Lathyrus sylvestris – metsänätkelmä

  • Lathyrus sylvestris L. – metsänätkelmä
  • Lathyrus L. – nätkelmät
  • Fabaceae – hernekasvit

Metsänätkelmä, Lathyrus sylvestris, on monivuotinen, rento, muihin kasveihin tukeutuva ja tavallisesti noin 80-180 cm pitkä ruoho. Juurakko on pitkä, puutunut, haarova ja suikertava sekä maarönsyinen muodostaen usein tiheitä ja laajenevia kasvustoja. Varret ovat haarovat, siipipalteiset, vihreät ja kaljut tai lähes kaljut. Ne ovat siipipalteineen noin 5-10 mm leveät.

Lehdet ovat ruodilliset, korvakkeelliset ja varrella kierteisesti. Korvakkeet ovat lähes tasasoukat tai kapeansuikeat, pitkäsuippuisen teräväkärkiset ja toispuolisen keihästyviset. Keihästyvi on malliltaan ja kooltaan lähes korvakelavan kaltainen. Korvakkeet tyvilisäkkeineen ovat useimmiten noin 10-30 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 1-5 mm leveät. Lehtiruoti on yleensä noin 20-35 mm pitkä, siipipalteinen ja noin 1-4 mm leveä. Varsinainen lehtilapa muodostuu yhdestä vastakkaisesta lehdykkäparista. Lehdykät ovat hyvin lyhytruotiset (noin 1-2 mm), suikeat, suipon teräväkärkiset ja ehytlaitaiset sekä silposuoniset. Ne ovat tavallisesti noin 50-150 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 5-20 mm leveät. Lehden kärkeen kasvaa päätölehdykän ja sitä lähinnä olevan lehdykkäparin korvaava, noin 30-80 mm pitkä kärhi. Saadessaan kosketuksen muihin kasveihin se kiertyy tiiviisti kohteensa ympärille ja tukee osaltaan oman versonsa vakautta ja kasvua valoa kohti. Korvakkeet, lehtiruoti, lehdykät ja kärhet ovat vihreät ja kaljut tai aluksi vaihtelevasti hyvin lyhyen nystykarvaiset.

Kukinto on lehtihankainen, pitkäperäinen, yleensä noin 3-10-kukkainen ja toispuolinen terttu, joka on kukkiessaan tavallisesti noin 3-7 cm pitkä ja noin 3-4 cm leveä. Kukintoperä on useimmiten noin 7-15 cm pitkä. Kukkaperä on noin 5-10 mm pitkä. Sen tyvellä on rihmamaisen kapea ja noin 3-6 mm pitkä tukilehti, joka varisee varhain. Verhiö on tyveltään torvimaisen yhdislehtinen, vastakohtainen ja jossain määrin epäsymmetrinen sekä kärjestään 5-liuskainen. Se on vihreä tai vaihtelevasti punasävyinen ja kaikkiaan noin 6-9 mm pitkä. Yhtenäinen torviosa on noin 3,5-4,5 mm pitkä ja noin pituutensa levyinen. Kärkiliuskat ovat kolmiomaiset tai kapean kolmiomaiset, pitkäsuippuisen teräväkärkiset ja noin 1-5 mm pitkät. Kaksi ylintä liuskaa ovat lyhimmät ja kolme alinta pisimmät. Alimmista liuskoista keskimmäinen on kaikkein pisin. Kukintoperä, tertturanka, kukkaperä ja verhiö ovat kaljuhkot tai niukahkosti lyhytkarvaiset ja hyvin lyhyen nystykarvaiset.

Hernekasvien teriö on vastakohtainen, ja sitä kutsutaan perhomaiseksi. Kukan 5 terälehteä ovat keskenään hyvin erinäköiset ja erikoistuneet omiin tehtäviinsä täysin sulkeutuneen nielun ja kokonaan peittoon jäävien heteiden ja emin ympärillä. Metsänätkelmän teriö on punainen tai vaaleanpunainen ja tavallisesti noin 13-20 mm pitkä. Näkyvin ja kookkain terälehti on purje, joka nimensä mukaisesti kaartuu leveänä ylöspäin toimien vahvimpana houkuttimena pölyttäville hyönteisille. Sen suonet ovat pohjaväriä tummat erityisesti nielun yläpuolella. Kärkiosa on lähes pyöreä, pyöreäpäinen ja leveälovinen sekä tyviosa hyvin soukaksi kaventuva. Purje on suorana noin teriön mittainen ja kärkiosastaan noin 14-20 mm leveä. Teriön sivuilla on siiviksi kutsuttu terälehtipari, jonka lehdet ovat sivuttain ylöspäin kaartuvat, hieman epäsymmetrisesti kapean vastapuikeat ja pyöreäpäiset sekä pitkän kapeatyviset. Ne ovat noin teriön mittaiset ja leveimmältä kohtaa noin 5-7 mm leveät. Alimpana teriössä on venho, joka muodostuu kahdesta hieman limittäin rinnakkain olevasta ja venemäisen kaukalon muodostavasta terälehdestä, jotka ovat kellanvihertävät toisin kuin muut terälehdet. Ne ovat siipiin nähden enemmän epäsymmetriset, kärkiosastaan jyrkästi ylöspäin kaartuvat, suipohkopäiset ja hieman lyhyemmät.

Kukassa on 10 hedettä, joiden palhojen tyviosa on yhteenkasvanut kehänpäällisen sikiäimen ja emin vartalon ympärille. Hedekokonaisuus vapaine, vaaleampine kärkiosineen on noin teriön mittainen. Ponnet ovat kellanruskehtavat ja pitkulaiset. Sikiäin on 1-lokeroinen, ja sen kärjessä oleva emi on 1-vartaloinen ja -luottinen. Vartalon vaalea kärkiosa taipuu jyrkästi ylöspäin ja on litteä sekä toiselta sivultaan karvainen. Luotti ei juurikaan erotu vartalon kärjestä.

Sikiäimestä kehittyy palkohedelmä, joka on muuten aika suorasivuinen mutta alareunan kärjestään kaareva ja kypsyessään ensin vihreä sekä lopulta ruskea. Se on kalju, täysikasvuisena tavallisesti noin 40-70 mm pitkä, pulleahko ja leveämmältä sivultaan noin 5-13 mm leveä. Sen kärjessä säilyy pitkään otana kuivunut emin vartalo. Palossa on yleensä noin 10-15 pallomaista ja kypsänä ruskeaa siementä, jotka ovat läpimitaltaan noin 5 mm. Ne varisevat pois palon avautuessa. Normaali kukinta-aika on kesä-elokuu.

Metsänätkelmä on Suomessa alkuperäinen, ja sen esiintymisalue yltää etelästä päin Satakunnan, Etelä-Hämeen, Etelä-Savon, Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan eliömaakuntiin. Uudenmaan, Etelä-Hämeen ja Etelä-Savon eliömaakunnissa laji on yleinen ja muualla kohtalainen tai harvinainen. Lisäksi siitä on tuoreita uustulokashavaintoja parista paikasta Keski-Pohjanmaan ja Perä-Pohjanmaan eliömaakunnista. Kasvupaikkoina ovat lähinnä rehevät kangas- ja harjumetsärinteet, metsänlaiteet, pensaikkoalueet, tie- ja rataympäristöt, sorakuopat ja sorarinteet, teollisuusalueet ja satamat sekä joutomaat. Metsänätkelmä kasvaa muissa Pohjoismaissa Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa.

Metsänätkelmän pölyttäjinä toimivat lähinnä isot pistiäiset. Isot kukat houkuttelevat hyvin hyönteisiä ja hedelmäpalkoja kehittyy yleensä runsaasti. Kasvullinen levittäytyminen jopa monimetristen maarönsyjen avulla on usein siemennystäkin tehokkaampaa. Erityisesti avomaalla kasvustoista tulee ajan mittaan laajoja ja hyvin tiheitä varsikkosykkyröitä, joissa ristiin rastiin kulkevat varret ovat tuen puutteessa takertuneet kärhillään toisiinsa monikerroksisiksi vyyhdeiksi. Päällimmäisenä kasvustoista kohoavat ylöspäin pitkäperäiset kukinnot ja myöhemmin palkojen paljous.

Metsänätkelmä on muiden luontaisten nätkelmien tavoin jossain määrin myrkyllinen. Suomessa sillä ei tiettävästi ole ollut hyötykäyttöä. Keski-Euroopassa laji on ollut jo ainakin varhaiselta rautakaudelta saakka viljelyksessä siementensä ravintokäytön vuoksi. Myöhemmin lajia hyödynnettiin karjanrehuna ja katovuosien aikaan taas ravintona. Maailmansotien vuosina siemenistä paahdettiin kahvinkorviketta. Kasvinjalostuksen myötä lämpimämpien seutujen varsinaisista herneistä saatiin pohjoisen ilmastoa paremmin kestäviä kantoja, jotka syrjäyttivät ”luonnonherneiden” käytön ihmisravinnoksi.

Metsänätkelmän leveän siipipalteiset, pitkät, ristiin rastiin suikertavat tai köynnösmäisesti kiipeilevät varret ja isot punaiset kukat tekevät lajista hyvin tunnistettavan. Suomessa kasvaa kuitenkin muitakin puna- tai sinipuna- ja isokukkaisia nätkelmiä joko alkuperäislajeina tai tulokkaina, joten keskeiset erot metsänätkelmään on perusteltua mainita. Ulkomuodoltaan lähimmäksi tulee koristekasvina käytetty ja toisinaan asutuksen lähialueille villiytyvä, yksivuotinen tuoksuherne, L. odoratus. Erot tuntomerkeissä ovat kuitenkin selvät. Ainokaisen lehdykkäparin lehdykät ovat soikeat, noin 20-50 mm pitkät ja noin 10-30 mm leveät. Kukinnossa on yleensä vai kaksi isoa kukkaa, joiden teriö on noin 20-35 mm pitkä ja tuoksuva. Siipipalteinen varsi on selvästi karvainen. Etelä-Suomessa tavataan harvinaisena ja paikoin vakiintuneena tulokkaana mukulanätkelmää, L. tuberosus. Se muistuttaa suuresti metsänätkelmää, mutta varsi on siipipalteeton. Vielä voisi mainita kaksi ranta-alueille keskittyvää sinipunakukkaista lajia, rantanätkelmän, L. palustris ja merinätkelmän, L. maritimus. Rantanätkelmän varsi on kapeasti siipipalteinen ja merinätkelmän siipipalteeton. Toisin kuin metsänätkelmällä molemmilla lajeilla lehdykkäpareja on enemmän kuin yksi.

Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle metsänätkelmän esiintymiskartalle Suomessa.

Linkki Euroopan ja Välimeren alueen maa- tai aluekohtaiselle esiintymiskartalle (Euro+Med Plantbase).

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto

Lathyrus sylvestris - metsänätkelmä on nimensä mukaisesti alkuperäinen metsälaji, jonka rennot ja tavallisesti noin 80-180 cm pitkät varret suikertavat ristiin rastiin metsäpohjassa etsien itselleen tukea muista kasveista sekä kiipeilevät köynnösmäisesti myös pensaisiin ja puiden alaoksiin. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Alajärven ja Majalahdentien pohjoispuoli, Sammonmäen kangasmetsän lounaisrinne, 24.7.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.

Lathyrus sylvestris – metsänätkelmä on nimensä mukaisesti alkuperäinen metsälaji, jonka rennot ja tavallisesti noin 80-180 cm pitkät varret suikertavat ristiin rastiin metsäpohjassa etsien itselleen tukea muista kasveista sekä kiipeilevät köynnösmäisesti myös pensaisiin ja puiden alaoksiin. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Alajärven ja Majalahdentien pohjoispuoli, Sammonmäen kangasmetsän lounaisrinne, 24.7.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.

Lathyrus sylvestris - metsänätkelmä avoimilla paikoilla kasvaessaan muodostaa tiheitä varsikkoja, jotka tarttumakärhillään tukeutuvat toisiinsa ja nostavat latvansa ylös kohti aurinkoa. EH, Kouvola, Kuusankoski, Kuusaanniemi, ratapihan koillispuoli, Tykkimäen kallioalueen eteläinen alarinne, 13.7.2016. Copyright Hannu Kämäräinen.

Lathyrus sylvestris – metsänätkelmä avoimilla paikoilla kasvaessaan muodostaa tiheitä varsikkoja, jotka tarttumakärhillään tukeutuvat toisiinsa ja nostavat latvansa ylös kohti aurinkoa. EH, Kouvola, Kuusankoski, Kuusaanniemi, ratapihan koillispuoli, Tykkimäen kallioalueen eteläinen alarinne, 13.7.2016. Copyright Hannu Kämäräinen.

Lathyrus sylvestris - metsänätkelmän kukinta-ajaksi mainitaan kasvioppaissa yleensä heinä- ja elokuu. Ilmastonmuutos on kuitenkin aikaistanut kevään ja kesän keskimääräistä tuloa niin, että aurinkoisilla paikoilla kasvustoissa on kehittyviä hedelmäpalkoja usein jo kesäkuussa, ja kukinta on muutenkin jo loppusuoraa kohti etenemässä. EH, Hämeenlinna, Sairio, radan ja Vanajaveden rannan välissä kulkevan ulkoilureitin laita ja rantaan laskeva laitapenger Varikonniemen tyven luoteispuolella, 25.6.2011. Copyright Hannu Kämäräinen.

Lathyrus sylvestris – metsänätkelmän kukinta-ajaksi mainitaan kasvioppaissa yleensä heinä- ja elokuu. Ilmastonmuutos on kuitenkin aikaistanut kevään ja kesän keskimääräistä tuloa niin, että aurinkoisilla paikoilla kasvustoissa on kehittyviä hedelmäpalkoja usein jo kesäkuussa, ja kukinta on muutenkin jo loppusuoraa kohti etenemässä. EH, Hämeenlinna, Sairio, radan ja Vanajaveden rannan välissä kulkevan ulkoilureitin laita ja rantaan laskeva laitapenger Varikonniemen tyven luoteispuolella, 25.6.2011. Copyright Hannu Kämäräinen.

Lathyrus sylvestris - metsänätkelmän kukinto on siipipalteisen varren lehtihangoissa. Se on pitkäperäinen, yleensä noin 3-10-kukkainen ja toispuolinen terttu, joka on kukkiessaan tavallisesti noin 3-7 cm pitkä ja noin 3-4 cm leveä. Kukintoperä on useimmiten noin 7-15 cm pitkä. Kuvassa lähiseuralaisina ovat (kylä)neidonkieli, Echium vulgare ja täysin jo kukkinut komealupiini, Lupinus polyphyllus. EH, Hämeenlinna, Keinusaaren ja Sairion kaupunginosien rajaseutu, radan ja Vanajaveden rannan välissä kulkevan ulkoilureitin laita ja rantaan laskeva laitapenger, 30.6.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.

Lathyrus sylvestris – metsänätkelmän kukinto on siipipalteisen varren lehtihangoissa. Se on pitkäperäinen, yleensä noin 3-10-kukkainen ja toispuolinen terttu, joka on kukkiessaan tavallisesti noin 3-7 cm pitkä ja noin 3-4 cm leveä. Kukintoperä on useimmiten noin 7-15 cm pitkä. Kuvassa lähiseuralaisina ovat (kylä)neidonkieli, Echium vulgare ja täysin jo kukkinut komealupiini, Lupinus polyphyllus. EH, Hämeenlinna, Keinusaaren ja Sairion kaupunginosien rajaseutu, radan ja Vanajaveden rannan välissä kulkevan ulkoilureitin laita ja rantaan laskeva laitapenger, 30.6.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.

Lathyrus sylvestris - metsänätkelmän kukkaperä on noin 5-10 mm pitkä. Sen tyvellä on rihmamaisen kapea ja noin 3-6 mm pitkä tukilehti, joka varisee varhain. Teriö on punainen tai vaaleanpunainen ja hernekasveille tyypillisesti vastakohtainen ja perhomainen. Kukan viisi terälehteä ovat keskenään hyvin erinäköiset ja erikoistuneet omiin tehtäviinsä täysin sulkeutuneen nielun ja kokonaan peittoon jäävien heteiden ja emin ympärillä. Pääsäännöstä poiketen vasemmalla olevasta keskimmäisestä kukasta on ilmeisesti rajumman pölytyksen myötä luiskahtanut emin vartalo ja siitepölyn täyttämä luotti näkyville. EH, Lahti, ratapiha, pohjoislaita, entisen tavara-aseman länsipuoli kohdassa, jossa joukko raiteita päättyy viuhkamaisesti, 6.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Lathyrus sylvestris – metsänätkelmän kukkaperä on noin 5-10 mm pitkä. Sen tyvellä on rihmamaisen kapea ja noin 3-6 mm pitkä tukilehti, joka varisee varhain. Teriö on punainen tai vaaleanpunainen ja hernekasveille tyypillisesti vastakohtainen ja perhomainen. Kukan viisi terälehteä ovat keskenään hyvin erinäköiset ja erikoistuneet omiin tehtäviinsä täysin sulkeutuneen nielun ja kokonaan peittoon jäävien heteiden ja emin ympärillä. Pääsäännöstä poiketen vasemmalla olevasta keskimmäisestä kukasta on ilmeisesti rajumman pölytyksen myötä luiskahtanut emin vartalo ja siitepölyn täyttämä luotti näkyville. EH, Lahti, ratapiha, pohjoislaita, entisen tavara-aseman länsipuoli kohdassa, jossa joukko raiteita päättyy viuhkamaisesti, 6.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Lathyrus sylvestris - metsänätkelmän teriö on tavallisesti noin 13-20 mm pitkä. Näkyvin ja kookkain terälehti on purje, joka nimensä mukaisesti kaartuu leveänä ylöspäin. Sen suonet ovat pohjaväriä tummat erityisesti nielun yläpuolella. Kärkiosa on lähes pyöreä, pyöreäpäinen ja leveälovinen sekä kärkiosastaan noin 14-20 mm leveä. Teriön sivuilla on siiviksi kutsuttu terälehtipari, jonka lehdet ovat sivuttain ylöspäin kaartuvat, pyöreäpäiset ja leveimmältä kohtaa noin 5-7 mm leveät. Alimpana teriössä on venho, joka muodostuu kahdesta hieman limittäin rinnakkain olevasta ja venemäisen kaukalon muodostavasta terälehdestä, jotka ovat kellanvihertävät toisin kuin muut terälehdet. Ne ovat kärkiosastaan jyrkästi ylöspäin kaartuvat ja suipohkopäiset. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Alajärven ja Majalahdentien pohjoispuoli, Sammonmäen kangasmetsän lounaisrinne, 24.7.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.

Lathyrus sylvestris – metsänätkelmän teriö on tavallisesti noin 13-20 mm pitkä. Näkyvin ja kookkain terälehti on purje, joka nimensä mukaisesti kaartuu leveänä ylöspäin. Sen suonet ovat pohjaväriä tummat erityisesti nielun yläpuolella. Kärkiosa on lähes pyöreä, pyöreäpäinen ja leveälovinen sekä kärkiosastaan noin 14-20 mm leveä. Teriön sivuilla on siiviksi kutsuttu terälehtipari, jonka lehdet ovat sivuttain ylöspäin kaartuvat, pyöreäpäiset ja leveimmältä kohtaa noin 5-7 mm leveät. Alimpana teriössä on venho, joka muodostuu kahdesta hieman limittäin rinnakkain olevasta ja venemäisen kaukalon muodostavasta terälehdestä, jotka ovat kellanvihertävät toisin kuin muut terälehdet. Ne ovat kärkiosastaan jyrkästi ylöspäin kaartuvat ja suipohkopäiset. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Alajärven ja Majalahdentien pohjoispuoli, Sammonmäen kangasmetsän lounaisrinne, 24.7.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.

Lathyrus sylvestris - metsänätkelmän kukassa on kymmenen hedettä, joiden palhojen tyviosa on yhteenkasvanut kehänpäällisen sikiäimen ja emin vartalon ympärille. Hedekokonaisuus vapaine, vaaleampine kärkiosineen on noin teriön mittainen. Ponnet ovat kellanruskehtavat ja pitkulaiset. Emi on yksivartaloinen ja -luottinen. Vartalon vaalea kärkiosa taipuu jyrkästi ylöspäin. Kuvassa kärjessä olevalle luottipinnalle tuskin mahtuisi enempää siitepölyä. Kuvausta varten teriön nielu on painettu sormella auki, missä yhteydessä toinen venhoterälehdistä on pudonnut pois. Normaalisti heteet ja emi ovat tiiviisti käyrän venhon sisällä. EH, Hämeenlinna, Sairio, Sairionranta, radan ja Vanajaveden rannan välissä kulkevan ulkoilureitin laita ja rantaan laskeva laitapenger, 20.6.2022. Copyright Hannu Kämäräinen.

Lathyrus sylvestris – metsänätkelmän kukassa on kymmenen hedettä, joiden palhojen tyviosa on yhteenkasvanut kehänpäällisen sikiäimen ja emin vartalon ympärille. Hedekokonaisuus vapaine, vaaleampine kärkiosineen on noin teriön mittainen. Ponnet ovat kellanruskehtavat ja pitkulaiset. Emi on yksivartaloinen ja -luottinen. Vartalon vaalea kärkiosa taipuu jyrkästi ylöspäin. Kuvassa kärjessä olevalle luottipinnalle tuskin mahtuisi enempää siitepölyä. Kuvausta varten teriön nielu on painettu sormella auki, missä yhteydessä toinen venhoterälehdistä on pudonnut pois. Normaalisti heteet ja emi ovat tiiviisti käyrän venhon sisällä. EH, Hämeenlinna, Sairio, Sairionranta, radan ja Vanajaveden rannan välissä kulkevan ulkoilureitin laita ja rantaan laskeva laitapenger, 20.6.2022. Copyright Hannu Kämäräinen.

Lathyrus sylvestris - metsänätkelmän pölytyksen jälkeen teriön värit haalistuvat ja teriö muutenkin lakastuu. Verhiö on tyveltään torvimaisen yhdislehtinen, vastakohtainen ja jossain määrin epäsymmetrinen sekä kärjestään viisiliuskainen. Se on vihreä tai vaihtelevasti punasävyinen ja kaikkiaan noin 6-9 mm pitkä. Yhtenäinen torviosa on noin 3,5-4,5 mm pitkä ja noin pituutensa levyinen. Kärkiliuskat ovat kolmiomaiset tai kapean kolmiomaiset, pitkäsuippuisen teräväkärkiset ja noin 1-5 mm pitkät. Kaksi ylintä liuskaa ovat lyhimmät ja kolme alinta pisimmät. Alimmista liuskoista keskimmäinen on kaikkein pisin. Verhiö on kaljuhko tai niukahkosti lyhytkarvainen ja hyvin lyhyen nystykarvainen. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Alajärven ja Majalahdentien pohjoispuoli, Sammonmäen kangasmetsän lounaisrinne, 24.7.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.

Lathyrus sylvestris – metsänätkelmän pölytyksen jälkeen teriön värit haalistuvat ja teriö muutenkin lakastuu. Verhiö on tyveltään torvimaisen yhdislehtinen, vastakohtainen ja jossain määrin epäsymmetrinen sekä kärjestään viisiliuskainen. Se on vihreä tai vaihtelevasti punasävyinen ja kaikkiaan noin 6-9 mm pitkä. Yhtenäinen torviosa on noin 3,5-4,5 mm pitkä ja noin pituutensa levyinen. Kärkiliuskat ovat kolmiomaiset tai kapean kolmiomaiset, pitkäsuippuisen teräväkärkiset ja noin 1-5 mm pitkät. Kaksi ylintä liuskaa ovat lyhimmät ja kolme alinta pisimmät. Alimmista liuskoista keskimmäinen on kaikkein pisin. Verhiö on kaljuhko tai niukahkosti lyhytkarvainen ja hyvin lyhyen nystykarvainen. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Alajärven ja Majalahdentien pohjoispuoli, Sammonmäen kangasmetsän lounaisrinne, 24.7.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.

Lathyrus sylvestris - metsänätkelmän kukinta on kevään ja kesän kehityksestä riippuen aurinkoisilla ja avoimilla paikoilla usein ohi jo heinäkuun puolivälissä. Kimalaiset ja mehiläiset pölyttävät halukkaasti kukkia, ja palkohedelmiä kehittyy tavallisesti paljon. EH, Hämeenlinna, Keinusaari, ratapihan lounaislaita Pikkujärventien pään luoteispuolella, rata-aidan vierustan sorapohjainen kenttä, 16.7.2011. Copyright Hannu Kämäräinen.

Lathyrus sylvestris – metsänätkelmän kukinta on kevään ja kesän kehityksestä riippuen aurinkoisilla ja avoimilla paikoilla usein ohi jo heinäkuun puolivälissä. Kimalaiset ja mehiläiset pölyttävät halukkaasti kukkia, ja palkohedelmiä kehittyy tavallisesti paljon. EH, Hämeenlinna, Keinusaari, ratapihan lounaislaita Pikkujärventien pään luoteispuolella, rata-aidan vierustan sorapohjainen kenttä, 16.7.2011. Copyright Hannu Kämäräinen.

Lathyrus sylvestris - metsänätkelmän palkohedelmä on muuten aika suorasivuinen mutta alareunan kärjestään kaareva ja kypsyessään ensin vihreä sekä lopulta ruskea. Se on kalju, täysikasvuisena tavallisesti noin 40-70 mm pitkä, pulleahko ja leveämmältä sivultaan noin 5-13 mm leveä. Sen kärjessä säilyy pitkään otana kuivunut emin vartalo. EH, Lahti, ratapiha, pohjoislaita, entisen tavara-aseman länsipuoli yhtenäisen, laajan betonilaiturin luona, 6.9.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.

Lathyrus sylvestris – metsänätkelmän palkohedelmä on muuten aika suorasivuinen mutta alareunan kärjestään kaareva ja kypsyessään ensin vihreä sekä lopulta ruskea. Se on kalju, täysikasvuisena tavallisesti noin 40-70 mm pitkä, pulleahko ja leveämmältä sivultaan noin 5-13 mm leveä. Sen kärjessä säilyy pitkään otana kuivunut emin vartalo. EH, Lahti, ratapiha, pohjoislaita, entisen tavara-aseman länsipuoli yhtenäisen, laajan betonilaiturin luona, 6.9.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.

Lathyrus sylvestris - metsänätkelmän palossa on yleensä noin 10-15 pallomaista ja kypsänä ruskeaa siementä, jotka ovat läpimitaltaan noin 5 mm. Siemenkuoressa näkyy vaaleampana siementä sikiäimeen yhdistäneen napasuonen arpi. Arpi läpäisee vettä edistäen siemenen turpoamista ja itämistä. Suomessa metsänätkelmällä ei tiettävästi ole ollut hyötykäyttöä. Keski-Euroopassa laji on ollut jo ainakin varhaiselta rautakaudelta saakka viljelyksessä siementensä ravintokäytön vuoksi. Myöhemmin lajia hyödynnettiin karjanrehuna ja katovuosien aikaan taas ravintona. Maailmansotien vuosina siemenistä paahdettiin kahvinkorviketta. EH, Lahti, ratapiha, pohjoislaita, entisen tavara-aseman länsipuoli yhtenäisen, laajan betonilaiturin luona, 6.9.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.

Lathyrus sylvestris – metsänätkelmän palossa on yleensä noin 10-15 pallomaista ja kypsänä ruskeaa siementä, jotka ovat läpimitaltaan noin 5 mm. Siemenkuoressa näkyy vaaleampana siementä sikiäimeen yhdistäneen napasuonen arpi. Arpi läpäisee vettä edistäen siemenen turpoamista ja itämistä. Suomessa metsänätkelmällä ei tiettävästi ole ollut hyötykäyttöä. Keski-Euroopassa laji on ollut jo ainakin varhaiselta rautakaudelta saakka viljelyksessä siementensä ravintokäytön vuoksi. Myöhemmin lajia hyödynnettiin karjanrehuna ja katovuosien aikaan taas ravintona. Maailmansotien vuosina siemenistä paahdettiin kahvinkorviketta. EH, Lahti, ratapiha, pohjoislaita, entisen tavara-aseman länsipuoli yhtenäisen, laajan betonilaiturin luona, 6.9.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.

Lathyrus sylvestris - metsänätkelmän lehdet ovat ruodilliset ruodin ollessa yleensä noin 20-35 mm pitkä ja siipipalteinen. Varsinainen lehtilapa muodostuu yhdestä vastakkaisesta lehdykkäparista. Lehdykät ovat hyvin lyhytruotiset, suikeat, suipon teräväkärkiset ja ehytlaitaiset sekä silposuoniset. Ne ovat tavallisesti noin 50-150 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 5-20 mm leveät. EH, Hämeenlinna, Keinusaari, ratapihan lounaislaita Pikkujärventien pään luoteispuolella, rata-aidan vierustan sorapohjainen kenttä, 16.7.2011. Copyright Hannu Kämäräinen.

Lathyrus sylvestris – metsänätkelmän lehdet ovat ruodilliset ruodin ollessa yleensä noin 20-35 mm pitkä ja siipipalteinen. Varsinainen lehtilapa muodostuu yhdestä vastakkaisesta lehdykkäparista. Lehdykät ovat hyvin lyhytruotiset, suikeat, suipon teräväkärkiset ja ehytlaitaiset sekä silposuoniset. Ne ovat tavallisesti noin 50-150 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 5-20 mm leveät. EH, Hämeenlinna, Keinusaari, ratapihan lounaislaita Pikkujärventien pään luoteispuolella, rata-aidan vierustan sorapohjainen kenttä, 16.7.2011. Copyright Hannu Kämäräinen.

Lathyrus sylvestris - metsänätkelmän lehden kärkeen kasvaa päätölehdykän ja sitä lähinnä olevan lehdykkäparin korvaava, noin 30-80 mm pitkä kärhi. Saadessaan kosketuksen muihin kasveihin se kiertyy tiiviisti kohteensa ympärille ja tukee osaltaan oman versonsa vakautta ja kasvua valoa kohti. Kuvassa keskellä näkyvä kukinto on täysin kukkinut ja teriöt ovat muuttuneet lähes kellanvalkoisiksi. Hernekasveilla teriön värimuutokset opastavat hyönteisiä keskittymään vain medellisiin ja pölyttämättömiin kukkiin. EH, Hämeenlinna, Keinusaari, ratapihan lounaislaita Pikkujärventien pään luoteispuolella, rata-aidan vierustan sorapohjainen kenttä, 16.7.2011. Copyright Hannu Kämäräinen.

Lathyrus sylvestris – metsänätkelmän lehden kärkeen kasvaa päätölehdykän ja sitä lähinnä olevan lehdykkäparin korvaava, noin 30-80 mm pitkä kärhi. Saadessaan kosketuksen muihin kasveihin se kiertyy tiiviisti kohteensa ympärille ja tukee osaltaan oman versonsa vakautta ja kasvua valoa kohti. Kuvassa keskellä näkyvä kukinto on täysin kukkinut ja teriöt ovat muuttuneet lähes kellanvalkoisiksi. Hernekasveilla teriön värimuutokset opastavat hyönteisiä keskittymään vain medellisiin ja pölyttämättömiin kukkiin. EH, Hämeenlinna, Keinusaari, ratapihan lounaislaita Pikkujärventien pään luoteispuolella, rata-aidan vierustan sorapohjainen kenttä, 16.7.2011. Copyright Hannu Kämäräinen.

Lathyrus sylvestris - metsänätkelmän varsi on siipipalteinen, vihreä ja kalju tai lähes kalju. Se on siipipalteineen noin 5-10 mm leveä. Lehtikorvakkeet ovat lähes tasasoukat tai kapeansuikeat, pitkäsuippuisen teräväkärkiset ja toispuolisen keihästyviset. Keihästyvi on malliltaan ja kooltaan lähes korvakelavan kaltainen. Korvakkeet tyvilisäkkeineen ovat useimmiten noin 10-30 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 1-5 mm leveät. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Alajärven ja Majalahdentien pohjoispuoli, Sammonmäen kangasmetsän lounaisrinne, 24.7.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Lathyrus sylvestris – metsänätkelmän varsi on siipipalteinen, vihreä ja kalju tai lähes kalju. Se on siipipalteineen noin 5-10 mm leveä. Lehtikorvakkeet ovat lähes tasasoukat tai kapeansuikeat, pitkäsuippuisen teräväkärkiset ja toispuolisen keihästyviset. Keihästyvi on malliltaan ja kooltaan lähes korvakelavan kaltainen. Korvakkeet tyvilisäkkeineen ovat useimmiten noin 10-30 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 1-5 mm leveät. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Alajärven ja Majalahdentien pohjoispuoli, Sammonmäen kangasmetsän lounaisrinne, 24.7.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Lathyrus sylvestris - metsänätkelmä on Suomessa alkuperäinen, ja sen esiintymisalue yltää etelästä päin Satakunnan, Etelä-Hämeen, Etelä-Savon, Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan eliömaakuntiin. Uudenmaan, Etelä-Hämeen ja Etelä-Savon eliömaakunnissa laji on yleinen ja muualla kohtalainen tai harvinainen. Lisäksi siitä on tuoreita uustulokashavaintoja parista paikasta Keski-Pohjanmaan ja Perä-Pohjanmaan eliömaakunnista. Kasvupaikkoina ovat lähinnä rehevät kangas- ja harjumetsärinteet, metsänlaiteet, pensaikkoalueet, tie- ja rataympäristöt, sorakuopat ja sorarinteet, teollisuusalueet ja satamat sekä joutomaat. EH, Hämeenlinna, Keinusaari, radan ja Vanajaveden rannan välissä kulkevan ulkoilureitin laita ja rantaan laskeva laitapenger Varikonniemen luoteistyven kohdalla, 30.7.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.

Lathyrus sylvestris – metsänätkelmä on Suomessa alkuperäinen, ja sen esiintymisalue yltää etelästä päin Satakunnan, Etelä-Hämeen, Etelä-Savon, Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan eliömaakuntiin. Uudenmaan, Etelä-Hämeen ja Etelä-Savon eliömaakunnissa laji on yleinen ja muualla kohtalainen tai harvinainen. Lisäksi siitä on tuoreita uustulokashavaintoja parista paikasta Keski-Pohjanmaan ja Perä-Pohjanmaan eliömaakunnista. Kasvupaikkoina ovat lähinnä rehevät kangas- ja harjumetsärinteet, metsänlaiteet, pensaikkoalueet, tie- ja rataympäristöt, sorakuopat ja sorarinteet, teollisuusalueet ja satamat sekä joutomaat. EH, Hämeenlinna, Keinusaari, radan ja Vanajaveden rannan välissä kulkevan ulkoilureitin laita ja rantaan laskeva laitapenger Varikonniemen luoteistyven kohdalla, 30.7.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto