• Lathyrus maritimus Bigelow – merinätkelmä
• aikaisemmin Suomessa käytetty nimi Lathyrus japonicus Willd. subsp. maritimus (L.) P. W. Ball
• Lathyrus L. – nätkelmät
• Fabaceae – hernekasvit

Merinätkelmä, Lathyrus maritimus, on monivuotinen, rento tai koheneva ja muihin kasveihin tukeutuva ruoho, joka on tavallisesti noin 25-60 cm pitkä. Juurakko on vahva, haarova, suikertava ja maarönsyinen muodostaen usein tiheähköjä ja laajenevia kasvustoja. Varret ovat haarovat, siipipalteettomat, särmikkäät ja vihreät tai punertavat sekä kaljut tai lyhytkarvaiset.

Lehdet ovat ruodittomat tai hyvin lyhytruotiset, korvakkeelliset ja varrella kierteisesti. Korvakkeet ovat sivuiltaan pyöristyneen kolmiomaiset, teräväkärkiset ja keihästyviset. Ne ovat useimmiten noin 10-30 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 10-23 mm leveät. Varsinainen lehtilapa on parilehdykkäinen, tavallisesti noin 5-12 cm pitkä ja lehdykät levällään leveimmältä kohtaa noin 5-9 cm leveä. Lehdyköitä on useimmiten 3-5 paria. Ne ovat hyvin lyhytruotiset (enintään 1 mm) ja lehtirangalla vuorottain tai vastakkain. Lehdykät ovat soikeat, tylppä- tai hyvin lyhyen suippopäiset ja otakärkiset sekä ehytlaitaiset ja kaareutuvan sulkasuoniset. Ne ovat vihreät tai sinertävänvihreät, alta vähän yläpintaa vaaleammat ja kaljut tai vaihtelevasti lyhytkarvaiset sekä tavallisesti noin 20-50 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 10-23 mm leveät. Lehden kärjessä on noin 20-40 mm pitkä kärhi. Saadessaan kosketuksen muihin kasveihin tai omiin versoihinsa se kiertyy tiiviisti kohteensa ympärille ja tukee osaltaan rennon kasvurakenteen vakautta. Toisinaan kärhi jää kehittymättä varsinkin verson alimpiin lehtiin.

Kukinto on lehtihankainen, pitkäperäinen, yleensä noin 5-12-kukkainen ja toispuolinen terttu, joka on kukkiessaan tavallisesti noin 3-6 cm pitkä ja noin 3-4 cm leveä. Kukintoperä on useimmiten noin 5-10 cm pitkä. Kukkaperä on noin 3-4 mm pitkä. Sen tyvellä on alemmissa kukissa soikea, noin 2-5 mm pitkä ja 1-4 mm leveä tukilehti, joka on ylemmissä kukissa vain noin 0,5-1,5 mm pitkä ja 0,3-0,5 mm leveä. Tukilehdet varisevat jo varhain kukinnan alettua. Verhiö on tyveltään torvimaisen yhdislehtinen, vastakohtainen ja jossain määrin epäsymmetrinen sekä kärjestään 5-liuskainen. Se on vihreä- tai punertavasävyinen ja kaikkiaan noin 8-10 mm pitkä. Yhtenäinen torviosa on noin 4-5 mm pitkä ja noin 3-4 mm leveä. Kärkiliuskat ovat kapean kolmiomaiset, teräväkärkiset ja noin 2-6 mm pitkät. Kaksi ylintä liuskaa ovat lyhimmät ja kolme alinta pisimmät. Alimmista liuskoista keskimmäinen on kaikkein pisin. Kukintoperä, tertturanka, kukkaperä, tukilehdet ja verhiö ovat kaljut tai vaihtelevasti lyhytkarvaiset.

Hernekasvien teriö on vastakohtainen, ja sitä kutsutaan perhomaiseksi. Kukan 5 terälehteä ovat keskenään hyvin erinäköiset ja erikoistuneet omiin tehtäviinsä täysin sulkeutuneen nielun ja kokonaan peittoon jäävien heteiden ja emin ympärillä. Merinätkelmän teriö on aluksi punainen, pian sinipunainen ja tavallisesti noin 14-20 mm pitkä. Näkyvin ja kookkain terälehti on purje, joka nimensä mukaisesti kaartuu leveänä ylöspäin toimien vahvimpana houkuttimena pölyttäville hyönteisille. Kärkiosa on lähes pyöreä, tylppäpäinen ja enemmän tai vähemmän lovikärkinen sekä tyviosa hyvin soukaksi kaventuva. Purje on suorana noin teriön mittainen ja kärkiosastaan noin 13-18 mm leveä. Teriön sivuilla on siiviksi kutsuttu terälehtipari, jonka lehdet ovat sivuttain ylöspäin kaartuvat, hieman epäsymmetrisesti kapean vastapuikeat ja tylppä- tai pyöreäpäiset sekä pitkän kapeatyviset. Ne ovat muista terälehdistä poiketen valkoiset tai vaaleanpunertavat, myöhemmin tummuvat ja noin teriön mittaiset sekä leveimmältä kohtaa noin 4-6 mm leveät. Alimpana teriössä on venho, joka muodostuu kahdesta hieman limittäin rinnakkain olevasta ja venemäisen kaukalon muodostavasta terälehdestä, jotka ovat purjeen väriset. Ne ovat siipiin nähden enemmän epäsymmetriset, kärkiosastaan ylöspäin kaartuvat, suipohkopäiset ja hieman lyhyemmät.

Kukassa on 10 hedettä, joista 9:llä palhojen tyviosa on yhteenkasvanut kehänpäällisen sikiäimen ja emin vartalon ympärille. Ylin hede on tyveen saakka erillinen ja leveäpalhoinen. Hedekokonaisuus vapaine, vaaleampine kärkiosineen on noin teriön mittainen. Ponnet ovat keltaiset tai kellanruskehtavat ja pitkulaiset. Sikiäin on 1-lokeroinen, ja sen kärjessä oleva emi on 1-vartaloinen ja -luottinen. Vartalon kärkiosa taipuu jyrkästi ylöspäin ja on litteä sekä toiselta sivultaan karvainen. Luotti ei juurikaan erotu vartalon kärjestä.

Sikiäimestä kehittyy palkohedelmä, joka on lähes suora- tai hieman kaarevasivuinen ja kypsyessään ensin vihreä sekä lopulta ruskea. Se on kalju tai vaihtelevasti lyhytkarvainen, täysikasvuisena tavallisesti noin 30-50 mm pitkä, pullea ja leveämmältä sivultaan noin 6-10 mm leveä. Sen kärjessä säilyy pitkään otana kuivunut emin vartalo. Palossa on yleensä noin 4-11 pallomaista, sileää ja ruskehtavaa siementä, jotka ovat läpimitaltaan noin 4-6 mm. Ne varisevat pois palon avautuessa. Normaali kukinta-aika on heinä-elokuu.

Merinätkelmä on Suomessa alkuperäinen ja harvinaisehko laji, jonka esiintymisalue kattaa rannikkokaistan Suomenlahden pohjukasta Ahvenanmaalle ja edelleen Pohjanlahden perukkaan saakka. Lisäksi sillä on pitkäaikainen, ainakin vuodesta 1956 alkaen kestänyt tulokasesiintymä kaukana merestä, Koillismaan eliömaakunnan Sallassa. Tuoreempi tulokashavainto vuodelta 2010 on Etelä-Savon eliömaakunnan Savonlinnasta, Punkaharjulta. Luontaisina kasvupaikkoina ovat hiekkaiset ja kivikkoiset merenrannat. Merinätkelmä kasvaa muissa Pohjoismaissa Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa ja Islannissa.

Merinätkelmä on muiden nätkelmien tavoin jossain määrin myrkyllinen. Se on juuristollaan ja rönsyillään tehokas hiekansitoja, jonka kasvualue sijoittuu selvästi keskimääräisen vedenpinnan tason yläpuolelle. Se ei kykene ottamaan ravinteita suolan kyllästämästä hiekasta. Sitä hyödyttävät kuitenkin erityisesti syysmyrskyjen tuomat, tilapäiset suolavesihuuhtelut, jotka tuovat mukanaan mm. levää ja simpukankuoria muuten niukkaravinteiseen hiekkaan. Samalla suola sopivasti neutraloi kasvualustaa, sillä happamoituneella hiekalla laji jää kitukasvuiseksi ja kukkimattomaksi. Merinätkelmän siemenet kulkeutuvat uusille kasvupaikoille myös vesitse, sillä ne voivat kellua jopa kuukausikaupalla menettämättä itävyyttään.

Lajista esiintyy ainakin kolmea tyyppiä karvaisuuden ja lehtimuodon perusteella. Aikaisemmin ne käsiteltiin muunnoksina, mutta Suomen putkilokasvien luettelossa 2019 tästä jaottelusta luovuttiin ilmeisesti liiallisen välimuotoisuuden vuoksi. Merinätkelmä saapui Fennoskandiaan peräytyvän mannerjäätikön jäljessä, ja se saapui nykyisille kasvualueilleen eri reittejä. Yksi kannoista saapui Itämeren alueelle selvästi muita myöhemmin jääkauden jälkeen Länsi-Euroopan suunnasta. Erot lienevät vuosituhanten kuluessa osittain jo tasoittuneet, vaikka edelleenkin Pohjanlahden rannikon kasvustot ovat tiheäkarvaisempia ja Suomenlahden rannikon kasvustot kaljuja tai vähäkarvaisempia. Lisäksi Suomenlahden rannikolla esiintyy harvinaisena pienikokoisempi ja suippolehdykkäisempi merinätkelmätyyppi.

Suomessa kasvaa kolme alkuperäistä puna- tai sinipuna- ja isokukkaista sekä kärhellistä nätkelmää, jotka kaikki ovat tunnistamisen kannalta ”sopivasti” erinäköisiä ja pääkasvupaikoiltaankin toisistaan poikkeavia. Merinätkelmän lisäksi nämä alkuperäislajit ovat metsänätkelmä. L. sylvestris ja rantanätkelmä, L. palustris. Molemmilla lajeilla varret ovat siipipalteiset toisin kuin merinätkelmällä. Metsänätkelmän siipipalle on leveä ja rantanätkelmän kapea. Metsänätkelmän lehdissä on vain yksi lehdykkäpari. Rantanätkelmän lehdissä on yleensä 2-4 lehdykkäparia, joiden lehdykät ovat suikeat.

Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle merinätkelmän esiintymiskartalle Suomessa.

Linkki Euroopan ja Välimeren alueen maa- tai aluekohtaiselle esiintymiskartalle (Euro+Med Plantbase). Taksoni on kartassa yhä nimellä Lathyrus japonicus subsp. maritimus.

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto

Lathyrus maritimus – merinätkelmän normaali kukinta-aika on heinä- ja elokuu. Versoissa on yhtä aikaa kukkivia ja hedelmävaiheessa kehittyviä kukintoja. Kasvualue sijoittuu selvästi keskimääräisen vedenpinnan tason yläpuolelle. Laji ei kykene ottamaan ravinteita suolan kyllästämästä hiekasta. Sitä hyödyttävät kuitenkin erityisesti syysmyrskyjen tuomat, tilapäiset suolavesihuuhtelut, jotka tuovat mukanaan mm. levää ja simpukankuoria muuten niukkaravinteiseen hiekkaan ja samalla estävät kasvupohjan happamoitumisen. OP, Oulu, Oulunsalo, Pajuniemi, Riuttu, Hailuodon lauttarannan lähellä oleva merenrantahietikko, 17.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.

Lathyrus maritimus – merinätkelmän kukinto on lehtihankainen, pitkäperäinen, yleensä noin 5-12-kukkainen ja toispuolinen terttu, joka on kukkiessaan tavallisesti noin 3-6 cm pitkä ja noin 3-4 cm leveä. Kukintoperä on useimmiten noin 5-10 cm pitkä. OP, Oulu, Oulunsalo, Pajuniemi, Riuttu, Hailuodon lauttarannan lähellä oleva merenrantahietikko, 17.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.

Lathyrus maritimus – merinätkelmän teriö on hernekasvien tavoin vastakohtainen ja perhomainen. Kukan viisi terälehteä ovat keskenään hyvin erinäköiset ja erikoistuneet omiin tehtäviinsä täysin sulkeutuneen nielun ja kokonaan peittoon jäävien heteiden ja emin ympärillä. U, Hanko, niemen eteläpuolen merenranta, Kolavikenin itälaidassa olevien Stora Tallholmenin ja Lilla Tallholmenin niemien välisen lahdekkeen hiekkaranta-alue, 18.6.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.

Lathyrus maritimus – merinätkelmän teriö on aluksi punainen mutta pian tummuva. Näkyvin ja kookkain terälehti on pysty purje, jonka kärkiosa on lähes pyöreä, tylppäpäinen ja enemmän tai vähemmän lovikärkinen sekä kärkiosastaan noin 13-18 mm leveä. Teriön sivuilla on siiviksi kutsuttu terälehtipari, jonka lehdet ovat muista terälehdistä poiketen valkoiset (edellinen kuva) tai vaaleanpunertavat ja leveimmältä kohtaa noin 4-6 mm leveät. Alimpana teriössä on venho, joka muodostuu kahdesta hieman limittäin rinnakkain olevasta ja venemäisen kaukalon muodostavasta terälehdestä, jotka ovat purjeen väriset. Ne ovat kärkiosastaan ylöspäin kaartuvat ja suipohkopäiset. OP, Oulu, Oulunsalo, Pajuniemi, Riuttu, Hailuodon lauttarannan lähellä oleva merenrantahietikko, 17.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.

Lathyrus maritimus – merinätkelmän teriö on tavallisesti noin 14-20 mm pitkä ja kukkaperä noin 3-4 mm pitkä. Verhiö on tyveltään torvimaisen yhdislehtinen, vastakohtainen ja jossain määrin epäsymmetrinen sekä kärjestään viisiliuskainen. Se on vihreä- tai punertavasävyinen ja kaikkiaan noin 8-10 mm pitkä. Yhtenäinen torviosa on noin 4-5 mm pitkä ja noin 3-4 mm leveä. Kärkiliuskat ovat kapean kolmiomaiset, teräväkärkiset ja noin 2-6 mm pitkät. Kaksi ylintä liuskaa ovat lyhimmät ja kolme alinta pisimmät. Alimmista liuskoista keskimmäinen on kaikkein pisin. Kukintoperä, tertturanka, kukkaperä ja verhiö ovat kaljut tai vaihtelevasti lyhytkarvaiset. OP, Oulu, Oulunsalo, Pajuniemi, Riuttu, Hailuodon lauttarannan lähellä oleva merenrantahietikko, 17.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.

Lathyrus maritimus – merinätkelmän teriö muuttuu heti pölytyksen jälkeen sinipunaiseksi ja myöhemmin lähes siniseksi. Värimuutokset ovat tärkeitä itse kasville ja pölyttäville hyönteisille. Kasvin pölytyksen kannalta on hyvä, että pistiäiset osaavat tulkita värit oikein ohjautuen suoraan pölyttämättömille kukille. Näin myös hyönteiset välttyvät turhilta lentokiemuroilta. U, Hanko, niemen eteläpuolen merenranta, Kolavikenin itälaidassa olevien Stora Tallholmenin ja Lilla Tallholmenin niemien välisen lahdekkeen hiekkaranta-alue, 18.6.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.

Lathyrus maritimus – merinätkelmän lehdet ovat selvästi havaittavan korvakkeelliset. Korvakkeet ovat sivuiltaan pyöristyneen kolmiomaiset, teräväkärkiset ja keihästyviset. Ne ovat useimmiten noin 10-30 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 10-23 mm leveät. U, Hanko, Täktom, Långören, niemeen johtava kapea hiekkakannas, kannaksen länsilaita Anklarensbukten-merenlahden rannalla, 19.6.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.

Lathyrus maritimus – merinätkelmän lehtilapa on parilehdykkäinen, tavallisesti noin 5-12 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 5-9 cm leveä. Lehdyköitä on useimmiten kolmesta viiteen paria, ja niissä on hyvin lyhyt, enintään 1 mm pitkä ruoti. Lehdykät ovat lehtirangalla vuorottain tai vastakkain. Ne ovat soikeat, tylppä- tai hyvin lyhyen suippopäiset, vihreät tai sinertävänvihreät ja alta vähän yläpintaa vaaleammat sekä tavallisesti noin 20-50 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 10-23 mm leveät. Lehden kärjessä on noin 20-40 mm pitkä kärhi. OP, Oulu, Oulunsalo, Pajuniemi, Riuttu, Hailuodon lauttarannan lähellä oleva merenrantahietikko, 17.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.

Lathyrus maritimus – merinätkelmän lehdykät ovat ehytlaitaiset, otakärkiset, kaareutuvan sulkasuoniset ja kaljut tai vaihtelevasti lyhytkarvaiset. OP, Oulu, Oulunsalo, Pajuniemi, Riuttu, Hailuodon lauttarannan lähellä oleva merenrantahietikko, 17.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.

Lathyrus maritimus – merinätkelmä on Suomessa alkuperäinen ja harvinaisehko laji, jonka esiintymisalue kattaa rannikkokaistan Suomenlahden pohjukasta Ahvenanmaalle ja edelleen Pohjanlahden perukkaan saakka. Lisäksi sillä on sisämaassa, kaukana merestä, pari tulokasesiintymää, joista toinen on jo hyvin vanha. U, Hanko, niemen eteläpuolen merenranta, Kolavikenin itälaidassa olevien Stora Tallholmenin ja Lilla Tallholmenin niemien välisen lahdekkeen hiekkaranta-alue, 19.6.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.

Lathyrus maritimus – merinätkelmän luontaisina kasvupaikkoina ovat hiekkaiset ja kivikkoiset merenrannat. Juurakko on vahva, haarova, suikertava ja maarönsyinen muodostaen usein tiheähköjä ja laajenevia kasvustoja. Samalla se on tehokas hiekansitoja. U, Hanko, niemen eteläpuolen merenranta, Kolavikenin itälaidassa olevien Stora Tallholmenin ja Lilla Tallholmenin niemien välisen lahdekkeen hiekkaranta-alue, 19.6.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto