2019 julkaistussa uhanalaisuusarvioinnissa se on todettu vaarantuneeksi (VU). 14.5.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto